Minä tahdon

Meillä oli miesystäväni kanssa pari viikkoa sitten luvassa yhteinen vapaa viikonloppu, jolle olimme suunnitelleet monenlaista tekemistä. Meillä oli mielessä paljon asioita, joita olimme jo pitkään halunneet tehdä yhdessä. Kaikki kuitenkin muuttui ja näytti vahvasti sille, että minun pitäisi ottaa lapset mukaan. Olin kovin pettynyt, mutta kiitollinen miesystäväni tuesta vaikeassa tilanteessa. Perjantaina muutama tunti ennen lähtöä tilanne muuttui jälleen, kun vanhempani lupasivat ottaa pojat heille. Kokivat tämän yhteisen ajan olevan meille tärkeää ja heidän kuvionsa olivat järjestyneet niin, että pystyivät ottamaan pojat luokseen. Päästyäni illalla perille miesystäväni luo, menimme viihtyisään ravintolaan syömään ja ruoka oli hyvää. Lisäksi talo halusi tarjota meille alkukeiton. En ole ennen tykännyt suuresta julkisesta tunteiden osoituksesta, mutta tämän miehen kanssa se on tuntunut luonnolliselta ja ihanalta. Monen muunkin asian kohdalla olen ihmetellyt, etten ole ennen tykännyt sellaisesta, mutta hänen kanssaan tuntuu todella hyvälle. Hänen kanssaan voin esimerkiksi olla kotona luonnollisesti ilman meikkiä ja hiukset sekaisin, mutta silti saan kuulla olevani kaunis ja ihana. Se tuntuu todella hyvälle.

Syötyämme lähdimme kotimatkalle, mutta miesystäväni halusi käydä pienellä kävelyllä ja se sopi hyvin minulle. Kuvailin mielelläni öisiä kaupungin valoja, jotka heijastuivat veden pintaan. Päädyimme pimeälle ja pitkälle laiturille, missä juttelimme erilaisista asioista. Miesystäväni sanoi miettineensä erästä asiaan kovin pitkään ja tämä sai minut hetkellisesti pelästymään, että jotain kamalaa olisi luvassa. Hän otti minusta kiinni ja kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Olimme puhuneet jossain kohtaa kihloihin menosta, mutta ikävät asiat jäädyttivät tilannetta. Tuossa laiturilla perjantai 13:sta päivän iltana miesystäväni kuitenkin kysyy sen suuren kysymyksen. Kysymyksiä jotka tulvivat mieleeni sillä hetkellä olivat: Oikeastiko? Haluatko kaiken tämän jälkeen minut vielä oikeasti vaimoksesi? Olenko minä tarpeeksi hyvä hänen vaimokseen? Voiko tällaista tapahtua minulle?
Kysyin häneltä, että oikeastiko hän kysyy tuota kysymystä ja vastaus oli myöntävä. Halasin häntä ja kyyneleet nousivat silmiini. Tiesin vastaukseni ja se oli, että tulen hänen vaimoksensa. Pitkän halauksen jälkeen lähdimme kotiin. Seuraavana päivänä miesystäväni soitti vielä isälleni perinteiseen tapaan ja kysyi saisiko hänen suostumuksensa tyttären kädelle. Vastaus oli myöntävä ja vanhempieni onnellinen hehkutus jatkui koko päivän. Myöhemmin miesystäväni kertoi rukoilleensa, jos ajankohta on oikea, saisimme olla tämän viikonlopun kahdestaan. Tilanne muuttui siis viime hetkellä niin, että saimme olla kahdestaan. Tämä kaikki tuntui ihmeelliselle johdatukselle. <3

 Kihlauksemme on herättänyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia ihmisissä. Kaikki eivät ole olleet iloisia ja onnellisia puolestamme. Se on tietysti tuntunut kurjalle, koska olen juuri tämän miehen kanssa onnellisempi kuin kenenkään kanssa koskaan ennen. Olemme tässä melko lyhyessä ajassa jo kulkeneet toistemme rinnalla monien kriisien läpi. Olemme monet kerrat pysähtyneet miettimään, onko tässä mitään järkeä. Olemme kuitenkin saaneet todeta vaikeuksien tulevan aina ulkoa päin erilaisista olosuhteista, eikä meidän keskinäisestä suhteesta. Yhdessä oleminen on todella luonnollista ja asiat sujuvat hyvin yhdessä. Kumpikaan ei ole koskaan aiemmin kokenut mitään tällaista, vaikka molemmilla on kokemuksia erilaisista suhteista. Kriisit ovat syventäneet suhdettamme ja rakentanut sitä hyvälle pohjalle. Edessä on monenlaisia vaiheita, mutta minun ei tarvitse selvitä niistä yksin. Saan kulkea ihanan turvallisen ja rakastavan sekä minua tukevan kihlattuni rinnalla. <3

Luja pysäytys

Blogissa on ollut pitkään hiljaista ja pahoittelut siitä. Elämä on välillä kovin kiireistä ja raskasta.
Muutama viikko sitten tapahtui jotakin, mikä pysäytti minut monellakin elämäni osa-alueella. En ala avaamaan tapahtunutta sen tarkemmin, koska se ei ole enää tarpeellista. Keskityn sen enemmän sen vaikutuksiin.

Aloin miettimään parisuhdettamme aivan uudelta kantilta, koska se oli saanut kovan kolauksen. Mietin mitä miesytästäväni ja parisuhteemme minulle merkitsee. Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet näkemään sen paljon kirkkaammin. Näin kuinka hyvin miesystäväni tulee toimeen lasteni kanssa ja miten heidän suhteensa on kehittynyt. Hän tulee myös tosi hyvin juttuun vanhempieni kanssa. Tajusin miten olen rakastunut häneen, mutta en ollut aiemmin uskaltautunut heittäytyä siihen. Minulla oli monia lukkoja sisälläni, jotka olin pitänyt tiukasti kiinni. Miksi?  Varmaan koska minua pelotti avata sisintäni toiselle ihmiselle, joka halusi tulla lähelleni; Pelkäsin että minua sattuu kerta toisensa jälkeen uudestaan. Pelkäsin jos hän näkisi rikkinäisyyteni ja sisimpäni, hän ei enää haluaisi olla kanssani.

Miesystäväni oli varoittanut minua muutamista asioista elämässäni, mutta koin sen kontrollointina. Uskoin hallitsevani oman käytökseni ja tietäväni omat rajani. Toisin kuitenkin kävi ja putosin aikamoiseen liejukuoppaan. Tuo haavoitti ihmisiä ympärilläni ja minua itseäni. Viikko kului pimeässä laaksossa, jolloin tutkin sisintäni, itkin ja rukoilin. Se teki todella kipeää ja kuului tehdäkkin.
Ymmärsin ja myönsin itselleni, että minun on jätettävä tilanteeseen johtaneet asiat kokonaan pois elämästäni. Kiusauksia varmasti tulee ja on tullutkin jo, mutta tahdon pysyä lujana ja tehdä asioita sen eteen. Jokaisella varmasti on omat heikkoutensa ja nyt minä todella tiedostan omani. On viisautta välttää tilanteita, jotka voivat johtaa kiusaukseen. Elämään tulee löytää muita asioita, jotka täyttävät nuo kohdat. Ei tule ajatella itsestään enempää kuin sopivaa on, eli esim. itseään ei tule pitää liian vahvana. Silloin kun luulee seisovansa lujasti, katuu helposti.

Pysähtyessäni huomasini olevani kovin rikkinäinen. Jutellessani miesystäväni kanssa, löysin itsestäni monia kohtia, jotka tarvitsevat vielä työstämistä.  Elämässäni on noussut esiin asioita, jotka nousevat helpommin vasta parisuhteessa. Kokemukseni parisuhteesta ja varsinkin avioliitosta on matkan varrella vääristyneet. Nyt olen ymmärtänyt ja nähnyt miesystäväni tekevän ja sanovan asioita aidosta rakkaudesta ja aidosta halusta huolehtia.  Aloin kokea oloni turvalliseksi omalla paikallani parisuhteessa. Tämä saa kyyneleet nousemaan silmiini, koska tämä on sitä mitä olen todella pitkään kaivannut.
Kaikille parisuhteessa olevia ja siihen aikovia, kehoitan täydelliseen rehellisyyteen ja avoimuuteen. Se voi tehdä todella kipeää, mutta sen kautta voi myös parantua monia asioita. Olemme kaikki vajavaisia ihmisiä ja teemme virheitä. Kysymys onkin, että oppimmeko virheistämme?
Tahdon elämääni muutosta ja tästä alkoi prosessi sitä kohti.
Olemme päättäneet miesystäväni kanssa alkaa käydä parisuhdeterapiassa, koska elämissämme on paljon rikkinäsyyttä ja ulkoisista olosuhteista johtuen suhteemme ei ole aivan tavallinen. Tämä ei tarkoita että meillä menisi kovin huonosti, vaan halutaan työstää meidän suhdettamme jo tässä vaiheessa. Haluamme suhteemme rakentuvan lujalle pohjalle ja molempien eheytyvän menneisyyden haavoista sekä suhteemme säröistä. Haluamme suhteemme kestävän kuolemaan asti. Tämä olisi keväällä saanut karvani pystyyn, mutta nyt se tuntuu todella hyvälle. Olen nyt rakastuneempi kuin koskaan ennen ja tunnen sen monella tavalla. Monia lukkoja sisimmässäni on auennut tai lähtenyt aukeamaan. Koen oloni todella rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri tällaisena vajavaisena ja heikkona ihmisenä. En voi muuta kuin ihmetellä ja kiittää Jumalaa tästä ihmeellisestä lahjasta, jonka Hän on antanut. <3 Olen todella kiitollinen myös miesystävälleni aivan kaikesta.  <3 Hän on juuri sitä mitä tarvitsen ja kaipaan elämääni. <3