Iso Karhu halusi lähteä pyöräilemään ja poljimme erään metsäreitin alkuun. Siitä jatkoimme "seikkailua" kävellen. Otin kuvia luonnosta, Isosta Karhusta ja meistä. Se oli hänestä hauskaa. Kävellessämme juttelimme, hassuttelimme ja ihastelimme luontoa sekä ihmettelimme roskia. Iso Karhu sai päättää mihin suuntaan kävelimme ja niimpä kiipesimme paikallisen ravintolanäkötornin pihalle. Kiersimme sitä ja tähystelimme maisemia. Pidin varmuuden vuoksi hänen kädestään kiinni, jottei vain putoaisi.
Laskeuduimme kallion reunaa pitkin alas. Autoin Isoa Karhua pitämällä kädestä kiinni ja välillä ottamalla syliin. Hän sanoi moneen kertaa: "ompas meillä seikkailu". Kiertelimme metsäpolkuja ristiinrastiin ja näimme kaikenlaista, kuten jäniksen ja valkovuokkomättään. Molemmat sanoimme useamma kerran, miten kiva retki meillä oli.
Nautin valtavasti tuosta kahden keskeisestä ajasta pojan kanssa. Meillä oli paljon rennompaa ja hauskempaa kuin arjessa. Meillä on viime aikoina ollut isoja muutoksia ja asioita perheessä, niin tottakai ne vaikuttavat lapseenkin. Selkeästi tuo pieni hetkemme teki hyvää. Iso Karhukin selkeästi kaipasi sitä ja nautti kovasti. Hän on jo niin iso, että hänen kanssaan voi jutella monenlaisista jutuista. Tuo poika on todella fiksu ja taitava.
Rakastan häntä valtavasti! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)