Tuomittu?

Kellä on oikeus tuomita toisen teko?

Oletko joskus kuullut joltakin kaverilta, että joku teidän yhteinen tuttu on tehnyt jotain hyväksymätöntä?

Jos jotakin olen elämässäni viime vuosina oppinut, niin asiat eivät ole niin mustavalkoisia mille aluksi näyttää.


Viime aikoina otsikoissa on ollut paljon äitejä jotka ovat tehneet kamaluuksia pienille lapsilleen. Teot ovat todella kamalia. Kyseinen nainen voi kuitenkin olla masentunut. Mies voi olla paljon töissä tai nainen yksinhuoltaja. Lapset voivat sairastella paljon ja valvottaa öitä, eikä nainen saa koskaan nukuttua. Väsyneenä ihminen ei yleensä toimi järkevästi.

Oletko koskaan miettinyt alkoholisteja, ketkä kävelee kadulla vastaan? Oletko vaihtanut heti kadun toiselle puolelle ja tuominnut hänet? Ihmisten omat valinnat vaikuttavat paljon elämän suuntaan. On kuitenkin asioita joille emme voi mitään. Joku alkoholisti voi olla kokenut todella huonon lapsuuden eikä osa luottaa ihmisiin. Hänet irtisanotaan säästösyistä. Vaimo/mies lähtee toisen matkaan. Hänellä sattuu olla geeneissä alkoholiriippuvuutta. Monen kurjan asian summa ja sitten onkin hukassa.

Tässä on vain kaksi tämän päivän esimerkkiä joihin olen törmännyt. En kirjoita puolustellakseni tekoja, vaan antamaan laajempaa näkökulmaa. 

Emme koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Mitä jos itse olisimmekin joskus tuossa tilanteessa? Miten haluaisit sinua kohdeltavan? 

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matt. 7:12 )

Ihmisten kamalia tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta hyväksytään ihminen ihmisenä. Jokainen meistä täällä maailmassa on Jumalan luoma. Kukaan ei ole syntynyt vahingossa, vaikka mitä sanottaisi. 

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." (Ps. 139:14)

Moni ihminen on sisimmässään rikkinäinen ja haluaa tulla hyväksytyksi, rakastetuksi sekä kohdatuksi. Hylkäätkö kaatuneen kuin roskan vai nostatko ja "kannat" kuin aarretta? 

Minä olen elämässäni oppinut, ettei minulla ole varaa tuomita ketään ihmistä. Haluan olla auttamassa ja tukemassa ihmisiä, joilla ovat menneet asiat solmuun. Jumala hoitaa sitten lopulta viimeisellä tuomiolla tuomitsemisen. Jumala haluaa kuitenkin vapauttaa ihmiset heidän kahleistaan (meidät jokaisen). Hän pystyy tehdä sen mikä ihmisille on mahdotonta. 

Ensi kerralla kun kuulet jonkun juorun tai muun toisesta ihmisestä, mieti onko juttu ensinnäkään totta. Olemme jokainen yhtä arvokkaita. Jokainen meistä tekee virheitä. Tuo ihminen saattaisi tarvita juuri tällä hetkellä kuuntelijaa ja rinnalla kulkijaa. 

Jos et ole vielä uskossa sinä joka tätä luet ja haluat antaa elämäsi Jeesukelle, se on helppoa. Tämä teksti ei tarkoitettu painostuksesi ja voit jatkaa blogin lukemista.  

Sinä joka haluat voit rukoilla tällaisen lyhyen rukouksen: 

Jeesus tulen sinun eteesi. Haluan pyytää kaikkia minun pahoja tekojani anteeksi. Kiitos että sinä voit antaa ne kaikki anteeksi, eikä niitä tarvi muistella. 

Haluan Jeesus ottaa sinut sydämeeni asumaan ja ohjaamaan elämäni suuntaa. 

Opeta minua tuntemaan Sinut. Aamen!

Kun olet rukoillut tämän, ota yhteyttä minuun tai johonkin muuhun uskovaan. Voimme yhdessä jutella mietityttävistä asioista ja etsiä sinulle sopiva seurakunta. Jos tiedät jo jonkun seurakunnan minne haluaisit mennä, ota yhteyttä sinne. Älä jää yksin.  :) 

Nyt toivotan kaikille hyvää yötä! :) <3 

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)

Onko minut unohdettu...?

Arki pyörii ja aika kuluu nopeasti lasten kanssa...Jaksaa Jaksaa täytyy.

Oma elämäni tuntuu kuitenkin toisinaan aika hiljaiselolle.
Ystävistä ei oo kuulunut pitkään aikaan. Kukaan ei ole aikoihin kysynyt mitä mahtaa kuulua.
Parisuhteelle ei ole kunnolla aikaa.
Raamatun lukeminen ei meinaa maistua eikä energia riittää.
Seurakunnassa opetukset menee ohi, koska aina tulee jotain mikä keskeyttää kuuntelun.
En pysty pienten lasten vuoksi palvelemaan seurakunnassakaan. Olen ihan ulkona kuvioista.
Ei innosta ja ahdistaa.
Tuntuu kuin Jumalakin olisi unohtanut minut.

Kenties jonkun mielestä kuulostaa tutulle?

Kaikista tunteista huolimatta lapset ovat vain hetken pieniä. Heidän kanssaan vietetystä ajasta tulee nauttia joka hetki kun vain pystyy. Väsyneenä se vain meinaa välillä unohtua. Rakastan meidän lapsia kyllä niin paljon. Miten mahtavaa nähdä pienten ihmitsen kasvavan ja oppivan uutta.

Sitten totuus mikä koskettaa meistä jokaista. Jumala ei ole unohtanut minua eikä sinua, vaikka meistä tuntuisi miltä. Tunteet tulee ja menee, mutta se tosiasia ei muutu että Jumala näkee meidän jokaisen liikkeemme. Hän rakastaa ja haluaa auttaa meitä. Niinkuin me toivomme, että joku haluaisi aidosti kohdata meitä, Jumala haluaisi että kohtaisimme Häntä.

Tämä voi tuntua susta kaukaiselta, mutta muista että jos sulla joskus tulee yksinäinen hetki elämässäsi Jumala ei oo unohtanu sua. Voit aina kysyä tai huutaa Jumalan puoleen, että onko Hän todella siellä.

Kaipaan teitä ystävät. 

Kaipaan sua aviomies. 

Kaipaan Sua Jumala. 

Jokainen elämämme vaihe tuo mahdollisuuden johonkin uuteen ja opettaa meitä.  

Usein huomaamme sen vasta katsoessamme taaksemme.                                         

(kuvat Googlen kuvahausta)

Tuntemuksia unikoulusta osa 1

Meillä alkoi viime yönä nyt sitten se unikoulu Pikku Karhulle.

Ilmeisesti hän aisti sen, koska heräsi ekan kerran jo kymmenen jälkeen.
Häntä piti sylissä hyssytellä, koska itki niin lohduttomasti. Kun sitten hieman rauhoittui, laitoin takaisin sänkyyn ja pidin kättä hänen päällään turvana. Koitin välillä antaa vesihörppyä, mutta voi kamala miten Pikku Karhu siitä loukkaantuikin.
Kahteen asti sitten valvottiinkin. Aina kun hän oli vaipumassa syvään uneen, säpsähti hereille ja alkoi itkeä.
Siinä koeteltiin äitiäkin, kun toinen selkeästi itki pettymystä ja loukkaantumista. Toinen itkee surkeana ja tieto siitä, että imettämällä vauva rauhoittuu ja itse pääsee nukkumaan nopeasti pistää aika tiukoille.
Kuitenkin ajatus kokonaisista yöunista ja pirteämmästä äidistä auttoi jaksamaan ja pysymään lujana. Jaksava äiti on nimittäin tärkeä asia lapsille.
Kun viimein nukahti kunnolla, hän heräsi vasta kuudelta syömään. Puoli yhdeksältä menin herättämään molemmat (mikä todella harvinaista).

Katsotaan mitä tästä yöstä tulee...

Tässä pari linkkiä unikouluaiheesta, jos jollain muullakin sattuu olla ajankohtaisena: 

http://www.unikoulu.fi/, http://valeaiti.blogspot.fi/2012/10/unikouluohjeet.html

Jos jollakin on hyviä vinkkejä tai rohkasevia kokemuksia unikoulusta, laitelkaa kommenttia.

Rauhallista yötä kaikille! :) 

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)

Toiveita ja haaveita tälle vuodelle...

Viime vuosi tosiaan oli rankka vuosi meijän perheelle.  Toivotaan ja rukoillaan, että tästä vuodesta tulee parempi.
Tälle vuodelle onkin suuret odotukset. Tässä olisi muutamia, jotka tulee nyt mieleen
: 

• Toivon että Pikku Karhu alkaisi mahd. pian nukkumaan yönsä. Hän herää niin monta kertaa vielä, että alan olla aika väsynyt monen kuukauden valvomiseen (+ kaikki muut jutut). Kun saisin yöt nukuttua, jaksaisin päivisinkin touhuta paljon enemmän Ison Karhun kanssa. Meillä alkaa siis unikoulu. Yöpalvelut loppui nyt tähän.   

• Toivon että mieheni työtilanteet menisivät niin, että voin olla lasten kanssa kotona vielä syksyn jälkeenkin. 

• Haaveilen että saisimme mieheni kanssa yhden viikonlopun, milloin olemme kahdestaan ja rentoudutaan sekä keskitytään vaan avioliittoomme. 

• Rukoilen myös, että tänä vuonna saisin käytyä enemmän seurakunnassa, luettua Raamattua sekä pääseväni läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa. Kaipaan myös ylitse vuotavaa iloa elämääni. 

• 
  Rukoilen että saisin tänä vuonna olla enemmän välittämässä Jumalan rakkautta muille ihmisille. Haluan kulkea rinnalla ihmisten ollessa elämän tärkeimpien kysymysten äärellä. 

• Haluan olla näkemässä, kun Jumala tekee ihmeitä. Tiedän että Hän tekee niitä, sillä oon kokenu sellaisia elämäni aikana. 

• Toivon myös että voisin saada tänä vuonna yhden uuden ystävän.

• Tavoitteenani on saada aikaiseksi liikkua enemmän. Haluaisin saada itseäni timmimpään kuntoon synnytyksen jäljiltä.

• Toivon että tämän vuoden jälkeen voisin todeta olleeni vielä parempi ja rakastavampi sekä kärsivällisempi äiti sekä vaimo. 

• Toivon että tästä tulee fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti sekä hengellisestä paras vuosi ikinä! 

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta) 

sisustusvimma iski...

Viikko kului mun vanhemmilla maalla.
Satuin eilen liukastumaan terassilla tuodessani vaunuja sisälle. Satutin vasemman hartian, mutta Pikku Karhulle ei onneksi käynyt mitään. Tänään selkä ja vuorostaan oikea hartia ovatkin sitten kiukutelleet.

Kissa löysi hyvän nukkumapaikan Pikku Karhun toppapuvun päältä

Iltaisin kun en meinannut saada unta, aivot raksuttivat ja sisustusideoita syntyi. Olen löytänyt uuden mielenkiinnon ja innon sisustamiseen.

Löysin sieltä aitasta vanhan ikkunan, jonka haluan makkarin seinälle. Siihen voisi laittaa valokuvia perheestämme sekä jotkut valot.

Jotain tämän suuntaista varmaankin haen

Haluaisin tehdä meille yöpöydät vanhoista perunalaatikoista tms. puulaatikoista. Kyseiset laatikot ovat vaan vielä hakusessa...

Jotain tämän tyylistä. Mietin vielä olisiko valkoiset vai puun väriset

Haaveilen, että löytäisin jostain sellaisen vanhan lipaston kirjahyllyjen tilalle. Sisälle saisi kirjat mahtumaan ja päälle saisi tietokoneen. Se voi jäädä toistaiseksi haaveeksi, kun hintoja katselee. :(

Olemme jo jonkun verran saaneet sisustettua kotiamme mieleiseksemme. Tämä tuntuu oikeasti nyt kyllä siltä kodilta. Edellinen asuntomme ei ollut sitä...Olkkarissa teemaväreinä ovat viininpunainen ja tumma sekä ajattelin kullan värisellä tehdä pientä loppusilausta. 

Tässä jotain otoksia joita tänään otin: 

Saimme tuon peilin kihlajaislahjaksi. Se koristaa olkkarimme seinää. 

Minusta se on ihana! <3 

Maalasimme Ison Karhun ja pikkusiskoni kanssa vanhat jakkarat punaisiksi. Leikkasin Viivi ja Wagner sarjakuvia, joita ajattelin kiinnittää jakkaroihin. Miltä näyttää?

Makkarimme nurkassa komeilee miehen kontrabasso. Jos saisin haluamani lipaston, basso sopisi sen kanssa loistavasti. (reunassa näkyy tuleva ikkunanpoka)

Makkarin kirjahyllyn päälle tein lasipurkeista tuikkukipot. Pohjalle laitoin hieman sisustushiekkaa. Hiekkaa voisi kyllä olla enemmänkin, mutta se loppui nyt tällä erää kesken. Huomasimme kynttilöiden varjojen muodostavan kaksi yhtenäistä sormusta jotka muodostivat sydämen.  Näytti todella upealle! 

Makkarin ikkunassa pitsiverhot. Yöpöydän valona on maljakosta tuunattu lamppu. Maljakkoon laitettu sellufaania ja valosarja. Idea poimittu äidiltäni.

Laittelen kuvia kunhan saan sisustusideoitani toteutettua. 

Iso Karhu oli tänään illalla isin kanssa uimassa. Minä vietin aikaa Pikku Karhun kanssa ja samalla laittelin vähän kotia. Leikimme ja kuuntelimme ylistysmusiikkia. Ihanan rauhallinen ilta ollut. 

Nyt kun on kotona kaikkien rakkaiden kanssa niin unikin alkaa maittaa eri tavalla. Toivotaan että niskasärky antaa nukkua...Ainakin saa nukkua pitkästä aikaa oman kullan vieressä. <3 

I miss you and i love you

Arjen keskellä helposti unohtuu, miten arvokasta ja ainutlaatuista on elämäänsä saanut.


Tuon muuttohässäkän ja lasten tämän hetkisen vaiheen keskellä helposti jäänyt huomioimatta se rakas puolisi. Hän kenen kanssa olemme tiimi.

Jossain vaiheessa tuntui ihan hyvältäkin olla välillä erossa toisistamme. Nyt tulee jo muutamassa tunnissa ikävä. Se on hassua miten tilanteet ja tunteet muuttuvat...

Viime kesänä ja syksynä Jumala alkoi luoda meidän avioliittoa aivan uudelle ja puhtaalle pohjalle. Se on ollut vaikea ja kipeä polku, mutta olemme sanoneet tahdon ylä- sekä alamäessä.
Olemme aivan uudella tasolla löytäneet toisemme ja yhteyden sekä avoimuuden.


Arjessa toisen käytöksessä pikku asiat alkavat helposti ärsyttää. Nyt kun mieheni on viikon toisella paikkakunnalla, minulla on jo aivan kamala ikävä. Olemme olleet vasta kaksi yötä erossa toisistamme. :D
Tunnen kaipaavani pieniä asioita. Kaipaan hänen hellää kosketustaan, hänen rakastavaa halaustaan, hassuttelevia pusuja, huonoja mutta kuitenkin niin hyviä vitsejään, syvällisiä keskusteluitamme sekä monia muita juttuja. Minusta tuntuu, että olen vain puolikas ihminen ilman häntä.

Haluan panostaa avioliittoomme ja pitää siitä huolta. Avioliiton ei tulisi olla kenellekkään vain itsestäänselvyys. Niin moni avioliitto päättyy eroon, koska ei panosteta kommunikointiin. Toki on monia muitakin syitä, miksi avioliitto päättyy eroon.


Haluan rohkaista kaikkia aviopareja ensin tekemään aivan kaikkensa ennenkuin päätyy eroon. Avioliittoviikonloppukin voi jo muuttaa aivan kaiken. Rukoilkaa teidän ainutlaatuisen liittonne puolesta. Pyytäkää ihmisiltä esirukousta. Kirjoittakaa toisillenne asioista tai tunteista, mistä on vaikea puhua.

 Jeesus, tahdon sulkea rakkaimpani sinun syliisi. Kosketa sinun rakkaudellasi. 
Kiitos Jeesus, että siunaat meidänkin avioliittoa. Yhdistä meitä koko ajan enemmän toisiimme sekä Sinuun. 

Haluan tällä kirjoituksella rohkaista teitä kaikkia lukijoita. Haluan myös olla itse tukemassa juuri teidän avioliittoanne ja rukoilemassa teidän puolestanne. Minulle saa laittaa viestiä ja pyytää kaikissa asioissa rukousta.

P.S. Rakastan sinua valtavasti kultaseni! Minulla on ikävä sua jo nyt. Jumala pitää kaikesta huolen. Käännytään yhdessä Hänen puoleensa.

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)

Onko mulla oikeutta mun tunteisiin?

Aina puhutaan, että kyllä nuorena jaksaa...

Välillä mietin, että onko mulla oikeutta olla väsynyt ja alavireinen. En oo kahden lapsen yksinhuoltajaäiti enkä ole sokea pienten lasten äiti tai muuta vastaavaa.

Päivisin olen yksin lasten kanssa. Ison Karhun kanssa on nyt muuton jälkeen saanut vääntää suunnilleen joka asiasta aamusta nukkumaan käymiseen asti. Hänen käytöksensä on hyvin uhmakasta teoilla sekä puheilla ja lisäksi toisinaan hän ärsyttää Pikku Karhua ihan tahallaan. Joka päivä meillä on kyllä joku ihana hetki yhdessä.
Pikku Karhu ei viihdy mielellään muualla kuin sylissä. Kotityötkin pitäisi hoitaa siinä kaiken keskellä.
Illalla kun saa taistelua Ison Karhun nukkumaan ja Pikku Karhukin viimein nukahtaa, itsenkin tekee mieli vain kaatua sänkyyn. Pikku Karhu heräileekin sitten yöllä 3-5 krt. Jonkun mielestä se voi olla vähän, mutta minua se määrä väsyttää. Tarvitsisin nimittäin normaalisti yössä n. yhdeksän tuntia yhtä jaksoista unta.

Vuosi sitten syksyllä romahdin ja masennuin. Aina jaksava nuori nainen ei vain enää jaksanutkaan. Siitä on noustu pikku hiljaa Jumalan työn kautta. 

Tässä vuoden sisällä on ollut monia rankkoja vaiheita elämässämme, joista en nyt kirjoita sen tarkemmin. Paljon ahdistusta ja kyyneleitä on mahtunut pieneen aikaan. Välillä tullut kyseltyä, että missä Jumala ja Hänen apunsa on meidän elämästä.  Jälkeen päin, kun katsoo niin Jumalan huolenpito ei kuitenkaan ollut hävinnyt meidän elämästämme. 

Muuton jälkeen olen jälleen tuntenut itseni välillä väsymyksen lisäksi alavireiseksi. Koen siitä kuitenkin huonoa omaatuntoa, koska mulla on mies mun tukena ja asiat sillai hyvin sekä olen kaikenlisäksi nuori. Kyllähän silloin pitäisi jaksaa ja vielä hymyilläkkin.

Rakastan mun perhettä todella paljon ja olen onnellinen heidän kanssaan.
Kysymykseni kuitenkin välillä on, että onko mulla oikeus kaiken hyvän keskellä olla väsynyt ja alavireinen?
Nämä olivat tällä kertaa tällaisia syviä henkilökohtasia pohdintoja...

Rukoukseni Jumalan puoleeen on ollut jo pitkään ja edelleen , että saisin yliluonnollisen 
Hänen ilonsa ja rauhansa elämääni. 
Kaipaan tuota juuri itselleni. 
Kaipaan Jumalan rakkautta ja Jumalan läheisyyttä.

 

(P.S. kuvat Googlen kuvahausta)