Pikkusisko

Minulla on teini-ikäinen pikkusisko, joka on ollut minulle aina "pikkuinen" tyttö. Osittain tämä johtuu siitä, että hän oli pieni kun muutin pois kotoa. Hän oli välillä luonani yötä ja minä tietysti lapsuuden kodissani, mutta emme kuitenkaan kasvaneet ja asuneet yhdessä. Hänen kasvaessaan pikku hiljaa nuoreksi naiseksi ja minun aikuiseksi, olemme löytäneet uudenlaista yhteyttä. Pikkusiskoni on minulle rakas ja toivon, että saamme vielä paljon läheisemmät välit ja että hän puhuisi teini-ikäisen tytön murheistaan minulle. Olen ehtinyt käydä elämässäni niin monenlaisia juttuja, joten osaisin luultavasti neuvoa ja ainakin kuunnella.

Viime viikolla täällä oli syysloma ja pikkusiskoni tuli yhdeksi yöksi meille.
Vanhempani ja pikkusiskoni tulivat ensin yhdessä kylään. Pojat olivat aivan innoissaan ja ylikierroksilla heistä. Vanhempiemme lähdettyä lähdimme ulkoilemaan ja purkamaan poikien energiaa.
Minua ja siskoani yhdistää innostus kuvailemiseen. Olen aina tilaisuuden tullen lainannut hänen järjestelmäkameraansa. Tällä kertaa en muistanut pyytää häntä ottamaan sitä mukaan. Haaveilen joskus saavani oman järkkärin, mutta se voi olla vielä kaukainen haave. Kuvailimme siis kännyköillä kaunista syksyistä puistoa, lapsia ja toisiamme. Kuivailujen jälkeen lähdimmekin jo iltapalalle.

Pikku Karhun mentyä nukkumaan, menimme Ison Karhun kanssa saunaan. Lapsuuden kodissani saunotaan lähes joka ilta, koska vanhempani haluavat rentoutua työpäivän jälkeen samalla kun käyvät suihkussa. En siis osaisi enää elää asunnossa, jossa ei ole saunaa. Edellisessä asunnossamme ei ollut saunaa ja se oli todella orpoa. Meidän perhe rakastaa saunomista.

Minä ja siskoni nukuimme meidän sängyssä ja mieheni nukkui patjalla (mieheni tuli vasta yöllä futispelistä, joten siksi sai jäädä patjalle). Aamulla veimme siskoni kanssa Ison Karhun päiväkotiin ja menimme Pikku Karhun kanssa puistoon leikkimään. Pikku Karhun nukkuessa katsoimme Vain elämää uusintaa. Haimme Ison Karhun hieman ennen kolmea ja menimme puistoon sekä eläinkauppaan katsomaan eläimiä. Pojat rakastavat käydä eläinkaupassa katsomassa pupuja, marsuja, hamstereita ja muita pieniä eläimiä.

Yökyläily jäi tällä kertaa hieman lyhyeksi, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Mielestäni meillä oli kivaa, vaikkemme tehneet mitään erityistä. Tärkeintä oli yhdessä oleminen. <3

Mitä on syksy, kun puoliso sairastaa?

Mieheni sai viime keväänä diagnoosin, joka oli toisaalta helpotus ja toisaalta sulateltava asia. Olen kuitenkin iloinen, että diagnoosi saatiin. Sen tiedostaminen ja lääityksen saaminen on selkeyttänyt asioita.

Tämä syksy on ollut haasteellista aikaa meidän perheelle. Mieheni on ollut todella väsynyt ja masiksessa. Hän on kuitenkin yhtä viikkoa lukuun ottamatta jaksanut käydä töissä. Se on ollut hyvä, koska töihin lähteminen pakottaa heräämään ja tuo päivään rytmiä. Hän on heräillyt öisin useita kertoja, mutta onneksi nukahtanut uudestaan. Aamuisin hänellä on kirkasvalolamppu herätyskellona, joten hän saa herätä "luonolliseen valoon". Minä olen aamuisin herännyt lasten kanssa ja huolehtinut heidän aamutoimensa.

Töistä tullessaan mieheni on ollut kovin väsynyt ja kaivannut paljon lepoa. Lapset roikkuvat hänessä ja pyytävät leikkimään, koska kaipaavat tuossa vaiheessa päivää isin huomiota. Koitan selittää lapsille, että isi tarvitsee hetken lepoa. He eivät kuitenkaan malttaisi antaa isin levätä. Välillä on kuitenkin ollut päiviä, jolloin mieheni on tultuaan melkein heti jaksanut leikkiä lasten kanssa. Olemme nyt sopineet, että niinä päivinä kun hän on todella väsynyt töiden jälkeen, hän voi mennä vanhemmilleen hetkeksi lepäämään.

Saatuamme pojat nukkumaan, olemme katsoneet Frendejä. Jutteluun ei ole oikein ollut energiaa. Juttelua olemme saattaneet aloittaa sängyssä, joka ei yleensä ole hyvä idea. Toinen saattaa vaikka nukahtaa kesken tärkeän keskustelun. Olen yrittänyt huomioida miestäni mahdollisimma paljon, jotta hän kokisi olonsa rakastetuksi ja saisi iloa. Olen varmistellut, että hän huolehtii itsestään. Välillä hän on kokenut sen kyttäämiseksi, mutta yleensä kuitenkin tarpeelliseksi.

En sano, että tämä aina olisi helppo pakka pitää kasassa. Sitä ei pidä kuitenkaan jäädä liikaa miettimään. Lasten ilo ja energisyys antavat minullekin iloa ja voimaa. Miehelläni on toki välillä hyviäkin päiviä ja ne auttavat myös minua jaksamaan eteenpäin. Käyn joka toinen viikko juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja hän osaa antaa ammattilaisen ja ulkopuolisen näkökulmaa asioihin. Minulla on ihania ystäviä, jotka kuuntelevat ja tukevat sekä rukoilevat. Jumala on varmasti kuitenkin suurin voiman lähteeni. Luottamus Hänen huolenpitoonsa ja rukouksen voimaan tuovat toivoa ja lohdutusta vaikeinakin päivinä. On tärkeää muistaa myös oma terveys ja hyvinvointi. Se niin helposti unohtuu. Minä usein vaikeissa tilanteissa laitan itseni sivuun ja huolehdin vain muista. Toisinaan kuitenkin olen järjestänyt asiat niin, että lähden ilman lapsia katsomaan kavereita. Syksyn tullen liikunta ei ole enää oikein maistunut minulle eikä miehelleni. Se olisi kyllä tärkeää jaksamisen ja mielialan kannalta. En minäkään ole mikään täydellinen vaimo, mutta teen parhaani perheeni hyvinvoinnin eteen.

 

Haluan hieman raottaa mitä toisen sairaus tuo tullessaan, jotta joku muu voisi saada tästä toivoa ja kenties vertaistukea itselleen. Itse ainakin kaipaisin vertaistukea, mutten ole vielä löytänyt tai ehtinyt paneutua kunnolla.

Toivon voimaa ja iloa jokaisen lukijan syksyyn! :)

Tätä mä niin inhoon...

En ole viime päivinä hirveästi kerennyt tai jaksanut kirjoitella. Kirjoitan myöhemmin siitä miksi...

Nyt kuitenkin inhokkiini...Yksi kausihomma, mitä niin inhoan on ikkunoiden peseminen. Minulta jää aina jonkunlaiset viirut, vaikka käytän mitä kikkakolmosta. 

Viime keväänä ikkunat jäi pesemättä, koska ei vain ollut voimavaroja perheemme kriisin vuoksi. 

Meillä on myös nyt haastavaa, mutta likaiset ikkunat alkoivat jo ärsyttää minua niin paljon, että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ennenkuin tulee pakkanen. Päätin tehdä itseni ylpeäksi itsestäni ja pestä ne likaiset ikkunat. Lastenvahti lähti lasten kanssa ulos ja minä laitoin musan soimaan, jotta olisi rennompaa. Sain pestyä parissa tunnissa keittiön, olkkarin ja meidän makkarin ikkunat. Muutamia skraiduja jäi, mutta ovatpahan nyt ainakin puhtaat. 

Seuraavana päivänä Ison Karhun ollessa päiväkodissa ja Pikku Karhun nukkumassa, pesin poikien huoneen ja parvekkeen oven ikkunat. Oli ihanaa saada poikien ikkunoista katupölyt pois. 

Tiedän että pojat tekevät pian jo sormenjälkiä, mutta nyt ne on pesty eivätkä sormenjäljet kovin korkealla ole. Minä tein sen kaikesta huolimatta ja vielä mielestäni ihan hyvin. Jee! :) 

Mitä kausihommaa sinä inhoat vai onko sellaista? 

Vapaailta nro 2

Kirjoittelin viime viikonlopun vapaaillastamme ja nyt oli vuorossa se kun isovanhemmat ottivat pojat. Veimme pojat viiden jälkeen ja saimme lähteä melkein samantien.

Mieheni vuorostaan suunniteli ohjelman illaksi. Sen piti olla yllätys, mutta hän ei koskaan malta pitää yllätyksiäni yllätyksinä. Menimme siis yhdessä hohtokeilaamaan. Minä en ollut koskaan aiemmin käynyt keilaamassa ja olin jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan. Olinkin aluksi yllätävän hyvä ja johdin miestäni reilusti. Joitain teknisiä virheitä tein, mutta mieheni neuvoi minua niissä. Loppua kohden käsi alkoi kuitenkin väsyä ja tahti hiipua. Mieheni voitti minut muutamalla pisteellä. Keilaaminen oli kivaa ja meillä oli ainakin minun mielestäni hauskaa. Puhuimme että joskus voisi mennä kaveriporukallakin keilaamaan.

Keilaamisen jälkeen menimme nepalilaiseen ravintolaan syömään. Tuo ravintola on ollut yksi meidän suosikkipaikoistamme siitä saakka, kun se perustettiin tänne. Emme pysty kovin usein käymään siellä, mutta siellä on aina yhtä ihanaa ruokaa ja ystävällistä palvelua. Ruoka ei myöskään ole hirveän kallista. Söin tandoorikanaa ja mieheni söi lammasta. Lisäksi mukana tulee aina naanleipää, joka on todella hyvää. Kyllä tuli vatsat täyteen.

Kotimatkalla kävimme vielä Makuunista ostamassa kasan irtokarkkeja ja menimme kotiin katsomaan Frendejä. Tuttua ja turvallista sekä rentoa sohvalla makoilua. Menimme jo puoli 11 aikoihin nukkumaan ja heräsimme joskus puoli 10 aamulla.

Olimme yökkäreissä melkein koko päivän, ennenkuin eräät kaverimme tulivat luoksemme syömään. Mieheni teki naudan sisäpaistia, joka oli mielestäni todella hyvää. Söimme, juttelimme ja lopuksi vielä rukoilimme.

Mieheni lähti töihin ja sain viettää aikaa aivan itsekseni. Oli ihanaa olla yksin kotona ilman, että täytyi varoa poikien heräämistä. Välillä kaipaa omaa aikaa myös kotona ollessa. Pojat tulivatkin tuntia myöhemmin kuin olimme sopineet. He söivät iltapalan ja menivät nukkumaan. Molemmat olivat todella väsyneitä, joten pääsin helpolla nukkumaan laittamisessa. Oma-aikani siis jatkuu vielä illalla ja taidan mennä aikaisin nukkumaan.

Babyshower

Järjestimme ystävällemme yllätysvauvakutsut, joita suunnittelimme jo varmaankin pari kuukautta etukäteen. Sovimme hänen miehensä kanssa sopivan päivän.
Menimme tuntia aiemmin erään ystävämme luo ja laitoimme kaiken valmiiksi sekä koostimme illan ohjelman paperille. Hän oli kutsunut raskaana olevan ystävämme luokseen iltateelle.

Menimme kaikki olkkarin nurkkaan piiloon, kun yllätettävä tuli sisälle. Hänen kävellessään olkkariin huusimme: "Yllätys!". Hän yllättyi täysin, vaikkakin oli samana päivänä miettinyt olisikohan hänelle jossain vaiheessa tulossa vauvakutsuja.

Aluksi kerroimme yllätyksen järjestämisestä ja otimme pienen "tutustumiskierroksen", jossa jokainen kertoi miten oli tutustunut tulevaan äitiin. Tämän jälkeen siirryimme syömään. Olimme järjestäneet tarjottavat nyyttärimeiningillä. Tarjolla oli kanasalaattia, tonnikalapiirakkaa, rypäleitä, makeaa piirakkaa, leipomosta ostettu suklaakakku, hedelmäsalaattia, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Kaikki olivat todella hyvää. Pöydän ääressä juttua ja naurua riitti. Meistä vain kahdella oli ennestään lapsia, mutta saimme jakaa omia tai kuultuja raskaus- ja synnytyskokemuksiamme. Kummallisesti äideillä ja raskaana olevilla se aina kääntyy siihen aiheeseen.

Syötyämme oli luvassa vauvakuvabingoa, jossa tuleva äiti arvaisi meidän vauva- tai pikkulapsi kuvista, kuka oli kukakin. Hän mietti jokaisen kohdalla tarkkaan ja arvasi kaikki oikein. Tämän jälkeen arvasimme langanpätkien avulla mahan ympäryksen mittaa. Toisilla meni melkein puoli metriä yli ja hän itse sitten arvasi kaikkein lähimmäksi.

Jokainen raskaana ollut äiti tietää, että paikat menevät jumiin ja turvottaa sekä kolottaa. Halusimme hieroa tätä tulevaa äitiä hartioista, päästä ja käsisistä sekä jaloista. Samalla arvuuttelimme paperille tulevan lapsen syntymäpäivää, pituutta, painoa sekä nimeä. Annoimme paperin äidille ja jäämme odottamaan kuka arvaa lähimmäksi. Laitoimme taustalle ylistysmusiikkia ja vietimme rentoa iltaa. Tuleva äiti sai avata jokaisen tuomat lahjat ja meiltä oli lisäksi vielä yhteinen vaippakakku sekä kortti. Hän piti kovasti lahjoista. Lopuksi siunasimme vauvaa, äitiä ja isää. Halusin laittaa käden vauvamahan päälle ja silloin vauva potkaisi minua. Voi tuota ihanaa tunnetta. Lopulta mahan päällä oli varmaan kuusi kättä. Ennen kotiin lähtöä otimme muutaman yhteiskuvan ja jaoimme tarjottavat.

Ilta oli mukavan rento ja tuleva äitikin tykkäsi kovasti. Silloin ilta on onnistunut, kun äiti itse pitää siitä. Vaikkeivat kaikki tunteneet entuudestaan, meillä riitti juttua ja naurua.
Jokainen uusi vauva on ihme ja Jumalan lahja tähän maailmaan. Jokainen uusi lapsi on aina uusi mahdollisuus muuttaa maailmaa ja ihmisiä. <3 Raskausajat ja äititys on muuttanut ainakin minua.

Romanttinen ilta aikoihin

Huomasin viime viikolla, ettemme olleet viettäneet mieheni kanssa yhteistä vapaailtaa sitten hääpäivän. Eräs ystäväni ehdotti, että järkkäisin miehelleni yllätysillan. Hän lupasi ottaa lapset yökylään, vaikka hänellä itsellään on Pikku Karhun ikäinen poika.Jouduin kertomaan miehelleni illasta, koska minun piti varmistaa ettei hänellä ole töitä tai muuta.

Veimme lapset heille suoraan iltapalalle. Laitoin Pikku Karhun nukkumaan ja hän nukahti aivan samantien. Olimme kotona joskus kahdeksan aikoihin.
Olin jo esivalmistellut meille illallista ja mieheni leipoi meille alkuruoaksi Focaccialeipää. Laitoin taustalle romanttista musiikkia ja kotimme täyteen kynttilöitä.

Söimme alkuruoan ja korkkasimme mieheni ostaman punaviinin. Pääruoaksi meillä oli kassler pihvejä ja uunissa paistettuja lohkoperunoita ja porkkanatikkuja. Olin laittanut kasvikset mausteliemeen jo päivällä, mutta huomasin että ne olisivat voineet olla eri liemissä. Perunat olisivat vaatineet voimakkaamma liemen. Lisäksi olin ostanut valmiin punaviinikastikkeen, joka oli mielestäni yllättävän hyvää valmiskastikkeeksi. Annoimme ruoalle arvosanat; mieheni antoi kokonaisuudelle 9+ ja minä annoin 9,5.

Pääruoan jälkeen olimme niin täynnä, ettemme jaksaneet heti jälkkäriä vaan aloimme valita leffaa. Päädyimme Ester-leffaan. Kävimme ennen leffan aloittamista nauttimassa saunasta pitkän kaavan kautta. Leffan lomassa söimme tekemääni mustikkajälkkäriä ja suklaata. Jälkkärissä oli mustikkakohokas ja päällä suklaakermavaahto. Tuo jälkkäri oli hyvää, mutta hieman liian makeaa.
Kello oli tuossa vaiheessa jo niin paljon, ettemme jaksaneet katsoa leffaa läheskään kokonaan. Menimme siis hyvissä ajoin nukkumaan ja aamulla sai nukkua pitkään.

Heräsimme joskus yhdeksän jälkeen ja valmistin meille aamupalaa. Söimme aamupalaa ja katsoimme samalla tuon leffan loppuun. Leffa oli hieman sekava, mutta kaunis rakkaustarina.

Kiitos rakkaaksi tulleelle ystävälleni, joka mahdollisti tuon pienen yhteisen rentoutumishetken. <3 Lapset olivat tykänneet yökyläilystä kovasti. Iso Karhu oli ilman meitä ensimmäistä kertaa yötä muualla kuin isovanhemmilla.

Ensi viikonloppuna isovanhemmat lupasivat ottaa lapset yhdeksi yöksi. Heille ei käynyt tuo aiempi viikonloppu, joten he lupasivat ottaa seuraavana. Se sopii meille todella hyvin ja tulee tarpeeseen.

Ps. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, koska valaistus oli huono. 

Ensimmäinen päivä päiväkodissa

Eilen koitti se suuri ja odotettu päivä. Iso Karhu jäi ilman minua päiväkotiin. Olimme käyneet kolme kertaa tutustumassa Ison ja Pikku Karhun kanssa. Sovimme Ison Karhun kanssa, että olen pyhäkouluosuuden ja sitten lähden Pikku Karhun kanssa kotiin.

Aamulla odotus alkoi heti heräämisestä. En ymmärrä miten aamulla tulee aina kiire, vaikka heräisi kuinka aikaisin. Tuona aamuna asiaan kyllä vaikutti huonosti nukuttu yö. Isolla Karhulla on onneksi potkulauta, jolla hän pääsee reippaammin. Hän inhoaa kiirettä ja silloin usein tulee kiukku sekä vauhti hidastuu entisestään. Hänen piti kierrellä ja katsella kaikki mitä ympärillä tapahtui. Olimmekin sitten 15min. myöhässä. Ison Karhun suurin murhe oli se, ettei ehtisi leikkiä sisäleluilla.

Se ei onneksi haitannut hoitajia. Riisuimme hiljaa ulkovaatteet ja paikka olikin jo tuttu molemmille pojille, ettei mennyt aikaa kummasteluun. Hipsimme kohti salia, jossa muut lapset olivat. Ryhmä kuitenkin halusi odottaa ja ottaa meidät mukaansa alusta asti. Pojat istuutuivat jo tottuneesti penkille ja minä heidän taakseen. Pikku Karhu oli hellyyttävä, kun halusi pitää Isoa Karhua kädestä koko pyhäkoulun ajan. Jos Iso Karhu irotti otteensa, Pikku Karhu otti uudelleen kädestä kiinni. He istuivat aivan hiljaa ja paikallaan käsi kädessä.

Pyhäkoulun loputtua sanoin Isolle Karhulle, että  kohta me Pikku Karhun kanssa lähdemme. Hän totesikin reippaasti sen olevan hyvä ajatus, koska he lähtevät pian ulos leikkimään. Me menimme Pikku Karhun kanssa jo eteiseen odottamaan. Iso Karhu sai oman naulakkopaikan ja minä purkasin hänen kassinsa siihen. Vielä muutaman sanan vaihdoin päiväkodin tädin kanssa ja sitten olisikin ollut aika lähteä. Annoin Isolle Karhulle halin ja pusun sekä hän halusi antaa Pikku Karhullekin halin ja pusun. Muistutin Isoa Karhua vielä siitä, että hoitotädeille voi kertoa aivan kaikesta ja kysyä, jos tulee jotakin sellaista. Olimme mieheni kanssa jo aiemmin kertoneet tärkeimmät asiat Ison Karhun jutuista tällä hetkellä. Hoitotäti ottikin Ison Karhun hoiviinsa ja me lähdimme Pikku Karhun kanssa pukemaan. Pikku Karhu olisi myös halunnut jäädä päiväkotiin, mutta ulos päästyämme lähti ihan mielellään minun kanssani.

Päästyäni päiväkodin portista ulos, minun oli pakko soittaa miehelleni tippa linssissä. Iso Karhu jäi todella reippaasti ja olin iloinen siitä. Tämä oli kuitenkin tietyllä tavalla vaikeaa minulle, koska hän ei olisi kanssani kotona enää samalla tavalla. Tämä on jonkinlaisen aikakauden päättyminen ja uuden alkaminen. Mitenköhän poraan vuoden päästä, kun Pikku Karhu menee ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Iso Karhu on sentään aiemminkin ollut päiväkodissa ja kerhossa.

Kävimme Pikku Karhun kanssa kaupassa ja menimme kotiin syömään lounasta. Sen jälkeen lähdimme ystäväni kanssa auttamaan pakolaisille tulleiden lahjoitusten lajittelussa. Otin hieman riskin, koska päätin lähteä Pikku Karhun kanssa. Edellisenä päivänä maahanmuuttajakoordinaatti ja ystäväni saivat puhuttua minut ympäri edes kokeilemaan. Päivä menikin yllättävän hyvin, vaikka olikin rankkaa puuhaa. Ystäväni vei meidät takaisin kaupunkiin ja suoraan päiväkodille.

Iso Karhu leikki päiväkodin aidan vieressä jonkun toisen pojan kanssa. En ehtinyt edes sanoa moi, kun Iso Karhu huusi: " Äiti oon saanu kavereita". Voi mikä ilo valtasi sydämeni.
Lastenhoitaja kertoi päivän menneen hyvin ja Ison Karhun olevan taitava palapelin tekijä. Hän oli syönyt hyvin ja levännyt. Päiväuniahan hän ei enää nuku, vaan pääsi sadun jälkeen leikkimään. Kun olisi kotiin pitänyt lähteä, hän ei olisi millään malttanut. Leikit olivat pahasti kesken ja hän oli niin innoissaan uudesta päiväkodistaan.

Potkulauta on hänelle tärkeä juttu ja hän on ylpeä kaikista tempuista. Niimpä hän on joka kerta lähtiessämme pyytänyt jonkun tädeistä katsomaan taitojaan. Nytkin hän pyysi sellaiset ketkä eivät olleet vielä nähneet. Hän esitteli aidan edessä hyppyjään ja kaarroksiaan. Todella taitava poika. Hämmästyksen huudahdukset kaikuivat tätien ihmetellessä.

Meninmme lasten kanssa vielä hetkeksi läheiseen puistoon. Kyselin Isolta Karhulta hänen päivästään. Hän kertoi helpottuneena, ettei se ollutkaan niin jännittävää kuin aluksi luuli. Hänestä ei ollut kyllä varsinaisesti aamulla huomannut, että hän olisi jännittänyt. Kysyin mikä häntä jännitti päiväkotiin menemisessä. Iso Karhu sanoi hieman surkeana: " Se joudunko leikkimään yksin, eikä kukaan leiki minun kanssani niinkuin kerhossakin." Samaan hengen vetoon hän kuitenkin totesi iloisena: "Ei tarvinut leikkiä yksin, koska sain sieltä uusia kavereita". Taas olivat äidin silmät kosteat. Hän oli jotenkin todella iloinen tuon hoitopäivän jälkeen, eikä kiukunnut läheskään niin paljon kuin normaalisti. Kotona hän halusi leikkiä yksin poikien huoneessa ja hänellä oli todella kivan kuuloiset leikit.

Iso Karhu odottaa innolla ensi viikon hoitopäivää. Huomasin omankin kärsivällisyyteni olevan pidempi hänen kanssaan tuon hoitopäivän jälkeen. Tämä vaikuttaa siis ensimmäisen päivän perusteella ainakin aivan oikealle ratkaisulle. Olen iloinen miten hienosti hänellä alkoi tuo päiväkoti. :)

P.S. kuvat Googlen kuvahausta

Sydän sulaa

Tänään luimme Pikku Karhun kanssa eläinkirjaa ja hän tosissaan sanoi jokaisen eläimen kohdalla "omalla kielellään" eläimen nimen. Hevosen kohdalla hän kuitenkin sanoi "heppa" ja sen jälkeen kaikki olivatkin heppoja. Hän kuitenkin selkeästi tietää, mikä on heppa.

Lähtiessäni Pikku Karhun kanssa ulos, sanoin hänelle menevämme ulos. Hän alkoi toistaa "omalla kielellään" (jota kuitenkin hieman jo ymmärrän), että mennään. Kysyin häneltä, että minne mennään. Hän alkoi hokea, että mennään kauppaan. Kysyin häneltä, mitä hän sieltä haluaisi ostaa. Hän totesi, että maitoa. Kysyin vielä, että haluatko mennä kauppaa ostamaan maitoa. Vastaukseksi sain "mm`m" ja leveän hymyn. Totesin hänelle, että he olivat isin kanssa aamulla jo käyneet ostamassa maitoa. Hassu pieni poika. <3

Kaupassa käynnin jälkeen menimme läheiseen puistoon leikkimään. Puistossa ei meidän lisäksi ollut muita suomalaisia, vaan paljon ulkomaalaisia lapsia. Eräs tyttö seurasi minun ja Pikku Karhun touhuja tovin ja alkoi sitten laskea Pikku Karhun kanssa liukumäkeä. Hän auttoi Pikku Karhun ylös tasanteilta ja laski hänen kanssaan alas. Laitoin Pikku Karhun pyörivään keinuun ja heilutin varovasti. Tuo tyttö tuli viereen, joten kysyin haluaisiko hän tulla kyytiin. Hän ei tuntunut ymmärtävän, joten näytin penkkiä ja kysyin uudelleen. Autoin hänet keinuun ja annoin heille vauhtia. Pikku Karhu pyrkikin saman tien pois, mutta annoin tytölle varovasti vauhtia.  Juoksin Pikku Karhun perään ja muutama venäläinen lapsi tykästyi häneen. Kysyin keinussa olevalta tytöltä haluaisiko hän lisää vauhtia ja samalla näytin käsillä heiluvaa liikettä. Tyttö hymyili ja nyökkäsi. Annoin hänelle vauhtia ja menin taas Pikku Karhun luo. Tyttö huusi aina: "Kiitos" ja katsoi minua, kun hän halusi lisää vauhtia. Minä kysyin joka kertaa: Lisää?. Hän nauroi ääneen ja tykkäsi kovasti. Tuntui ihanalle saada tuo aluksi aran oloinen suomea puhumaton tyttö nauramaan ääneen. Tytön äiti puhui kokoajan puhelimessa, mutta heidän lähtiessään hän kiitti minua.

Pikku Karhu ei paljon vierastele. Hän juoksi puistossa jonkun ulkomaalaisen miehen jalkoihin. Mies hymyili hänelle ja jatkoi oman lapsensa luo. Pikku Karhu juoksi hänen peräänsä ja heittäytyi hänen jalkojaan vasten. Mies otti hänet syliinsä ja hymyili.Sitten mies heitti Pikku Karhua pari kertaa ilmaan ja Pikku Karhu nauroi onnesta. Mies antoi hänelle pusun poskelle ja laski maahan. Tuon jälkeen mies ja hänen vaimonsa hymyilivät meille joka kerta, kun kohtasimme.

Lähdimme Pikku Karhun kanssa kohti kotia, mutta ajattelin väsyttää häntä ja kävelyttää puiston lähellä olevaa ihanaa katua pitkin. Yleensä Pikku Karhu alkaa huutaa samantien, kun hänet ottaa pois rattaista. Hän ei kävele senttiäkään rattaiden ollessa vieressä. Sanoin hänelle, että juostaan ja aloin kipittää eteenpäin. Hän juoksi innoissaan perääni ja syöksyi syliini. Tämä toistui muutaman kerran. Pian Pikku Karhu keksi "kivan" leikin ja hän koitti karkailla autotielle tai parkkipaikalle. Juoksin aina hänen peräänsä ja sanoin, ettei noin saisi tehdä. Hetken hän juoksi kadulla ja sitten taas karkuun. Lopulta hän väsähti ja pyysi rattaisiin. Lähdimme siis kotiin syömään.

Syödessäni Pikku Karhun kanssa päivällistä kuulin, kuinka ystäväni lapsi yritti rappukäytävässä tulla paukuttamaan meidän postiluukkuamme. Hän tykkää toisinaan tehdä näin ja samalla hän huusi nimeäni. Hänellä ei vielä hirveän montaa sanaa ole, joten oli aivan ihanaa kuulla tuon puolitoista vuotiaan tytön sanovan nimeni melkein oikein.

Eilinen päivä koostui ihanista pikku jutuista. <3
Isoa Karhua ei mainittu, koska hänellä oli vaaripäivä ja hän oli vaarin kanssa koko päivän mökillä.

P.S. Kuvat Googlen kuvahausta

Ihmiset ovat julmia

Viime vuosina ja erityisesti viime aikoina minusta on tuntunut, että ihmisten itsekkyys ja julmuus on lisääntynyt. Halutaan tehdä pelkästään juttuja, jotka tuottavat itselle mielihyvää. Jos tulee riitaa toisen kanssa, saatetaan kaverilta riistää henki noin vain. Eivät toki kaikki ole tällaisia, mutta kirjoitan yleisellä tasolla. Otan esimerkiksi muutamia jotka ovat kolahtaneet minuun.

Voi kuulostaa hassulle, mutta välillä kovin suren ja suunnilleen kyynelehdin ihmisten toimintaa. En toki itsekään ole lähelläkään täydellisyyttä, mutta pohjimmiltani haluan kaikille hyvää. Haluaisin kaikkien tulevan toimeen keskenään ja että maailma voisi olla kaikille hyvä paikka asua. Tiedän kyllä realismin, ettei tämä taida olla mahdollista. Jokainen meistä voi kuitenkin tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan asua.

Toisinaan mietin ihmisten juoruamista ja selän takana pahan puhumista. Meillä naisilla varsinkin tähän tulee helposti sorruttua ja olen itsekin sortunut. Nykyään olen kuitenkin tarkempi siitä, mitä puhun muiden asioista ja muista ihmisistä. En pidä/ pitäisi siitä, että minun asioitani juoruttaisi kaupungilla. Jos käytöksessäni on jotain huomautettavaa, haluan kuulla sen suoraan. Olen saanut kuulla itseäni koskevia juoruja, jotka ovat osoittautuneet todellakin vääriksi. Ihmiset tekevät helposti omia johtopäätöksiä ja puhuvat sen perusteella eteenpäin. Juoruilu on sellaista, että se niin helposti imaisee mukanaan. Sitä ei lopulta välttämättä edes huomaa tekevänsä väärin. Haluan olla ja olen ystävä, keneen voi luottaa. En puhu muiden luottamuksellisista asioista edes miehelleni ellen ole saanut erikseen lupaa. Kokiessani huolta toisesta ihmisestä, kerron aiheesta jollekin luotettavalle ihmiselle, kuten miehelleni. Näin voimme yhdessä rukoilla kyseisen henkilön puolesta.

"Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille." Ps. 141:3

Välillä ihmiset riitelevät keskenään ja se on normaalia. Parisuhteessa on tervettä joskus riidellä. Monet ihmiset riitelevät keskenään humalassa. En ymmärrä, miksi nykyään niin helposti tartutaan "kättä pidempään" niin nopeasti. Jo teini-ikäiset tappavat ystäviään jonkun riidan takia. Miksi näin? Tuntuu niin raastavalle lukea, kun joku on tappanut ystävänsä tai jopa oman perheensä ja hänet todetaan syyntakeiseksi. Mikä saa ihmisen tekemään pahaa rakkailleen? Tiedän vanhempana, että toisinaan voi olla todella rankkaa ja päässä voi vain pimetä. Kehoitankin teitä ja meitä kaikkia vanhempia hakemaan apua, jos oma jaksaminen alkaa epäilyttää. Ei ole rohkeutta pysyä vain lujana, vaan joskus väsymyksen ja heikkouden myöntäminen on rohkeampaa sekä arvokkaampaa. Jos olet huolissasi puolisostasi tai jostakin läheisestäsi, kerro se hänelle ja tarvittaessa auta häntä saamaan apua. 

Viime viikkoina pakolaiset ja heidän auttaminen on ollut kovasti pinnalla ja aiheuttanut melkoista kuohuntaa. Taas kerran kyyneleet valuvat, kun luen uutisten kommenttiosuuksia. Tiedän ettei niitä pitäisi lukea, mutta välillä riitää facebookin avaaminen ja sieltä tulee kritiikkiä. Ymmärrän ihmisten huolen maamme taloudesta. Ovatkohan he kuitenkaan ajatelleet, että pakolaiset ja maahanmuuttaja voivat työllistää lisää suomalaisia. Saadessaan oleskeluluvat he alkavat maksamaan veroja ja näin suomeen saadaan lisää veronmaksajia. Kaupassa käydessään he tuovat kannattavuutta pienille paikkakunnille. Eivät he tule Suomeen pilatakseen maamme ja viedäkseen maamme rahat. Heillä on hätä ja he tarvitsevat apua. He eivät voi elää kotimaassaan tai menettävät henkensä. Joukossa on monia nuoria miehiä, jotka haluavat vain uuden alun elämälle. He haluavat opiskella ja tehdä töitä. Miksemme antaisi heille tällaista mahdollisuutta? Ei se ole meiltä suomalaisilta pois. Mielestäni on rikkautta, kun kaupungilla näkee useaa eri väriä ja kuulee useaa eri kieltä. Jos maassamme olisi sama tilanne kuin heidän kotimaassaan, haluaisin saada erityisesti lapsemme turvaan johonkin toiseen maahan. Tekisin kaikkeni saadakseni heidät turvaan ja toivoisin silloin muiden maiden auttavan hädässä. Nämä pakolaiset ovat varmasti peloissaan lähtieessään kotoa pakoon. Ei ole helppoa tulla aivan uuteen maahan ilman kielitaitoa tai kulttuurin ymmärtämistä. He tarvitsevat rakkautta ja lämmintä kohtaamista.Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus elämään ja uuteen alkuun. 


 Minä haluan olla auttamassa heikompia ja vähäosaisempia. Pienistäkin asioista voi kasvaa puro ja siitä iso valtameri. Eli pienet teot hyvässä ja pahassa voivat johtaa suuriihin. Aina en tiedä, miten voisin auttaa tässä elämäntilanteessa. Silloin rukoilen Jumalalta viisautta ja sen hetken tilanteiden puolesta. 

Lopuksi alla Raamatunpaikka, jonka haluan olevan totta omassa elämässäni:

"Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.

Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."

Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." Room 11:9-21

 

Mietitään tekojemme ja sanojemme seurauksia. :)

P.S. kuvat Googlen kuvahausta