tiistai 25. heinäkuuta 2017

Mikä mies?

Kerroin seurustelustooristamme, mutta nyt voisin kertoa lisää millainen tämä tapaamani mies on.
Hän tosiaan asuu toisella paikkakunnalla, enkä ollut koskaan aiemmin käynyt tuossa kaupungissa. Onneksi hänellä on auto, joka helpottaa näkemistämme (nyt kun minulla ei ole enää autoa lainassa, kulkemiseni tapahtuu hitaammin junalla).
Kyseessä on minua 12 vuotta vanhempi ihminen, mutta ikäeroamme ei melkein huomaakkaan. Joskus tulee puhetta jostain, mitä on tapahtunut tai mikä ollut suosittua ja huomaamme minun tietämättömyyteni. Mutta se ei ole vaarallista ja minulta kuitenkin löytyy jonkin verran elämänkokemusta.
Hän on itse rakentanut omakotitalon metsän reunaan rauhalliselle omakotitaloalueelle. Siellä riittää monenlaista puuhaa lapsille sekä meille aikuisille. Olen hieman jo päässyt toteuttamaan "sisustusvimmaani" ja onneksi miesystäväni pitää siitä eikä ahdistu. Tykkään siitä, että hän on taitava rakentamaan ja hän pitää minun sisustamisestani.

Viime kesänä olin epätoivoisena kirjoittanut Jumalalle 10 kohtaa millaisen miehen haluaisin vielä joskus löytää. Ajan myötä unohdin koko jutun ja muistin vasta, kun olimme jo alkaneet tapailla sekä puhuttu monista asioista. Kaivoin kirjan esiin ja katsoin listaa sekä toiveitani parisuhteesta silmät pyöreinä...Mies oli hetkeä aiemmin kertonut kaipaavansa samansuuntaisia asioita ja hän täytti minun "haavelistani kriteerit".

Hän on: 

- Aidosti uskovainen; olemme saaneet yhdessä rukoilla, käydä seurakunnassa ja lukea Raamattua sekä haluamme elää Jumalan tahdon mukaisesti

- Vastuullinen (ja kunnollinen; ei juo eikä polta)

- Osoittaa kunnioittavansa ja arvostavansa minua; Olen kyllä saanut alusta asti kokea olevani hyväksytty ja arvostettu. Hän kertoo minulle usein kuinka tykkää minusta ja miten kaunis hänen mielestään olen. Tuntuu ihanalle kuulla olevansa kaunis silloinkin, kun itsestä ei sille tunnu. Hän saattaa sanoa minua kauniiksi jopa aamulla, kun olen vasta herännyt ja ilman meikkiä tai ollessani pää turvoksissa kamalassa flunssassa. Muutenkin hän kehuu minua fiksuksi yms., joka tuntuu todella hyvälle. 

- Rakastaa mua just tällasena kuin oon; Tämä menee paljon edelliseen. Hän pitää minusta todella paljon, vaikka välillä sähellänkin. Olen tapaturma-altis, mutta hän aina "hoivaa" minua ollessaan paikalla. Tykkää hieroa ja muuta mistä nautin kovasti.

- Huumorintajuinen

- Yhteisiä mielenkiinnon kohteita; Tykkäämme molemmat liikunnasta. Olen saanut opetella hänen kanssaan kunnolla rullaluistelemaan ja se on ollut mukavaa yhdessä. Olemme molemmat toiminnallisia ja sohvalla "löhöily" on vain pienessä osassa. Tykkäämme halailusta, joka on tärkeä asia. Yhdessä tekeminen on kummallekin tärkeää ja se tuntuu hyvälle. Haaveilemme jostakin yhteisestä projektista, kun tilanteet rauhoittuvat. Monia muitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy ja tulee varmasti vielä löytymään.

- Komea; Hän ei ole kovin pitkä, mikä on minusta ihanaa. Olen itsekin lyhyt, joten halaaminen on paljon helpompaa. Hän on hoikka ja mielestäni huomaa, että hän harrastaa liikuntaa. Pidän hänen lempeästä ja rakastavasta katseestaan. 

- Pitää lapsista; Hänellä itsellään on kaksi poikaa, joten lapset eivät ole uusi asia. Olemme molemmat tottuneet vilkkaisiin lapsiin. Kaikkien neljän lapsen ollessa paikalla meno on välillä aikamoista. 

- Käytännöllinen; Hän tosiaan on rakentanut talon ja työkseen tekee sähkötöitä. Lisäksi osaa muitakin korjausjuttuja hoitaa. Olen itsekin käytännöllinen, mutta arvostan ja nautin kovasti kun mieskin on.

- Jakaa arjen asioita kanssani; Arki on tullut turhankin nopeasti todelliseksi, koska kuviossa on lapsia. Olemme kuitenkin saaneet sen toimimaan ja hyvin neuvoteltua asioista. Olemme koonneet yhteisiä pelisääntöjä meille ja lapsille. 

Olen todella iloinen miesystävästäni ja toivon, että suhteemme kestää haastavista olosuhteista huolimatta. Molemmilla on elämässä menossa rankkoja juttuja, joissa kuitenkin koitamme tukea toinen toistamme. Toisinaan riidellään ja tulee pahaa mieltä, mutta sitten taas sovitaan ja pyydetään anteeksi. Jumala tehköön minussa työtään, että olisin maailman paras nainen hänelle. Rukoilen myös, että Jumala parantaisi hänen "haavojaan" ja saisin olla siinä tukemassa häntä.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Laskettaisiko panssarit?

Kello soi aamulla ja pukeudun sekä syön reippaasti. Herätän lapset ja valmistaudumme töihin sekä päiväkotiin. Joka aamuiset taistelut ja poljemme vauhdilla, jotta ehdin ajoissa töihin...
Joskus on hyvä pysähtyä ja rauhottua, vaikka luonnon helmassa. Yksin, pois kaupungin hälinästä ja arjen pyörityksestä. Elämän vaikeita asioita ja kipeitä juttuja voi koittaa "unohtaa" tai peittää monella tavalla, niinkuin monet ihmiset tekevät. Aina voi yrittää paeta todellisuutta.
Onko lopulta koko elämä pakenemista? Koitetaanko peittää heikkoudet, rikkinäisyys ja omat tunteet muilta vai jopa itseltä? 
 Pysähtyminen voi tehdä kipeää ja voi tulla kovallakin ihmisellä itku sekä tunne hajoamisesta.
Mitäpä jos se onkin vai uuden alku? Mitäpä jos hajonneen tilalle voi alkaa rakentua uutta ja oikeasti parempaa elämää? Olisiko se sen arvoista, että laskisi hetkeksi panssarit? 
Joskus on hyvä olla toisen edessä heikkona ja haavottuvana, ihmisen joka rakastaa, on luotettava eikä hylkää. Ihmisen joka kuuntelee ja halaa eikä osoita sormella. Se voi olla merkityksellinen hetki. Se voi muuttaa elämäsi ja kulkusuuntaasi.
Minä olen kokenut paljon asioita ja rikkinäinen sekä vajavainen monessa asiassa. En ole sen parempi kuin sinä tai kukaan muukaan, mutta minä tiedän silti olevani arvokas sellaisena kuin olen. Joskus sitä tarvitsee tunnetasolla muistuttaa ja onneksi minulla on rakkaita ihmisiä sitä tekemässä. Minä tiedän myös, että sinä joka luet tätä, olet arvokas ja sinun elämällesi on tarkoitus. Kukaan ei voi viedä sitä sinulta, vaan se on juuri sinulle varattu. Sinä et ole sattumalta syntynyt tänne, vaan Jumala on sallinut sen. Hän on luonut sinut äitisi kohdussa. Hän rakastaa sinua enemmän kuin kukaan ihminen ikinä pystyy rakastamaan.
Kaipaatko muutosta elämällesi? Toivoisitko uutta mahdollisuutta? Haluaisitko alkaa rakentaa elämääsi uudelle pohjalle?
Ole rohkea ja ota "hyppy" tuntemattomaan. Soita tai laita viestiä jollekin tuntemallesi luotettavalle ihmiselle. Voit halutessasi laittaa luottamuksellisesti viestiä myös minulle. 

                  You are special, you are wonderful. <3


Uudistunut blogi

Olette varmasti huomanneet blogiini tipahdelleita muutoksia. Olen pitkään miettinyt blogin ja julkaisijan nimien vaihtamista sekä rukoillut viisautta uuden nimen valinnassa. Avioeron jälkeen harkitsin jo nimen vaihtamista, koska emme ole enää samalla kokoonpanolla kuin blogin alkuvaiheessa. Mitään järkevää ei kuitenkaan tullut, eikä aika ollut oikea. Koen että nyt on oikea hetki näille muutoksille.  Minulla ja lapsilla on muodostunut "uusi" elämä tässä puolentoista vuoden aikana ja siihen on kuulunut monia vaiheita.


Miksi tällainen nimi?


Muutamasta vaihtoehdosta päädyin ystäväni rohkaisemana tähän "Pienet Suuret Aarteet". Nimi on monella tavalla kuvainnollinen. Lapset ovat vielä pieniä, mutta suuria aarteita elämässäni. He rikastuttavat elämääni monella tavalla ja tarvitsevat minun huolenpitoani. Elämän erilaiset vaiheet ja kriisit voivat muuttaa meitä ihmisenä ja vaikuttaa ajan kanssa rikastuttavalla tavalla. Lisäksi nimi kuvaa myös monia muita pieniä ja suuria asioita elämässäni, mutta enempää en kuitenkaan lähde  avaamaan. Jokaiselle jää hieman tulkinnan varaa. 😉

Toivottavasti tykkäätte uudistuksista ja kirjoittamistani aiheista. Palautetta saa laittaa. :) 
Kiitos teille kaikille, kun olette mukana. 😘



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kansanlähetyspäivät

Viime vuotisista Kansanlähetyspäivistä Ison Karhun kanssa jäi sen verran hyvä kokemus, että päätimme lähteä tänäkin vuonna. Erona oli se, että miesytäväni lähti toisen lapsensa kanssa mukaan. Nyt joku saattaa miettiä, että häh? Mitkä Kansanlähetyspäivät? Kyseessä on siis hengellinen kesätapahtuma, joka järjestettiin Ryttylän Kansanlähetysopistolla.
Voit käydä lukemassa lisää Kansanlähetyksestä alla olevasta linkistä:

Ostimme isomman teltan, jotta mahduimme hyvin kaikki nukkumaan. Kasaaminen tuottikin aluksi hieman ongelmia, mutta siitä selvittiin kunnialla. Alue oli rauhallinen ja suurin osa telttailijoista oli lapsiperheitä. Teltan kasaamisen jälkeen miesystäväni sai todella huonoja uutisia, jotka varjostivat jollain tavalla koko viikonloppua.


Lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa, missä sai olla pari tuntia kerrallaan. He viihtyivät siellä todella hyvin. Väliajat olimme yhdessä kiertelemässä kojuja ja syömässä sekä leikkipuistossa. Kahdessa vilkkaassa pojassa oli aika vahtiminen, mutta onneksi Iso Karhu on kiukutteluistaan huolimatta kiltti. Hän "paimensi" myös toista poikaa.
Hassua sinänsä, että Ryttylässä oli sateinen viikko, mutta viikonloppu oli todella aurinkoinen. Jumala kenties ollut hommassa mukana? Minä onnistuin polttamaan itseni, mutta nyt se on jo kauniina rusketuksena. Oli ihanaa nähdä ystäviä ympäri Suomea ja myös he saivat hieman tutustua miesystävääni.

Kaikkien opetuksien sanomaa ei ehtinyt sisäistämään, mutta mieleen jäivät varmasti juuri itselleni olennaisimmat. Päätin varmuuden vuoksi kirjoittaa ne itselleni ylös, jotta voin muistuttaa itseäni. Haluan jakaa nämä pointit myös teille: 
"Käännä katseesi omista olosuhteistasi Jeesuksen ja kiitä. Jumala tietää kaiken mitä käyt läpi. Vaikka olisit tehnyt mitä, Hän ei koskaa katso sinua halveksien, vaan rakkaudella. Sinun ei tarvitse tehdä asioita kelvataksesi Jumalalle, koska Jeesus on tehnyt kaiken sen kuollessaan ristillä. Jumala on armollinen jokaisessa asiassa. Jumala ei kaada ihmistä, vaan ihminen itse kaatuu. Jumala on valmis nostamaan hänet takaisin ylös. Voit antaa Jumalan eteen levinneen ja rikkinäisen elämäsi. Hän tekee siitä jotain kaunista, jos vain annat Hänelle luvan. 
Yhden ihmisen ei tarvitse yrittää pelastaa kaikkia maailman ihmisiä, vaan tärkeintä on olla ihmissuhteissa ihmisten kanssa joiden haluaa pelastuvan."


Lauantaina oli erilaisia kanavia, joista sai valitan yhden oman mielenkiintonsa mukaan. Minulla oli kaksi kanavaa joista oli vaikea valita; My friends-elämäntavan esittely ja tuore parisuhde-kanava. Valitsimme yhdessä parisuhdekanavan ja se oli ihan hyvä valinta. Kirjoitimme ylös "kotitehtäväksi" aiheita, joista olisi hyvä sopia "pelisääntöjä", kuten raha-asiat ja riitely.

Sunnuntaina lapsille ei ollut erikseen omaa ohjelmaa, vaan se oli kaikille yhteinen. Aamupäivällä musiikista vastasi monille tuttu Pekka Laukkarinen ja lapset tykkäsivät siitä kovasti. Ostettiin jopa hänen levynsä kotiin.

Ilokseni huomasin nyt, että KL-päivien kotisivuilta löytyy koosteita kanavista ja opetuksista. Se mikä meni ohi, voi lukea ja palauttaan mieleen sieltä. Jos et päässyt paikalle tai kiinnostuit muuten kannattaa käydä lukemassa: http://kansanlahetyspaivat.fi/
 Olitko sinä Kansanlähetyspäivillä tai kiinnostaisiko kenties lähteä ensi vuonna mukaan?
                                                                             <3

torstai 13. heinäkuuta 2017

Jotain niin oikeaa

Minun ja lasten elämässä on kääntynyt kevään aikana uusi sivu, mutta ennen kaikkea minun elämässäni. Nyt on oikea hetki kirjoittaa aiheesta, nimittäin minun uudesta seurustelusuhteesta.
Tiedän aiheen jakavan mielipiteitä ja siitä on tultu minulle henkilökohtaisestikin kertomaan. Koen olleeni tämän puolitoista vuotta melkoisessa prosessissa avioeron suhteen ja nyt ajatus uudesta suhteesta tuntuu hyvälle.Monet ovatkin jo kyselleet meidän stooria.


Facebookissa on uskoville sinkuille omia ryhmiä, joissa voi laittaa deitti-ilmoituksen tai saada vertaistukea sinkkuuteen. Tammikuussa vaihdoin muutaman viestin erään miehen kanssa, mutta molemmilla oli tahoillaan asioita "levällään". Maaliskuun alussa aloimme uudelleen jutella kaveripohjalta tutustuen. Huomasimme ajattelevamme monista asioista samalla tavalla ja meidän keskustelua on jatkunut tuosta hetkestä tähän hetkeen päivittäin melkein aamusta iltaan asti. Halusimme tavata, jotta toinen tulee konkreettiseksi ja tietää kuka todella ruudun takana juttelee. Mies ajoi erään iltavuoroni jälkeen hieman ekstempore tänne. Välimatkaa meillä on kolme tuntia. Nähdessämme toisemme molemmat ajattelivat itsekseen, että "vau". Netissä juttelun ja kuvien perusteella oli tullut hieman erilainen kuva, mutta todellinen kuva oli jotain paljon parempaa. Alkujännityksen jälkeen juttu alkoi luistaa ja päädyimme merenrantaan rukoilemaan. Hän ajoi yötä myöten vielä takaisin kotiin. Molemmat olimme hämmentyneitä tapaamisesta, emmekä olleet suunnitelleet tällaista. Rukoilimme tahoillamme johdatusta valintoihimme ja asiat johdattuivatkin niin, että menimme seuraavalla viikolla oikeille treffeille. Ajoimme molemmat iltavuoroni jälkeen matkan puoleen väliin, jossa kävimme syömässä. Ilta venyi pitkälle yöhön. Minun oli luontevaa olla hänen seurassaan ja hän selvästi piti minua viehättävänä. Tapailun jatkuminen tuntui molemmista selvälle asialle.

 Ensin ajattelin, että haluaisin tapailla jonkun aikaa ennen kuin lapset tapaavat miehen. Lastenhoito-ongelmien vuoksi se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Minun piti valita näkeminen lasten kanssa tai todella harvoin näkeminen. Voi vaan arvata kumman valitsin.
Olen tavannut myös miehen lapset ja meidän lapset ovat tutustuneet keskenäänkin. Kerron omassa postauksessa, miten lapset ovat suhtautuneet tähän kaikkeen.
Matkaan on mahtunut monia olosuhteiden haasteita, jotka ovat tuottaneet välillä turhautumista, harmitusta ja epäuskoa. Olemme nähneet maaliskuusta lähtien joka viikonloppu, joka on todella hyvin etäsuhteessa. Jossain vaiheessa sovimme seurustelun olevan virallista. Yhdessä oleminen on muuttunut nopeasti arkiseksi, koska lapset ovat kuviossa lähes kokoajan mukana. Se on kuitenkin sujunut meiltä yllättävän hyvin ja olemme sopineet yhteisiä "pelisääntöjä". Niinä hetkinä jolloin olemme kahdestaan huomaamme, kuinka valtavasti nautimme toistemme seurasta ja meillä on ihanaa yhdessä.

On aivan erilaista alkaa seurustelemaan, kun molemmilla on lapsia, takana avioliitto pettymyksineen ja vakituiset työpaikat eri paikkakunnilla sekä toisella jopa omakotitalo. Tässä erityisen suureen asemaan nousee avoimesti ja rehellisesti puhuminen vaikeistakin asioista. Olemme nopeasti oppineet lukemaan toisiamme ja huomaamme heti, jos toista painaa jokin asia. Minun on helppoa olla hänen seurassaan aidosti oma itseni ja koen olevani tällaisena arvostettu. Molemmat olemme samaa mieltä siitä, ettei ole koskaan ennen kokenut mitään tällaista. Lisäksi tarvitsemme tahtoa ja rukousta. Toisinaan kun meinaa ahdistaa ja miettii tuleeko tästä mitään, on hyvä puhumisen lisäksi rukoilla yhdessä. Parisuhde ei toimi "itsestään", vaan se vaatii myös työstämistä. Seurustelun alkuvaiheessa tulee rakentaa vahva perusta suhteelle, jotta se kestää elämän tulevissa myrskyissä. Haluamme pysyä yhdessä olosuhteiden haasteista huolimatta, koska tämä on parasta ikinä. <3



Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...