Erityislapsen kanssa

Pikku Karhua voisi verrata Vaahteramäen Eemeliin. Hänelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, vaikka hän ei pahaa tarkoittaisi. Poika aloitti syksyllä uudessa päiväkodissa, missä henkilökunta kiinnitti huomiota hänen erityistarpeisiin. Olin itsekin huomannut asioita, mutta en oikein saanut tukea ajatuksilleni. En etsi pojat "vikoja", vaan toivon hänen saavan tukea omien tarpeidensa mukaiseen tasapainoiseen kasvuun.

Nyt päiväkodista ehdotettiin, että Pikku Karhulle tehtäisi erityisvarhaiskasvatussuunnitelma (siinä kartoitetaan tarkemmin lapsen tuen tarve).
Huomasimme Pikku Karhun käyttäytyvän suunnilleen samalla tavalla kotona ja päiväkodissa. Hän on aidosti sitä mitä on ja se on hieno piirre.
Pikku Karhu on impulsiivinen ja varsinkin hänen suuttuessa helposti nyrkki heilahtaa, tavarat lentää ja ovet paukkuu. Hän tietää sen olevan väärin, mutta ei siinä tunteessa pysty hillitsemään itseään. Kotona poika on saanut hajoitettua paikkoja kiukuspäissään.
Pikku Karhu tarvitsee moneen tekemiseen aikuisen viereen ohjaamaan ja auttamaan, koska muuten tekeminen jäisi aloittamatta tai kesken. Hän ei jaksaisi pitkään keskittyä yhteen asiaan, eikä osaa vielä omatoimisesti leikkiä mitään. Poikaa ei kiinnosta kovinkaan paljon leikkiä muiden lasten kanssa, vaan hakeutuu aikuisten seuraan. Puhetulva hänellä on valtava ja suuri sanavarasto. Puhe on kuitenkin vielä epäselvää ja sen vuoksi saimme lähetteen puheterapian kartoitukseen.
Pikku Karhulle on tärkeää ottaa aina jokin esine mukaan, jota hän saa pitää kädessä. Usein miten tavara saattavat kuitenkin hukkua matkalla. Tämän ikäiselle ei tehdä vielä mitään diagnooseja ja se on lääkärin tehtävä. Pikku Karhulla on kuitenkin viitteitä AdHd:n suuntaan. Diagnoosilla ei tässä kohtaa ole minulle väliä, vaan pääasia että poika saa tukea elämäänsä. Minua helpottaa, että ammatti-ihmiset ovat huomanneet samoja asioita, eikä huomiot ole pelkästään minun omia. Tilanteet voivat tasaantua kasvun myötä, mutta nyt eletää tässä hetkessä. Nyt hän tarvitsee paljon tukea ja siihen tarpeeseen vastataan.

Pikku Karhu ei tarvitse henk.koht. avustajaa, mutta paljon yhden aikuisen tukea. Hän saa päiväkodissa 1,5 lapsen paikan. Lisäksi harjoitellaan asioiden loppuun tekemistä ja vältetään turhan pitkiä odotusaikoja. Jatkamme samojen asioiden harjoittelua myös kotona. Olen todella iloinen, että päiväkodissa alettiin varhaisessa vaiheessa tehdä jotakin asioille. Tämä toivottavasti vaikuttaa positiivisesti Pikku Karhun itsetunnon kehittymiseen.

Poika osaa todella paljon lauluja ja erittäin hienosti laulaa. Lisäksi hän on erittäin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Hurmaava ilopilleri. <3