Korona

Pian alkaa olla vuosi siitä, kun koronapandemia levisi Suomeenkin. Ensin tilanne tuntui etäiseltä, mutta sitten tuli kaikenlaisia suosituksia ja kohta siirryttiin etäkouluun. Viime keväänä eristäytyminen oli helppoa, koska lapset olivat kotona ja itse opiskelin kotona. Mieheni kävi töissä, mutta sielläkään ei hirveästi ihmiskontakteja ollut. Kaupasta ostettiin kahden viikon ruoat kerrallaan. Se oli raskasta, mutta tartunnan saamista ei tarvinnut juuri pelätä.

Viime syksynä aloitin työharjoittelun ja kävin useissa perheissä, joten tapasin paljon ihmisiä. Meidän alueellamme tilanne oli rauhallinen, emmekä käyttäneet maskeja. Olin syksyn aikana useaan kertaan pienessä epämääräisessä flunssassa ja kävin ohjeistuksen mukaisesti herkästi testeissä. Tiesin ettei se voisi olla koronaa, mutta halusin toimia vastuullisesti. Lisäksi en halunnut riskeerata, että veisin taudin työharjoittelupaikkaani. Epäilen suuresti sairastelun olevan työpaikan sisäilmaongelmista ja oman elämän tuomasta stressistä.

Nyt olen työpaikassa, minne työntekijöitä tulee eri paikkakunnilta ja sairaanhoitopiireistä. Meidän sairaanhoitopiirin alueella tilanne on perustasolla, mutta joidenkin työntekijöiden alueella ei ole. Käytämme töissä maskeja ja kahden metrin turvavälejä, mutta turvavälit eivät aina toteudu työhuoneen koon takia. Maskin käyttäminen pitkin päivää tekee hieman sairaan olon, joka laittaa kuulostelemaan omaa vointia. Meillä on työskentelyä ihmisten kanssa, eikä päivittäinen etätyö onnistuisi kovinkaan helposti. Kuljemme 3-4 työntekijän porukassa meidän alueeltamme samassa autossa, joten sekin lisää riskiä saada tartunta. Koska on sosiaalialalla laitosympäristössä töissä, tulee olla erityisen herkästi ottamaan kaikki oireet vakavasti. Lapset käyvät koulussa ja harrastuksissa normaalisti, eikä niitä ole laitettu tauolle. He asuvat joka toinen viikko isänsä ja hänen tyttöystävän luona, joilla on omat pakolliset sosiaaliset kontaktit. Kauppaostokset tilaan noutoautomaattiin, joten kaupassa ei tarvitse viettää aikaa. 

Jatkuva voinnin tarkkailu ja sosiaalisten kontaktien arviointi sekä minimointi alkavat tuntua jo raskailta. Jos vähänkään on kurkku kipeä tai nenä tukossa, alkaa jo miettiä; entä jos se onkin korona ja ketä kaikkia olen tartuttanut? Kaukana ne ajat, kun pieni flunssa töissä oli ihan normaalia. Kaipaan perhettäni, jotka asuvat yli 200 kilometrin päässä. Olemme 2020  vuoden aikana nähneet ehkä neljä kertaa, joka on todella vähän. Kaipaan ystävien kanssa vietettäviä illanistujaisia. Haluaisin mennä salille, mutten sitäkään uskalla. Aiemmin en pelännyt koronaa, mutta nyt huomaan sen saaneen jonkinlaisen vallan. Riskejä on sen verran paljon, vaikka olen koittanut vetää ne minimiin. En pelkää itseni takia, vaan ympärilläni olevien ihmisten takia. Uutiset ovat kokoajan täynnä koronauutisia ja minusta media lietsoo jatkuvaa koronapelkoa.  Tälläkin hetkellä uutisissa kerrotaan koronatilanteen aiheuttamista talousongelmia, väkivaltaisuuksista, lastensuojeluasiakkuuksista ja rokotteista sekä yksinäisyydestä. Ihmiset puhuvat kokoajan koronasta (minäkin). Tiedän että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne paljon pahempi ja pelot aiheellisempia. Tämä tilanne turhauttaa tällä hetkellä varmasti monia muitakin ja moni kaipaa entistä normaalia elämää. Perheväkivalta ja - surmat sekä erot ovat koronatilanteen ja sen vaikutusten takia lisääntyneet. Ihmisillä on paha ja epävarma olo. Emme tiedä kauan tämä maailmanlaajuinen tilanne vielä jatkuu, eikä paluuta entiseen normaaliin välttämättä ole.

Koronatilanne ja muut maailmassa tapahtuvat ilmiöt tällä hetkellä voivat kertoa maailmanlopun ja Jeesuksen takaisin tulemisen merkkejä, mutta kukaan ei tiedä sen tarkkaa ajankohtaa. Onneksi saamme kaiken tämän keskellä kääntyä Jumalan puoleen ja huutaa apua sekä pyytää Häntä läsnäolevaksi elämäämme. 

Millaisia ajatuksia koronatilanne sinussa herättää? 

Mitä ajattelet lähestyvästä maailmanlopusta ja Jeesuksen tulosta? 

Koti

Kerroin joulukuussa asumuserostamme ja siihen johtaneista asioista. Huomasin kohta kaksi kuukautta kuluneen, enkä ole esitellyt teille tätä meidän ihanaa kotia. Asuntomme on remontoitu lattiasta kattoon ennen meidän muuttoamme. Asumme siis paritalon puolikkaassa, jonka toisella puolella asuvat talon omistajat eli meidän vuokranantajat sekä heidän lähes aikuiset lapsensa. He ovat mukavia ja avuliaita, mutta antavat meille oman rauhan. Esimerkkinä tämä aamu, kun oli satanut ainakin 20cm lunta. Valmistauduin lähtemään ajoissa töihin, jotta ehdin putsata auton ja etupihan. Lähtiessäni huomasin naapurin heidän pihallaan ja ihmettelin pihallamme tehtyjä lumitöitä sekä putsattua autoa. Omistaja oli halunnut omaksi ilokseen tehdä lumityöt, että minun on kivempi lähteä töihin. Hän oli myös päivän aikana putsannut meidän rappuset sekä mahdollisesti lisää satanutta lunta. Kiittelin kovasti ja hämmästelin töissäkin tätä avuliaisuutta. Meillä on siis oma pieni etupiha, jota suojaa pensasaita. Takapihalla meillä on pieni patio ja naapureiden pihaan yhtyvä nurmialue, jonka takaa aukeaa pieni metsä.

Sisälle mentäessä meillä on pieni tuulikaappi ja eteinen. Minun ja lasten makuuhuoneet ovat vierekkäin, mistä Pikkukarhu iloitsi eniten ja kertoi kaikille ennen muuttoa. Omakotitalossa meillä oli makuuhuoneet eri kerroksissa, mutta Pikkukarhulla oli alakerrassa "oma pesä". Hän tuli joka yö siihen nukkumaan, jotta olisi lähempänä äitiä. Nyt uudessa kodissa poika tulee aina äidin viereen nukkumaan ja olen antanut hänen nukkua siinä, koska lapsi kokee siinä olonsa turvalliseksi ja saan itse nukuttua kuitenkin hänen vieressään. Minun makuuhuoneessani on paljon kaappitilaa ja poikien huoneessa on myös kiinteä vaatekaappi. Sain sängyn minun serkultani ja lasten kerrossänky on mummilasta. Olen hommannut lähes kaikki huonekalut kirpputorilta tai saanut joltakin. 

Eteisestä menee käytävä olohuoneeseen ja sen varrella ovat wc ja vaatehuone sekä keittiö.Vessassa mahtuu olemaan pieni 40cm pyykkikone, jonka omistajat jättivät meille. Kun vessaan laittaa valot, puhallin alkaa hurista kovaa. Se hyvä puoli siinä ainakin on, että kuulee, jos lapsilta jää vessaan valot. Saunaa asunnossa ei ole ja se on hieman harmi, koska olen tottunut lähes joka asunnossa saunaan. Lapset käyvät nyt isällään viikottain lenkkisaunassa saunomassa ja lisäksi heidän omalla saunavuorolla. Meillä on vaatehuone, jossa on paljon säilytystilaa, kun on järjestelmällinen. Keittiössämme on ihanan paljon tasotilaa ja omistajat jättivät meille tiskikoneen helpottamaan elämää. Keittiöömme mahtuu juuri sopivasti neljän hengen ruokapöytä, jonka voi tarvittaessa siirtää olohuoneen puolelle suurempaa ruokailijamäärää varten (jota ei näin korona-aikana ole). Harmillinen puute on pakastin, mutta olen oppinut elämään ilmankin. Jossain kohtaa varmaan hankin pienen pakastimen, jonka saisi jääkapin alla olevaan kaappiin. 

Meillä on söpö syvennys keittiö vastapäätä, missä tällä hetkellä on tietokonepöytä. Haaveilen jossakin kohtaa läppäristä ja ideaa, miten tietokonehärpäkkeet saa enemmän piiloon. Toistaiseksi en ole ehtinyt ja jaksanut paneutua siihen. Meillä on iso olohuone, missä on ihanat isot ikkunat. Lisäksi yksi seinistä on tiiliseinä, jollaisesta olen aina vain haaveillut. En ole sisustanut olohuonetta kovin täyteen, koska mielestäni näyttää pelkistetysti kivemmalle. Takapihalle aukeaa ovi olohuoneesta. 

Tykkään asunnostamme todella paljon ja tämä on hyvällä sijainnilla kaikesta. Täällä on hyvä olla ja lapsetkin viihtyvät. Olen kiitollinen Jumalalle, että Hän johdatti tämän minulle ja pojille. 💓

Lapsen Kuntoutussuunnitelma

Ajattelin kirjoittaa teille PikkuKarhun kuulumisista neurologikäynnin pohjalta, koska hiljattain sain sieltä lausunnot. Kertauksena ensin hieman pojan historiaa eli kyseessä on nuorempi lapseni, joka on kuusi vuotias eskarilainen. Synnytys meni hyvin ja kaikki piti olla hyvin, mutta viikon ikäisenä hän sairastui Herpesenkefaliittiin. Syksyllä 2019 saimme pojalle adhd- ja motorisen kehityksen häiriö- diagnoosit, jotka ovat peruja vauva-ajalta. Viime syksynä olleen kohtauksen myötä jollaan jääty seurantalinjalle, mutta kyseessä vaikuttaisi olevan ensimmäinen epilepsiakohtaus. Jos kohtaus tulee uudestaan, annetaan diagnoosi ja aloitetaan lääkitys. 

PikkuKarhu on käynyt toimintaterapiassa, jonka tavoitteena ollut vahvistaa keskittymistä ja tarkkaavuutta, leikkien ideointia ja suunnitelmallisuuden kehittymistä sekä epäonnistumisten sietämistä.  Toimintaterapeutin palautteen mukaan PikkuKarhu on edistynyt tavoitteiden suuntaisesti. Poika toimii aikuisen ohjauksessa hyvin ja keskittyminen pelaamiseen on kehittynyt vuodessa todella hyvin. Kun aikuinen on mukana, sääntöleikit toisten lasten kanssa sujuvat. Epäonnistumisten sietäminen on pojalle edelleen erittäin vaikeaa ja siitä seuraa impulsiivista käyttäytymistä. Mallin mukaan rakentaminen on myös edelleen haastavaa hahmottamisen osalta. PikkuKarhu on saanut myös puheterapiaa ja hänelle tehtiin kesällä kielijänneoperaatio. Kielen ulottuvuus on operaation jälkeen selvästi parempi ja muutamat kirjaimet ovat sen myötä löytyneet puheesta. Oraalimotoriikka on edelleen kuitenkin jäsentymätöntä ja kielen, leuan ja huulten eriyttäminen on haastavaa. PikkuKarhulle tehtiin uudestaan toiminta- ja puheterapian arvio syksyllä 2020. Toimintaterapia-arviossa monet tulokset jäivät noin 3 vuotiaan taitotasolle. Tehtävät jotka eivät vaatineet motorista tuottamista sujuivat hyvin. Puheterapeutin arvion mukaan PikkuKarhu puhuu lausepuhetta, mutta spontaanissa keskustelussa tulee äännevirheitä. Oraalimotoriikka on suun alueella hänenkin näkemyksen mukaan kömpelöä ja tahdonalaiset kielen liikkeet ovat vaikeita. 

Eskarin palautteen mukaan PikkuKarhulle tehty tehostetun tuen päätös ja pedagoginen arvio. Heidän kertomansa mukaan PikkuKarhu ymmärtää ja tuottaa puhetta monipuolisesti, mutta puhe on epäselvää ja välillä vaikea ymmärtää. Tarkkaavuuden suuntaamisesta löytyy selkeitä pulmia ja hänen toimintansa helposti häiriintyy sekä katkeaa, joka aiheuttaa lapsen turhautumista. Keskittymiskyky on edelleen lyhytkestoista. PikkuKarhu muistaa itselleen tärkeät ja merkitykselliset asiat todella hyvin. Kynän käyttäminen on todella haastavaa ja palapelien tekemisessä vaikeaa hahmottaa palojen oikeita paikkoja. PikkuKarhu viihtyy paljon kahdenkeskeisessä vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa ja kaverisuhteet ovat vaihtelevia. Haastetta kaverisuhteisiin tuo esimerkiksi leikkiin sitoutuminen ja siinä pysyminen. Poika ilmaisee tunteitaan vahvasti ja aistii myös muiden tunteita. Ymmärtää annetut ohjeet, mutta toiminnassa pysyminen on haastavaa. Siirtymätilanteet sujuvat hienosti.Kyseessä on kuitenkin aurinkoinen ja ilmoinen poika.

Suunnitelmana on nyt Kelan kustantamaa puhe- ja toimintaterapiaa lähiterapiana eskarissa. Puheterapian tavoitteena ovat puheen selkiytyminen, äänteiden oppiminen ja käyttäminen arkipuheessa sekä luki- ja kirjoitusvalmiuksien vahvistaminen. Toimintaterapian tavoitteena on kehittää motorisia taitoja, mikä tukee oppimisen valmiuksia. Tukea tarvitaan myös toiminnanohjauksen, tunteiden ja tarkkaavuuden säätelyyn. PikkuKarhulla aloitettiin myös ADHD-lääkitys, joka on todettu toimivaksi ja auttanut erityisesti eskarissa keskittymistä. Lääkärin lausunnolla pystyn myös hakemaan PikkuKarhulle vammaistukea Kelasta. Nyt alkuvuodesta tehdään PikkuKarhulle vielä psykologiset tutkimukset, joiden perusteella mietitään koulun aloitusasioita.

Ei ollut helppoa lukea pojan olevan joiltakin osilta kolme vuotiaan tasolla, mutta samalla olen kuitenkin tyytyväinen monien asioiden kehittymisestä ja eteenpäin menemisestä. Kaikenlisäksi PikkuKarhun lähtökodilla olen kiitollinen, etten ole menettänyt häntä. Olen myös kiitollinen ammattilaisilta saadusta tuesta. Nyt odotellaan Kelan päätöksiä, psykologisia tutkimuksia ja seuraavaa epileptistä kohtausta.

Uuden Edessä 2021

Niin se vuosi vaihtui ja vuoden 2020 konkurssi on ohi. Tuo vuosi on sellainen, mitä ei jäänyt ikävä. Nyt kuitenkin katse tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Moni tekee uuden vuoden lupauksia, mutta itse en ole oikein koskaan niitä tehnyt. Kokisin kuitenkin huonoa omatuntoa, jos en pystyisi pitämään lupauksiani. Minä voisin ennemmin sanoa, että asetan tälle vuodelle tavoitteita. Katsotaan vuoden lopussa, miten olen onnistunut. 

Varmasti yksi tärkeimmistä tavoitteistani, jonka aloitin jo viime keväänä, on oppia pitämään huolta omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistani. Pärjään kyllä normaalisti arjessa ja elämässä, mutta omien tarpeideni kuunteleminen ja toteuttaminen sekä puolustaminen on haastavaa. Olen elänyt koko elämäni muiden ihmisten tarpeet edellä, mutta omien tarpeiden kuunteleminen lisää omaa ja lähipiirin hyvinvointia. Haluan oppia ja kasvaa kärsivällisemmäksi äidiksi. Haluan alkaa taas käydä säännöllisesti salilla ja lenkillä, koska liikunta vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin. Koronatilanteen takia en ole oikein salilla uskaltanut käydä, mutta jospa tämäkin tilanne alkaisi viimein hieman helpottaa. 

Toinen tavoitteeni on valmistua keväällä sosionomiksi  ja nyt alkuvuoden rutistus onkin opinnäytetyön valmiiksi saaminen sekä kypsyysnäyte. Haaveilen voivani järjestää jonkinlaiset valmistumisjuhlat opiskelukavereiden kesken, jos maailman tilanne sallii. Sitä en vielä täysin tiedä, mitä haluan isona tehdä. Tällä hetkellä vankilatyö ainakin vaikuttaa todella mielenkiintoiselle. 

Kolmas suuri tavoite on löytää oikea suunta ja oma paikkani elämässä sekä saada tehtyä oikeita ratkaisuja esimerkiksi parisuhdetilanteeseen. Haluan tehdä päätöksiä, jotka lisäävät ja tukevat myös lasteni hyvinvointia. Tämä vuosi pitää näillä näkymin sisällään myös PikkuKarhun kouluun lähdön. Kukaan ei vielä tiedä mitä kaikkea se pttää sisällään ja missä hän koulun aloittaa. Rukoilen Jumalalta viisautta ja Hänen rakkauttaan näihin päätöksiin.

Tämä vuosi pitää siis sisällään paljon uutta, mutta onneksi meillä on sama Jumala ja Hänen huolenpitonsa.

Oikein toiveikasta ja rakkauden täyteistä vuotta jokaiselle. ❤️  

Mitä sinun uuden vuoden suunnitelmiin tai tavoitteisiin kuuluu?