Uusperheen Joulun suunnittelu ei ole niin yksinkertaista, koska pitää ottaa huomioon lapset, omat toiveet, eksät ja isovanhemmat sekä jouluperinteet.Tilanne pitää alkaa purkamaan pala kerrallaan. Minä olen todella jouluihminen ja huomasin sen todellisuuden tänä Jouluna. Minulle on todella tärkeää olla silloin rakkaiden perheenjäsenien sekä sukulaisten kanssa. Mieheni taas kaipasi kotona rauhassa olemista...
Mieheni lapset tulivat meille torstaina, koska oli isiviikonlopun vuoro. Ison Karhun ja Pikku Karhun isi oli viettämässä joulua Lapissa ja lapsien oli muutenkin vuoro olla minun luonani. Istuimme mieheni kanssa alas ja kirjoitimme ylös kummankin toiveet joulusta ja sen syömisistä. Aaton suhteen meillä oli melko yhteinäiset toiveet. Sukulaisten luona vierailusta kävimme tiukempaa keskustelua. Kävimme myös Ison Karhun kanssa tiukkaa keskustelua joulupukin
tulemisesta ja Joulun merkityksestä. Itse en ole halunnut joulupukin olevan joulussamme isossa
roolissa, mutta joka paikassahan sitä "toitotetaan". Mieheni yritti
sanoa Isolle Karhulle, ettei joulupukkia ole olemassa ja haluamme juhlia Jeesuksen syntymäjuhlaa. Siitä tuli
kuitenkin valtava itku ja Iso Karhu sanoi joulupukin uskovan kyllä
Jeesukseen. Emme kuitenkaan saaneet uskovaa Joulupukkia paikalle, joten
lahjat ilmestyivät aattoyönä kuusen alle.
Lauantaiaamuna meillä oli tohinaa, jotta ehdittiin saada kaikki kolme koululaista kahdeksaksi joulukirkkoihinsa eri puolille kaupunkia. Sitten alkoi ansaittu joululoma. Lauantaina teimme joulusiivouksen ja illalla kannoimme kuusen sisälle. Voi sitä iloa ja riemua, kun lapset pääsivät laittamaan koristeita.
Sunnuntai-iltana pidimme "jouluskaban" joulujännitystä hillitsemään. Ensimmäisenä oli pieni jouluaiheinen tietokilpailu, jotta Joulun tärkein sanoma muistuisi mieleen, nimittäin Jeesuksen syntymäjuhla. Sitten olikin vuorossa joululaulujen tunnistuskisa ja lapset muistivatkin todella hyvin lauluja. Viimeisenä meillä oli joulutanssikilpailu joulumusiikin tahtiin. Lapset olivat innoissaan kisasta.
Jouluaatto alkoi perinteisellä
Joulupukin kuumalla linjalla, joka on ollut jouluperinne minunkin lapsuudessa. Samalla keittelin joulupuuroa ja laitoimme kinkun uuniin. Lapset nauttivat, kun koko perhe oli kerrankin sohvalla katsomassa telkkaria. Vilkkaimmat lapset eivät malttaneet istua, vaan sinkoilivat välillä muualle.
Aamupalan jälkeen viimeistelimme joulusiivouksia ja mieheni laittoi saunan lämpenemään sekä vihdan sulamaa. Joulupukin kuuman linjan jälkeen oli vuorossa perinteinen
Lumiukko-ohjelma. Joulurauhan julistuksen aikana kaikkien piti olla paikalla ja muistaa noudattaa joulurauhaa, jotta saisi lahjoja. Sitten oli vuorossa joulusauna ja lapsille myös kylpy. Oli aika rauhoittua Joulun viettoon niin hyvin kuin neljän vilkkaan lapsen kanssa pystyi.
Saunan jälkeen oli jo vuorossa Jouluevankeliumin lukeminen ja Iso Karhu olikin halukas sen meille lukemaan. Kun sen malttoi kuunnella tuli vuoroon lahjojen jakaminen, jotta mieheni lapsetkin ehtivät leikkiä ennenkuin lähtivät mummolaan. Lahjat riemastuttivat lapsia todella paljon. Mieheni lasten lähdettyä katsoimme yhdessä jouluelokuvan ja söimme suklaata. Illalla oli vielä torttuja ja glögiä.
Joulupäivänä lähdimme ajamaan minun mummolleni syömään perinteinen joulupäivän ruoka ja mahat pullollaan siirryimme poikien mummilaan. Siellä jaettiin vielä viimeiset lahjat ja ilta menikin niitä tutkiessa sekä herkkuja syödessä. Olimme käyneet keskustelua pikaisesta käynnistä vs. yökylästä. Lumimyrsky saapui jo menomatkalla, joten se vahvisti meidän yöksi jäämistä. Tapaninpäivää vietimme vielä maaseudulla ja iltapäivällä lähdimme ajelemaan kotia kohti.
Näin meni Joulu tänä vuonna ja ensi Joulu on sitten taas erilainen. Nyt nautimme vuoden viimeisistä päivistä ja koitan saada kauan odottaneita blogiaiheita kirjoitettua teidän luettavaksi.