Laatuaikaa vanhemman kanssa

Miten jakautua tasapuolisesti kahdelle lapselle, jos on vain yksi aikuinen? Isokarhu on puhunut useamman vuoden ajan, että haluaisi viettää enemmän aikaa äidin kanssa kahdestaan. Sitä aikaa on yritetty järjestää, mutta aina tullut jotain "hässäkkää" elämään ja se on muutamia kertoja lukuunottamatta jäänyt.

Kävimme sunnuntai-iltana lasten isän ja hänen puolisonsa kanssa keskustelua lasten asioista ja tulevaisuudesta. Suunnitelmana oli, että pojat menisivät torstaisin isille, jotta vaihto olisi sujuvampi. Tähän ei Isokarhu kuitenkaan suostunut, koska tulisi muutos ja tämä järjestely ollut hänestä hyvä näin. PikkuKarhu kuitenkin oli ajatuksesta innoissaan ja samalla hänelle ei tulisi niin paljon pitkiä päiviä. 

Lopputuloksena pojat ovat jatkossa niin, että Pikkukarhu menee jo torstaina isille ja minä vien lasten tavarat sinne töiden jälkeen. Samalla tulee vaihdettua tärkeimmät kuulumiset ja varmistettua kaiken olevan mukana. Isokarhu tulee vielä torstaina mun luo ja menee sitte perjantaina isille. Meillä on torstai-ilta aikaa olla kahdestaan. Tämä järjestely oli Isokarhun toive. 

Vaihto seuraavalla viikolla tapahtuu niin, että Pikkukarhu menee torstaina eskarista isille ja minä haen sieltä pojan sekä tavarat. Isokarhu jää vielä isille ja tulee perjantaina koulusta mun luo. Näin molemmat pojat saa laatuaikaa vanhempien kanssa ja "lomaa" toisistaan. Ymmärrän Isokarhun toiveen, koska Pikkukarhu vie paljon huomiota ja vaatii minulta paljon enemmän. Katsotaan miten järjestely lähtee toimimaan. 

Kaiken keskellä jaksaminen

Monet ovat kysyneet, miten olen jaksanut kaiken keskellä. Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta jotakin. Tämä kevät ja oikeastaan viimeinen vuosi tai viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet täynnä monenlaisia vaihteita, jotka ovat olleet raskaita. 

Asumus- ja avioero eivät koskaan ole helppoja asioita. Olin pitkään miettinyt niitä ja puntaroinut vaihtoehtoja sekä yksin ollessa monet itkut itkenyt. Omat tunteet ja ajatukset elävät luonnollisesti asian tiimoilta edelleen aaltoliikettä. Tiedostan olevani todella rikkinäinen ja paljon pitää vielä asioita käsitellä. Päällimmäisenä kuitenkin on tunne ja tietoisuus oikeasta ratkaisusta sekä helpotuksesta. Pelkkä ajatuskin paluusta entiseen alkaa rehellisesti sanottuna ahdistamaan. Olen yllättynyt, miten avioeropäätöksen jälkeen tietynlainen taakka putosi harteiltani. Minun pitää vielä viimeiset tavarat hakea ja odottaa ensi syksyyn harkinta-ajan päättymistä, mutta muuten voin ottaa tarvitsemani etäisyyden. Toinen osapuoli haluaisi olla paljonkin tekemisissä, mutta etäisyys tekee varmasti hänellekin hyvää irti päästämisessä. Toivon ajan kuluessa meidän voivan olla kavereita, vaikka parisuhde ei toiminutkaan. 

Lasten isän kanssa ollut omat kuviot. Välit hänen kanssaan ovat olleet meidän eron jälkeen (josta on reilu 6 vuotta) aaltoleivasti haastavat ja epävarmuus voimakkaasti läsnä. Syitä tähän on monia, joista mainittakoon hänen sairautensa ja minun herkkyyteni. Tänä keväänä tilanteet ovat jotenkin kärjistyneet ja se on ollut todella raskasta. Toisinaan olen ollut niin neuvoton, että olen joutunut turvautumaan viranomaisten neuvoihin. Olen etsinyt keinoja suojella itseäni ja omia rajojani sekä opetellut pitämään niistä kiinni. Tämä ei ole helppoa, mutta läheisten tuella olen jaksanut taas eteenpäin. 

Kaikesta huolimatta olen nauttinut lasten kanssa yhdessä touhuamisesta ja kolmestaan asumisesta. Minusta vaikuttaa, että lapsetkin nauttivat. Meillä on mennyt heidän kanssaan paljon paremmin ja riitoja on ollut paljon vähemmän. Kun sain opiskelut valmiiksi, yksi suuri stressin aiheuttaja vähemmän elämässäni. Päivätyö, koulu ja eskari sekä harrastukset rytmittävät hyvin elämäämme. Kun lapset olivat pelkästään minulla kolme viikkoa putkeen, alkoi tuntua hieman raskaalta olla aivan kokoajan tarvittu. 

Olen kuitenkin ollut itsekin yllättynyt ja kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut kaiken keskellä. Olen voinut niin hyvin, että psykologin kanssa keskusteluita on harvennettu olemaan noin kerran kuukaudessa ja ehkä kesällä lopetetaan kokonaan. Olen syönyt masennukseeni mielialalääkitystä, mutta sitäkin ollaan kevään aikana alettu purkamaan ja olen kokenut sen hyvänä. Elämässä on tottakai hyviä ja huonoja päiviä sekä kausia, mutta se on täysin normaalia. Kaikki vaikuttavat kaikkeen. Olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet osana näitä haastavia aikoja ja jaksaneet olla tukenani tavalla tai toisella. Kiitos. ❤️ 

Erityinen sisaruus äidin silmin

Kirjoitin aiemmin oman kokemukseni erityisestä sisaruudesta sisaruksen roolissa. Nyt kirjoitan, mille se äidin silmin näyttäytyy omien lasteni välillä.

Isokarhu oli 2,5 vuotias, kun Pikkukarhu syntyi ja pian sen jälkeen vietimme vauvan kanssa kolme viikkoa sairaalassa. Se oli kova paikka IsoKarhulle ja luulen sen vaikuttavan edelleen meidän suhteeseen. Pikkukarhu nukkui vauvana huonosti päivällä ja yöllä, joten minun ja Isokarhun leikit keskeytyivät aina sen takia. Pikkukarhu ei viihtynyt lattialla ja oli "kitisevä" vauva, joka vaati paljon huomiota. Hän oli vain vuoden, kun jäin lasten kanssa yksin. Poika vaatii edelleen todella paljon aikuisen huomiota ja tämä ärsyttää sekä turhauttaa IsoKarhua. 

Isokarhu on motorisesti todella taitava ja oppinut monia asioita jo pienenä. Pikkukarhu oppi puhumaan vasta kaksi vuotiaana ja puhe ollut pitkään epäselvää. PikkuKarhulle kynän käyttäminen on todella haastavaa edelleen. Hän oppi pyöräilemään ilman apupyöriä vasta viime kesän lopulla. Isokarhu on monet kerrat kommentoinut PikkuKarhulle vuosien varrella " sinä olet jo... (milloin minkäkin) ikäinen, etkä vieläkään osaa." Olen käynyt hänen kanssaan keskusteluja, että jokainen kehittyy omaan tahtiin ja osaa muutenkin hyvin eri asioita. Pikkukarhu on tarvinnut myös paljon kannustusta ja rohkaisua, jottei luovuta heti yrittämistä.

Pojat ovat vasta nyt alkaneet leikkiä  yhdessä muutakin kuin painimista ja riehumista. Pikkukarhun keskittyminen ja leikkitaidot ovat olleet sen verran kehittymättömät, että leikeissä tarvinnut aikuisen ohjausta. Isokarhu ei ole jaksanut PikkuKarhun haasteita, vaan hermostunut ja lopettanut yhteisen leikin. Isokarhu on myös hyvin määrätietoinen, miten leikit menevät ja haluaa olla johtajana. Toisinaan Isokarhu kaipaa omaa tilaa ja rauhaa, mutta Pikkukarhu haluaa kokoajan tietää isoveljen tekemisistä. Löydän poikien leikkidynamiikasta samoja piirteitä, joita minulla oli oman siskoni kanssa. Ymmärrän Isokarhua ja hänen turhautumistaan, mutta yritän opettaa hänelle myös ymmärrystä Pikkukarhua kohtaan.

Toisinaan minulla on todella huono omatunto siitä, että Isokarhu on jäänyt minun luonani osittain PikkuKarhun varjoon. En ole todellakaan tehnyt sitä tahallani, mutta monien asioiden summana on käynyt niin. Huomaan Isokarhun olevan siitä jollain tasolla katkera PikkuKarhulle. Hän myös hakee minun huomiotani dramatiikalla. Yritän nykyään olla tietoisesti tasapuolisempi molemmille. 

Millaisia kokemuksia sinulla on erityislasten vanhempana lasten sisarussuhteesta? 

Miten rentoutua?

Kysyin eilen Instagramin puolella, miten ihmiset rentoutuvat. Kiitos kaikille vastauksista. Rentoutuminen on tärkeä taito elämässä, jotta jaksaa arjessa. 

Tässä muutamia koottuja vinkkejä:

💟 Tallille meno ilman lapsia. 

Eläimet ovat todella terapeuttisia olentoja ja niitä käytetään paljon monenlaisessa terapiatoiminnassa, joista saatu hyviä tuloksia. 

💟 Äänikirjat. 

💟 Saunominen. 

Tämä on ehdottomasti yksi omista suosikeistani ja varsinkin puusauna. Jotta saunominen on rentouttavaa, se tulee saada tehdä ilman lapsia. Meillä ei ole tässä asunnossa saunaa ja toisinaan kaipaamme lasten kanssa sitä todella paljon. 

💟 Ystävät. 

Ehdottomasti hyvät ystävät ja heidän kanssaan yhdessä vietetty aika. Ystävien kanssa voi esimerkiksi lenkkeillä, viettää rentoa iltaa ja jutella syvällisiä. Nyt Korona-aikana moni kaipaa todella paljon ystäviään. Minulla ystäviä ympäri Suomea, joita en ole päässyt aikoihin tapaamaan ja kaipaamieni ihmisten lista on pitkä. En malta odottaa kesää, kun voidaan nähdä ulkona ja viettää aikaa. ❤️ 

💟 Musiikki. 

Aivan ehdottomasti. Toimii ärsytykseen, rentoutumiseen, hyvään fiilikseen ja niin moneen muuhun. 

💟 Pyykkäys. 

💟 Suklaan syöminen. 

Aivan ehdottomasti tämä on varmasti monien äitien tapa rentoutua. Lasten kasvaessa se vain täytyy tehdä salaa ja huolehtia, ettei todisteita jää mihinkään. 

💟 Maalaaminen. 

Lisään vielä muutamia listaan

💟 Lenkkeily ja luonto. 

Suomen luonto on todella kaunis, kun pysähtyy katsomaan. Ne jotka ovat käyneet kanssani lenkillä tietävät, että nautin metsässä liikkumisesta. Jollekin juokseminen on rentouttavaa, mutta itse nautin kävellä. Lenkkeilyn lomassa kauniiden maisemien ikuistaminen valokuvaamalla ovat itselleni myös rentouttavaa. Rakastan istua rannalla lämpöisenä kesäpäivänä tai - iltana ja kuunnella luonnon ääniä sekä toisinaan rukoilla. 

💟 Joku hyvä sarja tai leffa. 

Silloin saa aivot narikkaan omista asioista ja ajatuksista. 

💟 Jäätelö. 

💟 Satunnaisesti ja kohtuudella alkoholi. 

Tätä en suosittele kuin satunnaisesti toteutettavaksi, koska liiallisena siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaikille alkoholi ei sovi ollenkaan tai sitä ei halua käyttää. Itse en käytä ollenkaan alkoholia, kun lapset ovat minun luonani. Toisinaan nautin muutaman alkoholijuoman, kun lapset ovat poissa. 

Tässä nyt muutamia vinkkejä ja toivottavasti löydät jonkun itsellesi sopivan tavan rentoutua. Kaikki tavat eivät sovi kaikille, mutta tärkeintä onkin jokaisen löytää se oma juttunsa. 

Olisiko sinulla antaa vielä muita tapoja rentoutua? 

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille. ❤️ 

Kaksi Kotia

Kirjoitin aiemmin arjestamme. Olen ollut melko hiljaa vuoroviikko asumisestamme ja sen toimivuudesta, mutta nyt kerron siitä jotakin. Yritän jättää postauksesta pois kaikki sadat tunteet ja kirjoittaa vain niin sanottua faktaa.

Meillä on siis yhteishuoltajuus. Lasten isän tilanne on aika epävakaa. Hän ei ole tällä hetkellä töissä ja äitipuolen työtilanteesta en tiedä. Minä olen määräaikaisessa työsuhteessa 40 kilometrin päässä kotoa. Tänä keväänä lasten lähtiessä isälle, olen laittanut heille "ruokarahaa" mukaan. Olen tällä mahdollistanut, että he voivat mennä isänsä luo. Lisäksi PikkuKarhun vammaistuki on siirretty menemään heidän isänsä tilille. Minä lähivanhempana saan Kelalta elatustuen ja lapsilisät ( joista maksan sitä ruokarahaa). Ostan lapsille vaatteet minun ja isän luo sekä kaiken, mitä lapset tarvitsevat elämiseen. 

Lapset ovat olleet isänsä ja hänen vaimonsa luona periaatteessa viikko-viikko-systeemillä, mutta siinä on ollut poikkeuksia heidän tarpeidensa ja vointinsa mukaan. Minun ja mieheni avioeron tullessa lapset olivat isän luona kaksi ylimääräistä päivää, jotta sain levätä. Toisinaan minun viikollani isä on hakenut PikkuKarhun pari tuntia aiemmin eskarista, jottei pojan tarvitse olla niin pitkiä päiviä. Epävarman tilanteen vuoksi, olemme kuitenkin eskariin kanssa sopineet PikkuKarhulle suurimman tuntiluokan. Isokarhu on yleensä halunnut tulla koulusta suoraan minun luokseni, jotta saa olla hetken yksin. Hän on sanonut, että haluaa äitiviikolla olla äidillä ja isiviikolla isillä. 

Minulla on auto, joten olen järjestellyt työni ja kuljettanut PikkuKarhun viikottain terapiaan. Lisäksi kuljetan pojat viikottain harrastuksiin, joita on yhteensä kolme kertaa viikossa.

Tällä viikolla tulee kolme viikkoa täyteen, etteivät lapset ole olleet lainkaan isänsä luona. Lasten isä oli Pääsiäisen aikoihin viikon sairaalassa. Viime viikolla Pikkukarhu oli yhtenä päivänä isän luona pari tuntia, mutta Isokarhu ei halunnut mennä. 

Millaisia kokemuksia sinulla on eroperheestä ja vuoroasumisesta? 

 

Erityinen sisaruus

Tällä viikolla on vietetty erityisen sisaruuden viikkoa ja ajattelin, että voisin kirjoittaa aiheesta kahdesta näkökulmasta. Ensin kirjoitan oman kokemukseni sisarena ja sitten, miten näen äitinä lasteni erityisen sisaruuden.

Kun synnyin, minulla oli 1v 10kk vanhempi isosisko. Siskoni oli synnytyksessä saanut hapenpuutetta ja syntyi hätäsektiolla. Tämän seurauksena hänestä tuli kehitysvammainen. Hän kyllä itse esimerkiksi käveli, puki ja söi, mutta tarvitsi apua monissa asioissa. Kun minä synnyin terveenä, olin todella iso kiitosaihe vanhemmilleni. Kehityimme siskoni kanssa samaan tahtiin ja oltiin kuin kaksoset. Opin ensin kävelemään ja hän katsoi minusta mallia lähtemällä itse perään. Leikimme paljon yhdessä ja sain usein johtaa leikkiä sekä käskyttää siskoani. Osattiin me myös riidellä ja yhteenottojakin tuli. 

Siskoni tarvitsi tukea ja apua monissa asioissa, mutta iän myötä toki oppi uusia taitoja. Hän sai todella kovia kiukkukohtauksia ja vanhempamme olivat välillä hänen kanssa neuvottomia sekä väsyneitä. Oli pienen lapsen silmin vaikeaa ymmärtää, mitä tapahtui. Muistan viisi vuotiaana päättäneen, että olen kiltti lapsi ja helpotan vanhempieni taakkaa. Vanhemmillani olisi tarpeeksi rankkaa töiden ja siskoni kanssa. Kysyin äidiltäni voitaisiko sopia, että olen isosisko. Minähän kuitenkin olin meistä se, joka toimi kuin isosisko. Jouduin pettymään, koska äitini sanoi ettei tuollaisia asioita voida vain sopia. Minusta kasvoi huolehtivainen ja hoivaava tyttö. 

Kun olin kahdeksan vuotias, meille syntyi pikkusisko. Kasvaessani aloin ottaa enemmän vastuuta ja auttaa vanhempiani sisarusteni hoidossa. Sisarukseni ihailivat minua niin paljon, että toiminta jopa ärsytti minua. He halusivat olla kanssani, kun minulla oli kavereita. Toisinaan minua hävetti siskoni kehitysvammaisuus ja hänen käytöksensä. Koulussa jotkut kiusasivat kehitysvammaisen siskon takia, että minäkin olen vammainen.

Siskoni ensimmäinen epilepsiakohtaus oli todella pelottava, koska emme tienneet mistä on kysymys. Siskoni sai muistaakseni 9-10 vuotiaana kaksi kohtausta. Ne olivat pelottavan näköisiä ja muistan menneeni kummallakin kerralla "piiloon", etten näkisi tai kuulisi kohtauksia. Rukoilin ja itkin hiljaa. 

Kun siskoni muutti opiskelemaan erityisammattikouluun, hän oppi monia arjen taitoja. Häntä oli kiva nähdä viikonloppuisin iloisena. Opiskeluiden jälkeen hän muutti kehitysvammaisten asumisyksikköön ja minä muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Välillä kävin katsomassa siskoani ja joinakin viikonloppuina olimme yhdessä vanhemmillamme. Jälkeenpäin olen monesti ajatellut, että olisi pitänyt käydä katsomassa useammin. Se ei kuitenkaan ollut yksinkertaista tunnin bussimatkan päästä. Kun menin käymään, hän juoksi ympäri asumisyksikkö kertomassa kaikille tulostani. Olin hänelle todella rakas ja esikuva.

Sain elää 17-vuotta tuota erityistä sisaruutta. Se ei ollut todellakaan aina helppoa ja koin usein jääväni sisarusteni varjoon. Opin paljon ihmisten erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Siskoni kautta päädyin tekemään töitä kehitysvammaisten parissa. Opin ymmärtämään epäselvääkin puhetta, koska se oli osa lapsuuttani. Siskoni oli todella aito ja elämänmyönteinen ihminen. Hän välitti aidosti ja osoitti myös sen. Hänen uskonsa oli jotain todella ihmeellistä ja sainkin kuulla monet kerrat rukousta " Tatas Teesus" ( Rakas Jeesus) ja hengellistä laulua " Anna tanteekki" (Anna anteeksi). Hän teki minusta merkityksellisen ja koin olevani todella rakastettu sekä arvostettu juuri hänen silmissään. 

Sinä iltana kun olin hänen luonaan sairaalassa ja sain kuulla ettei hän ehkä selviäisi, huusin hänelle ettei hän saisi jättää minua tänne. Hän kuitenkin kuoli ja jätti minut tänne. Olen kirjoittanut aiheesta oman postauksen,  joten en ala avaamaan sitä tässä enempää. Minusta kuitenkin tuntui, että sydämestäni oli revitty ilman lupaa puolet pois. Millään ei ollut enää mitään merkitystä. Erityinen sisaruus on jotain sellaista, jota ei voi ymmärtää kuin sen kokeneet. 

Se on toisinaan raskasta.

Se on toisinaan aivan parasta. 

Se on toisinaan vaikeaa ja hämmentävää. 

Se on todella opettavaista.

Se on todella arvokasta.

Se on todella erityistä. ❤️ 

Minulla on ikävä sitä, vaikken joka hetki ajattele asiaa.

Ihanaa erityisen sisaruuden viikkoa. Muistakaa että jokainen sisarussuhde on jollakin tavalla erityinen ja sitä kannattaa arvostaa. 

Hei meillä luetaan

Pikkukarhu sai pari kuukautta sitten oman tabletin ja siihen sim-kortin. Vastustin ensin ajatusta, koska poika on vielä niin pieni ja laitteisiin jää helposti koukkuun. Nyt olen kuitenkin löytänyt tabletin hyvät puolet, kuten yhteydenpidon sukulaisiin ja vanhempiin sekä oppimispelit. 

PikkuKarhulla oli syksyllä haastavaa keskittyä eskaritehtäviin, mutta lääkitys on auttanut siihen. Sen aloittamisen myötä pojalla heräsi valtava into oppia kirjaimia. 

Kuukausi sitten Pikkukarhu luki muutamia sanoja ja halu oppia lisää kasvoi. Nyt hän osaa itse tavuttaa ja lukee kaikkea mahdollista ympärillä olevaa sekä kyselee, jos ei osaa jotakin lukea. Lisäksi hän on oppinut kirjoittamaan viestejä. Jos sanassa kaksi samaa kirjainta peräkkäin, toinen putoaa vielä matkasta. Tekstit ovat kuitenkin ymmärrettäviä ja oppiminen tapahtui hetkessä. 

Kynällä kirjoittaminen on vielä haastavaa ja sen kanssa varmasti tullaan tekemään paljon töitä motoriikan haasteiden vuoksi. Tilasin Pääsiäisenä PikkuKarhulle kynätuen, jonka avulla pääsemme harjoittelemaan kynän käyttöä. 

Olen todella ylpeä, että Pikkukarhu osaa lukea ja myös jotakin kirjoittaa. Taas yksi "jännityksen" aihe pois harteilta siitä, onko näiden asioiden oppiminen PikkuKarhulla miten työlästä. Koska hänen oma mielenkiinto heräsi ja sitä tuettiin, poika oppi hetkessä. 

Pikkukarhu oppi 6 vuotiaana eskarilaisena keväällä 2021 lukemaan ja kirjoittamaan laitteella. 

Minkä ikäisenä teillä lapset ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan?

Pääsiäisen rastirata

Pääsiäisenä on mukavaa viettää aikaa perheen kanssa ja tehdä jotain yhdessä. Lasten piti alunperin olla isällään, mutta isän voinnin huonontuessa tilanne muuttui. Lyhyellä varoitusajalla selvisi, että lapset ovatkin mulla. Suunnittelin hieman ekstempore tunnissa lapsille Pääsiäisaiheisen rastiradan. Seuraavaksi kerronkin, mitä rata piti sisällään. 

Valmistelutehtävänä oli pakata reppuun listassa lukevat tavarat, koska niitä tarvittaisi tulevilla rasteilla. 

Rasti 1:

Muodostakaa yhdessä lehdistä leikatuista kirjaimista mahdollisimman monta Pääsiäisaiheista sanaa ja liimatkaa ne pahville. Jokaisesta sanasta saa yhden pisteen.

Pojat muodostivat yhteensä kuusi sanaa: suklaa, mämmi, , Jeesus, naulat ja risti.

 + Lisätehtävänä heidän tuli askarrella naapurin eläkeläispariskunnalle Pääsiäiskortti ja viedä se heidän postilaatikkoon. 

Rasti 2:

Ulkona piti rakentaa Golgatan kumpu ja kolme ristiä, joista keskimmäinen olisi Jeesuksen risti.

Rasti 3:

Arvoituksia, jotka liittyvät Pääsiäiseen.

- A: valkoinen maja, missä kultainen keskus.

Poikien vastaus: Jeesuksen hauta.

Oikea vastaus: kananmuna. 

- B: kissa + luuta + kori. Mikä yhdistää?

Poikien vastaus: noita

Oikea vastaus: noita

- C: Pitkät korvat ja töpöhäntä. 

Poikien vastaus: kissa

Oikea vastaus : Pupu

- D: Pääsiäisenä siinä on ruskeaa ja loistaa kuin aurinko. Pääsiäisen jälkeen saattaa näyttää jopa vihreältä ja surulliselta.

Poikien vastaus: voikukan keskus

Oikea vastaus: Lasten kasvot

Rasti 4:

Valitse oikea vaihtoehto. 

1. Mitä Jeesuksen ristissä luki?

A) Jeesus B) Inri

C) Kuningas D) Juutalainen

2. Mitä tapahtui, kun Jeesus kuoli?

A) Kaikki lähti kotiin B) Temppelin esirippu repesi C) Alkoi sataa

3. Miksi Jeesus kuoli?

A) Koska hän oli tehnyt niin paljon pahaa.

B) Koska hän oli sairas.

C) Koska Jumala rakastaa Jeesusta.

D) Jotta me ihmiset voisimme päästä Taivaaseen.

4. Monta päivää Jeesus oli kuollut?

A) 2 B) 5 C) 3 D) ikuisesti

5. Mistä opetuslapset tiesivät tapahtumien olevan totta?

A) Jeesuksen käsissä ja jaloissa oli naulojen reiät

B) Jeesus kertoi

C) Lintu kävi kertomassa

D) He saivat tekstarin.

6. Mitä Jeesus käski tehdä, kun hän meni Taivaaseen?

A) Pitää paljon juhlia. 

B) Jatkaa elämää. 

C) Kertoa kaikille maailman ihmisille hänestä. 

D) Olla hiljaa kaikesta tapahtuneesta.

7. Miksi Pääsiäistä oikeasti vietetään?

A) Pupujen juhlana

B) Kevään juhlana

C) Suklaan juhlana

D) Jumalan rakkauden juhlana.

Pojat saivat tehtävästä 4,5 pistettä.

Rasti 5:

Rasti 6:

Rakentakaa tipuille pesät ja laittakaa ne sinne nukkumaan.

Rasti 7:

Päättäkää yhdessä 5 ihmistä ja lähettäkää heille pääsiäisterveiset videoklippinä. 

Pojat valitsivat kaksi ryhmää, joissa on sukulaisia ja heidän "varamummonsa".

Rasti 8:

Seuraavan rastin suorittamispaikka määräytyy tällä rastilla. Valitkaa haluatteko valita numeron 1-5 vai arpoa. Pojat valitsivat arpomisen ja tehtävä suoritettiin kaupungissa. 

Rasti 9:

Ottakaa kuvia seuraavista aiheista:

1) Pitkäperjantai

2) Pääsiäispäivä

3) Ilo

4) Jumalan rakkaus

5) suklaaöverit 

Rasti 10: 

Saatte valita numeron 1-5 välillä ja lapun sisältö määrittää rastiradan palkinnon. 

Pojat onnistuivat kaikista lapuista valitsemaan sen, jossa luki etteivät he saa mitään palkintoa. Annoin kuitenkin valita uuden lapun ja sieltä löytyi mämmi. Tyytyväisenä he söivät terassilla mämmit. Rata oli kuulemma kiva juttu. 

Toivottavasti teillä on ollut mukava Pääsiäinen. ❤️ 

Pääsiäisen merkitys

Pääsiäismunat? Puput? Tiput? Kevään juhla? Ylimääräiset vapaapäivät? 

Pääsiäinen merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kirjoitin viime postauksessa jo jotain ajatuksiani Pääsiäisestä ja mitä se pitää sisällään. 

Tämä suuri juhla Pääsiäinen merkitsee minulle armon ja toivon juhlaa. Se kertoo siitä, kuinka jokainen ihminen, myös vajavainen ja epäonnistunut sekä toisten silmissä hyljeksitty on Jumalan silmissä rakastettu ja arvokas. Hän antoi ainoan poikansa Jeesuksen kärsiä kaiken sen kidutuksen ja kuolla ristillä meidän puolestamme. Jeesus kärsi, kuoli ja nousi Taivaaseen, jotta meillä olisi uusi mahdollisuus ja toivo sekä pelastus. Uskomalla Häneen ei tarvitse pelätä kuolemaa, vaan pääsee kerran Taivaaseen. Siellä ei ole kipua, tuskaa tai sairautta. 

Mitä Pääsiäinen sinulle merkitsee?

Iloista Pääsiäistä jokaiselle. ❤️