Vuorotyöläisen Pääsiäinen

Viime viikonloppuna oli Pääsiäinen, tuo suuri juhla.
Olin toista pääsiäispäivää lukuunottamatta töissä. Pitkäperjantaina työtehtäviin kuului osittain normaaleja perjantaipäivän töitä, joten se ei tuntunut oikein pyhäpäivälle. Osa asukkaista halusi mennä kirkkoon ja kotona olevat halukkaat saivat katsoa Jumalanpalvelusta telkkarista. Työkaverini kommentoi, että hän ei halua millää tavalla väheksyä toisten uskoa, mutta saarna oli todella hidastempoinen ja puuduttava. Sitä se oli, mutta oli varmaankin tehty Pitkäperjantain vuoksi sellaiseksi ja selitin tätä työkaverilleni. Tästä heräsi keskustelua hänen ja asukkaiden kanssa, että mitä minäkin Pääsiäispäivänä tapahtui.

Pääsiäispäivän aamuna "kukko" oli käynyt munimassa suklaamunia, joka teki monet todella onnellisiksi.  Kirkkossa kävijät halusivat lähteä kirkkoon ja muille laitoin Jumalanpalveluksen telkkarista. Halukkaat saivat katsoa sitä ja samalla itseki kuulin töiden lomassa saarnaa. Jumalanpalvelus oli ihanan iloinen ja lapset lauloivat. Katoin asukkaiden kanssa ruokapöydät juhlallisemmin lounaalle sekä päiväkahville. Pyysimme kaikki asukkaat samaan tilaan syömään, koska oli juhlapäivä.

Uskon sillä olleen merkitystä, että Pääsiäisenä työvuorossa oli uskovainen ihminen. Jos paikalla olisi ollut pelkkiä ei-uskovia, olisi voinut nuo pienet asiat jäädä tulematta esille. Viikonloppu olisi mennyt varmasti hyvin, mutta Pääsiäisen sanoma olisi jäänyt tulematta esille. En tyrkyttänyt, mutta sen tullessa keskusteluihin, olin valmis kertomaan.

Kirjoitan sen tähän lopuksi "pähkinänkuoressa". Voit lukea tai lopettaa lukemisen tähän. Valinta on sinun, mutta suosittelen lukemaan. :)

Pitkäperjantaina seurataan, kuinka Jeesus kärsi ja lopulta ristiinnaulittiin sekä kuoli. Hän kärsi tuona päivänä paljon ja kantoi kaikki sairautemme sekä pahat tekomme ristille. Hänen sovitustyönsä meidän puolestamme tuli täytettyä. Hän kuoli meidän kaikkien ihmisten puolesta, jotta uskomalla Häneen pääsisimme kerran Taivaaseen. Jeesus rakasti ja rakastaa edelleen meitä niin paljon, että oli valmis tekemään sen.

Pääsiäispäivä on ilon ja riemun päivä. Sinä päivänä Jeesus nousi kuolleista. Tämä on kristillisen uskon ydin, ettei Jeesus jäänytkään hautaan. Hänet on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Jeesus on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Tämä tuo ainakin minulle iloa ja toivoa elämään.

Toivottavasti jokaisella teillä oli mukava Pääsiäinen. Miten sinä vietit Pääsiäisesi ja mikä merkitys sillä on sinulle? :)

Pyörälenkki

Tänään mulla oli Pääsiäisen ainut vapaapäivä ja kävimme sukuloimassa. Vedettiin poikien kanssa "pääsiäisöverit" ja söimme herkkuja niin paljon, että kaikilla tuli huono olo. Tästä syystä päätimme lähteä kevään ensimmäiselle pyörälenkille purkamaan energiaa. Alkumatkan pienen väittelyn jälkeen meillä oli oikein mukavaa.

Oli ihanaa nähdä kevään merkkejä; esim. muuttolintuja ovat palanneet takaisin Suomeen. Katselimme kuinka jossain kohtaa rantaa on jo täysin sulaa ja jossain vielä jäätä. Näytti hassulle, kun lokit ja sorsat tepastelivat jään päällä. Viikko sitten käydessäni lenkillä sorsat uiskentelivat uimarannalla selkeästi etsiskellen itselleen puolisoa ja koiraat koittivat tehdä naaraisiin vaikutusta. Nyt ne olivat asettuneet pareittain rauhallisemmalle rannalle. Jokaisella sorsalla oli pari ja ne nukkuivat tai söivät yhdessä. Ihmeellisiä asioita.

Poljimme metsäpolkua pitkin ja Iso Karhu sai valita mihin suuntaan käännymme. Hän valitsi meille hyviä reittejä. Menimme rauhoitettua metsäpolkua pitkin ja siellä näkyi todella paljon erilaisia lintuja. Ihmiset olivat vieneet niille syötäväksi omenoita, siemeniä yms., joka lisäsi lintujen näkyvyyttä. Monenlaista lauluääntä kuului, eikä kaupungin melusaaste kantautunut sinne. Loppumatkasta Iso Karhu alkoi olla jo niin väsynyt, ettei meinannut pysyä pyörällä pystyssä. Hienosti hän jaksoi kuitenkin polkea kotiin asti ilman kiukuttelua. Pikku Karhu istui matkan ajan minun kyydissäni ja hänellä alkoi olla kovin kylmä. Matkaa lenkille kertyi 3,26km.

Pojat nukahtivat melko helposti tuon ulkoilun jälkeen ja nyt taidan itsekin painua peiton alle. Ihanaa kun on kevät ja kesä on kokoajan lähempänä. Ilmat saisivat vain alkaa lämpenemään. Toivottavasti tästä kesästä tulee lämmin ja aurinkoinen.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :) 

vatsatautia

Heräsin viime viikon maanantaina siihen, että mahassa tuntui oudolle. Lähdin kuitenkin töihin ja sanoin töissäkin, että hieman kummallinen olo. Päivän mittaan minulle nousi lämpöä ja sanoin, että katsotaan tulenko seuraavana päivänä. Illalla olin aivan voimaton ja makailin vain sohvalla, kun lapset leikkivät lattialla. Soitin pomolle, että ehkä minun on parempi jäädä seuraavaksi päiväksi kotiin. En halunnut tartuttaa mitään työpaikalla.
Aamulla heräsin siihen, että kaikki tuli kovalla vauhdilla ulos ja melkein koko aamun sain viettää vessassa. Laittaessani lapsille aamupalaa, jääkaapin avaaminen meinasi saada minut oksentamaan. Sain vietyä pojat päiväkotiin ja varattua ajan työterveyteen, jonka jälkeen painuin peiton alle nukkumaan. Minulla ei ollut kuumetta, mutta kamala olo. Työterveyteen lähteminen tuntui todella vaikealle, mutta pakko oli koittaa raahautua, koska meillä pitää olla todistus jokaisesta sairaslomapäivästä.
Torkuin odotusaulassa ja etsin jo valmiiksi vessan, jotta tarvittaessa pääsen nopeasti sinne. Hoitaja kyseli huoneessa kaikkia oireita ja ehdin kertoa hänelle, kuinka odottelen, että milloin alkaa tulla yläkauttakin ulos. Samassa hetkessä aloin oksentamaan oikein kunnolla. Hoitaja totesi, että selvä tapaus ja kirjoitti heti kolme päivää. Sain kotimatkalle tarvikkeita, jos sattuisin oksentamaan. Huoneeseen jäi kamala haju ja siivottavaa. Kotona menin suoraan suihkuun ja laitoin kaikki vaatteet pyykkikoneeseen. Nukuin kunnes isovanhemmat toivat lapset kotiin. Joka käynnin vessankäynnin jälkeen pesin sen ja lapsia laitoin joka välissä pesemään käsiä. Lisäksi he ovat jo melkein kuukauden syöneet maitohappoja, koska mahatautia on ollut liikkeellä. Sanoin ettei äiti voi oikein ottaa syliin, ettei tauti vaan tarttuisi heihin. Rukoilin hartaasti etteivät pojat saisi tuota kamalaa tautia. Iso Karhu sanoi, että minun pitäisi varmaan nukkua vessassa, koska käyn siellä kokoajan. Illalla pojat rukoilivat, että äiti tulisi terveeksi. Tuntui todella ihanalle.

Pojat olivat päivät päiväkodissa, joten sain silloin levätä. Olo alkoi onneksi pikkuhiljaa kohentua ja joka päivä jaksoin vähän paremmin tehdä asioita. Lauantai oli ensimmäinen normaali päivä ja silloin teki vasta mieli kahviakin. Ihmettelin etten saanut päänsärkyä siitä, etten niin moneen päivään juonut kahvia.
Kaikki sanoivat, että nyt odotellaan milloin pojat sairastuvat. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään oireita. Lauantaina he menivät vanhempieni luokse, koska minulla oli sovittua ohjelmaa. Iso Karhu oli alkanut illalla ripuloimaan ja sovittiin, että haen pojat heti aamulla kotiin. Sunnuntaina hänen vointinsa oli kuitenkin normaali, eikä sen jälkeen ole ollut mitään. Toivon että se meni niin nopeasti hänellä ohi ja ettei Pikku Karhu sairastuisi ollenkaan.
Molemmat pojat ovat nyt flunssassa, että sairastelua tuntuu riittävän. Näillä mennään kohti Pääsiäistä.

(P.s. Kuvat Googlen kuvahausta)

Ystävät apuna

Isi Karhu on edelleen sairaalassa ja olen pari työvuorolistaa sumplinut lasten hoitojärjestelyitä sekä omia työvuorojani. Muutamat vuorot ovat olleet sellaisia, etten ole saanut niitä mitenkään järjestymään. Pienoinen stressi alkoi jo muodostumaan...

Eräs ihana ystäväni lupasi tulla toiselta paikkakunnalta asti hoitamaan lapsia kokonaiseksi viikonlopuksi, eikä halunnut siitä edes korvausta. Hän on lastentarhaopettaja ja muutenkin sellainen, etten yhtään epäillyt hänen pärjäämistä lasten kanssa.
Hän tuli hyvissä ajoin ennen töihin lähtemistäni, jotta kerkesin kertoa lasten rutiinit. Olin tehnyt heille ruoat valmiiksi, ettei niitä tarvinnut miettiä. Pikku Karhu oli aivan innoissaan ja Iso Karhukin, kun sai ensin hetken lämmetä. He saattoivat minut töihin ja menivät siitä samalla leikkipuistoon. Pidin puhelinta niin, että tarvittaessa olin tavoitettavissa.
Pääsin illalla yhdeksältä ja päästessäni kotiin, olin aivan hämilläni. Pojat olivat nukahtaneet jo ennen kahdeksaa ja meillä näytti vähintään yhtä siistiltä kuin ennen lähtöäni. Olin todella iloinen ja kiitollinen ystävälleni. Heidän päivänsä oli mennyt mukavasti touhutessa.
Vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia teekupposten ääressä ja painuimme nukkumaan, koska aamulla oli tiedossa aikainen herätys.
Sunnuntaina pojat olivat jo vähän osottaneet mieltään, jos joku asia ei mennyt heidän haluamalla tavalla. Kaikki oli kuitenkin yleisesti mennyt hyvin. Sovin ystäväni kanssa, että he tulisivat käymään työpaikallani. Asukkaat pitävät kovasti lapsista ja olivat kyselleet jo pitkään poikia. Kotimatkalla pojat kertoivat mitä kaikkea olivat tuona päivänä tehneet. Päivällisen jälkeen oli aika sanoa heipat ja antaa halit.

Eräs toinenkin ystävä lupasi katsoa poikia yhden iltavuoroni ajan, mutta sairastuin eikä hänen tarvinnut tulla. Näitä molempia ystäviä saa kuulemma jatkossakin tarvittaessa kysyä. Olen todella kiitollinen heidän avustaan ja siitä, että minulla on tällaisia ihmisiä ympärilläni tukemassa. Haasteiden keskellä tukiverkko on erityisen tärkeä ja se on auttanut pitämään arkea kasassa. Olen kiitollinen, että Jumala näkee kaikki tarpeemme ja pitää huolta. <3

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'

Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt 6:25-27,30-34