Uskovainen sinkku

Minusta on tuntunut, että uskovien piireissä sinkkuus on ollut viime aikoina paljon pinnalla. Monet kipuilevat asian kanssa ja toisaalta ymmärrän sen.
Viikonloppuna kuulin todella hyviä pointteja, joiden myötä halusin alkaa kirjoittamaan tätä tekstiä ja samalla peilata sitä omaan elämääni.

Uskovaisilla nuorilla tuntuu olevan kiire löytää puoliso jo todella nuorena ja tähän löytyy varmasti monia syitä. Jotkut ovat koko ajan "haku päällä" ja nähdessään vastakkaisen sukupuolen edustajan, miettii heti olisikohan tuossa minulle puoliso. Olen itse joskus kuulunut tähän kategoriaan ja jollain tavalla sinä on koko ajan pieni paine päällä. Minulla oli jo 13 vuotiaana haaveena löytää nuorena puoliso ja saada perhe. En silloin todellakaan tiennyt, mitä se oikeasti tarkoittaisi.Teiniikäisenä minulla oli kamala kriisi, jos olin hetken sinkkuna. Silloin kun oli jonkun kanssa, koin olevani jotenkin "parempi" ihminen ja hyväksytty. Jokainen seurustelu jätti kuitenkin jäljen sydämeeni ja särki sieltä jotakin. Täytin juuri 18 vuotta, kun aloimme Isi Karhun kanssa pyöriä yhdessä.

Sinkkuna on aikaa toteuttaa omia unelmia ilman, että tarvitsee asiasta neuvotella toisen kanssa. Voi matkustella, harrastaa ja opiskella ilman parisuhdevelvotteita. Löydettyään puolison siitä saa toivottavasti nauttia loppuelämänsä ja tehdä asioita yhdessä. Elämä valuu hukkaan, jos sitä elää menneisyyden tai tulevaisuuden kautta. Eilistä et voi muuttaa ja huomista, et tiedä. Kannustan nauttimaan elämästä tällaisena tässä hetkessä, eikä "sitten kun"...Et voi rakentaa elämääsi haavekuvien varaan, koska elämä harvoin menee niinkuin on suunnitellut. Tämä voi olla vaikeaa, mutta Jumala kuulee rukoukset ja voi muuttaa sydäntäsi.

Yksin ollessa voi oppia tuntemaan paremmin itseään ja Jumalaa sekä kasvaa ihmisenä. Toisen kanssa vakavaan parisuhteeseen ja rakastamiseen tarvitaan, että oppii ensin elämään itsensä kanssa ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Jos lähtee parisuhteeseen hyvin rikkinäisenä, saattaa jatkuvasti hakea vääränlaista hyväksyntää ja huomiota toiselta. Silloin parisuhde ja siihen kuuluvat "roolit", eivät ole tasapainossa. Parisuhde ei kuitenkaan ole "paikka", jossa paikkaillaan menneisyyden vuotavia haavoja. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, jotta voit olla aidosti oma itsesi parisuhteessa. 
Me olimme hyvin rikkinäisiä alkaessamme seurustelemaan. Haimme toisiltamme hyväksyntää monella tavalla ja aluksi se tuntui hyvälle. Pidemmän päälle se kävi todella raskaaksi ja alkoi muodostua ongelmiksi. Näin jälkeenpäin huomaan osan meidän ongelmista johtuneen molempien menneisyyden ongelmista ja haavoista. 

Rakastetuksi tulemisen ja puolison kaipuu on inhimillistä. En kiellä ettenkö minäkin kaipaisi sitä. Välillä olisi kiva vaan höpötellä jonkun kanssa, käpertyä kainaloon katsomaan leffaa ja jakaa arjen asioita. Pelkkä lämmin ja pitkä halauskin tuntuisi sellaiselle, joka auttaisi heikkoina hetkinä eteenpäin. Onneksi Jumala näkee kaiken ja saamme tuoda kaikki ajatuksemme, tunteemme ja kipumme Hänelle.

Menneisyys muodostaa sen, mitä olemme juuri tällä hetkellä. Kukaan meistä ei voi enää menneisyydelleen mitään ja sen kanssa pitää oppia elämään. Itse olen tehnyt paljon virheitä elämässä. Onneksi Jeesus on kuollut ristillä meidän puolestamme ja joka aamu on armo uusi. Virheistä voi oppia ja niiden kokemuksien kautta voi olla tukemassa muita ihmisiä. Elämän vaikeudet kasvattavat meitä jokaista ihmisenä ja minulla ainakin se on kasvattanut myös suhdettani Jeesukseen.
Kuulin todella hyvän pointin, ettei tule hakea ja pyytää Jumalalta unelmien puolisoa. Tulee rukoilla, että Jumala muuttaa itsestä sen unelmien puolison jollekin toiselle. Silloin voi löytää sellaisen ihmisen, joka on juuri sinun unelmasi. 

Kun rakentaa elämänsä Kristuskalliolle (eli Jumala ja suhde Häneen on elämässä ykkösenä), on hyvä pohja alkaa rakentamaan sen päälle parisuhdetta. Jumala on rakkaus ja Hän on luonut miehen ja naisen toisilleen. Siitä toisesta ei saa kuitenkaan tulla jumalaa, eikä mennä Luojamme edelle. Olen saanut asumuserostamme lähtien rakastua syvemmin Jeesukseen. Eron myötä olen alkanut rakentaa elämääni uudestaan ja siinä Jumala on kyllä paikalla yksi. En tule saamaan keneltäkään mieheltä sitä, mitä Jumalalta saan. Hänellä on paras suunnitelma meidän jokaisen elämälle, kunhan haluamme seurata sitä. Kun kiinnitämme katseemme Jeesukseen, kaikki muukin meille annetaan. <3

"Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.

Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." "  (Mark. 12:29-31)