Itsetunnon kohottamisen askeleita

Aloitin syksyllä erään tuttavani kanssa projektin "viisi askelta parempaan itsetuntoon". Kaksi ensimmäistä kohtaa keksin itse ja tutkittuani netistä, huomasin siellä olevan samanlaisia tehtäviä. Halusin olla tukemassa ja auttamassa tätä ihmistä, jotta hän voisi oppia enemmän arvostamaan itseään. Päätin tehdä nämä viisi "askelta" myös itselleni. Halusin  olla vertaistukena, eikä siitä itsellekkään haittaa ole. Koska haluan pitää keskustelumme luottamuksellisena, kirjoitan vain omalta kohdaltani vastaukset.

Ensimmäisenä tehtävänä oli miettiä kymmenen hyvää puolta itsestään. Yllätyin miten helposti sain listan alkupään tehtyä.
Tällaisia asioita minä listasin itsestäni:
- aito
- rehellinen
- tunnollinen
- välittävä
- ulospäinsuuntautunu/sosiaalinen
- käytännöllinen
- huumorintajuinen
- empaattinen
- järjestelmällinen
- uskovainen
- liikunnallinen
Nyt haluan vielä lisätä, että olen luotettava ihminen. 

Seuraavana tehtävänä oli kysyä ainakin viideltä ihmiseltä, millaisena he minut näkevät. Laitoin viestiä ystävilleni ja vähän etäisemmille kavereille, jotta vastaukset olisivat monipuolisempia.
Tällaisena ihmiset näkevät minut: 

- "Avulias, osaava, mukava, huumorintajuinen"

- "empaattinen, herttainen, herkkä, järjestelmällinen, sosiaalinen, ihana"

- "Oot avulias ja ystävällinen ihminen, joka tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä ja rakastaa lapsiaan yli kaiken. Sisukas nuori nainen, jolla on lämmin sydän ja arvomaailma kohdillaan. Kokenut paljon nuoreen ikäänsä nähden ja on osanut kääntää huonotkin kokemukset rikkauksiksi ja näin ollen tullut entistä vahvemmaksi! Toivoo kaikille hyvää ja osaa iloita muiden puolesta, vaikkei itsellä välillä olisikaan niin hyvä mieli. Kohtelee toisia niin kuin toivoo itseäänkin kohdeltava." 

- "Oot todella muita ajatteleva, tunnollinen, vahva, viisas, kiltti, hassutteleva, mielenkiintoinen ja herkkä. Oot myös sellanen et uskallat tehä asioita ja uskallat tykätä niistä asioista mistä tykkäät ja olla kiinnostunu niistä mistä oot." 

Viidennen ihmisen vastaus jäi matkan varrelle...

Odottelen edelleen tuttavani kakkostehtävää, koska hän halusi hieman vieraammilta ihmisiltä saada palautteet. Lähetin valmiiksi kolmannen kohdan, johon hän ei ole vastannut.

a) Milloin olet kaikkein tyytyväisin?  

-Kun rakkaimmat ihmiset ovat kanssani.

 

 b) Miten suhtaudut elämään? Oletko pikemminkin optimistinen vai pessimistinen? Miksi? 

- Pyrin olemaan optimistinen, koska elämä on silloin paljon mielekkäämpää. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. 

c) Mitä ystävyys merkitsee sinulle? Oletko mielestäsi ystävänä hyvä? 

- Ystävyys merkitsee minulle molemmin puolista välittämistä ja yhteydenpitoa. Minulla on ihania ja rakkaita ystäviä, jotka ovat tukenani vaikeina aikoina ja iloitsevat hyvistä hetkistä. Koen olevani itsekin hyvä ystävä ja toivon, että ystäväni kokevat asian samoin. 

 

 d) Mikä elämässä on mielestäsi arvokasta? 

- Erilaisuus, rakkaat ihmiset ympärillä, usko Jeesukseen Kristukseen ja sen myötä pääsy Taivaaseen

e)onko elämäsi ollut selviytymismatka, kärsimysmatka, suuri seikkailu, satu vai jotain muuta? 

- Elämäni on ollut  selviytymismatka, mutta samalla kasvattava ja rikastuttava. 

 

 f) Mikä on suurin saavutuksesi elämässä?

- Suurin saavutus elämässäni tähän asti on meidän kaksi ihanaa lasta ja heidän äitinään oleminen. 

Katsotaan jääkö projektimme kokonaan kesken vai ottaako se vain enemmän aikaa. Jos saamme projektin päätökseen, kirjoitan teille viimeisetkin askeleet. Toivon että jo näillä ensimmäisillä askeleilla on ollut merkitystä tämän ihmisen elämässä. Tärkeää on kirjoittaa tehtävien vastaukset itselle ylös, jotta huonon hetken tullessa voi muistuttaa niillä itseään. 

Suosittelen kokeilemaan tätä. <3 Jokainen meistä on arvokas ja on erityisen tärkeää arvostaa itseään. :) 

P.s. Kuvat Googlen kuvahausta

Erilaiset pikkujoulut

Olin eilen erilaisissa ja aivan mahtavissa pikkujouluissa, nimittäin meidän työpaikan asukkaiden pikkujouluissa.  Paikalla oli myös muutama kutsuvieras.

Ennen pikkujoulujen alkua oli kamalasti kaikkea säätöä, kun piti paikat ja ruoat laittaa kuntoon sekä avustaa asukkaita valmistautumisessa.
Pikkujoulut alkoivat klo: 16 yhteislaululla ja ruokailulla. Omaohjaajat istuivat pöytäkunnittain omaohjattavien kanssa. Lisäksi kutsuvieraat oli "ripoteltu" pöytiin. Jouluruokia oli monenlaisia kinkusta sillikaviaariin. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti runsaasti.

Ruokailun jälkeen vuorossa oli joka vuotinen ohjelma, nimittäin Talent-kilpailu. Halukkaat asukkaat olivat saaneet etukäteen ilmoittautua kilpailuun jollakin esityksellä. Kilpailulla oli tietysti asukkaista koottu tuomaristo, jotks näyttivät esityksestä hymy- tai surunaamaa. Ohjelmaa juonsi kaksi meidän ohjaajaa ja he vetivät sen kyllä huumorilla höystettynä. Esityskaartiin mahtui tanssia, laulua, runon lausuntaa ja kiippareiden soittoa sekä sketsi. Asukkaiden esiintymisrohkeus on joka vuosi ihailtavaa. Ei moni meistä muista uskaltaisi niin rennosti ja antaumuksella vetää. Saimme kaikki yhdessä nauraa vedet silmissä ja taputtaa hämmästyksestä. Lopuksi palkittiin kilpailun voittaja.

Ohjelman jälkeen oli vuorossa kuumaa glögiä ja joulutorttuja. Paikalle saapui myös pitkän matkan takaa joulupukki, joka jakoi kaikille lahjapussit. Osa arvuutteli pukin puvussa olevaa, mutta kaikki olivat mukana juonessa. Juhlien jälkeen asukkaat sekä henkilökunta olivat aika väsyneitä, mutta iloisia.
Näin on pikkujoulukausi avattu ja perjantaina on luvassa henkilökunnan omat pikkujoulut. Ihanaa Joulun odostusta teille kaikille. :)

Muksujen elämää

Olen viime aikoina kirjoitellut hieman vähemmän, koska elämässä ollut niin paljon kaikkea. Nyt koitan kuitenkin taas aktivoitua.
Ajattelin kirjoittaa, mitä lapsille kuuluu. Heidän elämäänsä on mahtunut monia muutoksia ja kriisejäkin. Lapset ovat jonkinlaisia selviytyjiä.

Pikku Karhu tykkää todella paljon olla päiväkodissa ja aamuisin meinaa pusut unohtua. Hän on suloinen, kun lähtee jo juosten leikkimään ja palaa kuitenkin takaisin antamaan halin. Hän muistaa heidän menevän isin luo silloin, kun äiti menee töihin. Minusta tuntuu, että hän kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Puhe on osittain vielä epäselvää, mutta juttua tulee todella paljon.  Välillä hän yllättää taidoillaan, kun yrittääkin itse pukea haalaria päälle ja käy itse pesemässä kädet. Pikku Karhu tykkää kovasti painia ja usein koittaa saada isoveljensä kumoon. Uhmaakin on jo selkeästi havaittavissa ja välillä tulee kadulla itkupotkuraivarit. Toisaalta hän on vielä kovin pieni ja kaipaa paljon syliä. Toisinaan mietin, että Pikku Karhun nimeksi olisi pitänyt antaa Eemeli. Hänelle aina sattuu ja tapahtuu, vaikkei hän tarkoitakkaan pahaa. Tuossa pienessä pojassa on niin paljon energiaa, että sillä lämmittäisi kaksi taloa. Ihanan iloinen energiapakkaus, joka rakastaa läheisyyttä. <3

Iso Karhu on herkkä lapsi ja reagoi voimakkaasti muutoksiin. Se on tuonut haasteita arkeemme, koska viimeisen kolmen vuoden aikana perheessämme on ollut monenlaisia kriisejä ja muutoksia. Nyt hänen käytöksensä on ainakin minun mielestäni alkanut tasaantumaan. Iso Karhu on ihana isoveli ja auttaa pikkuveljeään asioissa joita hän ei vielä osaa. Toki isoveljellä on myös taipumusta villitä pienempää.
 Ilmoitimme Ison Karhun futikseen talvikaudelle ja hän on siitä innoissaan. Poika on kiinnostunut jalkapallosta ja motorisesti lahjakas.
Kirjoitin alkuvuodesta siitä, että olemme viimein päässeet käymään puheterapiassa. Heille ei kuitenkaan ole resursseja kuin arvioivaan työhön ja meidän elämäntilanteen takia kotiharjoituksetkin jäivät vähemmälle. Nyt syksyllä olemme "ryhdistäytyneet" ja tehneet molemmissa kodeissa harjoituksia. Iso Karhu pääsee myös aloittamaan puheryhmässä, missä on muitakin saman ikäisiä lapsia. He opettelevat äänteitä leikkien, pelien ja laulujen kautta. Muutosta selkeämpään suuntaan on nyt jo havaittavissa. Iso Karhu on itsekin innostunut kirjaimista ja harjoittelee jopa oma-aloitteisesti. Hänen synttärit lähestyy ja niitä poika tietysti odottaa innolla. Lahjatoiveita satelee lelulehtien myötä. Hassua ajatella, että esikoisemme menee syksyllä jo eskariin. Mihin nämä vuodet katoaa? Hän on kovin fiksu poika. <3 

Talvi yllätti

Viime viikon keskiviikkoaamuna lähdin pyörällä viemään Pikku Karhua päiväkotiin ja siitä töihin. Oli tavallinen harmaa, pimeä ja viileä aamu. Työpäiväni aikana alkoi sataa kevyttä lunta, mutta sanoimme työporukassa, ettei tuo tulisi jäämään maahan. Lunta satoi koko päivän ja tiet muuttuivat liukkaiksi. Soitin isikarhulle voisiko hän hakea Pikku Karhun, koska en uskaltanut ottaa häntä pyörän kyytiin. Poljin tuossa tuiskussa suoraan kotiin.



Sanoin lapsille ettei lumi tulisi välttämättä jäämään maahan, koska ensilumi sulaa yleensä pois. Iso Karhu väitti vastaan ja sanoi, että "katotaan". Toisin kuitenkin kävi ja Iso Karhu oli tällä kertaa oikeassa. Lunta on satanut sen jälkeen lähes päivittäin.
Lähdimme tällä viikolla kokeilemaan liukureilla mäenlaskua. Pikku Karhu ei vielä meinannut pysyä liukurin päällä, joten laskin yhdessä hänen kanssaan. Molemmat tykkäsivät kovasti. Seuraavana päivänä lunta oli satanut jo niin paljon, että otimme rattikelkan. Minulle tuli samalla treeniä, kun vedin molemmat pojat perille. Otin riskin ja kokeilin osaisiko Pikku Karhu laskea Ison Karhun kanssa kahdestaan. Laskut menivät todella hyvin ja Iso Karhu neuvoi hienosti pienempää. Molemmat nauttivat todella paljon ja minustakin oli ihanaa touhuta lasten kanssa lumessa. Illalla kävimme vielä kavereiden kanssa laskemassa. Kotimatkalla pojat huusivat kilpaa kyydistä: "äiti juokse, vedä kovempaa, juokse niin kovaa kuin jaksat." Minun omat personal trainerit. <3

 

 Ihanaa miten lumi ja aurinko piristävät sekä tuovat valoa. Tämä on minusta sopiva määrä, eikä enempää tarvisi sataa tai tulla pakkasta.