Raamattubreikki

Törmäsin facebookissa "Nuorten aikuisten Raamattubreikki"-tapahtumaan. Luin ohjelman ja minulle tuli tunne, että tuonne minun on päästävä. Asiat järjestyivät niin, että viime perjantaina suuntasin Ryttylään.

 Siellä oli muutamia ystäviäni ja sellaisia puolituttuja. Olin aivan ihmeissäni miten ihmiset hymyilivät vastaan kävellessä ja jotkut moikkasivat, vaikka emme tunteneet. Jotkut saattoivat tulla juttelemaan: "Moi mä oon Kalle Kauniaisista (nimi keksitty), mistä sä oot?" Olin unohtanut, että uskovien nuorten keskuudessa tosiaan voi olla tällaista ja se oli todella siistiä.

Viikonlopussa olleet opetukset olivat todella hyviä ja kirjoitinkin jotain juttuja itselleni muistiin. Puhujilla oli todella hyviä pointteja ja pystyin saada niistä "eväitä" omaankin elämääni. Lauloimme hengellisiä lauluja joiden aikana halusin mennä salin takaosaan rauhassa laulamaan ja kiittämään Jumalaa. Rukoilin ystävien kanssa ja saimme tukea toinen toisiamme elämäntilanteissamme. Lisäksi rukoilin paljon itsekseni.

Lauantaina katsoimme porukalla lätkää ja meillä oli iso skriini, mistä katsoimme peliä. Tunnelma oli käsin kosketeltava. Kohahdukset ja riemun kiljahdukset olivat aivan parasta. Suomen voittaessa porukka halaili tosiaan ja onnitteli. En ole aiemmin ollut tuollaisessa kisakatsomossa.

Viikonlopussa oli paljon vapaata toimintaa, jonka aikana pystyi tutustumaan ihmisiin. Paikalla oli huipputyyppejä eri puolilta Suomea. Kaikki olivat n.18-30 vuotiaita nuoria aikuisia. Vapaan aikana pystyi vaihtamaan kuulumisia ystävien kanssa ja jutustella vieraampien kanssa. Sain ihanasti etäisyyttä omaan arkeeni, eikä ohjelma ollut liian tiivis. Koin saavani uutta voimaa, vaikka yöunet eivät olleetkaan hirmun pitkiä. Uskovien rakkaus tuli konkreettisesti esiin tuossa viikonlopussa.
Noh tuo ihana "kupla" puhkesi jo kotimatkalla ja arki alkoi puskea läpi. Olen kuitenkin saanut voimaa kohdata arjen haasteet ja kokenut Jumalan avun vaikeissa tilanteissa. Vaikka kupla hajos, luottamus ja rauha eivät hävinneet sisältäni. 

Jos sinulla tulee joskus mahdollisuus lähteä hengelliseen tilaisuuteen tai viikonloppuun, lähde rohkeasti. Ei haittaa vaikket tuntisi ketään ennestään, koska siellä tutustuu ihmisiin ja saa uusia kavereita. Mulla kyllä jäi pala sydäntä tuonne Ryttylään ja varmasti menen joskus toistekin. <3

Uskovainen sinkku

Minusta on tuntunut, että uskovien piireissä sinkkuus on ollut viime aikoina paljon pinnalla. Monet kipuilevat asian kanssa ja toisaalta ymmärrän sen.
Viikonloppuna kuulin todella hyviä pointteja, joiden myötä halusin alkaa kirjoittamaan tätä tekstiä ja samalla peilata sitä omaan elämääni.

Uskovaisilla nuorilla tuntuu olevan kiire löytää puoliso jo todella nuorena ja tähän löytyy varmasti monia syitä. Jotkut ovat koko ajan "haku päällä" ja nähdessään vastakkaisen sukupuolen edustajan, miettii heti olisikohan tuossa minulle puoliso. Olen itse joskus kuulunut tähän kategoriaan ja jollain tavalla sinä on koko ajan pieni paine päällä. Minulla oli jo 13 vuotiaana haaveena löytää nuorena puoliso ja saada perhe. En silloin todellakaan tiennyt, mitä se oikeasti tarkoittaisi.Teiniikäisenä minulla oli kamala kriisi, jos olin hetken sinkkuna. Silloin kun oli jonkun kanssa, koin olevani jotenkin "parempi" ihminen ja hyväksytty. Jokainen seurustelu jätti kuitenkin jäljen sydämeeni ja särki sieltä jotakin. Täytin juuri 18 vuotta, kun aloimme Isi Karhun kanssa pyöriä yhdessä.

Sinkkuna on aikaa toteuttaa omia unelmia ilman, että tarvitsee asiasta neuvotella toisen kanssa. Voi matkustella, harrastaa ja opiskella ilman parisuhdevelvotteita. Löydettyään puolison siitä saa toivottavasti nauttia loppuelämänsä ja tehdä asioita yhdessä. Elämä valuu hukkaan, jos sitä elää menneisyyden tai tulevaisuuden kautta. Eilistä et voi muuttaa ja huomista, et tiedä. Kannustan nauttimaan elämästä tällaisena tässä hetkessä, eikä "sitten kun"...Et voi rakentaa elämääsi haavekuvien varaan, koska elämä harvoin menee niinkuin on suunnitellut. Tämä voi olla vaikeaa, mutta Jumala kuulee rukoukset ja voi muuttaa sydäntäsi.

Yksin ollessa voi oppia tuntemaan paremmin itseään ja Jumalaa sekä kasvaa ihmisenä. Toisen kanssa vakavaan parisuhteeseen ja rakastamiseen tarvitaan, että oppii ensin elämään itsensä kanssa ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Jos lähtee parisuhteeseen hyvin rikkinäisenä, saattaa jatkuvasti hakea vääränlaista hyväksyntää ja huomiota toiselta. Silloin parisuhde ja siihen kuuluvat "roolit", eivät ole tasapainossa. Parisuhde ei kuitenkaan ole "paikka", jossa paikkaillaan menneisyyden vuotavia haavoja. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, jotta voit olla aidosti oma itsesi parisuhteessa. 
Me olimme hyvin rikkinäisiä alkaessamme seurustelemaan. Haimme toisiltamme hyväksyntää monella tavalla ja aluksi se tuntui hyvälle. Pidemmän päälle se kävi todella raskaaksi ja alkoi muodostua ongelmiksi. Näin jälkeenpäin huomaan osan meidän ongelmista johtuneen molempien menneisyyden ongelmista ja haavoista. 

Rakastetuksi tulemisen ja puolison kaipuu on inhimillistä. En kiellä ettenkö minäkin kaipaisi sitä. Välillä olisi kiva vaan höpötellä jonkun kanssa, käpertyä kainaloon katsomaan leffaa ja jakaa arjen asioita. Pelkkä lämmin ja pitkä halauskin tuntuisi sellaiselle, joka auttaisi heikkoina hetkinä eteenpäin. Onneksi Jumala näkee kaiken ja saamme tuoda kaikki ajatuksemme, tunteemme ja kipumme Hänelle.

Menneisyys muodostaa sen, mitä olemme juuri tällä hetkellä. Kukaan meistä ei voi enää menneisyydelleen mitään ja sen kanssa pitää oppia elämään. Itse olen tehnyt paljon virheitä elämässä. Onneksi Jeesus on kuollut ristillä meidän puolestamme ja joka aamu on armo uusi. Virheistä voi oppia ja niiden kokemuksien kautta voi olla tukemassa muita ihmisiä. Elämän vaikeudet kasvattavat meitä jokaista ihmisenä ja minulla ainakin se on kasvattanut myös suhdettani Jeesukseen.
Kuulin todella hyvän pointin, ettei tule hakea ja pyytää Jumalalta unelmien puolisoa. Tulee rukoilla, että Jumala muuttaa itsestä sen unelmien puolison jollekin toiselle. Silloin voi löytää sellaisen ihmisen, joka on juuri sinun unelmasi. 

Kun rakentaa elämänsä Kristuskalliolle (eli Jumala ja suhde Häneen on elämässä ykkösenä), on hyvä pohja alkaa rakentamaan sen päälle parisuhdetta. Jumala on rakkaus ja Hän on luonut miehen ja naisen toisilleen. Siitä toisesta ei saa kuitenkaan tulla jumalaa, eikä mennä Luojamme edelle. Olen saanut asumuserostamme lähtien rakastua syvemmin Jeesukseen. Eron myötä olen alkanut rakentaa elämääni uudestaan ja siinä Jumala on kyllä paikalla yksi. En tule saamaan keneltäkään mieheltä sitä, mitä Jumalalta saan. Hänellä on paras suunnitelma meidän jokaisen elämälle, kunhan haluamme seurata sitä. Kun kiinnitämme katseemme Jeesukseen, kaikki muukin meille annetaan. <3

"Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.

Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." "  (Mark. 12:29-31)

Lauantai

Meillä oli eilen pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ollut yhtään mitään suunniteltua ohjelmaa. En halunnut sopiakkaan mitään menoja, koska välillä on hyvä olla täysin vapaa päivä.

Aamulla Iso Karhu katseli lastenohjelmia tietokoneelta ja minä touhusin kotitöiden parissa. Pikku Karhu oli meidän molempien kanssa. Vaikka oli luvattu koko päiväksi sadetta, aamulla paistoiaurinko. Otimme siitä ilon irti ja lähdimme ulos leikkimään. Naapurimme/ystäväni tuli myös lastensa kanssa omalle pihallemme leikkimään. Isommilla oli ihanan rauhalliset leikit, joiden lomassa he juttelivat erilaisista asioista.

Iso Karhu olisi halunnut eilen leipoa muffinseja, mutta meillä ei ollut herkkupäivä. Hän olisi aina valmis syömään herkkuja joka päivä, mutta olen koittanut rajoittaa sitä yhteen päivään (poikkeuksia lukuunottamatta). Pikku Karhun mentyä päiväunille, teimme minttulettutaikinan ilman sokeria. Lettutaikinan turvotessa, teimme palapelejä ja askartelimme. Lettujen kaveriksi otimme sulamaan marjoja. Alkaessani paistamaan lettuja, Pikku Karhu heräsi juuri sopivasti. Nautimme parvekkeella letuista ja auringosta . Minä ja lapset tykätään kesällä syödä välipalaa parvekkeella.

Välipalan jälkeen kävimme ruokakaupassa ja lähdimme pyöräilemään. Sadepilvet lähestyivät uhkaavasti, mutta otimme riskin. Pyöräilimme reilun kilometrin päässä olevalle uimarannalle. Leikimme siellä olevissa laitteissa ja heittelimme kiviä veteen. Pian alkoikin putoilla sadepisaroita ja lähdimme takaisin kotiin. Ajoimme toista reittiä ja Iso Karhu pysähteli katselemaan maisemia. Häntä ei kaatosade haitannut. Minä koitin hoputtaa häntä, ettemme tulisi kipeiksi. Kotiin päästyämme, sade lakkasi.

Päivällisen jälkeen pyysin Isoa Karhua auttamaan tiskikoneen tyhjentämisessä. Aluksi hän oli vastahakoinen, mutta perustelin hänelle avuntarpeeni. Hän rupesi tyhjentämään ruokailuvälinekoria ja pian halusikin pyyhkiä keittiön pöydät. Kiittelin ja kehuin poikaa kovasti. Kun hän auttoi, pääsimme nopeammin saunaan. Me kaikki kolme rakastamme saunomista ja eilen olimme ostaneet erilaiseksi saunajuomaksi vissyä. Saunan jälkeen pojat pääsivät vielä kylpyyn.
Sitten olikin iltapalan ja nukkumaanmenon aika.

Mielialani ei ollut parhaimmillaan, mutta halusin touhuta lasten kanssa kolmestaan ja järjestää heille puuhaa. Meillä oli kiva päivä ja koitin estää omaa fiilistän vaikuttamasta siihen. En halua lasten joutuvan kärsimään aikuisten jutuista ja murheista. Illalla lasten mentyä nukkumaan, vuodatin sitten sydäntäni Jumalalle. Hän on armollinen ja elämämme toivo. <3

Äiti-Poika-Aikaa

Me ollaan Ison Karhun kanssa todella harvoin aivan kahdestaan, joka on todella harmillista. Se olisi tällä hetkellä todella tärkeää meidän suhteemme kannalta. Ison Karhun kanssa on tässä kevään aikana ollut tiettyjä haasteita, jotka voivat johtua monestakin asiasta. Juttelin asiasta perhetyöntekijämme kanssa. Sovimme että meille järjestetään "laatuaikaa, jotta saamme vahvistettua positiivista kanssakäymistä ja yhdessä olemista. Eilen meillä oli ensimmäinen tällainen päivä.

Iso Karhu halusi lähteä pyöräilemään ja poljimme erään metsäreitin alkuun. Siitä jatkoimme "seikkailua" kävellen. Otin kuvia luonnosta, Isosta Karhusta ja meistä. Se oli hänestä hauskaa. Kävellessämme juttelimme, hassuttelimme ja ihastelimme luontoa sekä ihmettelimme roskia. Iso Karhu sai päättää mihin suuntaan kävelimme ja niimpä kiipesimme paikallisen ravintolanäkötornin pihalle. Kiersimme sitä ja tähystelimme maisemia. Pidin varmuuden vuoksi hänen kädestään kiinni, jottei vain putoaisi.
Laskeuduimme kallion reunaa pitkin alas. Autoin Isoa Karhua pitämällä kädestä kiinni ja välillä ottamalla syliin. Hän sanoi moneen kertaa: "ompas meillä seikkailu". Kiertelimme metsäpolkuja ristiinrastiin ja näimme kaikenlaista, kuten jäniksen ja valkovuokkomättään. Molemmat sanoimme useamma kerran, miten kiva retki meillä oli.

Päästyämme takaisin kadulle, lähdimme etsimään pyöriämme. Jatkoimme pyöräilemistä ja samalla mietin, mitä ehtisimme vielä tekemään.  Päätimme mennä ostamaan kaupasta hieman evästä ja jätskit. Ostimme Ison Karhun toiveesta kroisantit ja mehujäät. Menimme läheiselle penkille syömään ja nauttimaan auringosta. Sitten olikin jo aika lähteä kotiin.

Nautin valtavasti tuosta kahden keskeisestä ajasta pojan kanssa. Meillä oli paljon rennompaa ja hauskempaa kuin arjessa. Meillä on viime aikoina ollut isoja muutoksia ja asioita perheessä, niin tottakai ne vaikuttavat lapseenkin. Selkeästi tuo pieni hetkemme teki hyvää. Iso Karhukin selkeästi kaipasi sitä ja nautti kovasti. Hän on jo niin iso, että hänen kanssaan voi jutella monenlaisista jutuista. Tuo poika on todella fiksu ja taitava.     

                                                      Rakastan häntä valtavasti! <3

Kesä parvekkeella

Kerroin viime kesänä, millainen parveke meillä silloin oli. Pohdin myös sitä, näyttääkö parveke seuraavana kesänä samalle. Nyt tiedän vastauksen ja se on "ei".

Mietin pitkään, että missä vaiheessa olisi oikea aika laittaa parveke kesäkuntoon. Lopulta en enää jaksanut odottaa, vaan halusin toteuttaa sen mahdollisimman pian. Halusin päästä nauttimaan auringosta ja "kesäolohuoneestamme". Halusin tehdä parvekkeesta juuri minun ja lasten näköisen. Niimpä eräänä iltapäivänä ryhdyin hommiin Pikku Karhun kanssa. Hänen hommansa oli heittää ylimääräiset kivet ja kävyt parvekkeelta alas. Minä aloitin parvekelasien pesemisestä, joka on inhokkipuuhani. Kannoin tavarat ja puulaatat sisälle ja imuroin sekä pesin parvekkeen lattian. Imuroin ja moppasin vielä jokaisen puulaatan erikseen.

Mikä siellä sitten on muuttunut? 

Ennen...

...Nyt...

Rottinkituoli on toistaiseksi minun makuuhuoneessani, koska se sopii tällä hetkellä sen sisustukseen paremmin kuin parvekkeelle. Kasasimme Ison Karhun kanssa poikien teltan parvekkeelle ja se on kesän ajan heidän leikkipaikkanaan. Sovimme että voimme jossain vaiheessa kesää nukkua parvekkeella. Iso Karhu haluaa nukkua teltassa ja minä varmaankin sen ulkopuolella. 

Teltan vieressä on valtava pata, johon me kylvimme porkkanoita. Padan paikkaa en ole vielä lopullisesti päättänyt. Matot minä jätin toistaiseksi parvekkeelta pois ja näin kivat puulaatat pääsevät paremmin esiin.   

...Ennen...

....Nyt...

Grilli on Isi Karhun. Halusin sen siivouksen ja oman järjestykseni tieltä pois, joten vein sen kellariin. Hän hakee sen itselleen, kunhan ehtii. Parvekkeelle tuli lisää oleskelutilaa, kun siellä ei ole grilliä.
Kalusteiden piti olla meidän hoidossa vain viime kesän, mutta isovanhemmat ilmoittivat ostavansa omalle parvekkeelleen uudet. Joten nämä saivat jäädä meille ja se sopi minulle. Isi Karhu antoi myös niiden jäädä meille ja olen siitä iloinen. Pehmustin penkkiä viltillä ja tilkkupeitolla. Parveke on iloisen, kirjava värikokoelma, mutta eivätkös värit kuulu kesään?

...Ennen...

...Nyt...

Viime kesänä kukkaruukussa oli kukkasia, mutta tänä vuonna me kylvimme sinne herneitä. Kivasti ovat lähteneet kasvamaan.

 Tämä  kamala kulmapöytä löytyy edelleen meiltä. Tällä hetkellä se on lastenhuoneessa kirjahyllynä ja sopii sinne edes hieman paremmin . Hyllyssä olevan puisen astian Pikku Karhu istui rikki siivoustouhuissa. Se ei kuitenkaan onneksi kamalasti harmittanut.

...Ennen...

...Nyt...

Jossain vaiheessa kevättä meinasin laittaa puusäleikön makuuhuoneeseeni ja maalasin sen valkoiseksi, mutten löytänyt sille hyvää paikkaa. Niimpä se päätyi takaisin parvekkeelle. Sinisissä ämpäreissä ei ole tänä vuonna kukkia, vaan salaattia kasvamassa. Lyhty meni talvella rikki ja ostin tilalle kevään ensimmäisiksi kukkasiksi orvokkiamppelin. Lisäksi ostin ihanan muratin. Säleikköön on tarkoitus tulla vielä lisää kukkia tai jotain muuta roikkumaan, kunhan alkaa kunnolla nämä lämpöiset ilmat. 

Pulkkaan kylvämämme herneet ovat myös alkaneet kivasti kasvaa, joten tämä koettu toimivaksi ratkaisuksi. Pulkan paikka on penkin alla, koska se herätti liikaa Pikku Karhun kiinnostusta. Hän tykkäsi mm. lusikoida multaa parvekkeelle tai suuhunsa. Haluan parvekkeen olevan sellainen, että kesällä lapset voivat vapaasti leikkiä siellä. Kenenkään kannalta ei ole kiva, jos kokoajan joutuu varomaan ja kieltämään. 

Siirsimme olohuoneessa olleen lyhtymme parvekkeelle ja laitoin sisälle helmiä sekä simpukoita. Lyhty on kaunis ja simpukat tekevät siitä kesäisen.

Tällainen parveke meillä on tällä hetkellä.Katsotaan millaisia ideoita ja vinkkejä saan.
Ihanaa kun kesä tulee. <3

Kalliimpi siivouspäivä...

Ystäväni lapsilla oli pari viikkoa sitten kihomatoja ja he olivat meillä juuri edellisenä päivänä leikkimässä. Minä olin kauhuissani, että pian niitä on meilläkin. Päätin siis varmuuden vuoksi kunnolla siivota lastenhuoneen.

Pesin kaikki mahdolliset lelut ja osan vein saunaan. Lisäksi vein petivaatteet saunaan. Ajattelin että tuleepahan tehtyä varotoimenpide ja siivottua lastenhuone perusteellisesti. Kaikki alkoi olla viimeistä moppausta vaille valmista. Meillä on asunnossa alaspäin aukeavat tuuletusikkunat. Jos avaa stopparilukituksen ja ikkuna aukeaa kokonaa, se on minusta vaikea saada takaisin. Stopparin kanssa ikkuna jää kuitenkin vain ihan vähän rakoselleen. Ikkuna oli siis kokonaan auki ja nojasi Pikku Karhun pinnasänkyyn. Jotenkin ajattelemattomasti siirsin sänkyä hieman, mutta silti liikaa. Hetkessä ikkuna rämähti auki ja sen karmi osui patterin kulmaan. Tämä aiheutti lasiin särön. Ei terävää eikä hajoavaa, mutta kuitenkin selkeän särön. Jos kulma olisi osunut muutaman millin keskemmälle, lasi tuskin olisi harjonnut. Minua suututti kamalasti ja ärsyttää vieläkin tuollainen ajatusvirhe. Soitin siinä hetkessä IsiKarhulle ja hän koitti rauhoitella minua. En ole muuttamassa tästä asunnosta pitkään aikaan, joten ajattelin ensin antaa asian olla.

Se kuitenkin vaivasi mieltäni vähintään aina, kun kävin lastenhuoneessa. Eräs ystäväni vinkkasi soittamaan vakuutusyhtiöön ja kysymään neuvoa. Eilen sitten viimein sain aikaiseksi tehdä asian eteen jotain muutakin kuin murehtia. Ajattelin kertoa rehellisesti mitä oli käynyt ja että se oli ehdottomasti vahinko. Soitin vakuutusyhtiöön ja puhuin kahden eri ihmisen kanssa. Jos kyseessä olisi ollut ulompi lasi, en olisi joutunut korvaamaan sitä. Nyt minun kuitenkin kuuluu korvata omavastuuosuus ja vakuutusyhtiö maksaa loput. No on 100e vähemmän kuin esim. 500e. He kehoittivat seuraavaksi soittamaan huoltoyhtiöön.
Soitin sinne, mutta he sanoivat ettei asia kuulu heille. Nainen neuvoi soittamaan isännöitsijälle. Soitin isännöintifirmaan ja kerroin tälle sihteerille taas koko homman. Hän sanoi, että lasi täytyy kyllä korjata esitilassa. Hän lupsi isännöitsijän vielä soittavan minulle. Odotin hieman jännittyneenä, koska joskus isännöitsijä on ollut aika "nihkeä". Hän soitti ja selitin vielä viidennen kerran mitä oli käynyt ja sen olleen vahinko. Hän sanoi rauhallisesti, että vahinkoja sattuu, eikä niille mitään voi. Asialla ei sinänsä olisi kiire, mutta jossain vaiheessa se pitäisi kuitenkin vaihtaa. Joudun itse hoitamaan lasiliikkeen korjaamaan lasin ja maksamaan x-summan. Hän antoi kuitenkin lasiliikkeen numeron ja sanoi, ettei isännöintiin tarvitse enää erikseen ilmoittaa asiasta.
Lasifirmaan en saanut useasta yrityksestä huolimatta yhteyttä, mutta täytyy perjantaina yrittää uudestaan.

Ärsyttää kamalasti tuollainen ylimääräinen murhe ja rahanmeno, mutta toisaalta me ollaan kaikki ihmisiä ja vahinkoja sattuu. Nyt olen kuitenkin laittanut asian vireille ja rukoilen, että lasku voisi jäädä jopa alle sen sadan euron. Elämä on joskus tällaista...eipä tullut kihomatoja. :)

Glara Vappen!

Taas se joka vuotinen vappu tuli ja meni. Teini-iässä vappu oli kova juttu, mutta nykyään se ei ole minulle sen kummempi juttu. Se tuntuu olevan ihmisten ryyppyjuhla, vaikka ei toki kaikilla.

Olimme eilen, vappuaattona isovanhempien (isikarhun vanhempien) luona juhlimassa. Ulkona sää oli todella kurja, joten kiva että oli jotain ohjelmaa. Paikalla olivat isovanhempien lisäksi IsiKarhu ja hänen siskonsa. Isovanhemmat olivat tehneet tortilloja ja vaari oli itse tehnyt kebabia. Minä rakastan tortilloja ja tuo lihakin oli kyllä hyvää, eikä ollenkaan rasvaista. Tortillat maistuivat myös lapsille. Vaari oli ostanut pojille vappuasut; Isolle Karhulle kätyripuvun ja Pikku Karhulle pellen asun. Iso Karhu oli onnessaan, kun pääsi puhaltamaan ilmapalloja ja serpentiiniä. Touhua ja vauhtia riitti monenlaista. Joimme vielä päiväkahvit ja söimme itse tehtyjä munkkeja. Pikku Karhu sai suolaista piirakkaa, koska en ole hänelle vielä makeita herkkuja antanut. Illalla pojat nukahtivat onneksi hyvin, vaikka oli ollut paljon touhua ja herkkuja. Huomasin ettei ollut tavallinen lauantai-ilta, koska ulkoa kuului paljon ääniä.

Tänään vappupäivänä olimme aamulla seurakunnassa ja Iso Karhu askarteli pyhäkoulussa vappupallolle kasvot. Se oli hauskan näköinen. Jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme isovanhempien, isomummon ja tädin kanssa vuorostaan kaupungille katsomaan vappuohjelmaa. Kaikki ohjelmat olivat jo kuitenkin esitetty, mutta meillä oli omat paljon paremmat ohjelmat. Pojat saivat valita kätyriaiheiset heliumilmapallot. Lisäksi ostimme kesän ensimmäiset jäätelöt jätskikiskalta. Iso Karhu otti hänen perinteisen suosikkinsa, eli sateenkaarijäätelön. Pikku Karhu ei saanut vielä jäätelöä, mutta sai hieman nuolaista minun ja vaarin omista. Näin hän ei kokenut jääneensä kokonaan ilman. Hänelle käytiin ostamassa kaupasta banaania ja maitoa, joka oli hänestä paljon parempaa kuin joku jäätelö. Iso Karhu sai vielä vappupillin, joka oli kovassa käytössä. Nautimme yhdessä ihanan lämpöisestä ja aurinkoisesta päivästä. Siirryimme vielä leikkipuistoon ja lapset pitivät huolen, että jokainen pääsi leikkimään. Me lähdimme Pikku Karhun kanssa vielä ostamaan jotain syötävää ja Iso Karhu lähti muiden mukana IsoIsoisän luo päiväkahville.

Sellainen vappu oli tämä vappu. Poikien kanssa aina toimintaa riittää ja minusta oli kiva viettää vappua selvinpäin sukulaisten kanssa.

Millainen vappu sinulla oli? :)