Isosiskolle Taivaaseen

"Olet aina sydämessäni". ❤

Viime viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää ja monet olivat vieneet kynttilän rakkaansa muistoksi. Hautausmaa näytti pimeällä todella upealle kynttilämerelle. 

Marraskuu on vuoden pimein kuukausi ja silloin mielenikin muuttuu pimeämmäksi. Väsymys on seurana aamusta iltaan asti, vaikka nukkuisi ja katsoisi kirkasvalolamppua. 
Loka- ja marraskuu ovat kuukausia, milloin mielessäni pyörii paljon rakas siskoni. Olen kirjoittanut hänen menettämisestä useamman postauksen, joita voi myös käydä lukemassa. 
Sinä lähdit nuorena 10.11.2009. Olin siinä hetkessä sinulle hyvin vihainen, että jätit minut. Sinä sait minut kokemaan itseni todella tärkeäksi ja rakkaaksi. Sinä joka pidit kovasti lapsista, et ehtinyt näkemään ihania poikiamme. Sinä joka rakastit sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä ympärillä, et ehtinyt tutustua lasteni isään tai aviomieheeni. Sinä joka rakastit juhlia ja etenkin joulua, et ole enää meidän kanssamme jakamassa paketteja aattoiltana. Sinä kenen vierailuista luonani ehdin vain haaveilla, et nähnyt ihanaa kotiamme. Elämässäni on tapahtunut lähtösi jälkeen todella paljon isoja muutoksia, etkä ehtinyt näkemään niitä. Et myöskään onneksi nähnyt, kuinka sydämeni revittiin kahtia lähtösi jälkeen. 
Saimme kuitenkin kasvaa ja kehittyä yhdessä. Saimme leikkiä lapsena monet leikit ja riidelläkkin. Saimme jakaa yhdessä 17 vuotta elämästämme. Olen kiitollinen kaikesta siitä ja miten tärkeä olin sinulle. Olit erilainen ja lapsena toisinaan se hämmensi ja ärsytti minua. Nyt olen kiitollinen, että opetit minua näkemään elämää ja asioita laajemmin. Sinun uskosi aitous oli ihailtavaa ja sitä toisinaan muistelen. Kauttasi tutustuin moniin mahtaviin ihmisiin ja löysin tieni kehitysvammaisten parissa työskentelyyn. Ilman sinua elämäni ei olisi näin rikasta, mitä se on tähän asti ollut. Kerron lapsille Henna-tädistä, joka on jo Taivaassa. Käymme välillä viemässä haudallesi kynttilän ja muistelen lähtöäsi. Toisinaan kaivan esiin sinusta tekemäni valokuva-albumin ja muistelen yhteisiä hetkiämme. 
Sinä lähdit nuorena, mutta sillä oli joku tarkoitus. Se tarkoitus ei välttämättä koskaan selviä, mutta Jumalan viisaus lohduttaa. Välillä kaipaan sinua kovasti ja pudotan kyyneleitä vuoksesi. Tiedät että olet Taivaassa odottamassa ja haluan juosta omalla vuorollani sinun luoksesi. Siellä saamme olla ikuisesti yhdessä ilman kipua ja murhetta. 

 ❤:llä pikkusiskosi

Mitä sulle kuuluu?

"Mitä sinulle kuuluu?" Nuo kolme sanaa voivat merkitä toiselle ihmiselle todella paljon niiden ollessa aitoja. 

Istun nykyään paljon tietokoneella, mutta silti harvoin ehdin avata blogia. Aikani kuluu koulutehtäviä tehdessä. Opiskelen monimuotoisesti eli meillä on kerran kuukaudessa 2-5 päivää lähiopetusta ja muuten etänä. Tämä tarkoittaa paljon tehtäviä ja joitain verkkoluentoja. Toiset tekevät opiskeluita töiden ohella, mutta itse en toistaseksi siihen pysty. Opiskeleminen vaatii minulta paljon lukihäiriöni vuoksi ja haluan panostaa kouluun niin, että osaan jotain vielä kurssien jälkeenkin. Numerot eivät ole minulle tärkeintä, vaan asioiden oppiminen. 

Olen joutunut käymään paljon erilaisissa tutkimuksissa elokuussa alkaneiden puutumis- ja kipuoireideni vuoksi. Olen myös käynyt säännöllisesti hierojalla, jotta pahat lihaskireydet helpottaisivat. Päähäni ei pääse kunnolla happea ja se aiheuttaa migreenisärkyä sekä pahoinvointia. Tämän hetkiset diagnoosit ovat oikea niska- olkavarsioireyhtymä ja oikoryhti. Sain lähetteen yksityiselle fysioterapeutille, jolla on laaja-alaisempaa osaamista kuntoutukseen. Voi olla että hänellä on tarkentava näkemys diagnoosistani. Toivon tämän alkavan auttaa ja pääseväni taas käymään salilla sekä elää muutenkin normaalia elämää. Oireet ovat hankaloittaneet elämääni koko syksyn ajan.

Iltani kuluvat yleensä perheen ja kotitöiden parissa. Iso Karhu tarvitsee usein apua läksyjen kanssa ja hän turhautuu, jos ei heti onnistu. Niimpä poika tarvitsee paljon kannustusta ja läsnäoloa läksyjen kanssa. Huolellisuutta hänen tarvitsee vielä harjoitella koulutavaroiden ja läksyjen tekemisen kanssa. Toisinaan hän on saanut lähteä uusien kavereidensa kanssa läheiselle skeittirampille leikkimään, kunhan ilmoittaa liikkumisestaan ja tulee seitsemältä kotiin. Heillä tulee usein kahnausta, mutta sitten asioita selvitellään ja taas jatkavat kavereina. Samalla lapset oppivat ihmissuhdetaitoja. 

Lisäksi Iso Karhu aloitti eilen kuukauden kestävän parkour-harrastuksen, josta hän on todella innoissaan. 

Mieheni lapset alkavat olla meillä usempana päivänä, joten arjen toimimaan saaminen vaatii lisää opettelua. Kaikki neljä lasta pitää viedä aamuisin eri paikkoihin ja hakea iltapäivällä. Mieheni pitää ehtiä ajoissa töihin, joten minä kuljetan lapset. Sen jälkeen minun täytyy itsen tehdä koulutehtäviä. Illalla lasten läksyt, ruoat, kotityöt ja iltakuviot sekä ajoissa nukkumaan. Onneksi saamme tähän alkuun tukea lapsiperheiden kotipalvelulta, joka auttaa ruokien etukäteen tekemisessä ja  kodinhoidossa.

Milloin sitten parisuhde? 

Välillä meinaa unohtua miten tuore avioliittomme vasta on, koska elämämme pyörii paljon lasten ympärillä. Olemme varanneet kerran viikossa kahdeksi tunniksi MLL:ltä lastenhoitajan, joka on reilu 60-vuotias nainen. Hänestä on tullut lapsilleni varamummo, joka askartelee ja tekee kaikkea mukavaa lasten kanssa. Silloin me olemme mieheni kanssa käyneet lenkillä, uimassa tai kahvilla. Aika menee todella nopeasti, joten mitään ihmeellistä siinä ei ehdi. Joka toinen viikonloppu meillä on lapsivapaa. Vien lapset perjantaina puoleen väliin ja lasten isä hakee heidät sieltä. Sunnuntaina on palautus samalla tavalla. Viikonloppu menee todella nopeasti ja ajomatkoihin kuluu yhteensä n.4 tuntia.  

Arki on siis hektistä ja marraskuu osaa aina väsyttää, joten välillä jää vastaamatta viesteihin tai puheluihin. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita, etteivät ystävät olisi tärkeitä. Jokainen ystävä on minulle todella rakas ja ovat mielessäni sekä kaipauksessani usein. Uskon arjen ja elämän alkavan helpottaa, kun aletaan kääntyä kevääseen. Haluan ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti. 

Lopuksi haluan kysyä, mitä sinulle kuuluu?