Luottamuksesta...

Mitä luottamus on?

Wikipedia sanoo näin:  

"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä.^[1] Itseluottamus on luottamusta omaan itseensä.^[1]
Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny."


Minun on ollut vaikea luottaa ihmisten aitoon välittämiseen ja rakastamiseen aiempien ihmissuhteideni vuoksi. Ystävysuhteissani ja parisuhteissani olen saanut kokea, miten luottamus rikotaan ja minut hylätään.

Olen saanut myös kokea, miten luottamusta syö pienet asiat vähitellen. Jos ihminen sanoo jotakin tekevänsä ja huomaankin hänen tekevän aivan toisin, se syö minulta luottamusta. Kun luottamus murtuu sirpaleina maahan, meillä on kaksi vaihtoehtoa; haluammeko alkaa keräilemään palasia kasaan vai jättää sen maahan tallottavaksi. Luottamuksen uudelleen rakentaminen ei tapahdu aivan hetkessä. Se vie aikaa ja koostuu myös pienistä luottamuksen kokemuksista. Jumala voi auttaa onneksi tässäkin asiassa ja halua riippua Hänessä.

Mihin ja keneen oikeasti tässä maailmassa voi luottaa?  

Jumala on ainut varma kuka ei koskaan käännä selkäänsä meille eikä petä meidän luottamustamme. Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan ihminen koskaan pystyy rakastamaan. Jos sinut on hylätty tai petetty, muista että Jumala haluaa kohdata sinua ja lohduttaa.

En halua avata tätä tekstiä sen enempää.
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Tarvitaanko me muka ammattiapua?

Oletko koskaan tarvinnut perheeseesi ulkopuolista tukea?

Meillä kävi niin viime syksynä. Pikku Karhu oli pieni vauva ja nukkui vielä paljon huonommin kuin nyt. Iso Karhu reagoi todella voimakkaasti Pikku Karhun syntymiseen ja hänellä tietysti on uhmakin menossa. Mieheni teki tuolloinkin koulua ja töitä samaan aikaan. Hänen täytyi saada vuoden aikana hirveä määrä opintopisteitä tehtyä, että valmistuisi nyt keväällä. Olin silloinkin paljon yksin huonosti nukkuvan pienen vauvan ja uhmakkaan pikku pojan kanssa. Oma jaksamiseni ja kärsivällisyyteni alkoi olla kovin koetuksella. Minulle suositeltiin neuvolasta ottamaan yhteyttä neuvolan perhetyöntekijään. Kynnys yhteyden ottamiseen oli minulle ja miehelleni aika korkea, vaikka työ onkin matalan kynnyksen työtä.

Meneekö meillä niin huonosti, että tarvitsemme ammatti-ihmisten apua lasten kanssa?
Saammeko jonkun leiman, kun tarvistemme apua?

Kuitenkin sain soitettua tuolle työntekijälle ja yllätyin hyvin positiivisesti. Hän tuli tekemään kartoituskäynnin, jossa miehenikin oli mukana. Hän alkoi aluksi käydä meillä viikottain, koska olin niin väsynyt. Hän seurasi meidän "ongelmakohtia" Ison Karhun suhteen ja antoin monia hyviä vinkkejä. Välillä hän leikki Ison Karhun kanssa, jotta sain nukkua. Hän antoi myös vinkkejä Pikku Karhun nukkumisen suhteen. Käynnit ovat harventuneet, koska meillä on jo paljon helpompaa.
Hän kävi meillä eilen ja sen piti olla lopetuskäynti. Päätimme kuitenkin hänen jatkavan käyntejä mieheni valmistumiseen asti, koska olen taas ollut paljon yksin lasten kanssa ja myös väsyneempi. Meistä molemmista on hyvä, että hän jatkaa ennaltaehkäisevästi käyntejään. Nyt ollessani väsynyt koen jonkinlaista turvallisuutta siitä,  että joku ammatti-ihminen käy hieman antamassa vinkkejä ja tsekkaamassa tilannetta.

Minusta on rohkeutta ja hyvän vanhemman merkki hakea apua, jos yhtään tuntuu siltä. Parempi ennaltaehkäistä kuin korjailla siinä kohtaa kun "pakka levinnyt käsiin".

Mitä neuvolan perhetyö sitten onkaan?

"Perheohjaaja on neuvolan työntekijä, joka käy tarvittaessa perheiden kotona. Perhetyö on matalan kynnyksen tukea ja kohdentuu kaikille perheille.   Perheohjaajan tehtäviin kuuluu tukea vanhemmuutta ja arjessa jaksamista, auttaa arjen hallinnassa sekä olla tukena perheille haasteellisissa tilanteissa yhdessä muun neuvolan henkilökunnan kanssa.
Perheohjaajan käynnit ovat maksuttomia.
Työ on luottamuksellista ja perustuu vanhempien, neuvolan henkilöstön ja perheohjaajan kanssa yhdessä sovittuihin suunnitelmiin ja tavoitteisiin.
Pulmat voivat liittyä esimerkiksi lapsen päivärytmiin, sairastamiseen, omaan jaksamiseen tai muuttuneeseen elämäntilanteeseen perheessä."

Jos koet olevasi väsynyt tai tarvitsevasi tukea lapsiperhearkeesi, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi oman paikkakuntasi neuvolaan. He osaavat neuvoa millainen tuki olisi teille hyvä. Muutenkin jos koet tarvitsevasi jonkilaista apua, hae sitä ennekuin on liian myöhäistä. Se on rakkautta perhettäsi kohtaan, että hoidat ongelmat ajoissa.

"Kaikilla perheillä voi olla elämänvaiheita, joissa omat voimavarat eivät tunnu riittävän arjesta selviämiseen."

                                                            (Kuvat Googlen kuvahausta)

Erilainen päivä

Mieheni lähti aamusta työmatkalle. Päätin että viettäisime päivän poikien kanssa ihan keskenämme, emmekä näkisi ketään kavereita. Aurinko paistoi heti aamusta. <3

Siivosimme Ison Karhun kanssa automme ja Pikku Karhu nukkui vaunuissa. Miesten pelireissun jäljiltä se olikin aika hurjassa kunnossa.
Sen jälkeen menimme omalle pihalle leikkimään. Aurinko lämmitti kivasti kasvoja. Teimme kevään ensimmäisen hiekkalinnan. Pikku Karhukin heräsi kokeilemaan hiekkalaatikolla leikkimistä. Hän tykkäsi konttailla pihalla, kun ei ollut paksua toppapukua hidastamassa liikkumista.

Aamulla huomasin Ison Karhun kasvaneen niin paljon, ettei hänellä ole enää sopivia sukkia. Lounaan jälkeen lähdimme käymään meille uudella kirpparilla hieman kauempana. Löysin sieltä muutamat sukat ja melkein uudet lenkkarit Isolle Karhulle. Kirpparilla oli paljon vauvanvaatteita ja tyttöjen vaatteita. Koska meillä oli auto käytössä, menimme kirpparin lähellä olevaan leikkipuistoon leikkimään. Otimme välipalan mukaan, ettei olisi sen takia kiire kotiin.

Leikkipuisto oli aidattu ja siinä oli portti. Ihan kiva ettei lapset pääse karkaamaan. Hiekkalaatikon reunat oli tehty isoista kivistä. Lisäksi puistossa oli kiviä, millä lapset saivat kävellä. Siellä oli tekemistä isommille sekä pienemmille. Tykkäsin siitä juuri sen takia. Pikku Karhu pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan keinumista ja hän nauroi koko ajan. Kesällä voisi ottaa eväät ja mennä bussilla samaan puistoon päiväksi.

Leikkipuiston vieressä oli iso urheilukenttä, missä pääsisi potkimaan palloa. Lisäksi lähellä oli puisto, joka on kesällä varmasti todella kaunis. Siellä oli grillauspaikkakin.

Kotimatkalla kävimme vielä pikaisesti tutulla kirpparilla ja löysin sieltäkin muutamat sukat.
Meillä oli todella kiva päivä. :) Pojatkin tykkäsivät. Illalla he olivat niin väsyneitä, että nukahtivat nopeasti. :) Tuollaisilla pienillä erilaisilla jutuilla saa hauskan päivän.
Tänään suuntaamme maalle. Katsotaan mitä siellä keksimme. ;)

Kesäkuntoon 2015?

Kevät on rantautunut tännekin ja sen mukana lenkkeilevät ihmiset.

Ison Karhun synnytyksestä mulle ei jääny juurikaan kiloja, mutta ne tulivatkin sitten vasta synnytyksen jälkeen. Kaikki himot alkoivat vasta synntyksen jälkeen ja ihmettelin, että mitä tämä nyt on. Lihoin varmaan 10 kiloa puolen vuoden aikana. Keväällä kun Iso Karhu oli reilun vuoden, aloin käydä hänen kanssaan pyörälenkeillä. Tein keikkahommia ja pyöräilin töihinkin. Lisäsin join paljon vettä ja aloin tehdä kevyitä ruokia. Itsehillintäni oli aivan huipussaan tuossa vaiheessa. Laihduin puolen vuoden aikana yli 10 kiloa. Syksyllä siihen alkoivat olla syynä myös psyykkinen pahoinvointini. Aloin kuitenkin olla tyytyväinen kroppaani viimeinkin. Sitten aloinkin odottaa Pikku Karhua ja paino alkoi taas nousta.


Pikku Karhun syntymän jälkeen olen taas ollut kovin perso makealle. Itsehillintä on kyllä kadonnut jonnekkin. Olen surkutellut sitä, että olen näin nuori ja kroppani on jo ihan rupsahtanut. Tissit roikkuu navassa ja maha roikkuu polvissa (KÄRJISTETYSTI). Välillä olen katsellut hieman kateellisena muita ikäisiäni, jotka ovat kovin timmissä kunnossa. En vaan ole saanut tehtyä asialle mitään, koska ei ole ollut energiaa. Pikku Karhun syntymän jälkeen on ollut vaikeita juttuja ja olen huomannut tulleeni pahasti sokeririippuvaiseksi. Minulla on alkanut olla kropassa jotenkin tukkoinen olo.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Nyt kevään alkaessa olen taas koittanut ryhdistäytyä, koska turha minun on valittaa jos en edes yritä tehdä asialle jotakin. Monia epäonnistumisia on tullut, mutta täytyy myös olla elämäntilanteen takia armollinen. Luin Even blogia, missä hän kertoi elämäntapamuutoksestaan ja siitä miten hyvä olo oli tullut. Sen innoittamana päätin koittaa taas oikeasti ryhdistäytyä. Koska herkut ovat minulle niin iso juttu, päätin antaa itselleni luvan herkutella viikonloppuiltaisin. Viikolla en sitten syö herkkuja. Olen koittanut lisätä taas veden juomista. En pääse mihinkään jumppiin, joten päätin lainata kirjastosta pari jumppa aiheista dvd:tä. Voin jumpata mihin aikaa vaan yhdessä lasten kanssa. Iso Karhu tykkäsi jumpata kanssani ja jumppa oli tehokas. Olen nyt käynyt muutaman kerran vaunulenkillä. Iso Karhu pyöräilee jo sen verran kovaa, että hänen kanssaankin voi lähteä lenkille. Lisäksi minulla on ystävä, joka tykkää myös käydä keväisin lenkkeilemässä. Samalla pääsee juttelemaan äitien juttuja ja pitkäkin lenkki tulee tehtyä ihan huomaamatta.

Tiedän ettei kahden lapsen synnyttämisen jälkeen voi näyttää enää millekään teinitytölle. En varsinaisesti haluakaan laihduttaa, vaan haluan saada kroppaani timmimpään kuntoon. Haluan viihtyä kropassani, koska se on iso osa minua ja identiteettiäni (ylläri :D). Lisäksi minulla on sama juttu kuin äidilläni. Ennen lapsia pystyi syödä mitä vain eikä se näkynyt, mutta lasten jälkeen kaikki alkaa kertyä kroppaan.  Haluan senkin takia pitää huolta kropastani vielä kun tilanne ei ole mahdoton. Olen myös huomannut, että liikunta vaikuttaa psyykkeeseeni positiivisesti. Liikunnassa on niin monia hyviä juttuja, että kyllä kannattaa käydä säännöllisesti liikkumassa.

Kirjoittelen varmaankin aina välillä, miten olen edistynyt. :)

Banaanimuffinit

Meillä oli tänään avioparisolu meidän kotonamme. Avioparisoluja voi olla monenlaisia. Meidän avioparisolussa käy vetäjäpariskunta ja heidän lisäksi meitä on kolme avioparia. Kokoonnumme n. kerran kuukaudessa jonkun pariskunnan kotona mielellään ilman lapsia. Käymme läpi sellaista avioparityön "työkirjaa", jossa käsitellään erilaisia aiheita. Niihin liittyy vaihtelevasti ryhmäkeskusteluita, parikeskusteluita ja itsekseen tehtävää. Olen kokenut tämän tarpeellisena, rakentavana ja muutenkin hyvänä juttuna. 

Mulla jäi vähän viime tippaan valmistelut, mutta päätin tarjota Karjalanpiirakoita ja siihen päälle kaikkia juttuja. Lisäksi tarjolla oli hedelmiä ja pipareita. Päätin pikaisesti leipoa muffineita, mihin tuli banaania. Löysin hyvän reseptin, mitän hieman muokkasin:

Banaanimuffinit (24 kpl)

3 dl öljyä

n. 3 dl sokeria

4 kananmunaa

4 isoa banaania (3 olisi riittänyt)

6 dl vehnäjauhoa

4 tl leivinjauhetta

Puristin sekaan sitruunan mehua

Kaada öljy kulhoon ja hienonna sitten banaanit haarukalla.

Sekoita voimakkaasti puuhaarukalla kananmunat ja sokeri tasaiseksi.

Lisää öljy ja hienonnetut banaanit. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen. Laita taikinan yöksi kylmään. Jaa taikina aamulla 24 muffinivuokaan.

Paista 175⁰ C noin 25 minuuttia eli kunnes pinta on kauniisti hieman ruskistunut. 

Valmiiden muffinien päälle raastoin hieman appelssiinin kuorta koristeeksi. 

Täältä löydät alkuperäisen ohjeen: http://tuumajatoimi.blogspot.fi/2013/12/helpot-banaanimuffinit.html

Kaikki kovasti kehuivat muffineitani ja itsekin tykkäsin. :) Kantsii kokeilla ja ainahan voi soveltaa oman maun mukaan. :) 

Viikonlopun huudot

Iso Karhu lähti perjantaina pitkästä aikaa yökyläilemaan isovanhempien luo.
Oli outoa kun oli vain yksi lapsi kotona ja Pikku Karhu oli kaiken lisäksi kovin tyytyväinen. Pystyin vain makailemaan sohvalla katsellen tv-sarjoja. Kärsin perjantaina vatsakivuista, joten lepo tulikin tarpeeseen. Pikku Karhu nautti, kun sai yksin meidän molempien täyden huomion.
Kävimme mieheni ja Pikku Karhun kanssa läheisessä ravintolassa syömässä.
Iltatoimetkin sujuivat, kun oli vain yksi lapsi hoidettavana (ja vielä vauva).

Pikku Karhun unijututhan olivat menneet aivan naurettavaksi (vaikkei todellakaan naurattanut) kellojen käännön jälkeen. Ennen sitä unikoulu oli alkanut jotenkin toimia, mutta sitten kaikki romahti. Pikku Karhu nukahti iltaisin joskus kahdeksan ja kymmenen välillä (ennen tasan klo:19) vain syliin kävelemällä. Öisin saattoi valvoa parikin tuntia. Sorruin yöimetykseen jälleen, koska en vain yksinkertaisesti enää jaksanut valvoa niin pitkiä aikoja ja se huuto herätti koko talon. Aina imetyskään ei auttanut. Aamupäivisin häntä ei meinannut saada päikkäreille ja hän saattoi skipata toiset päiväunet vaikka oli väsynyt. Tosin siinä vaiheessa, kun kello oli jo liikaa olisi päiväunet maistuneet.

Nyt kun Iso Karhu oli pois kotoa, päätimme "huudattaa" häntä nukkumaan käydessä. Kävimme vuorotellen häntä toki katsomassa ja rauhoittelemassa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään hätää, vaan kaipasi seuraa ja huomiota. Lopulta hän nukahti yhdeksältä jälleen syliini. Menin itsekin pian nukkumaan, koska olin todella väsynyt. Seuraavaksi havahduin vähän ennen seitsemää, että Pikku Karhu heräsi. En meinannut uskoa silmiäni kun katsoin kelloa.

Pyysimme isovanhemmilta, että Iso Karhu voisi olla toisenkin yön heillä. Näin saisimme Pikku Karhun unikoulua jatkettua.
Kävin lauantai-iltapäivällä vaunulenkillä nauttimassa ihanasta kevätilmasta. Ihmiset tuntuvat heräilevän pikkuhiljaa pesäkoloistaan taas ihmisten ilmoille.

Pääsin vielä illalla kavereiden kanssa leffaan ja mieheni laittoi Pikku Karhun nukkumaan.
Kävimme katsomassa "Edelleen Alice".  Leffa kertoo 50 vuotiaasta naisesta, joka sairastuu varhaisiän Alzheimerin tautiin. En yleensä pidä draamoista, mutta tämä oli hyvä. Elokuva oli mielestäni hyvin realistinen. Mietin kovasti, jos itse joutuisi tuohon tilanteeseen. Miten lapseni suhtautuisivat? Miten mieheni suhtautuisi ja jaksaisiko hän pysyä rinnallani? Kannattaa käydä katsomassa. :)

Alla traileri:

https://www.youtube.com/watch?v=na0-qjMzm80

Mieheni oli saanut sillä välin Pikku Karhun nukkumaan omaan sänkyyn, eikä hän ollut inahtanutkaan. Ehdin olla kotona ehkä 15 minuuttia, kun hän alkoikin itkeä. Onneksi kuitenkin rauhoittui itsekseen. Pääsin käymään vielä saunassa ennen nukkumaan menoa. Viime yönä hän nukkui 19.00-05.00. Silloin imetin, koska en ollut 12 tuntiin imettänyt. Sen jälkeen Pikku Karhu jatkoi vielä unia ja heräsi vähän ennen kahdeksaa. Nämä kaksi yötä ovat parhaimmat piiitkään aikaan. Jännityksellä odotan tulevaa yötä. 

Iso Karhu palasi tänään isovanhemmilta. Hän kävi mieheni kanssa ilmoittautumassa jalkapalloleikkikouluun ensi kesäksi. Tuosta tulee Ison Karhun ja mieheni yhteinen harrastus. Molemmat tykkäävät kovasti jalkapallosta. 

Isosta Karhusta huomasi tänään hyvin, että oli saanut olla isovanhempien huomion keskipisteenä pitkästä aikaa ja koti-ikäväkin purkautui. Koko päivän hän sai raivareita aivan kaikesta eikä uskonut mitään mitä sanoin hänelle. Kun lähdimme puistosta kotiin, hän sai oikein "itkupotkuraivarit". Hän karjui ja heittelehti pitkin katuja. Välillä hän roikkui jalassani, ettei halua vielä kotiin. Minun olisi pitänyt kantaa hänet kotiin, mikä ei todellakaan onnistunut. Saimme pahoja ja pitkiä katseita ihmisiltä kaduilla. Mieleni olisi tehnyt kysyä, eivätkö he olleet aiemmin nähneet uhmaikäistä lasta. Kotiin tultuamme tilanne kuitenkin laukesi ja Iso Karhu itse pyysi käytöstään anteeksi. 

(kuva Googlen kuvahausta)

Nyt muksut nukkuvat ja minäkin oon saanu tiskit selvittyä. Kohta vielä rentoutumaan saunaan ja sitten pian pehkuihin. Tällainen viikonloppu täällä. Toivottavasti sulla on ollut kiva viikonloppu. :) 

(kuva Googlen kuvahausta)

I am hoping

Heräsin erinäisten asioiden takia toissa iltana ajattelemaan tätä alkanutta vuotta ja elämääni.
Kaivoimpa tuossa esille tekemäni toiveet tälle vuodelle ja wau!

Voit tsekata haaveeni alla olevasta linkistä: 
http://uskismama.blogspot.fi/2015/01/toiveita-ja-haaveita-talle-vuodelle.html

<3 Mieheni työt jatkuvat ainakin vuoden 2016 toukokuuhun eli voin ainakin vielä vuoden olla lasten kanssa kotona. Pikku Karhu on sitten jo kaksivuotias ja Iso Karhu neljä ja puoli vuotta. Nyt on vielä mahdoton sanoa, haluanko olla vuoden päästä vielä kotona vai palata takaisin töihin. Sitä ei tarvitse murehtia, vaan nauttia siitä että saan ainakin vuoden nyt olla lasten kanssa kotona ja mennä heidän ehdoillaan.

<3 Olemme mieheni kanssa menossa toukokuussa kahdestaan Nouse Suomi- tapahtumaan ja pojat menevät isovanhemmille hoitoon. Ostin hänelle valmistujaislahjaksi liput. Menemme kahdeksi yöksi Flamingon hotelliin. Voi olla, että silloin sunnuntaina menemme vain lillumaan kylpylään. <3 Sitä odotellessa.

http://www.missiomaailma.fi/index.php/nouse-suomi-toukokuu-2015

(Kuvat Googlen kuvahausta)

<3 Tammikuussa jo sain olla rukoilemassa kahden ihmisen puolesta, kun he halusivat tulla uskoon. Tuono viikonloppuna sain nähdä kahdeksan ihmisen ottavan Jeesuksen elämäänsä. :) 

<3 Toivoin saavani yhden uuden ystävän tänä vuonna. Olen nyt jo saanut kolme uutta ystävää. On ollut aivan huikeeta tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin. Olen saanut herätä siihen, että tällä hetkellä mulla on enemmän oikeita ystäviä kuin koskaan. Ystävyys on aitoa ja välittävää. <3

Nyt on vasta huhtikuun alku ja noin monta haavettani on jo toteutunut. Tässä on tätä vuotta vielä kahdeksan kuukautta jäljellä. Odotan innolla mitä kaikkea vielä ehtii tapahtua. 

Pyöritellessäni elämääni ja noita haaveita huomasin asioideni olevan aika hyvin. Aina voi toivoa, että asiat olisi vielä paremmin ja olisi sitä ja tätä vielä enemmän, mutta haluanko elää muka sellaista elämää? Minulla on ihana ja rakastava aviomies. Lisäksi minulla on kaksi aivan ihanaa lasta, jotka ovat terveitä. Minulla on ystäviä, kavereita ja sukulaisia ympärilläni, jotka välittävät minusta. Minulla on vakituinen työpaikka odottamassa ja miehellänikin on töitä ainakin vuodeksi. Meillä on aivan ihana koti, missä viihdyn ja kaikki tarpeellinen on lähellä. Tajusin, että turha antaa vanhojen ikävien juttujen ja sanojen enää painaa minua alas. Olen nyt aikuinen ja minulla on asiat hyvin. Saan nauttia elämästä ja tästä hetkestä. 

(Kuva Googlen kuvahausta)

Nauti säkin elämästäsi ja tästä hetkestä! :) <3 

https://www.youtube.com/watch?v=Q-GLuydiMe4

Meidän Pääsiäinen

Meidän perheelle ei ole ainakaan vielä muodostunut mitään tiettyjä Pääsiäisperinteitä.

Kiirastorstaina minä siivosin, koska halusin kodin olevan juhlapäivinä siisti. Illan päätteeksi kävin saunassa. Valtava kiitollisuus Jeesusta kohtaan valtasi mieleni. Mieheni meni Ison Karhun kanssa seurakunnalle kiirastorstain aterialle. Siellä oli ollut n. 140 aikuista sekä 20-30 lasta.
He olivat syöneet pääsiäisaterian ja viettäneet ehtoollista.

Pitkäperjantaina menimme äitini synttäreille. Hän oli tehnyt ensimmäistä kertaa lammasta ja oli kyllä onnistunutta ruokaa. :) Vietimme rentoa päivää ja illalla kävimme saunassa. Pikku Karhu huusi illalla kaksi tuntia suoraa huutoa. En tiedä mikä hänellä oikein oli. Aamulla oli ihanaa, kun sain nukkua yhdeksään asti. Äitini oli hoitanut pojat aamulla ja toi Pikku Karhun vaan imetettäväksi ennenkuin laittoi hänet nukkumaan.

Lauantaina aamupäivän nautimme yhdessä olosta. Minusta oli ihanaa, kun miehelläni oli aikaa vain olla meidän kanssa ja auttaa lasten kanssa. Hän oli myös meidän kanssa ulkoilemassa. Nämä asiat tekivät minut todella iloiseksi ja huomasin pitkästä aikaa aidosti nauravani maha kippurassa. Iltapäivällä menimme ystävämme synttäreille ja näimme pitkästä aikaa "vanhaa" kaveriporukkaamme. Oli kiva jakaa kuulumisia ja nähdä miten kaikista oli tullut aikuisia. Kävimme saunassa ja söimme hyvin.

Tänään sunnuntaina valvoin Pikku Karhun kanssa 03-05.30. Hän ei vain suostunut nukkumaan. 05.30 sain hänet viimein nukahtamaan ja hän heräsi 09.00. Normaalisti hän menee tuohon aikaan päikkäreille. Menimme perheenä seurakuntaan. Iso Karhu pääsi pyhäkouluun. Saimme nauttia ehtoollista. Mieheni lähti Pikku Karhun kanssa kesken pois, koska poika oli jo niin väsynyt. Minä sain istua yksin kuuntelemassa koko saarnan. Menimme seurakunnalta appivanhemmilleni syömään pääsiäisateriaa. Siellä oli alkupaloja, pääruuaksi paahtopaistia, lammasta ja perunoita sekä jälkkäriksi mämmiä ja juustokakkua. Saimme sieltä vielä ison kasan suklaamunia. Kyllä tuli taas syötyä itsensä ähkyksi. Pääsiäisen jälkeen lenkille, mars. Ainaki yritys hyvä 10. :D
Illalla vielä sain mennä kavereiden kanssa pitkästä aikaa katsomaan leffaa (Son of God). En vielä tunne tuota kaveriporukkaa kovin hyvin, mutta kiva ilta oli. Mieheni laittoi muksut nukkumaan sillä välin, kun olin poissa.

https://www.youtube.com/watch?v=WcIXCok9HPg

Huomenna mieheni vie Ison Karhun uimaan ja iltapäivällä menemme ystäväperheen luokse kylään.

Meidän pääsiäisen pääkohdat ovat siis olleet tietysti Jeesuksen ristin työ sekä yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa. Lisäksi kaiken on kruunannut ihana ruoka. <3

Viaton mies kuoli meidän kaikkien pahojen tekojemme takia. 

Jeesus ei kuitenkaan jäänyt hautaan, vaan Hän elää tänäänkin. 

Kuten ehä olette blogistani huomanneet, Pikku Karhu ei edelleenkään nuku öitä. Hän meni entistä enemmän sekaisin, kun kelloja käännettiin kesäaikaan. Olen myös sortunut öisin imettämään, vaikka tiedä ettei pitäisi. Väsyneenä ei kuitenkaan ajattele selkeästi ja haluaa vain nopeasti päästä takaisin nukkumaan. Lisäksi pelkään Pikku Karhun herättävän kaikki muutkin sekä naapurit. Täytyisi taas ryhdistäytyä öiden suhteen. Suunnittelin että menisin vanhempieni luokse pitämään hänelle unikoulua, koska siellä Ison Karhun saa yläkertaan nukkumaan eivätkä naapuritkaan häiriinny. Täytyy nyt vain katsoa, milloin se sitten onnistuisi. No, ehkä hän teini-ikään mennessä nukkuu yönsä?

Pääsiäistunnelmaa

Näin kiirastorstai-iltana pari videota, jotka todella kannattaa katsoa. 

https://www.youtube.com/watch?v=_C_BBl6T2Jk

"puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille." (Apt. 26:23)

"Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:

"Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."

Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.

Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin." (Luuk 22: 41-44)

"Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!" (Mark. 15:39)

Mietippä jos olisit ite tuossa? 

https://www.youtube.com/watch?v=IsOQtCWwEGM

"Ja niin Jumala on minun pelastajani. Minä luotan häneen, en pelkää, sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut." (Jes. 12:2)

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." (Ef.2:8)

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. " (Joh. 3:16-18)

Oon vaan niin kiitollinen siitä, mitä Jeesus teki minun ja sinun sekä samalla koko maailman puolesta. <3 Tuollaista rakkautta en ole koskaan nähnyt enkä tule näkemäänkään. 

Nää on juttuja, mitkä mulla nousee näin Pääsiäisenä mieleen. Tänä vuonna nää on nyt jo auennu mulle aivan uudella ja henkilökohtaisemmalla tavalla. 

(Kuva Googlen kuvahausta)

Ihanaa Pääsiäistä kaikille. <3 <3