Lapset hoitoon ja vaihde vapaalle

Iso Karhu oli viikonloppuna isovanhempiensa kanssa Muumimaailmassa ja järjestimme Pikku Karhullekin hoitopaikan yhdeksi yöksi. Hän pääsi ensimmäistä kertaa kumminsa luo yöksi.
Veimme Pikku Karhun lauantaina lounaan jälkeen ja hän meni siellä heti päiväunille.

Ohjeistuksen jälkeen me lähdimme mieheni kanssa kahdestaan lounaalle läheiseen ravintolaan. Söimme grillipihvit, jossa oli lisukkeena kasviksia ja perunaa. Pihvit olivat oikeasti grillatun makuisia. Jälkiruoaksi oli mokkamoussea ja kahvia.

Kotimatkalla poikkesimme uudessa kalakaupassa ostamassa tonnikalapihvejä ja hieman muutakin. Kotiuduttuamme lähdimme yhdessä kävely/juoksulenkille. Lenkille tulikin pituutta 8km ja aikaa tuohon kului n. tunti. Sää oli upea lenkkeilyyn. Aurinko paistoi, muttei ollut kuitenkaan liian kuuma tai liian kylmä. Mielestäni se oli hauska tapa viettää aikaa yhdessä. Meillä ei ollut mikään kiire, mutta kuitenkin sai sykkeen nousemaan. Liikunta on helpottanut meidän kummankin fyysistä sekä psyykkistä vointiamme.

Kun tulimme lenkiltä kotiin, teimme vielä painotreenin. Mieheni opasti minua, koska en ole aiemmin painojen kanssa suuremmin touhunnut. Tsemppasimme toinen toisiamme. Lopuksi minä opastin miestäni venyttelyssä. Jonkun mielestä tämä voi olla outo tapa viettää vapaa-aikaa yhdessä, mutta meistä se oli aivan mahtava tapa. Saimme olla aivan kahdestaan ja jutella kaikenlaisia asioita. Saimme nauttia raittiista ulkoilmasta ja tuli hyvä olo, koska oli liikkunut.

Kävimme liikunnan jälkeen saunassa ja söimme iltapalaa. Katsoimme Täällä pohjantähden alla- elokuvan (melkein loppuun) ja söimme herkkuja. Mieheni hieroi minun hartioitani elokuvan aikana, joka kruunasi päivän. Menimme hyvissä ajoin nukkumaan ja nukuimme kunnon pitkät yöunet.

Sunnuntaiaamuna menimme seurakunnan tilaisuuteen, jonka jälkeen lähdin hakemaan Pikku Karhua. Hänen yökyläilynsä oli mennyt todella hyvin. Hän oli nukkunut yön kokonaan ja pitkät päiväunet. Reipas ja iloinen lapsi ollut. Tämä lämmitti tietysti äidin mieltä. Mieheni teki tällä välin tonnikalapihvejä ja lohkoperunoita. Ison Karhun reissukin oli mennyt kivasti ja hän oli ollut reipas poika. Hän oli juoksennellut koko viikonlopun. Illalla hänellä oli valtavasti asiaa kerrottavana, vaikka vanhempia olisi jo kovasti väsyttänyt. Hän totesi minulle: "Äiti voi mennä sohvalle nukkumaan, mutta me puhutaan isin kanssa nyt Muumimaailmasta."

Iltapäivällä kävin Pikku Karhun kanssa vaunulenkillä ihanassa Suomen kesässä. <3

Iltapalaksi söimme ihania Mozzarellatomaattibasilikanyyttejä, jotka mieheni paistoi folion sisällä grillissä. Kyllä minun kelpaa, kun talossa kokkaava mies ja vielä kaikenlisäksi huippu kokki. <3
Viikonloppu oli ihana, vaikka menikin kovin nopeasti. Tällaiset pienet hengähdykset auttavat jaksamaan taas arjen keskellä. Oli ihanaa viettää kahden keskeistä aikaa mieheni kanssa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Rakastan häntä niin kovin. <3 "....kaikessa kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo..." <3

Ihmisiä rakastamassa

Olin perjantai-iltana pitkästä aikaa seurakunnalla. Tilaisuudessa meille puhui innostava nuori mies, jonka jälkeen rukoilimme yhdessä sekä lähdimme kaduille kertomaan evankeliumia.
Jakaannuimme 2-3 hengen ryhmiin ennen lähtöä. Yksin ei kai ole kovinkaan turvallista lähteä puistoihin, varsinkaan viikonloppuiltaisin.

Osa uskovista tuputtaa Jeesusta ja uskoa tai pelottelee helvetillä. Minä itse vierastan tällaista tyyliä. Minä haluan kertoa ihmisenä ihmiselle ja rakkaudesta käsin. Lähestyimme parini kanssa ihmisiä luonnollisin tavoin, kuten lemmikkien kautta ja jakamalla tulevan tapahtuman mainoksia.
Siinä sitten saimme rukoilla joidenkin asioiden puolesta. Jotkut halusivat, että rukoilemme heidän asioitaan myöhemmin. Toiset eivät halunneet ollenkaan rukousta. Kaikki nämä hyväksyimme. Illan aikana kukaan ei suoranaisesti tyrmännyt meitä, vaan kuuntelivat mitä me halusimme sanoa.

Jos ihminen kieltäytyy kuulemasta tai rukouksesta, hän on silti arvokas eikä häntä tule alkaa pelottelemaan millään. Haluan kertoa myös sen, ettemme me uskovaiset ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Jumala rakastaa meitä jokaista ja Hänellä on suunnitelma meidän elämällemme. Minulla on toivo elämässäni ja kun oma viisaus loppuu, voin rukoillen kääntyä Jumalan puoleen. Lisäksi minulla on tietoisuus siitä, että kerran pääsemme Taivaaseen missä ei ole kipua eikä kärsimystä. Kaikki tämä kurjuus loppuu aikanaan.

Saimme jutella eräiden nuorien kanssa, jotka olivat viettämässä iltaa porukalla. Heistä muutamat olivat avoimia keskustelulle. Sain rukoilla erään pojan puolesta ja kertoa hänelle elämästäni sekä siitä miten olen tullut uskoon. Hän sanoi rukouksen jälkeen, että hänestä tuntui jotenkin oudolta, mutta hyvältä. Tarkemmin hän ei osannut kuvailla tunnettaan. Liikuttuneena hän kertoi miettineensä noita rukoilemiani asioita viime aikoina. Minä en tuntenut millään tavalla poikaa ennestään enkä mitenkään voinut tietää hänen elämästään niitä asioita. Jumala toimi kauttani ja kosketti tuota poikaa tuona iltana. Jumala on todellinen ja toimii tänäkin päivänä.

Tuo ilta vahvisti omaa uskoani, kun näin Jumalan toimivan. Minun sydäntäni lämmittää, kun pääsen kertomaan ihmisille Jumalan rakkaudesta ja rukoilemaan heidän murheidensa puolesta. Monet ihmiset ovat todella rikkinäisiä ja hukassa elämänsä kanssa. Jumala voi auttaa heitä ja haluaa antaa suunnan sekä toivon elämään.

                                                      (kuvat Googlen kuvahausta)

Juhannuksen vietto

Lähdimme torstaina mieheni suvun mökille (sama jolla olin poikien kanssa aiemmin) viettämään juhannusviikonloppua. 

Kamalasti piti taas pakata tavaraa mukaan; piti varautua kylmään, sateeseen sekä helteeseen. 

Saimme kaikki juuri ja juuri mahtumaan autoon ja matka sai alkaa. 

( kuva Googlen kuvahausta)

Juhannusaattona mökille tuli myös mieheni sukua ja pienehkö talo oli täynnä iloisia ihmisiä. Päivällä autoin mieheni pikkuveljeä tekemään polttopuita ja se vasta oliki hauskaa puuhaa. Kyhäsimme porukassa myös juhannuskokon tynnyriin. 

Illalla saunoimme ja grillasimme sekä nostimme lipun salkoon lippulaulun raikuessa. Appiukkoni oli tehnyt oman juhannusjuoman, jossa oli verigreippiä ja vissyä. Menussa oli alkuruokana friteerattuja haukisipsejä (aivan huikeita!), lihaa, kanaa, maissia, perunoita, silliä, itse tehtyä paholaisen hilloa, sekä itse tehtyä majoneesia. Kenellekkään ei varmaan jäänyt nälkä. 

(polttopuut ja kokkotynnyri)

                    (juhannusjuoma)

               

Mieheni väsyi ymmärrettävästi tuohon ihmismäärään ja halusi lähteä yöksi kotiin lepäämään. Minäkin väsyin melko nopeasti sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mutta menin lepäämään ja sitten taas jaksoin olla muiden kanssa. Lasten mentyä nukkumaan aloimme sytyttää kokkoamme hieman huonolla menestyksellä. Olimme tunkeneet tynnyrin liian täyteen risuja, joten se ei meinannut syttyä suurella määrällä sytytysnestettäkään. Hieman kohenneltuani sain sen syttymään, kunnes mieheni veli sai sen sammumaan jäähdytellessään tynnyriä. Lopulta se kuitenkin syttyi uudestaan. Hauskaa kuitenkin oli, vaikkei kokko hääppönen ollutkaan. 

 Juhannuspäivänä mieheni tuli taas meidän kanssamme mökille. Pelailimme ja leikimme yhdessä ulkona sään salliessa. Keksin että illaksi olisi kiva tehdä jalkakylpy ja etsin netistä ohjeen. Löysinkin hyvän sivusta, jossa oli monenlaisia ohjeita (http://yrttitarha.fi). Kävin pienellä vaunulenkillä etsiskelemässä tarvikkeita.

Laitoin jalkakylpyyn:
* kuusen neulasia (puhdistavat)
* männyn neulasia (puhdistavat)
* nokkosen lehtiä (rauhoittavat kivistäviä jalkoja)
* peltokorte (virkistää, vahvistaa kynsiä)
* rosmariini (puhdistaa)
* voikukan lehtiä (väsyneille jaloille)
* piharatamo (jalkasienen karkoitukseen)
* rypsiöljy (pehmentää
* apila

Laitoin kasvit kiehuvaan veteen n. tunniksi. Saunaan mennessä siivilöin kasvit pois ja laitoin veden vatiin. Lisäsin vatiin järvivettä sen verran, että jalat peittyivät. Jaloista tuli pehmeät ja puhtaan tuntuisen sekä rentoutuneet. Saunan jälkeen rasvasin vielä jalat.

Saunan jälkeen mieheni ja appiukkoni tekivät iltapalaksi grillattua pizzaa, joka oli arvatenkin todella ihanaa. Koko viikonlopun meillä oli aivan ihanat ruuat. Saunoimme puusaunassa ja uimme järvessä joka ilta. Vaikkei aurinko paistanut, kun vasta sunnuntaina oli mukavaa yhdessä oloa.

                                              (sauna sijaitsee pienessä saunasaaressa)



Sunnuntaina paistoi aurinko ja jo ihan lämmintäkin. Mieheni ja Iso Karhu kävivät soutelemassa ja uittamassa Ison Karhun tekemää venettä. Pikku Karhun nukkuessa, minä menin rentoutumaan laiturille musiikin pariin.

Tässä lopuksi lisää muutamia kuvia, joita otin mökiltä:                                                   

Korkeasaaressa

Olemme viimein koko perhe taas kasassa ja halusimme tehdä jotain kivaa yhdessä.

Lähdimme tiistaiaamuna kohti Korkeasaarta. Iso Karhu kyseli jatkuvasti, että milloin olemme perillä ja onko vielä pitkä matka. Kuulostaako tutulle automatkoilla? 

Olimme pakanneet eväitä mukaan, jottei tarvinnut ostaa Korkeasaaresta ruokaa. Tavaraa kertyi yllättävän paljon tuolle päivän reissulle. Apua, miten paljon tavaraa tarvittaisiin vaikkapa viikon reissulle noiden kahden pienen pojan kanssa. Perillä seuraamme liittyi mieheni serkku, jota emme olleet nähneet vähään aikaan.

(kuva Googlen kuvahausta)

Kävimme ostamassa liput ja päätimme syödä eväät, ettei heti tulisi nälkä ja aamupalastakin kun oli jo aikaa. Pikku Karhulle olin ottanut purkkisosetta ja korviketta, koska ne säilyvät paremmin. Iso Karhu halusi syödä lihapiirakkaa ja nakkia. Me aikuiset söimme pekonisalaattia. Saimme tuohon ruokailuun menemään niin kauan aikaa, ettemme päässeetkään enää lipuillamme portista sisään, koska ne olivat vanhentuneet. Tiedoksi kaikille Korkeasaareen meneville, että lippu pitää käyttää puolen tunnin sisällä ostamisesta. Ystävällinen kassapoika avasi meille portin, jotta pääsimme itse asiaan.

Päivä oli tuulinen, muttei onneksi kuitenkaan satanut. Enemmänkin olisi voinut olla vaatetta mukana, mutta kävellessä lämpeni hyvin. Heti alkumatkasta näimme riikinkukkoja, joilla oli rajua rakkautta ja kolmiodraamaa ilmassa. Loppupäivän aikana niitä näkyi jatkuvasti ja ne jopa meinasivat tulla samaan pöytään syömään.

Isolle Karhulle leijonat ja leopardit sekä tiikerit olivat isoja juttuja. Hän on kirjoista ja ohjelmista nähnyt niitä, mutta nyt näki myös oikeasti.

Halusimme mennä katsomaan karhujen ruokintaa. Ruoka-ajan lähestyessä toinen karhuista meni raapimaan ovea, koska haistoi ruoan. Lopulta niille tuli tappelu siitä kumpi pääsisi ensimmäisenä syömään. Karhut huusivat kovalla äänellä ja koittivat kaapia ovea auki. Iso Karhu murisi karhujen kanssa. Kotona karhua leikkivä poika sai nyt oikealta karhulta mallia. Karhujen toimintaa oli jännä seurata. Ei kyllä tehnyt mieli joutua tuohon kahakkaan lähelle. Karhujen ruokailu tapahtui viereisessä häkissä, joten emme ehtineet ihmismassan mukana hyville paikoille. Emme nähneet väkijoukon takaa mitään, joten päätimme mennä välipalalle. Iso Karhu halusi päästä hiekkalaatikolle leikkimään joten me saimme juoda kahvimme rauhassa.

Pikku Karhu nukahti vaunuihin ja jatkoimme matkaa. Kävellessämme Kotkien häkin ohitse tuntui kuin linnut olisivat olleet suuria patsaita, jotka vain tuijottivat. Ne tuntuivat minusta melko pelottavilta.

Apinalinnassa näimme muutamien apinoiden temppuja. Apinat ovat hellyttäviä eläimiä (ainakin näin eläintarhassa).
Kamelit olivat mielestäni myös hauskoja otuksia. Haluaisin joskus päästä kokeilemaan, millaista on ratsastaa kamelilla.  
Oletko sinä kokeillut? Jos olet niin, millaista se oli?

Monia mielenkiintoisia eläimiä näimme ja saimme kulumaan saarella viisi tuntia. Autolle mennessämme Iso Karhu halusi istua rattaissa, koska ei jaksanut enää kävellä. Sieltä hän sitten huusi tahtia meille muille. Sain juosta portin ulkopuolelle asti, missä Iso Karhu totesi: "huh olipa rankkaa. Nuo toiset ovat niin hitaita, koska minulla oli ralliauto."

Kotimatkalla kävimme vielä "pikaisesti" Ikeassa ostamassa makuuhuoneeseemme pimennysverhon ja vähän muutakin tarttui matkaan. Kaikki olimme väsyneitä, mutta päivä oli kuitenkin mukava. Automatkan sain kertoa pojille tarinoita, jotta he pysyivät hereillä. Kotona Iso Karhu totesi, että hänen luunsa ovat aivan väsyneet.

Olipahan reissu, mutta mukava yhdessä olemisen päivä. Kiireellä Korkeasaareen en suosittele menemään, vaan kannattaa varata reilusti aikaa. Se on mukava perheiden ulkoilu- ja retkeilypaikka.

• Korkeasaaren kartta

• Katso livenä Korkeasaaren menoa

Valoa tunnelin päässä(?)

Kirjoitin jossain vaiheessa aiemmin mieheni sairaalaan joutumisesta. Hän pääsi vasta eilen kokonaan kotiutumaan. Sairaalassa oloa kesti n. puolitoista kuukautta.


Tähän on mahtunut monia vaiheita. Hän oli neljällä kotilomalla ennen kotiutumista. Kaksi ensimmäistä kotilomaa olivat aika kaaottisia ja näytti, ettei hän olisi vielä pitkään aikaan todellakaan valmis tulemaan kotiin meidän kanssamme. Lääkitystäkin jouduttiin fiksaamaan useampaan kertaan. Kävin katsomassa miestäni tunnin ajomatkan päässä n. kaksi kertaa viikossa. Välillä minulla oli lapset mukanani ja välillä sain heille hoitajan siksi ajaksi. Iso Karhu ei mielellään lähtenyt noille reissuille. Käänsimme automatkat mukaviksi, kertomalla tarinoita.

Miten kotona?

Meillä on käynyt tuttu neuvolan perheohjaaja, joka ollut hyvä juttu. Hän katsoi lapsia, että pääsin käymään omilla asioillani ja välillä mieheni luona. Hänen kauttaan saimme myös lapsiperheiden kotipalvelusta tukea. Heidän ensimmäinen työntekijänsä ei ollut meille soveltuva. Hänen aikataulunsa olisivat olleet todella rajoittuneet eivätkä lapsetkaan tykänneet hänestä. Vaihdoin meille toisen työnteijän, joka on nuori ja hieman epävarma. Lapset kuitenkin pitivät hänestä ja uskon hänen rohkaistuvan kerta kerran jälkeen.

Meidän lähipiirissä tapahtui samaan aikaan toinenkin sairastuminen, joka vaikuttanut myös meidän tukiverkostoon. Apuja ei ole niin paljon tietenkään ollut kokoajan saatavilla kuin alkuvaiheessa ja ymmärrän tämän hyvin.

Tämän kriisin keskellä olen huomannut, ketkä ovat oikeita ja aitoja ystäviä. Heiltä olen saanut tavalla tai toisella tukea. Kiitos heille kaikille siitä. <3 Joihinkin ihmisiin olen valitettavasti joutunut pettymään. Heillä saattaa kyllä olla selitys sille, mitä en vain tiedä.

Iso Karhu on reagoinut voimakkaasti käytöksellään, mikä toki on luonnollista ja hyvä juttu sinänsä, että purkaa pahaa oloaan ulos. Kyllä se on kuitenkin kuluttavaa, kun toinen ei usko mitään, vaan huutaa ja lyö. Pikku Karhu heräilee edelleen öisin, enkä todellakaan ole mitään unikoulua jaksanut pitää hänelle. Molemmat lapset ovat imeneet minusta kahden aikuisen huomion, eivätkä olisi enää lopulta antaneet minun tehdä kotitöitäkään. Minun on ollut kuitenkin pakko hoitaa kotitöiden lisäksi meidän perheen virallisetkin asiat. Iltaisin Iso Karhu on aloittanut aina temppuilun, mutta kuitenkin halunnut minun olevan hänen vierellään kunnes nukahtaa. Päivän jälkeen olin usein niin väsynyt, että halusin itsekin kaatua sänkyyn. Kaverisuhteita ei iltaisin enää paljon hoideltu.

Entä nyt?

Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hyvä juttu, että saimme selvyyttä moniin asioihin mieheni käytöksessä ja voinnissa. Nyt lääkitys on kohdallaan ja mieheni on tasapainoisempi kuin moniin vuosiin. Hän voi paremmin psyykkisestä sekä fyysisesti. Silloin kun tuntuu sille niin kannattaa kyllä hakeutua hoitoon ja laitoshoitokin voi kääntyä voimavaraksi pidemmällä aikavälillä.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani kirjoitin, olen tämän ajan laittanut omat tunteeni ja tarpeeni sivuun sekä ottanut vastaan kaiken pahan olon purkamisen. Olen kannatellut meidän perhettä ja avioliittoa, vaikkei olekkaan ollut varmuutta kestääkö meidän perhe kasassa tämän kaiken jälkeen. Nyt kun mieheni vointi alkanut kohentua, minun vointini on heikentynyt. Tätä osasin pelätä alusta asti.

Olen väsynyt koko ajan, mutta iltaisin en meinaa saada unta. Pikku Karhu herää yleensä ensimmäisen kerran, kun olen juuri nukahtamassa. Mielialanikin on laskenut. Olen alkanut tajuamaan mitä kaikkea tässä on tapahtunut ja mitä meinannut tapahtua. Väsyn ja ahdistun nopeammin kuin ennen kotitöistä, sosiaalisista tilanteista, virallisista asioista ym.

Olemme mieheni kanssa nyt vuorotelleet lasten kanssa olemista ja lepäämistä. Mieheni on kuitenkin vasta kuntoutumassa, joten hän tarvitsee lepohetkiä ja totuttelua perhearkeen. Hän on alkanut käydä kuntosalilla ja pyöräilemässä, jotka helpottavat hänen oloaan ja liikunta ei ole koskaan pahasta. Hän on koittanut houkutella myös minua kuntosalille kanssaan. Ehkä vielä saan aikaiseksi lähteä.
Olen varannut itselleni ajan lääkärille ensi viikolle, jotta saan tarvitsemaani apua. Mielestäni ei ole häpeä hakea apua, vaan perheen ajattelemista. Rakastan perhettäni ja tiedän heidän tarvitsevan minua. He tarvitsevat sitä, että voin hyvin ja jaksan olla heidän kanssaan.

Elämme päivän kerrallaan ja keskitymme arjen toimivuuteen sekä perheen hyvinvointiin. Mieheni on vielä pitkään sairaslomalla, joten meillä on aikaa tehdä asioita yhdessä. Otamme myös aikaa parisuhteellemme, koska se on kokenut kovia ja tarvitsemme myös kahdenkeskeistä aikaa. Tämä kaikki tekee ajan myötä meistä syvemmin yhtä ja tiivistää meidän perhettämme yhdeksi yksiköksi.

Rakastan miestäni ja lapsiamme! <3 <3 <3

(Kuvat Googlen kuvahausta)