Elämän tarina

Juokset läpi elämän paikasta toiseen ja joka puolella on pelkkiä umpikujia. Lopulta joudut selkä seinää vasten ja katsomaan itseäsi peilistä. Huomaat peilistä sinua katsovan silmiin joku ketä et enää tunnista. Silmissäsi vilisee kuluneet vuodet; Kaikki ne teot joita et uskonut tekeväsi, kaikki ne sanat joita et uskonut sanovasi, kaikki ne ihmiset joita et uskonut tapaavasi. Ihollasi tuntuu kaikki ne kosketukset, kaikki ne pelot, kaikki ne traumat. Korvissasi soi kaikki ne kommentit, joita satuttamasi ihmiset huusivat. Koitat laittaa musiikkia kovemmalle hiljentääksesi nuo äänet, mutta kaikki biisit kertoo juuri sinusta ja elämästäsi. Huudat peilille: " Kuka sinä olet? En tuo ole minä. En minä halua olla tuollainen." Tunnet kuinka pulssi kiihtyy, etkä saa enää henkeä. Lyyhistyt maahan täristen itkemään. 

Elämä kertoo monta tarinaa, joihin kuuluu niin paljon rikkinäisiä ihmissuhteita, niin paljon pettymyksiä, niin paljon kyyneleitä. Jokaisella on omat ongelmat ja möröt, joita toiset peittää paremmin kuin toiset. Jotkut katkeroituvat, jotkut menettävät uskon ihmisiin, jotkut kovettavat sydämensä, jotkut käsittelevät omat möröt. Niin monet juoksevat, kunnes tulee umpikuja toisensa jälkeen. Umpikujassa toiset tarttuvat pulloon, toiset huutavat kunnes eivät enää jaksa, toiset lyövät kunnes ei enää satu, toiset hakevat lohtua muista ihmisistä, toiset jatkavat samaa juoksemista uuteen umpikujaan. Joskus voi tuntua, että sekoot. Joskus voi tuntua, ettet selviä. Joskus voi tuntua, ettet osaa elää tätä elämää. Joskus voi tuntua, että haluat luovuttaa. Joskus voi tuntua parhaalta elää elämää yksin suojellaksesi itseäsi ja muita. Joskus voi tuntua, että haluat muuttaa itseäsi ja suuntaasi. Et halua olla enää tuo ihminen, joka katsoi sinua peilistä. Haluat jättää sen siihen umpikujaan, etkä halua sitä enää mukaan matkallesi. 

Vaikka pelottaa, nouse varovasti seisomaan. Vaikka aluksi sattuu ja tekisi mieli luovuttaa, huomaa hetki kerrallaan seisovasi omilla jaloillasi. Vaikka haluaisit juosta, seiso vain paikoillasi. Vaikka jalat tärisevät ja syke kiihtyy, sinä selviät. Kun tunnet rauhan sisälläsi, ota varovasti askel kerrallaan. Huomaat vielä jonakin päivänä, että selvisit. Näet peilissä sen upean ihmisen, millaiseksi sinut tarkoitettiin. Voit kertoa seuraavalle umpikujassa itkevälle, että siitä voi selvitä. 

Löydätkö sinä itsesi tästä elämän kertomasta tarinasta? 

Sähköisku

Onko sinulle käynyt koskaan työtapaturmaa? Oletko miten tapaturma-altis? 

Minä olen aina ollut jotenkin tapaturma-altis ja osa tilanteista on ollut sellaisia, että harvemmin sellaista tapahtuu. Olen kertonut näistä tapahtumista täällä blogissakin. 

Tänään tapahtui työtapaturma, joka ei suoranaisesti ollut minun syytäni. Koitin asiakastapaamisella laittaa työhuoneeseeni valoja päälle. Toiset valot syttyivät normaalisti, mutta toiset alkoivat vilkkua. Sain valokatkaisimesta sähköiskun oikean käden sormilleni ja säikähdin kamalasti. Katkaisimesta iski kipinää ja vähän nousi savua ja sekä kuulua omituista ääntä. Soitin kiinteistöasioita hoitavan miehen paikalle ja hän totesi, että tarvitaan sähkömies vaihtamaan katkaisin. 

Jatkoin asiakastapaamisen loppuun, mutta loppupuolella jouduin myöntämään käden olevan hieman kipeä ja puutunut. Kävin kertomassa työkavereille, jotka olivat ehdottomasti työterveyteen yhteydenoton kannalla ja lopulta suostuin soittamaan. Esimies oli samaa mieltä työterveyteen soittamisesta ja hän ilmoitti eri paikkoihin tilanteen. 

Päivän mittaan olo muuttui hieman omituiseksi ja tuntui, että sähköä menny läpi kropasta. Kättä ja jalkaa hieman koski ja sähkötti sekä puudutti. Lopulta lääkäri vastasi soittopyyntööni ja epäili sähköiskun menneen sormista sisään ja jalasta ulos. Epäili menevän itsestään ajan kanssa ohi, mutta suositteli päivystyksessä käyntiä. 

Päivystyksessä he ottivat sydänfilmin, verikokeita, lämmön ja verenpaineet.  ja olin tarkkailussa. Olin tarkkailussa vajaan kaksi tuntia, jonka jälkeen lääkäri kertoi tuloksia. Kaikki arvot olivat kunnossa ja pääsin kotiin. Selvisin ilmeisesti säikähdyksellä ja lievillä kivuilla, joihin auttaa aika ja kipulääke. Tarvittaessa päivystykseen voi olla uudelleen yhteydessä, mutten usko tarvivani sitä.

Tällainen päivä tänään ja saan olla kiitollinen, ettei käynyt pahemmin. 

Säröjä peilissä

Ihminen on kuin peili. Näemme itsemme toisten ihmisten kautta, kuten peilistä. Elämä ja toiset ihmiset tekevät meihin säröjä. Kun katsomme itseämme rikkinäisesti peilistä (eli elämme toisten ihmisten kanssa), alamme helposti nähdä itsemmekin viallisena ja rikkinäisenä. Jos säröiseen peiliin osuu oikeanlainen valo, heijastuu siitä jotain erityistä ja kaunista. Jos säröiseen peiliin iskee fyysisen tai henkisen nyrkin, voi peili hajota kokonaan pieniksi palasiksi. Tässä postauksessa on hieman minun säröistäni ja sen kautta tulevista peloistani. 

Huomaan jollain tasolla ihastuvan uusiin ihmisiin, joiden kanssa on mukavaa. Tuo ihastuminen ei ole romanttista tunnetta, vaan minua kiinnostaa oppia tuntemaan lisää uutta ihmisistä. Ihastun helposti ja se on pelottavaa, koska en enää tiedä milloin se on oikeasti romanttista ihastumista ja milloin se on aiemmin mainitsemani ihastumisen tunnetta ja halua tutustua uusiin ihmisiin kaverina. En tiedä milloin tuota ihastumisen tunnetta kannattaa kuunnella ja milloin ei, koska aiemmin kun olen kuunnellut asiat etenivät nopeasti huonolla lopputuloksella. Minun kiinnostukseni uusiin ihmisiin tutustumisessa myös tulkitaan toisinaan väärin, koska olen sosiaalinen ja huumoria viljelevä ihminen.

Minua pelottaa, että joku vielä joskus rakastuu minuun. Pelkään etten osaa olla hänen kanssaan ja kohdella hänen ansaitsemallaan tavalla. Pelkään vielä lisää rikkovani häntä tai hänen rikkovan minua. Jos päästän jonkun niin lähelle että hän näkee kaiken minussa, tuo ihminen varmasti säikähtää ja lähtee. Pelkään toistavani samoja virheitä, joita olen tehnyt aiemmin. Pelkään omalla toimillani pilaavani kaiken ja tuottavan kaikille jälleen kerran suuren pettymyksen. Pelkään etten osaa sitoutua ja olla oikealla tavalla parisuhteessa. Mitä oikea rakkaus on? Mistä tietää suhteen olevan kestävällä pohjalla? Olen herkkä ja elämässäni on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat tehneet minusta varovaisen ja epävarman. Jos löydänkin joskus jonkun hyvän ihmisen, työnnänkö hänet pois omien pelkojeni takia? Pelkään etten voi löytää kestävää ja tasapainoista parisuhdetta. Pelkään että hukkaan taas itseni muiden miellyttämiseen ja tarpeisiin. En koe vielä löytäneeni tasapainoa siinä, kuka minä olen ja mitä minä tarvitsen, missä haluan asua ja mitä elämälläni tehdä. Parisuhteessa molempien pitäisi pystyä seisomaan omilla jaloillaan ja samalla tasapainottaa toista. 

Pelkään ettei kukaan voi kestää tätä meidän arkielämää. Minun mukanani tulee kaksi erityislasta omalla rikkinäisellä taustallaan. Heidän perheensä on hajonnut jo kahdesti. Lapset ( varsinkin PikkuKarhu) tarvitsevat minulta paljon ja heidän kanssaan arjessa on monia sellaisia asioita, joita ei välttämättä ulkopuoliset tule ajatelleeksi. Arjen tulisi olla tasapainoista ja turvallista sekä keskinäisen rakkauden näkyä. Lasten ei pidä koskaan enää kokea kenenkään miehen olevan mustasukkainen äidistä, pelottava tai sellainen joka suuttuu kaikesta. Jos joku mies minuun rakastuu, hänen tulisi rakastaa minun lapsiani kuin omiaan. Hänen tulee antaa rajoja ja rakkautta lapsille, vaikka he niitä aluksi kokeilevatkin. 

Pelkään ettei kukaan voi kestää tätä epävarmuutta ja jatkuvasti muuttuvia tilanteita sekä ulkopuolelta tulevaa painetta. Minun ja lasten mukana tulee myös lasten isä, hänen vaimonsa ja suku. Monet sanovat, että eksän pitäisi olla taakse jäänyttä ja olla yhteyksissä vain pakollisissa lasten asioissa. Jos näin ei ole niin silloin ei ole päässyt yli, mutta asiat eivät oikeasti ole noin mustavalkoisia. Lasteni isän sairaus, epävakaus ja katkeruus vaikuttavat paljon meidän (erityisesti minun) elämään. Välillä meillä on rauhallisempaa, hiljaisempaa ja paremmin tullaan toimeen. Sitten kun on huono kausi, kaikki kääntyy aivan päälaelleen. Nuo huonot kaudet kuormittavat minua todella paljon ja minun on pakko pystyä puhumaan niistä jollekin ilman, että hän syyllistää minua vielä lisää. 

Joskus tuntuu, että näen peiliin katsoessani kovin hukassa, sekaisin olevan rikkinäisen "prinsessan". Joskus tuntuu, että minun on parempi elää loppuelämäni ilman parisuhdetta ja olla päästämättä ketään liian lähelle itseäni. Näin ei satuta ja riko muita, eikä muut minua. Samaan aikaan kuitenkin kaipaan minun ja lasten elämään turvaa ja huolenpitoa. Minäkin kaipaa rakkautta ja hyväksyntää sellaisena kuin olen. Monenlaisia ajatuksia ja tunteita mahtuu ihmismieleen. Ei auta jäädä liikaa tunteisiin makaamaan, mutta tää kirjoittaminen jotenkin auttaa mua purkamaan. Ehkä joku löytää jotain samaa itsestää, ehkä tää voi jotain edes vähän lohduttaa. Ehkä joku ymmärtää paremmin mua, ehkä joku saattaa kauhistua. Keräsin kuitenkin rohkeuttani ja avasin sisimpääni kertoakseni, että hei tässä mä oon säröjä täynnä olevana peilinä. 

Ihmissuhteiden palapeli

 Tuntuuko sinusta koskaan, että elämä ja ihmissuhteet ovat vaikeita? Minusta tuntuu sille yllättävän usein ja tämä postaus kertookin siitä. Joitakin asioita ja tunteita on vaikeaa pukea sanoiksi. Monet biisit puhuvat minulle elämästä ja herättävät ajatuksia sekä niiden kautta uppoudun pohtimaan omaa ja muiden elämää. Olen tänäänkin kuunnellut paljon musiikkia ja tuntuu kuin kaikki biisit puhuisivat minulle. Jos on aikaa pysähtyä ja viimeistään kun loukkaa toista ihmistä, tulee huomattua kuinka rikkinäinen ja vajavainen sitä ihminen on. Tätäkin surullisempaa on jos ihminen ei sitä itse huomaa. 

Olen tällä viikolla joutunut näihin tilanteisiin omassa ja läheisteni elämässä; meillä on sukulaisten kesken surullinen tilanne, jossa monia ihmisiä on loukattu. Itse loukkasin erästä minulle läheistä ystävääni. En avaa tilanteita enempää kuin, että petin ystäväni luottamuksen omalla ajattelemattomuudellani. Olen huomannut näissä tilanteissa taas, kuinka tärkeää avoimuus ja puhuminen sekä rehellisyys ovat kaikissa tärkeissä ihmissuhteissa. Jos on epävarma tai jokin asia painaa, siitä on hyvä puhua rehellisesti kyseisen ihmisen kanssa ennen kuin tekee mitään omia valintoja tai johtopäätöksiä tai alkaa salailla asiaa. Jokainen varmasti tekee virheitä ihmissuhteissa, mutta niistä on tärkeää pystyä puhumaan myös jälkeenpäin rehellisesti ja myöntää virheensä sekä pyytää anteeksi. Se on eri asia, onko toinen ihminen valmis antamaan anteeksi. Jos joku ihminen on tärkeä ja häntä arvostaa, se kannattaa kertoa ja näyttää hänelle. 

Minä haluan kaikille ihmisille pelkkää hyvää ja haluan usein suojella läheisiä ihmisiä vaikeilta tilanteilta ja murheilta, enkä usko olevani ainut tällainen ihminen. Olen kuitenkin usein niissä hetkissä satuttanut ihmisiä entistä enemmän. Olen koittanut löytää oikeaa suuntaa elämässäni ja mitä minä itse haluan elämältäni. Yritykset ovat kuitenkin useita kertoja menneet pieleen ja saaneet aikaan pelkkää kipua sekä lisää rikkinäisyyttä. Joistakin valinnoista on seurannut oikeita ratkaisuja ja hyviä seurauksia. Kukaan muu ihminen pysty minua pelastamaan toista, eikä toiseen ihmiseen voi takertua. Toiselle on vaikeaa kertoa, kuinka hänen tulisi elää. Jokaisen täytyy itsen miettiä elämäänsä, löytää oikea suunta ja päästä jaloille sekä löytää tasapaino elämään. Ihminen on monimutkainen, kun sisällä vaikuttavat tunteet, ajatukset, järki, alitajunta sekä menneisyyden haavat. Näistä pitäisi osata valita se ääni jota kuuntelee ja rakentaa elämän palapeliä. Joskus kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin sanoo tai tekee asioita. Jokainen tekee virheitä, mutta niistä tulisi oppia ja olla toistamatta. Lähellä olevat ihmiset voivat olla tukena ja kuunnella, mutta itsen pitää tehdä elämän valinnat ja tarvittaessa muuttua sekä muuttaa omaa toimintaa. Ei voi aidosti rakastaa muita ympärillä olevia tai olla tasapainoisessa parisuhteessa, ennen kuin oppii olemaan itsensä kanssa ja rakastamaan itseään. Yksi elämän tärkeimmistä ohjeista on " Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan." Sanat kiitos ja anteeksi ovat myös erittäin tärkeitä osata. Tämä viikko on ollut hyvä muistutus minulle näistä kaikista ohjeesta ja pyrin taas paremmin noudattamaan sitä. 

Kannattaa siis olla tärkeissä ihmissuhteissa rehellinen, kohdella kuin haluaisi itseä kohdeltavan ja puhua avoimesti asioista.