Ensimmäinen uusperheen joulu

Joulun suunnittelu voi tuottaa haastetta uudessa parisuhteessa, mutta vielä haastavampaa sen järjestely voi olla uusperheessä. Kummallakin on omat totutut tavat ja odotukset, eksien kanssa pitää neuvotella lasten joulunvietto ja lisäksi pitää miettiä mahdollisten sukulaisten tapaaminen. Meillä ensi joulu tulee olemaan varmaan vielä haastavampi järjestellä pitkien välimatkojen vuoksi, mutta tämän joulun suunnitellusta selvittiin vain pienillä riidoilla.

Matkustin lasten kanssa perjantaina töiden jälkeen miesystäväni luo, minne olivat hänen lapsensa jo saapuneet. Lauantaina aaton aattona vietettiin meidän perheen joulua, joka aloitettiin riisipuuron keitolla ja sekametelisopalla. Aamupalan jälkeen miesystäväni haki aidon kuusen sisälle ja saimme lasten kanssa alkaa koristelemaan. Neljä vilkasta poikaa koristelemassa kuusta ja toimimattomat kuusen valot meinasivat aiheuttaa hieman harmaita hiuksia. Samalla joululaulut soivat taustalla ja lopulta kuusi saatiin loistamaan. Koska olimme suurimman osan joulusta muualla, meidän jouluruokamme olivat minimaaliset; porkkana-, perunasoselaatikko ja itse tehty makaroonilaatikko sekä valmista ylikypsää kinkkua. Ruokien lämmetessä, paketoin viimeiset joululahjat ja miesystäväni vietti aikaa lasten kanssa.Syötyämme ruoat, kävimme koko porukalla joulusaunassa. Meille oli hommattu kunnon vihta ja lapset pääsivät ammeeseen kylpemään. Kyllä teki kaikille hyvää ja porukasta tuli puti puhdasta. Saunan jälkeen luvattujen pakettien vuoksi jännitystä oli jo reilusti ilmassa. Muutaman joulukuvan halusin lapsista saada ennen kuin lahjoihin sai koskea. Luimme Raamatusta Jouluevankeliumin ja juttelimme siitä, miksi joulua vietetään ja miksi saadaan lahjoja. Haluamme miesystäväni kanssa opettaa ja korostaa lapsille joulun viettämisen perimmäistä syytä. Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja Hänen vuoksi me saamme lahjoja. Lahjojen avaamisen jälkeen ei mennyt kuin viisi minuuttia ja suklaajoulupukit oli syöty. Ilta sujui uusia leluja kokeillessa ja legojen rakentelussa. Me aikuiset saimme nauttia sohvalla kupilliset teetä, joka oli todella harvinaista. Paistoin meille iltapalaksi lettuja ja syötyään miesystäväni lapset lähtivät heidän äidin kanssa mummolaan joulunviettoon. Minun lasten mentyä nukkumaan, katsoimme ensimnäistä kertaa kotisohvalla yhteisen leffan ja söimme jouluherkkuja. 

Aamulla lähdimme viemään lapsia isälleen/isovanhemmille. Pari kertaa jouduimme kääntyä takaisin, kun ajettuamme n. kilometrin joku muisti tärkeän unohtuneen asian. Ajokeli ei ollut mikään ihanteellinen, mutta lopulta pääsimme turvallisesti perille. Lasten viennin jälkeen suuntasimme hautausmaalle. Pääsen todella harvoin käymään siskoni haudalla, joten minulle oli todella tärkeää päästä jouluna käymään. Veimme kynttilät miesystäväni perheen muistoksi muualle haudattujen haudalle. 

Jatkoimme matkaa minun vanhempieni luo aattoillan viettoon. Haimme mummoni mukaan, joka on muodostunut perinteeksi. Kenenkään ei kuulu viettää joulua yksin. 

Söimme ja saunoimme kunnolla. Tuntui oudolle viettää aattoa ilman lapsia, mutta heidän isänsä halusi heidät aatoksi ja onhan se reilua vuorotella. Saunan jälkeen äitini luki jouluevankeliumin ja kuuntelimme hänen valitsemansa kappaleen. Sitten alkoi lahjojen jako; joka jouluiset suklaat ja villasukat mahtuivat tänäkin jouluna lahjakasaan. Ilta sujui rennoissa tunnelmissa ja nukkumaan mennessä nukahdin todella nopeasti. Joulupäivän aamuna nukuimme miesystäväni kanssa epätavallisen pitkään, jonka jälkeen pääsimme valmiiseen aamupalapöytään nauttimaan jouluisista antimista. Lähdimme perinteisesti syömään päiväruoan mummolleni ja matkalla nautimme ihanasta talvisäästä (jollaista kotipuolessa ei ole). Ruoka oli hyvää ja sitä riitti. Jälkiruokakahveja odotellessa ja elokuvaa katsellessa, nukahdin sohvalle miesystäväni kainaloon. 

Olimme miesystäväni kanssa saaneet olla vanhempieni luona kahdestaan, mutta kaipasimme täysin kahdestaan olemista lasten ollessa poissa. Lähdimme illalla elokuviin katsomaan Tuntematonta sotilasta, joka ei ollut mikään kevyt joululeffa. Se oli hyvin tehty ja puhutteleva, mutta olisi mahtunut lyhyempäänkin pakettiin. Elokuvan jälkeen kävimme hieman ajelemassa ja syömässä iltapalaa pienessä Pubissa. Saimme nauttia täysin toistemme seurasta sen illan ja aamulla nukkua pitkään. <3

Tapaninpäivänä lähdimme hakemaan lapsiani kotiin ja miniloma oli ohi. Kävimme porukalla hieman kaupoilla ja illalla tutkimme sekä kokeilimme lasten kanssaan, mitä kaikkea olivat saaneet lahjaksi. Pojat olivat jouluna tulleet kipeiksi, joten välipäivät kuluivat sairastaessa.

Näin tänä vuonna, saa nähdä miten ensi Joulu tulee menemään. Miten teidän joulu sujui? Onko kokemuksia uusperheen joulunvietosta?

Kihlajaiset

Halusimme miesystäväni kanssa, että toistemme kaverit voisi tutustua meihin. Päätimme järjestää siihen tilaisuuden meidän kihlajaisissa/pikkujouluissa muutama viikko sitten. Lähetimme kutsut mielestämme hyvissä ajoin, mutta todella vähän ihmisiä näytti pääsevän paikalle. Olimme harmissamme siitä, mutta tietenkin iloitsimme jokaisesta joka aikoi osallistua. Rukoilimme tulevan illanvieton puolesta. Juhlien lähestyessä "laajensimme" vieraslistaa ja lopulta paikalle tuli kavereiden kavereita, joita emme edes tunteneet. Juhlapäivänä mieleeni nousi Raamatun kohta, missä kuninkaan juhliin eivät ehtineet kutsutut jaksaisi he hakivat paikalle kadulta ihmisiä.

Juhlamenuna meillä oli: 

* Kana-ananaspizzaa, kasvispizzaa

* Fetanuudelisalaattia

* Gluteenittomia/munattomia pannukakkuja

* Suklaavanilijajuustokakku

* Itse koottavavia jätskiannoksia

* Kaakaobaari

* Glögiä

* Kahvia

* Naposteltavia herkkuja

  

   

Olin valmistellut pari tutustumis"leikkiä". Ensimmäisessä jaoin ihmisille bingokupongit, joissa oli tietoa vieraistamme. Heidän piti kysymällä selvittää pitikö väite paikkaansa epäilemänsä ihmisen kohdalla. Joka sai ensimmäisenä kerättyä väitteiden kohdalle viisi nimeä pysty- tai vaakasuoraan, sai huutaa bingo. Ihmiset tutustuivat toisiinsa myös aivan omatoimisesti ja tunnelma oli rento. Kahvittelun lomassa pidimme "väitekisan", jotta vieraammat tutustuisivat meihinkin. Jaoimme vieraille punaisen ja sinisen lapun. Esitimme kymmenen väitettä ja vieraiden tuli näyttää lipukkeella kumpaan meistä se täsmäisi (vai molempiin). Lopuksi laskimme pisteet ja näin selvisi voittaja. Monet naurut saimme nauraa.

Saimme lahjaksi suklaata ja lisää suklaata. Kaverit tuntuivat tietävän minun suhteeni suklaaseen;rakastan suklaata. Lisäksi saimme mm. kaksi leffalippua, sukat, viinipullon ja kauniin ruukkuruusun. Olimme otettuja kaikista lahjoista.

Perinteistä vieraskirjaa meillä ei ollut, mutta otimme koko porukalla muutamia yhteiskuvia. Kaverini harrastaa valokuvaamista ja hän otti meistä kihlattuni kanssa muutaman kihlajaiskuvan. Kiitos hänelle kaikista kuvista. <3

Mielestämme juhlat olivat onnistuneet ja kaikilla oli mukavaa. Saimme vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa ja tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin. Kiitos jokaiselle osallistuneelle ja muuten muistaneille. ❤❤

Erityislapsen kanssa

Pikku Karhua voisi verrata Vaahteramäen Eemeliin. Hänelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, vaikka hän ei pahaa tarkoittaisi. Poika aloitti syksyllä uudessa päiväkodissa, missä henkilökunta kiinnitti huomiota hänen erityistarpeisiin. Olin itsekin huomannut asioita, mutta en oikein saanut tukea ajatuksilleni. En etsi pojat "vikoja", vaan toivon hänen saavan tukea omien tarpeidensa mukaiseen tasapainoiseen kasvuun.

Nyt päiväkodista ehdotettiin, että Pikku Karhulle tehtäisi erityisvarhaiskasvatussuunnitelma (siinä kartoitetaan tarkemmin lapsen tuen tarve).
Huomasimme Pikku Karhun käyttäytyvän suunnilleen samalla tavalla kotona ja päiväkodissa. Hän on aidosti sitä mitä on ja se on hieno piirre.
Pikku Karhu on impulsiivinen ja varsinkin hänen suuttuessa helposti nyrkki heilahtaa, tavarat lentää ja ovet paukkuu. Hän tietää sen olevan väärin, mutta ei siinä tunteessa pysty hillitsemään itseään. Kotona poika on saanut hajoitettua paikkoja kiukuspäissään.
Pikku Karhu tarvitsee moneen tekemiseen aikuisen viereen ohjaamaan ja auttamaan, koska muuten tekeminen jäisi aloittamatta tai kesken. Hän ei jaksaisi pitkään keskittyä yhteen asiaan, eikä osaa vielä omatoimisesti leikkiä mitään. Poikaa ei kiinnosta kovinkaan paljon leikkiä muiden lasten kanssa, vaan hakeutuu aikuisten seuraan. Puhetulva hänellä on valtava ja suuri sanavarasto. Puhe on kuitenkin vielä epäselvää ja sen vuoksi saimme lähetteen puheterapian kartoitukseen.
Pikku Karhulle on tärkeää ottaa aina jokin esine mukaan, jota hän saa pitää kädessä. Usein miten tavara saattavat kuitenkin hukkua matkalla. Tämän ikäiselle ei tehdä vielä mitään diagnooseja ja se on lääkärin tehtävä. Pikku Karhulla on kuitenkin viitteitä AdHd:n suuntaan. Diagnoosilla ei tässä kohtaa ole minulle väliä, vaan pääasia että poika saa tukea elämäänsä. Minua helpottaa, että ammatti-ihmiset ovat huomanneet samoja asioita, eikä huomiot ole pelkästään minun omia. Tilanteet voivat tasaantua kasvun myötä, mutta nyt eletää tässä hetkessä. Nyt hän tarvitsee paljon tukea ja siihen tarpeeseen vastataan.

Pikku Karhu ei tarvitse henk.koht. avustajaa, mutta paljon yhden aikuisen tukea. Hän saa päiväkodissa 1,5 lapsen paikan. Lisäksi harjoitellaan asioiden loppuun tekemistä ja vältetään turhan pitkiä odotusaikoja. Jatkamme samojen asioiden harjoittelua myös kotona. Olen todella iloinen, että päiväkodissa alettiin varhaisessa vaiheessa tehdä jotakin asioille. Tämä toivottavasti vaikuttaa positiivisesti Pikku Karhun itsetunnon kehittymiseen.

Poika osaa todella paljon lauluja ja erittäin hienosti laulaa. Lisäksi hän on erittäin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Hurmaava ilopilleri. <3