Pääsiäisen merkitys

Miksi Pääsiäistä oikein vietetään? Kuka on elämäsi sankari? Mietitkö koskaan elämää?

Vähän aikaa sitten vietimme Pääsiäistä ja monet ja monet juhlivat sitä pupujen sekä tipujen seurassa. Meidän perheelle Pääsiäinen on kristillinen juhla. Joinakin vuosina olen pitänyt ennen Pääsiäistä some-, tai herkkupaastoa, mutta nyt en pitänyt mitään. Me katsoimme ystävien kanssa Pitkäperjantaina leffan The Passion of the Christ. Edellisestä kerrasta oli jo kulunut useampi vuosi, joten elokuvaa katsoi eri näkökulmasta. Elokuva kertoo Jeesuksen viimeisestä 12 tunnista ja se on todella puhutteleva, joka kannattaa katsoa. Haluan jakaa teidän kanssanne muutamia ajatuksia, jotka elokuvasta nousivat.

Saatat ajatella, että Jeesusta ei ole koskaan ollut tai että hänen tarinansa meni jotenkin toisella tavalla. Oletko koskaan edes ajatellut, jos kertomus Jeesuksesta ja Jumalan olemassaolosta olisikin totta? Muuttaisiko se jotain tai antaisiko se jotain sinun elämässäsi? Jos päädyt pysymään omassa ajatuksessa asiasta, voit tehdä niin. Minulle se ainakin tuo toivoa ja lohdutusta elämän vaikeissakin tilanteissa ja olen saanut nähdä suuria ihmeitä tapahtuvan. Joistain ihmeistä olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja onko Taivas ja helvetti totta? Näemme sen viimeistään, kun kuolemme.

Sydäntäni särki Jeesuksen äidin tuska, kun hän seurasi vierestä poikansa kamalaa matkaa kohti kuolemaa. Äitinä itsekin haluan taistella viimeiseen asti lasteni puolesta ja seistä heidän rinnalla kaikissa elämän tilanteissa.

Jeesus tietää miltä tuntuu mm. : 

- Kun ystävä "puukottaa selkään"
- Kun ystävät hylkäävät
- Kun ihmiset pilkkaavat ja halveksuvat
- Kun on väsynyt ja toivoton olo 
- Kun kidutetaan ja mitä on tuntea suurta kipua 
- Kun tuntuu, että Jumalakin on hyljännyt
- Kun on heikko ja voimaton
- Kun teet rakkauden tekoja ja niitä ei oteta vastaan

Tuntuuko sinusta joskus, ettei kukaan ymmärrä tai ei ole ketään kenelle jakaa elämää? Jeesus ymmärtää ja haluaa kuunnella sekä lohduttaa sinua. Voit jutella Jeesukselle milloin ja missä vain, vaikka et näekään Häntä. Aluksi se voi tuntua tyhmälle, mutta kannattaa kokeilla. Esimerkkinä olin kevättalvella lenkillä jäillä ja eksyin matkalla sekä kännykästä loppui akku. Rukoilin Jeesusta auttamaan, että löytäisin takaisin autolle. Olin jo todella väsynyt ja kaikki suunnat näyttivät samalle. Hetkeä myöhemmin löysin tien, mitä pitkin olin ajanut autolla ja sain ihmeellisesti voimia juosta autolle asti. Kiitin autossa Jeesusta avusta ja lähdin ajamaan kotiin.  Jeesus on luotettavin ystävä, mitä voi olla. Olin tehnyt asian, joka suretti ja kadutti minua valtavasti jälkeen päin. Itkin ja rukoilin sitä Jeesukselle. Mieleeni nousi eräs tuttu kappale ja kuuntelin sitä. Sanat olivat suoraan minulle ja lohduttivat minua valtavasti. Lisäksi mieleeni nousi eräs puoli tuttu ihminen seurakunnasta ja etsin hänen numeronsa. Laitoin hänelle viestiä ja hän edotti tapaamista. Rukoilimme yhdessä syntejäni anteeksi (eikä minun tarvinnut hänelle tarkasti kertoa mistä oli kyse) ja se lohdutti minua. Ystävyyttä Jeesuksen kanssa olen halunnut opettaa lapsillemmekin ja joissain tilanteissa he ovat kertoneet rukoilleensa jonkun pelottavan tilanteen puolesta. Iso Karhu jäi kerran junan vessaan jumiin ja rukoili Jeesusta auttamaan. Pian eräs mies oli tullut kysymään onko kaikki hyvin ja auttoi hänet pois vessasta.

Olisitko sinä mm: 

- Valmis olemaan kaikkien ihmisten halveksuttavana ja pilkattavana?
- Valmis kidutettavaksi syyttömänä?
- Valmis kävelemään ristille kuolemaan kaiken hyljeksinnän ja kidutuksen jälkeen? 
- Valmis antamaan anteeksi sinua kaltoin kohdelleille ja kiduttaneille ihmisille? 
- Valmis pyytämään Jumalan anteeksi antoa sinua kiduttaneille ihmisille?
- Valmis oikeasti kuolemaan ystävien puolesta?
- Valmis kuolemaan vihamiestesi puolesta?
- Valmis kuolemaan koko maailman pahojen tekojen, sanojen ja ajatusten puolesta? 

Meistä ihmisistä kukaan ei tähän pystyisi ja onneksi ei tarvitsekaan. Jeesus rakastaa meitä jokaista niin paljon, että oli valmis viemään tehtävänsä loppuun asti.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)
Me ihmiset olemme vajavaisia ja teemme paljon pahoja asioita, mutta saamme "tuoda" ne ristin juurelle ja pyytää niitä anteeksi. Jumala antaa kaikki pahat tekomme anteeksi, kun kadumme niitä ja haluamme tehdä parannusta niistä. Kaikki tämä anteeksianto sen takia, mitä Jeesus teki rakkaudesta meitä kohtaan. 

Voit pyytää Jeesusta näyttämään Hänen todellisuutensa. Minäkin joskus päätin, ettei mitään Jeesusta ole olemassa. Jossain vaiheessa kuitenkin pyysin Häntä näyttämään olemassa olonsa ja siitä seurasi melkoinen seikkailu. Ymmärsin jälkeen päin sen olleen vastaus pyyntööni olemassaolon näyttämisestä. Uskomalla Jeesukseen ja Hänen ylösnousemukseen, voi päästä Taivaaseen. Siellä saan nähdä ne ihmiset, ketä ikävöin täällä maan päällä ja siellä ei ole minkäänlaista kärsimystä. Usko on elämäni kantava voima ja ilman sitä olisin varmaan jo luovuttanut. Elämä ei ole helppoa, vaikka on uskovainen. Saan kuitenkin kerta toisensa jälkeen luottaa Jumalan huolenpitoon ja pyytää viisautta sekä voimaa vaikeisiin tilanteisiin. Pimeistäkin laaksoista on selvitty ja uskon sinunkin voivan selvitä Jeesuksen rakkauden avulla. 

Mitä ajatuksia trailerit ja postaukseni sinussa herättää?

Kesäkuntoon vuoteen 20.. mennessä

Sain mieheltäni joululahjaksi upean puolen vuoden personal trainer-paketin, mihin kuuluu kuntosalin ja uimahallin käyttäminen sekä tapaamiset personal trainerin kanssa. Lahja tuntui suurelta, mutta tuli todella tarpeeseen. Fyysisten oireiden takia en ollut uskaltanut tehdä salilla kunnolla, etten pahentaisi tilannetta. Olen pitkään toivonut kiinteytymisestä, mutta en ole näiden vajaan viiden vuoden aikana saanut näkyviä tuloksia. Se on turhauttavaa ja vaikuttaa siihen, miten koen oman kroppani. Tavoitteiksi laitettiin siis kiinteytyminen ja lihasten lisääminen alakroppaan sekä selän vahvistaminen.

Ensimmäisellä tapaamisella teimme kehon koostumus-mittauksen ja pyörällä poljettavan kuntotestin. Liikkumattoman syksyn ja hyvin syödyn joulun jälkeen tulokset eivät olleet parhaat, mutta kuitenkin keskitasoa ikäiselläni naisella. Keskustelumme pohjalta personal trainer teki minulle saliohjelman, jonka kävimme yhdessä läpi ja katsoimme sopivat aloituspainot. Lisäksi hän teki minulle viikko-ohjelman rytmittämään liikkumistani. Kouluviikkojen liikkuminen olisi sen mukaan miten ehdin, ettei siitä tulisi enää lisästressiä. Pidin kolme päivää ruokapäiväkirjaa, jonka pohjalta hän teki minulle ruokavaliosuositukset. Ensimmäinen saliohjelma oli kokonaisvaltainen lihas- ja yleiskunnon kohottaja, joka oli tarkoitus tehdä kolme kertaa viikossa. Sen lisäksi oli kaksi lenkki-/uimapäivää. Uiminen aiheutti minulle sen verran pahoja oireita niskaan ja käteen, joten se vaihdettiin vesijuoksuun. Aluksi ajattelin sen olevan vain mummojen juttu, mutta muutaman kerran kokeiltuani aloin tykkäämään. Ensimmäisen kuukauden aikana en saanut syödä herkkuja tai juoda alkoholia, jotta aineenvaihdunta saataisi toimimaan tehokkaasti. Ensimmäiset pari viikkoa oli vaikeita olla syömättä herkkuja, mutta sen jälkeen smoothiet korvasivat herkut. Ostimme hyvän smoothienkoneen, jotta koko perhe voisi nauttia. Ruoat tuli punnita, mutta koin sen haastavaksi. Teen ruokaa samalla koko perheelle, joten vaikea erotella eri raaka-aineiden painoja. Sairastelin paljon alkuvuodesta, joten harjoittelu kärsi noin kuukauden verran. Tämä tietenkin harmitti kovasti, mutta personal trainerini lupasi kuukauden lisäaikaa "pakettiin". Olemme viestitelleet hänen kanssa viikottain ja tavanneet n. kahden viikon välein.

Talvella tuli hyötyliikuntaa, kun lunta satoi paljon ja piti tehdä lumityöt. Maaliskuun alussa vaihdoimme ohjelman kaksijakoiseksi, jolloin tuli tehtyä jalkatreeni kahtena päivänä ja käsitreeni yhtenä sekä lisäksi lenki tai uiminen. Pidin uudestaan ruokapäiväkirjaa ja katsoimme tilanteen syömisen suhteen. "Liikkumattomista" päivistä otimme pähkinät ja kananmunat pois ja vettä pitäisi muistaa silloinkin juoda, mutta muuten vaikutti hyvälle. Olen 2-4 viikon välein antanut itselleni luvan herkutella. Teimme kehonkoostumusmittauksen, mutta siinä ei  suuria tuloksia näkynyt. Osittain johtui siitä, että olin juuri syönyt antibioottikuurin ja se vääristi tulosta. Lisäksi sairasteluni näkyi tuloksissa. Ei tietenkään voi saada tuloksia tekemättä mitään, mutta olin kovin pettynyt ja turhautunut. Alussa tein kuitenkin todella aktiivisesti ja noudatin ruokavaliota. Jalkatreenit sujuivat hyvin ja sain lisättyä painoja, mutta käsitreenit eivät sujuneet. Painojen lisääminen ei tahtonut onnistua ja oikea käsi kipeytyi. Minulla todettiin kroonistunut tenniskyynärpää, joka selitti käsitreenin vaikeuden. Jouduimme jättämään sen ohjelmastani pois, kunnes käsi tulisi kuntoon.

Teimme kehonkoostumusmittauksen uudestaan ja joitain tuloksia oli nähtävissä. Kuntotestissä yleiskuntoni oli parantunut huomattavasti ja vielä huomioiden, että tulosta heikensi edellisen illan tiukka jalkatreeni. Ohjelmaani lisättiin "hiit-treeni", joka on ilman taukoja tapahtuva 20-40minuutin ohjelma. Siinä syke pysyy korkealla ja kaloreita pitäisi palaa. Painojen määrää olen saanut lisättyä ja kevään tultua lenkkeilykin tuntuu innostavalle.  

Toivottavasti vielä saavutan haaveeni ja saan näkyviä tuloksia. Liikunta piristää mieltä ja kehoa, joten se auttaa jaksamaan arjessa. Nyt minulla on onneksi tsemppari, neuvoja ja ohjaaja. 

Sotku

Rakastan laittaa kotia ja mieli lepää siistissä sekä kauniissa kodissa. Kevään tullen sisustusvimma iskee jälleen.

Mutta hetkinen...Eihän meillä ole juuri koskaan siistiä. AdHd-lastemme leikkiminen on tavaroiden kuljetusta paikasta toiseen ja häiritsevät tavarat heitellään "pois tieltä". Lasten huoneiden siivouksesta saa vääntää heidän kanssaan, koska eivät haluaisi osallistua siihen. Toisinaan odotan sotkun olevan sellainen, että ymmärtävät huoneen siivouksen tärkeyden. Olen pienestä asti yrittänyt opettaa heitä lelujen korjaamiseen, mutta miksi se on yhä edelleen niin vaikeaa?

Jos heidän tekee mieli olla ilman vaatteita, jäävät vaatteet juuri riisuttuun paikkaan. Ulkovaatteetkin helposti jäävät lattialle ja keväisin tulee paljon kuraa. Iltaisin pyrin ohjaamaan vaatteiden laittamisen pyykkikoriin tai odottamaan seuraavaa päivää. Onneksi meillä on kaksi pyykkikonetta, koska pyykkiä tulee paljon pestäväksi (sotkeentuu ja pissavahinkoja sattuu). Syöminen on sotkuista ja toisinaan he alkavat "ruokasotaa" tai jääkapista ottaessa saattaa ruokaa pudota, joten ruokatahroja löytyy. Jos emme huomaa tai huomauta asiasta sekä ohjaa siivouksessa, tahrat jäävät siivoamatta. Me aikuisetkaan ei aina illan päätteeksi jakseta siivota ja puunata keittiöstä kaikkia tasoja. Tiskikone pyörii pari kertaa päivässä. Lapsille on jaettu keittiövuorot, milloin he auttavat tiskikoneen kanssa taitojensa mukaan.

Lapset tarvitsevat paljon ohjausta ja aika ei aina riitä siivoukseen sekä he sotkevat samaan tahtiin, kun me siivoamme. Arkipäivät olen käyttänyt opiskeluun, liikkumiseen ja lasten kuskaamiseen. Emme halua käyttää lapsivapaita viikonloppuja siivoamiseen, vaan parisuhteen hoitamiseen. Onneksi meillä käy toisinaan kotipalvelutyöntekijä auttamassa perussiivouksen kanssa ja nyt keväällä minulla on enemmän aikaa siivota. Nautin juhlien järjestämisessä myös siitä, että kerrankin tulee "puunattua" koti kunnolla. Olemme sopineet, etteivät lapset menisi ilman aikuista alakertaan, jotta se pysyisi edes vähän siistimpänä ja siellä on kaikkia työkalujakin. Jostain syystä sinnekin sotku leviää ajoittain. Kesän tullessa tarvii vähemmän vaatetta ja lapset viihtyvät enemmän ulkona, joten sotkuakaan ei tule niin paljon.

Olen joutunut opetella sietämään sotkua ja etteivät paikat ole aina "tiptop" kavereiden tullessa kylään. Ennen lapsia en laskenut ketään kylään, ennenkuin olin siivonnut hullunlailla. Nyt se ei ole mahdollista. Joka kerta kuitenkin muistan pyytää sitä anteeksi ja selitellä, miksi meillä on sotkuista. Minua ei haittaa toisten luona oleva sotku, mutta kotona oleva sotku hävettää.

Miten teillä selvitään sotkusta ja siivouksesta?  

Erityinen lapsiperhe

Tässä meidän uudessa perheessä on neljä jollakin tavalla erityistä lasta. Lapsiperheen arki voi olla haastavaa ja rankkaa, mutta mitä se on uusioperheessä tai erityislapsiperheessä?

Pikku Karhu aloitti puhe- ja toimintaterapian. Puheterapiassa hän käy n. kerran kuukaudessa ja kotiharjoitteita tulisi tehdä päivittäin. Osa suujumpista on saatu yhdistettyä hampaiden pesuun ja ne tulee tehtyä päivittäin. "Pillijumppia" on yritetty yhdistää iltapalaan, mutta niitä ei tule aina tehtyä. Lisäksi olisi muita suun alueen jumppia. Toimintaterapia on vielä arviointivaiheessa ja parin viikon päästä meillä on palaveri, jossa katsotaan arvioinnin tuloksia ja mahdollista tukea. Lisäksi hänelle on tulossa psykologin tutkimukset virallisen AdHd-diagnoosin saamiseksi. Pikku Karhu tarvitsee päivittäin paljon aikuisen läsnäoloa, koska ei viihdy yhtää yksin tai juurikaan muiden lasten kanssa. Päiväkodissa hän on alkanut muodostamaan ystävyyssuhteita. Hän toimii reippaasti sanallisella ohjauksella ja pienellä avustuksella. Pettymyksiä hän ei siedä yhtään ja onkin kovin impulsiivinen. Viikkokuvat auttavat häntä hahmottamaan tulevan viikon sisältöä ja vähentää jatkuvaa kyselemistä. Hänelle on tärkeää ottaa aina joku tavara mukaan, kun lähdetään pois kotoa. Lisäksi hänellä on omia "pakkotoistoja" ; välillä paikkojen koskeminen, kaulusten syöminen ja tällä hetkellä kärrynpyörät.

Isolla Karhulla ei ole mitään diagnoosia ja poika on erityisherkkä. Hänen haasteistaan kirjoitin jossakin vaiheessa oman postauksen, koska niitäkin on. Hän on todella tarkka vaatteiden ja ruoan kanssa, jonka myötä tulee päivittäin "sanomista" ruokapöydässä. Olen kuitenkin iloinen, että kelpaavien ruokalajien määrää on saatu hieman lajentumaan. Hänen ruokailunsa on kotona ja koulussa vielä kovin sotkuista sekä tarkat tehtävät tuottavat haastetta. Opettajat suosittelivat pojalle koululla järjestettävää motoriikkakerhoa, missä harjoitellaan motorisia taitoja. Koulussa hän on myös puheopetusryhmässä opettelemassa r-kirjainta. Poika reagoi todella herkästi kaikkiin muutoksiin ja isän vointi näkyy lapsessa. Nykyää ei ihan niin paljon, koska näkevät isäänsä vain n. kaksi kertaa kuukaudessa. Meillä käy sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö kerran kuukaudessa keskustelemassa perheemme haasteista ja se on todella hyvä asia. Suosittelen tätä matalan kynnyksen tukea, jos perheessä on haasteita. Yleisimmät aiheet ovat olleet Ison Karhun haastava käytös, mutta samalla seurataan Pikku Karhun arkea AdHd-tutkimuksia varten. 

Mieheni vanhempi poika "Iso Nalle" on AdHd-lapsi, joka käy erityiskoulussa. Hänellä on tällä hetkellä paljon haasteita, eikä koulunkäynnistä meinaa tulla mitään. Toisinaan Ison Nallen pitää mennä ohjaajan kanssa kahdestaan eri luokkaan tekemään tehtäviä. Pojan kielenkäyttö ja puheet ovat todella huolestuttavia, eikä häneen ole saatu oikein "otetta". Heillä ei kotonakaan asiat oikein suju ja ole kunnossa, joten Iso Nalle tulee nyt ainakin viikoksi meille asumaan. Katsotaan onko tästä tilanteeseen mitään apua. Meillä on selkeät rutiinit päivässä ja kuvia laitettu ohjaamisen tueksi. Hän tarvitsee jokaisessa siirtymätilanteessa ja toiminnassa aikuisen ohjausta ja  tukea. Hän kiusaa muita lapsia ja tavaroita menee helposti rikki. Tilanteeseen koitetaan ammattilaisten kanssa löytää keinoja ja ratkaisua, jotta pojan oleminen saataisi helpommaksi hänelle itselleen ja ympärillä oleville ihmisille. Hän on jo 11 vuotias, mutta rakastaa vettä ja kuraleikkejä. Nyt keväällä valuva vesi on asia, mitä hän voisi kuunnella, katsella ja edesauttaa koko päivän.

Mieheni nuorempi lapsi "Pikku Nalle" on Add-lapsi. Hän on kerranut esikoulun ja nyt pärjää tavallisessa koulussa. Hänelle aloitetusta lääkityksestä on ollut paljon apua koulussa olemiseen ja oppimiseen. Hän tarvitsee paljon ohjausta siirtymätilanteissa, koska jää muuten "jumittamaan" ja haaveilemaan omaan maailmaansa. Hän tykkää musiikista ja kuuntelee sekä soittaa aina samat kappaleet.

Erityislasten kanssa ennakointi on todella tärkeää ja riittävän ajan varaaminen. Toiminta vaatii aikuiselta paljon kärsivällisyyttä ja ohjaamista. Jos on itse väsynyt tms., ne päivät ovat todella rankkoja. Pyrimme ulkoimeaan paljon, jotta lapset saavat purkaa energiaansa ja on riittävästi tilaa. Onneksi pian on kesä ja pojat viihtyvät paremmin ulkona. Iltaisin alamme hyvissä ajoin "rauhoittumaan" ja silitämme lapsia nukkumaan käydessä, jotta nukahtaminen olisi helpompaa. Käydessämme seurakunnassa, uimahallissa tai kaupungilla, ihmiset katsovat joskus pitkään ja paheksuvasti äänekästä ja juoksevaa poikalaumaamme sekä meitä. He eivät kuitenkaan välttämättä tiedä lastemme taustoja ja miten paljon yritämme tehdä lastemme eteen sekä kasvattaa heitä käyttäytymään hyvin. Lasten ympärille mahtuu laaja tukiverkosto erilaisista ammatti-ihmisistä ja arkee mahtuu monenlaisia tapaamisia.

                                                                                                                                

Meillä käy noin kerran viikossa lastenhoitaja 2-3 tuntia, jotta saamme mieheni kanssa tehdä jotain mukavaa yhdessä. Olemme usein käyneet uimassa tai kuntosalilla. Joka toinen viikonloppu meillä on lapsivapaa, jolloin saamme hengähtää ja tehdä mukavia asioita kahdestaan ilman suurempaa painetta. Kun perheessä on erityislapsia ja haasteita, tulee vanhempien löytää keinoja rentoutua, hoitaa parisuhdessa ja omaa jaksamistaan.