torstai 19. toukokuuta 2022

Ympyrä sulkeutuu

 Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa.


Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi aika luopua. En ole kuitenkaan sitä halunnut tehdä teidän seuraajien ja hyvien keskusteluiden sekä purkamiskanavan takia.

Tämä blogi kertoo omaa elämänkertaani ja kasvutarinaani parikymppisestä nuoresta äidistä kolmekymppiseksi naiseksi. Olen kirjoittanut blogia seitsemän vuotta ja nimi on ainakin pariin kertaan vaihtunut. Näihin seitsemään vuoteen on mahtunut paljon ja osa asioista ollut todella kipeitä. Olen halunnut kertoa niistä, jos niiden esiin tuominen mahdollisesti auttaisi jotakin lukijaa.

Seuraavat pari viikkoa tulen kirjoittelemaan muuttohärdellin lomassa tämän hetkisiä kuulumisia. Kun asunnon ovi sulkeutuu viimeisen kerran, hiljenee tämä blogikin. Päätös ei ole helppo, mutta helpottava ja oikea. Koen olevan aika jollekin uudelle ja hieman eri näkökulmasta tulevalle. En poista nykyistä tiliä toistaiseksi, vaan postauksia voi edelleen käydä Instassa, Facebookissa ja blogissa lukemassa.

Jos haluat jatkossa lukea kirjoituksiani ja seurata meidän perheen elämää, laita mulle yksityisviestiä. Haluan jo nyt kiittää teitä kaikkia seuraajia näistä vuosista. 🙏❤️ 
Olen saanut matkan varrella tutustua somessa ja sen ulkopuolella mahtaviin ihmisiin. ❤️




Nyt sana on vapaa ja olisi kiva kuulla teidän ajatuksia.

torstai 30. joulukuuta 2021

Vuosi 2021

 Vuosi alkaa olla jälleen lopussa ja aika pysähtyä katsomaan, mitä taustapeilissä näkyy. Kun vuosi vaihtuu, aika keskittyä uuteen vuoteen ja uusiin tuuliin. 

Tämä on ollut melkoinen kivun ja kasvun vuosi. Minusta tuntuu jälkeenpäin, että koko viime talvi ja kevät (sekä aiempikin vuosi) olivat hajoamisen aikaa. Olin avioliiton aikana hukannut itseni ja elämäni suunnan sekä omat tarpeeni. Kun avioliittomme päättyi vajaa vuosi sitten, olin aivan pihalla siitä kuka olen ja mihin suuntaan pitäisi lähteä. En halunnut kenenkään voivan enää määräillä minua ja tekemisiäni. Halusin olla vapaa tekemään, mitä itse halusin. Hain silti turvaa ja hyväksyntää, mutta toimintani hajotti vain lisää minua sekä joitakin ympärilläni olleita ihmisiä. Olen löytänyt itsestäni puolia, joista en todellakaan ole ylpeä ja haluan niiden kohdalta muuttua. Olen todella pahoillani toiminnastani, enkä halua täällä avata asiaa enempää. Olen kuitenkin käynyt ne perusteellsiesti läpi tarvittavien ihmisten kanssa. Alkusyksy oli käänteen tekevä ja koen siitä alkaneen melkoisen itsereflektiovaiheen, jonka myötä olen ymmärtänyt asioita sekä alkanut muuttamaan tietoisesti omaa toimintaani. Olen alkanut näkemään selkeämmin, millaisia viime vuodet ovat olleet ja mitä kaikkea on tapahtunut sekä mitkä asiat ovat niihin vaikuttaneet. Koen siitä alkaneen askel kerrallaan matkan kohti eheytymistä ja muutosta. Matka on vielä pitkä, mutta ei kukaan meistä täällä taida tulla valmiiksi. 

Keväällä taistelin opinnäytetyön kanssa ja valmistuin huhtikuussa sosionomiksi 2,5 vuodessa. Aloitin joulukuussa 2020 sosionomin työt erityisohjaajana (tutummin sosiaaliohjaajana) määräaikaisessa virassa ja olen saanut koko vuoden tehdä niitä töitä. Nyt vuoden 2021 lopussa minut on valittu vakituiseen virkaan tekemään kyseistä työtä. 

Syksyllä PikkuKarhu aloitti ensimmäisen luokan ja arki ollut melkoista palapeliä taksien, terapioiden ym. menojen kanssa. Syyslukukaudesta kirjoitin oman postauksensa.  Olen kuitenkin todella kiitollinen, miten hyvin PikkuKarhun koulu on alkanut ja miten mahtava henkilökunta hänen luokallaan on. IsoKarhulla ollut koulussa kavereiden kanssa toisinaan kinaa ja kiusaamistakin ilmennyt. IsoKarhu puolustanut kiusattua ja ollut kaverina, niin häntäkin alettiin kiusaamaan. Onneksi lopulta tieto tuli vanhempien korviin ja opettaja puuttui napakasti sekä kiusaaminen taisi loppua. Lapsilla on ollut rankka vuosi monella tavalla, mutta olen parhaani mukaan koittanut heitä tukea ja kannustaa. Koen kuitenkin meillä menevän lasten kanssa keskenämme paremmin kuin moneen vuoteen. 

Lasten isän kanssa ollut tänäkin vuonna omat haasteensa, mutta olen todella vähän kirjoitellut niistä sommeen. Isän mielenterveys on ollut epävakaata ja siitä jotakin kirjoitin aiemmin  Olen todella kiitollinen vertaistuesta, jota olen löytänyt ja joku tuntuu oikeasti ymmärtävän, millaisia asioita käydään lasten kanssa läpi.  

Tämäkin on ollut koronavuosi, eikä ole voinut nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä niin paljon kuin olisi halunnut. Henkisesti ollut varmasti monille muillekin raskasta seurata perheessä, jokaista flunssaa ja pohtia, mitä tehdä. Pojat joutuivat koulun alkuvaiheessa karanteeniin korona-altistumisten vuoksi ja olimme etäkoulussa ja -töissä 10 päivää. Onneksi emme kuitenkaan kukaan sairastuneet koronaan. Tunnollisena työntekijänä joutunut opetella uudenlaista toimintapaa flunssaoireiden iskiessä. En kuitenkaan ala enempää kirjoittamaan koronasta, koska se herättää ihmisissä vahvoja tunteita ja se ei ole tämän postauksen tarkoitus.  

Olen kiitollinen kaikista ystävistä, uusista tuttavuuksista ja perheestäni, joiden kanssa olen saanut jakaa eri mittaisia matkoja ja vaiheita elämän varrella. 

Tässä tiivistetysti kulunut vuosi ja mitä jäi käteen. Nyt on aika alkaa kääntää katsetta tulevaan vuoteen ja uusiin kuvioihin. Moni asia on meidän perheessä vielä pelkkää kysymysmerkkiä ja epävarmuutta, mutta uskon ja luotan Jumalan johdastukseen. Tuleva kevät näyttää paljon siitä, missä ja miten asioiden on tarkoitus tapahtua. Samalla teen myös päätöksen siitä, onko tämän blogin aika jäädä sivuun vai vielä jatkua. Kun vuosi vaihtuu, olen kirjoittanut tätä blogia seitsemän vuotta ja kahteen kertaan se on vaihtanut nimeään. Kaikki postaukset kuitenkin löytyvät vuodesta 2015 lähtien. 



Millainen sinun vuosi 2021 on ollut? Mitkä ovat olleet kohokohtia? 

Toivon terveyttä, onnea ja valoa jokaisen vuoteen 2022. 💓

torstai 9. joulukuuta 2021

Erityislapsen koulun aloitus

PikkuKarhu aloitti syksyllä ensimmäisen luokan pienryhmässä ja kävimme marraskuussa neurologin vuosittaisella kontrollikäynnillä. Ajattelin jakaa nyt teille pojan kuulumisia. 



PikkuKarhulle myönnettiin vuodelle 2021 toiminta- ja puheterapiaa 40+40 kertaa. Kuluneen vuoden aikana PikkuKarhu on kehittynyt pettymyksen siedon osalta ja hänen ääniyliherkkyys on lieventynyt. Avaruudellinen hahmottaminen ja ajantaju sekä kertova puhe on lisääntyneet. PikkuKarhu hahmottaa kellon ja ajan todella hyvin sekä ne ovat hänelle tärkeitä asioita. Puheterapian tavoitteena on ollut puheentuoton selkiytyminen ja äänteiden S ja T oikeiden ääntymispaikkojen löytyminen. Äänteistä puuttuvat myös R ja L. Lisäksi tavoitteena ollut sanavaraston karttuminen ja käsitteiden varmentuminen. Kuluneen vuoden aikana puhe on selkiytynyt ja ainakin s-ääne löytynyt puheeseen. L-äänne löytyy, kun muistuttaa asiasta. 

Opettajan palautteen mukaan PikkuKarhu on hyväntuulinen ja positiivinen sekä huumorintajuinen koululainen, joka innokkaasti oppii uusia asioita. Wilma-merkinnöissä on pelkkää positiivista. PikkuKarhu jaksaa yrittää ja harjoitella vaikeitakin asioita, kun häntä tsempataan. PikkuKarhulla on hyvät perustaidot matematiikassa ja äidinkielessä. Hän osasi jo lukea ja laskea ennen koulun aloittamista. Silmä-käsiyhteistyötä vaativat toimet, kuten kirjoittaminen ovat PikkuKarhulle vaikeita. Hienomotorinen tarkkuuus ja kynäotteen vakiinnuttaminen on ollut hidasta.  Kätisyys edelleen ajoittain vaihtuu. PikkuKarhu jaksaa tehdä iltsissä tai kotona läksyt ja keskittyä niihin, vaikkeivat ne kovin miellyttävää puuhaa aina olekkaan. 

PikkuKarhun on vaikea luoda kaverisuhteita, koska tämä liikkuu leikistä toiseen eikä asetu leikkimään pitkäkestoisesti. Hänen sosiaaliset suhteet vaativat aikuisen tukea. AdHd-lääkitys on koettu toimivaksi koulussa ja äidin luona. Neurologikaan ei näe tarvetta muuttaa annostusta. Iltaa kohti poika muuttuu levottomammaksi, mutta ulkoilen lasten kanssa ja pojat aloittivat sählyn harrastamisen. Treenit ovat kaksi kertaa viikossa, jolloin pojat pääsevät kanavoimaan energiansa sallitulla tavalla. Tässä myös kaverisuhteiden luominen voi harjaantua. 

Nukahtaminen on PikkuKarhulla iltaisin välillä hankalaa, mutta tarvittaessa olen antanut lääkärin ohjeen mukaan Melatoniinia. Poika tarvitsee aikuisen viereensä nukahtaakseen ja tulee molemmissa kodeissa aikuisen viereen nukkumaan kesken yötä. Emme ole olleet tästä asiasta huolissaan, vaan uskomme sen ajan kanssa muuttuvan. 

PikkuKarhu on edennyt kehityksessä vuoden aikana eteenpäin. Tic-oireet ovat syksyn aikana lisääntyneet "yskähdyksinä" ja joinakin "pakkoliikkeinä", mutta niistä ei tarvitse välittää. Epileptisiä kohtauksia ei ole ollut ja siitä saamme olla kiitollisia. Diagnooseina edelleen ADHD ja motoriikan kehityshäiriö. Toimintaterapian jatkamiselle ei välttämättä ole tarvetta, koska samoja taitoja harjoitellaan koulussa. Puheterapian jatkoa hoitotiimi vielä arvio. Mahdollisuuksina on lähiterapia tai verkossa oleva Äännekoulu. Lääkitysasiaan palataan vielä alkuvuodesta uudestaan, koska isän mielestä PikkuKarhun lääkeannosta pitäisi nostaa. 

                                                

Hyvillä mielin siis ensimmäisestä syyslukukaudesta ja pojan kehityksestä kohti joululomaa. 

perjantai 29. lokakuuta 2021

Epävarma elämä

 Olen viime aikoina kirjoitellut Instagramin ja Facebookin puolelle, mutta nyt ajattelin vaihteeksi kirjoittaa tännekin. Kirjoitin Instassa ja Facebookissa siitä, että lapset jäivät hieman yllättäin minulle. Se tuotti  omat haasteensa ja järjestelynsä, mutta kaikki on onneksi saatu hoitumaan. Olemme tämän viikon lomailleet toisella paikkakunnalla, jotta saadaan kunnon irtiotto arjesta. 

Lasten isä joutui viime viikolla sairaalaan psyykkisen voinnin huonontumisen vuoksi, emmekä tiedä kuinka pitkä jakso on kyseessä. Hän kuitenkin pääsi tällä viikolla yllättäen lomalle ja vietti pojille yllätyksenä yhden päivän heidän kanssaan Actionparkissa. Lasten toisessa kodissa on käynnissä palvelutarpeen arvio, mutta arvioprosessi ei etene isän ollessa sairaalassa. Sosiaalityöntekijät kävivät meillä juttelemassa lasten kanssa heidän elämästään kummassakin kodissa. 

Molemmat lapset oireilevat epävarmuutta ja poikkeuksellista tilannetta, vaikka sinänsä tilanne ei meidän perheessä ole uusi. PikkuKarhun tic-oireet ovat pahentuneet ja pienikin muutos suunnitelmissa lisää oireita sekä varmistelua. Isokarhu on "räjähdysherkkä" ja hänen kanssaan tulee päivittäin vääntöä monista asioista. Isokarhun kohdalla tilannetta vaikeuttaa myös lääkärin määräämä lääkkeetön jakso. Molemmat pojat kaipaavat paljon huomiota ja läsnäoloani. 

Olen koittanut olla lasten tukena ja läsnä heille. Kirjoitin lomallekin viikkoaikataulua, mutta kaikkea ei pysty ennakoida. Olemme aikuisten kesken suunnitelleet ensi viikolla alkavaa arkea ja tukena myös lapsiperheiden kotipalvelu. Pikkukarhu voi olla vielä poikkeusluvalla aamuhoidossa koulussa. Lapsiperheiden kotipalvelu auttaa Pikkukarhun terapiakäynneissä, koska ovat keskellä päivää. Iltapäivisin pojat menevät pariksi tunniksi bonusäidin luo, koska hän haluaa viettää aikaa poikien kanssa. Lisäksi näin minä ehdin saada kaikki isiviikolle suunnittelemani työt tehtyä. Elämäämme tulee jatkuvasti muutoksia, vaikka yritin välttää niitä lasten takia. Täytyy elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä ensi viikko todellisuudessa pitää sisällään.


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Yksin- vai Yhteishuoltajuus?

Aluksi meinasin kirjoittaa otsikoksi yksinhuoltaja, mutta virallisesti en kuitenkaan ole sitä. Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus ja minä olen lähivanhempi. Avaan termejä hieman, koska jollekin voivat olla vieraita asioita. Lähivanhempi tarkoittaa, että lapset ovat kirjoilla minun luonani ja meidän tapauksessa ovat elämänsä aikana enemmän asuneet minun kanssani. 

"Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että lapsen huoltoa koskevat päätökset tehdään yhdessä. Toisinaan toinen vanhemmista ei voi esteen vuoksi osallistua huollosta päättämiseen, jolloin yksittäisen kysymyksen voi päättää toinen huoltajista yksin. Asian tulee kuitenkin olla vähäpätöinen, eikä koskea sellaista kysymystä, jolla olisi huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta. Pelkästään toinen yhteishuoltajista ei voi tehdä päätöstä esimerkiksi lapsen koulutusta, asuinpaikkaa tai uskontokuntaa koskevassa asiassa. Yhteishuolto on yhteistä päätöksentekoa ja vastuun kantamista lapsesta. Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja lapsi asuisi toisen vanhemman luona, ei tällä sinänsä ole vaikutusta yhteishuoltajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon. Tällöin vastuu lapsen jokapäiväisestä huollosta ja arkielämän päätöksenteosta kuuluu sille vanhemmalle, jonka luona lapsi kulloinkin on." Lisää voit käydä lukemassa lapsilaki.fi

" Yksinhuoltajuus tarkoittaa sitä, että huoltajana oleva vanhempi voi päättää yksin kaikista lapseensa liittyvistä asioista. Yksinhuoltajuus ei kuitenkaan tarkoita, että toisella vanhemmalla ei olisi mm. elastusvelvollisuutta elatusmaksujen muodossa. Yksinhuoltajuus on tyypillinen lähinnä tilanteissa, joissa toisella vanhemmista on esimerkiksi päihdeongelmia tai vanhemmat asuvat eri maissa, jolloin yhteishuoltajuutta ei kyetä järjestämään luontevasti." (Avioero.com) 

Netistä löytyy paljon lisää tietoa kaikesta huoltajuuteen liittyvästä. Ihannetilanne tietenkin olisi, että lapsilla voisi olla ehjä ja tasapainoinen ydinperhe. Jos se hajoaa, tilalle ei voi koskaan saada samaa. Uusperheessä ei päästä yleensä koskaan samanlaiseen tasaveroiseen vanhemmuuteen, koska lapset eivät ole puolison biologisia lapsia. Olisin halunnut lasteni lapsuuden olevan ehjä ydinperhe, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Varmasti lapsia saadessa lähes kaikki toivovat samaa, mutta aina se ei ole mahdollista. Se ei ollut myöskään meidän kohdalla mahdollista. Erosimme IsoKarhun ollessa 4 vuotias ja PikkuKarhun ollessa 1 vuotias. 

Monenlaisia vaiheita on eron jälkeen käyty yhdessä ja erikseen. Tällä hetkellä tukiverkkoni lasten suhteen tällä paikkakunnalla on hieman ohut, koska olen meidän kotona ainut aikuinen ja muu verkko muodostuu lasten isästä, hänen vaimostaan ja lasten tädistä. Heidän kaikkien elämäntilanteensa on epävakaa ja mukaan mahtuu monia haasteita (En voi oikein enempää kirjoittaa toisten elämästä). Epävarmuus on läsnä välillä enemmän ja välillä vähemmän meidän elämässämme. Lasten tulisi olla tapaamissopimuksen mukaan vuoroviikoin minun ja isänsä luona, mutta tilanne voi hetkessä muuttua ja lapset ovatkin minun huolehdittavana. Silloin joudun perumaan omat menot ja suunnitelmat tai käymään tiukkaa keskustelua kompromissin saamiseksi. Minun on vaikea täysin rentoutua isiviikoilla, koska kaikkien hoituminen on epävarmaa.

Lapsilla alkoi tänään koulu ja IsoKarhulla se sujuu rutiinilla. Hän osaa aamulla lähteä kouluun ja pärjään iltapäivällä yksin kotona. PikkuKarhu kulkee kouluun taksilla, eikä pärjää yksin kotona. Minun viikoillani menen myöhemmin töihin, jotta ehdin odottaa taksin tulon. Iltapäivällä minun pitää hakea PikkuKarhu viimeistään puoli viideltä iltapäiväkerhosta. Isäviikoilla isä tuo pojan taksille minun luokseni ainakin syyslukukauden ajan, koska hän ei ole töissä. Lasten ollessa isällä teen pidempiä työpäiviä, jotta saan työtunnit täyteen ja työt tehtyä. En ole oikein muuta ratkaisua yhden aikuisen taloudessa keksinyt. 

Nyt korona-aikana sitä välillä miettii, miten selviän jos joku meistä kolmesta sairastuu. Oli todella lähellä, etten olisi saanut koronaa. Jumala kuitenkin varjeli siltä ja järjesti asiat niin, että viime hetkellä altistumiseni peruuntui. Ainoana aikuisena talossa ilman, että saisimme olla kenenkään muun kanssa tekemisissä tai mennä edes ulos. Kahden erityislapsen kanssa arjen pyöritys kipeänä neljän seinän sisällä kaksi viikkoa kuulostaa mielestäni jo suoritukselta. Toivotaan ja rukoillaan, ettemme missään vaiheessa sairastu ja mahdollisimman moni muukin säästyisi tuolta kamalalta sairaudelta. 

Tiedän tämän tilanteeni olevan osittain omien valintojeni seurausta, muttei kuitenkaan kokonaan. Tämä on meidän elämää ja muuttuviin tilanteisiin tulee sopeutua sekä osata tiettyyn rajaan asti joustaa. Tuolle tietylle rajalle yritän löytää oikeaa kohtaa, mutta se on lasten isän kanssa todella haastavaa. Olen kiltti ihminen ja teen kaikkeni lasten hyvinvoinnin eteen. Lasten isä onnistuu usein puhumaan niin, että suostun hänen pyyntöönsä ilman, että kunnolla itse edes huomaan. Lisäksi heidän haasteensa ovat sellaisia, että toisinaan minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lapset. Tiedän etten ole haastavan tilanteen kanssa yksin ja varmasti löytyy vielä haastavampiakin tilanteita. Olen kiitollinen kaikille läheisilleni, jotka kuuntelevat ja koittavat tukea minua näiden asioiden kanssa. 

Vertaistuella on voimaannuttava vaikutus ja haluaisinkin kuulla muita haastavia kahden kodin tarinoita. 


maanantai 19. heinäkuuta 2021

Elämän tarina

Juokset läpi elämän paikasta toiseen ja joka puolella on pelkkiä umpikujia. Lopulta joudut selkä seinää vasten ja katsomaan itseäsi peilistä. Huomaat peilistä sinua katsovan silmiin joku ketä et enää tunnista. Silmissäsi vilisee kuluneet vuodet; Kaikki ne teot joita et uskonut tekeväsi, kaikki ne sanat joita et uskonut sanovasi, kaikki ne ihmiset joita et uskonut tapaavasi. Ihollasi tuntuu kaikki ne kosketukset, kaikki ne pelot, kaikki ne traumat. Korvissasi soi kaikki ne kommentit, joita satuttamasi ihmiset huusivat. Koitat laittaa musiikkia kovemmalle hiljentääksesi nuo äänet, mutta kaikki biisit kertoo juuri sinusta ja elämästäsi. Huudat peilille: " Kuka sinä olet? En tuo ole minä. En minä halua olla tuollainen." Tunnet kuinka pulssi kiihtyy, etkä saa enää henkeä. Lyyhistyt maahan täristen itkemään. 

Elämä kertoo monta tarinaa, joihin kuuluu niin paljon rikkinäisiä ihmissuhteita, niin paljon pettymyksiä, niin paljon kyyneleitä. Jokaisella on omat ongelmat ja möröt, joita toiset peittää paremmin kuin toiset. Jotkut katkeroituvat, jotkut menettävät uskon ihmisiin, jotkut kovettavat sydämensä, jotkut käsittelevät omat möröt. Niin monet juoksevat, kunnes tulee umpikuja toisensa jälkeen. Umpikujassa toiset tarttuvat pulloon, toiset huutavat kunnes eivät enää jaksa, toiset lyövät kunnes ei enää satu, toiset hakevat lohtua muista ihmisistä, toiset jatkavat samaa juoksemista uuteen umpikujaan. Joskus voi tuntua, että sekoot. Joskus voi tuntua, ettet selviä. Joskus voi tuntua, ettet osaa elää tätä elämää. Joskus voi tuntua, että haluat luovuttaa. Joskus voi tuntua parhaalta elää elämää yksin suojellaksesi itseäsi ja muita. Joskus voi tuntua, että haluat muuttaa itseäsi ja suuntaasi. Et halua olla enää tuo ihminen, joka katsoi sinua peilistä. Haluat jättää sen siihen umpikujaan, etkä halua sitä enää mukaan matkallesi. 

Vaikka pelottaa, nouse varovasti seisomaan. Vaikka aluksi sattuu ja tekisi mieli luovuttaa, huomaa hetki kerrallaan seisovasi omilla jaloillasi. Vaikka haluaisit juosta, seiso vain paikoillasi. Vaikka jalat tärisevät ja syke kiihtyy, sinä selviät. Kun tunnet rauhan sisälläsi, ota varovasti askel kerrallaan. Huomaat vielä jonakin päivänä, että selvisit. Näet peilissä sen upean ihmisen, millaiseksi sinut tarkoitettiin. Voit kertoa seuraavalle umpikujassa itkevälle, että siitä voi selvitä. 


Löydätkö sinä itsesi tästä elämän kertomasta tarinasta? 


torstai 8. heinäkuuta 2021

Sähköisku

Onko sinulle käynyt koskaan työtapaturmaa? Oletko miten tapaturma-altis? 

Minä olen aina ollut jotenkin tapaturma-altis ja osa tilanteista on ollut sellaisia, että harvemmin sellaista tapahtuu. Olen kertonut näistä tapahtumista täällä blogissakin. 

Tänään tapahtui työtapaturma, joka ei suoranaisesti ollut minun syytäni. Koitin asiakastapaamisella laittaa työhuoneeseeni valoja päälle. Toiset valot syttyivät normaalisti, mutta toiset alkoivat vilkkua. Sain valokatkaisimesta sähköiskun oikean käden sormilleni ja säikähdin kamalasti. Katkaisimesta iski kipinää ja vähän nousi savua ja sekä kuulua omituista ääntä. Soitin kiinteistöasioita hoitavan miehen paikalle ja hän totesi, että tarvitaan sähkömies vaihtamaan katkaisin. 

Jatkoin asiakastapaamisen loppuun, mutta loppupuolella jouduin myöntämään käden olevan hieman kipeä ja puutunut. Kävin kertomassa työkavereille, jotka olivat ehdottomasti työterveyteen yhteydenoton kannalla ja lopulta suostuin soittamaan. Esimies oli samaa mieltä työterveyteen soittamisesta ja hän ilmoitti eri paikkoihin tilanteen. 

Päivän mittaan olo muuttui hieman omituiseksi ja tuntui, että sähköä menny läpi kropasta. Kättä ja jalkaa hieman koski ja sähkötti sekä puudutti. Lopulta lääkäri vastasi soittopyyntööni ja epäili sähköiskun menneen sormista sisään ja jalasta ulos. Epäili menevän itsestään ajan kanssa ohi, mutta suositteli päivystyksessä käyntiä. 

Päivystyksessä he ottivat sydänfilmin, verikokeita, lämmön ja verenpaineet.  ja olin tarkkailussa. Olin tarkkailussa vajaan kaksi tuntia, jonka jälkeen lääkäri kertoi tuloksia. Kaikki arvot olivat kunnossa ja pääsin kotiin. Selvisin ilmeisesti säikähdyksellä ja lievillä kivuilla, joihin auttaa aika ja kipulääke. Tarvittaessa päivystykseen voi olla uudelleen yhteydessä, mutten usko tarvivani sitä.
Tällainen päivä tänään ja saan olla kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. 

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...