Pääsiäisen viettoa

Lueskelin Pääsiäisenä viime vuotista postaustani Pääsiäisestä ja samalla huomasin, miten moni asia on muuttunut vuodessa. Vanhoja juttuja on kiva itsenkin lukea ja muistella millaista se elämä on ollutkaan.

Tänä Pitkäperjantaina olimme pitkästä aikaa koko perheenä seurakunnassa. Tämän jälkeen menimme rantakahvilalle katsomaan kiertävää kotieläintilaa. Eläimiä oli vähän, mutta ihmisiä oli paljon. Se oli nopeasti kierretty ja mieheni lähti omaan kotiinsa. Illemmalla vanhempani tulivat hieman ekstempore meille syömään ja saunomaan. Meillä oli mukava ja rento ilta yhdessä.

Pääsiäispäivänä olin poikien kanssa seurakunnalla. Iso Karhu pääsi pyhäkouluun kuulemaan Jeesuksen ristintyöstä ja ylösnousemuksesta. Lapsilta oli kysytty, että kuka haluaisi antaa elämänsä Jeesukselle. Iso Karhu oli ensimmäisenä nostanut käden ylös ja sitten he olivat rukoilleet. Kyllä äidin sydämessä läikähti, kun kuulin asiasta.

   Jumalanpalveluksen jälkeen menimme toisille isovanhemmille syömään pääsiäisateriaa. Paikalla oli myös muita mieheni sukulaisia. Ruokana meillä oli lammasta, naudan paahtopaistia ja kasviksia sekä kermaperunoita. Ruoan jälkeen Iso Karhu pääsi etsimään piilotettuja suklaamunia kuvavihjeiden avulla. Pikku Karhulle oli oma "muna", joka oli pieni pupu ja maissinaksuja. 

Jälkiruokana meillä oli mämmiä ja hedelmärahkaa. Meillä koko perhe tykkää mämmistä. Pikku Karhukin söi oikein kaksin käsin. Lapset olivat aivan onnessaan, kun leikittäjiä löytyi ja tarjolla oli kaikenlaista hyvää syötävää. Illalla kävimme vielä pienellä lenkillä, jotta pahimmat sokerihumalat sai karistettua. 

Eilen, toisena Pääsiäispäivänä, meillä ei ollut mitään suunnitelmia. Pikku Karhun toiveesta lähdimme ekstempore maalle viettämään vapaapäivää. Iso Karhu pääsi papan kanssa metsäretkelle ja Pikku Karhu pääsi kanssani isomummolle kylään. Päivä oli todella kaunis ja lämmin. Pikku Karhu pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa pyöräilyä ja hän tykkäsi kovasti. 

Meidän Pääsiäinen sisälsi jälleen Jeesuksen ja seurakunnassa käymisen. Ilman Jeesusta elämällä ei olisi merkitystä. Lisäksi vietimme aikaa rakkaiden sukulaistemme kanssa ja nautimme hyvästä ruoasta. <3 

                                                (Kuva Googlen kuvahausta)

                                                          (Kuva Googlen kuvahausta)

 

Millainen Pääsiäinen sinulla oli?

Kiirastorstai

Kiirastorstai on siis Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstai.
Raamatussa kerrotaan, että Jeesus vietti silloin viimeisen ateriansa opetuslasten kanssa ja kertoi pois menostaan sekä opetti ehtoollisen vietosta.

                                                            (Kuva Googlen kuvahausta)
 
"Hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.'" (Luuk. 22: 19)

Meidän seurakunnalla järjestettiin toista kertaa yhteiskristillinen kiirastorstain lammasateria. Viime vuonna aterialla oli niin suuri suosio, että paikat loppuivat kesken. Minä olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tykkäsin tuosta illasta.

Alussa pastorimme kertoi taustaa, miksi Pääsiäisenä syödään lammasta. Se johtaa kauas Egyptiin asti, jolloin israelilaiset pääsivät vapauteen orjuudesta. Silloin teurastettiin karitsa ja  sen verellä siveltiin oven pielet. Se oli merkkinä heistä, jotka olivat Jumalan valittua kansaa. Jumala armahti jokaisen kodin, jonka ovenpielet olivat sivellyt.

Meille oli valmistettu ateria, joka oli todella hyvää. Liha ja kasvikset olivat todella mureita. Ruokailun lomassa vaihdettiin ystävien ja tuttavien kanssa kuulumisia. Jälkiruuaksi oli vielä perinteiset pullakahvit.

Pastorimme kertoi myös siitä, miten kiirastorstai liittyy Jeesukseen. Lopussa vielä vietimme ehtoollista. Tuosta kiirastorstai-illasta alkoi Jeesuksen kärsimys. Hän olisi voinut jättää sen tekemättä, mutta teki sen jokaisen meidän ihmisen puolesta. Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa kärsiä ja kuolla meidän pahojen tekojemme tähden.

Lue Raamatusta lisää Pääsiäisestä: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Rauhallista Pääsiäisen aikaa kaikille! <3 

                                  (Googlen kuvahausta)

Pääsiäiskoristeet

Emme ole aiempina vuosina laittaneet mitään pääsiäiskoristeita. Iso Karhu on kerhossa laittanut rairuohon ja siihen se on jäänyt.

Tänä vuonna kuitenkin innostuin Ison Karhun kanssa askartelemaan raihuonokipon. Meinasin että teemme tipun, mutta Iso Karhu halusi tehdä siitä Angry Birds- kuninkaan. Hän toteutti tarkan visionsa lähes kokonaan itse.

Iso Karhu halusi lähteä vaarin kanssa Pääsiäisostoksille. Me aikuiset emme tienneet mitä se pitäisi sisällään, mutta Isolla Karhulla oli jälleen tarkka visio. He tulivat takaisin pääsiäismunien ja -koristetarvikkeiden kanssa.

Noh, minä lasten kanssa maalasin styroksisia pääsiäismunia. Pikku Karhukin oli aivan innoissaan. Iso Karhu halusi seuraavana päivänä vielä liimata pieniä karvapalloja. He ostivat myös koristetipuja ja rairuohon kylvöalustan.

Niimpä meillä on tänä vuonna neljä rairuohoa (Iso Karhu teki yhden päiväkodissa) ja pääsiäismunakoristeita sekä tipuja. Vaikka ne eivät ole meillä Pääsiäisen tärkein asia, ne ovat hauskoja.

Miten teidän Pääsiäisvalmistelut? Askarteletteko tai kylvättekö rairuohoa?

Seikkailemassa

Olimme viikonloppuna piiitkästä aikaa maalla. Kovasta flunssastani huolimatta ulkoilin lasten kanssa ja ulkona oli myös helpompi hengittää. Ulkoilujen jälkeen huomasin oloni olevan kipeämpi, mutta sitten lepäsin hetken viltin alla. Otin muutenkin joka päivä pienet päikkärit.

Keväinen hanki kantoi ja pääsimme hyvin kulkemaan pellolla sekä metsässä. Välillä potkukelkkailimme pitkin peltoja ja sitten laskettiin pulkalla mäkeä.

 

 

Eilen päätin näyttää Isolle Karhulle vanhan maakellarin, joka ei ole ollut käytössä enää vuosiin. Kävimme siellä sisällä ja se oli pienelle pojalle jännittävä juttu. Innostuimme Ison Karhun ja siskoni kanssa ja päätimme jatkaa tuota "seikkailua". Kävelimme paikoissa, minne kesällä ei pääsisi. Iso Karhu halusi olla meidän "johtaja" ja päättää minne suuntaan menisimme. Toki me katsoimme, olivatko hänen reittinsä turvallisia. Kiipesimme sopivista kohdista ylemmäs kalliolle ja lopulta olimme huipulla. Siellä hetken käveltyämme etsimme uuden, turvallisen paikan, mistä mennä alas. Matkalla näimme todella kauniita luonnon paikkoja, jotka halusin koittaa ikuistaa kameralla. Se tunnelma ei kuitenkaan valitettavasti välity samalla tavalla kuvasta kuin paikanpäällä. Koskematon luonto on vain jotain niin kaunista ja minusta se kertoo Jumalan ihmeellisyydestä.

Eilinen retki oli Isolle Karhulle niin mahtava juttu, että hän halusi tänäänkin lähteä seikkailemaan. Ilma ei ollut niin kaunis ja satoi lunta. Kävelimme metsässä ja tutkimme eläinten jälkiä ja kuuntelimme lintujen laulua. Matkalla kävimme myös katsomassa papan töiden tekemistä. Kävellessämme metsässä, päädyimme pienelle järvelle. Sen jää oli vielä todella paksua. Kuljimme kuitenkin varmuuden vuoksi melko rannassa. Löysimme monia mielenkiintoisia paikkoja. Iso Karhu oli aivan tohkeissaan päästyämme takaisin mummilaan.

 

 

Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni ja olen tainnut kertoa siitä aiemminkin. Luonnossa minun on helppo rauhoittua ja kohdata Jumalaa. Metsissä on monia kauniita asioita, jotka eivät ole ihmiskäsin tehtyjä. Se näyttää kiehtovan myös Isoa Karhua.

Lapset ovat erilaisia

Tuleeko sinun vertailtua lapsiasi?  Minun täytyy myöntää, että tiedostamattani teen sitä.

Iso Karhu on kehittynyt nopeasti ja hänen kohdallaan erilaiset iän mukaiset siirtymävaiheet ovat menneet helposti. Uhma hänellä on ollut voimakas. Iso Karhu oli 9kk, kun hän sanoi ensimmäisen sanansa ja 11kk ikäisenä hän lähti kävelemään.
Välillä mietin miten "vauva" Pikku Karhu vielä onkaan, vaikka hän on 1v.9kk. Tuon ikäisenä Iso Karhu puhui jo kahden tai kolmen sanan lauseita, rakenteli palapelejä, söi haarukalla, joi tavallisesta mukista ja paljon muuta.

Pikku Karhu puhuu edelleen "papa, mamama"-kieltä. Hänellä tulee vain muutama selkeä sana: "pappa", "heppa", "joo", "hyvä", "e-ei", "ohoh". Muut sanat tulee papa kielellä, vaikkakin tavumäärä on oikea. Hän kuitenkin ymmärtää monia sanoja ja puhetta.
Pikku Karhulla on palapelejä, muttei hän oikein jaksa keskittyä niihin. Jos alustassa on sama kuva johon pala tulee, sitten hän saattaa yrittää laittaa siihen.
Pikku Karhu syö ruokansa edelleen sormin. Hän osaisi syödä lusikalla, mutta se toki on hitaampaa. Kotona hän ei suostu juomaan nokkamukista, vaan juo tuttipullosta. Isovanhemmilla hän kyllä osaa juoda nokkamukista. Olen kokeillut tavallista mukiakin, mutta sen hän heittää pöydälle.

Heräsin vähä aikaa sitten tähän vertailuun. Koitan muistuttaa itseäni siitä, että lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Lisäksi Iso Karhu on aina ollut motorisesti niin lahjakas, että hän on hieman huono vertailukohta. Pikku Karhu on sen verran aktiivinen, ettei hänellä ole "aikaa" pikkunäpertelyyn. Iso Karhu oli tuon ikäisenä ollut jo perhepäivähoidossa ja aloitti päiväkodin, joten sekin on varmasti vaikuttanut. Silloin kun Iso Karhu oli taapero, meillä oli vain yksi lapsi ja hän sai kaiken huomion. Nyt on kaksi lasta jotka tarvitsevat huomiota omiin juttuihinsa ja elämäntilanne muutenkin todella erilainen. Lisäksi koitan muistuttaa itseäni siitä, mitkä Pikku Karhun lähtökohdat ovat olleet. Hän oli elämänsä ensimmäiset kolme viikkoa sairaalassa ja taisteli hengestään. Se voi ihan hyvin vaikuttaa hieman taustalla. Saamme siis olla kiitollisia siitä, että Pikku Karhu on noin aktiivinen ja iloinen lapsi sekä kehittynyt noinkin hyvin. Hän on kuitenkin aivan normaali ja terve lapsi.
Mitä sitten jos hän ei kaikkia juttuja opi heti?Hän on vielä kanssani kotona, eikä se haittaa ettei hän osaa vielä kaikkia juttuja. Hän kyllä ehtii oppia ne ja tehdä niitä moneen kertaan. Hänellä ei tarvitse olla kiire kasvaa isoksi.

Lapsia ei siis tulisi vertailla tai sitä ei tulisi tehdä ainakaan heidän kuullensa. "Vertailtava" lapsi voi kokea alemmuuden tunnetta ja riittämättömyyttä. Vastaavasti se keneen verrataan voi alkaa käyttää sitä "hyödykseen" ja kiusata toista. Jokainen ihminen on erilainen, joten jokainen lapsi on erilainen. Jokainen lapsi on kuitenkin todella rakas sellaisena kuin on. Sen haluan sanoa omille lapsilleni ja käytöksellänikin viestittää sitä. Rakastan molempia lapsiamme aivan valtavasti ja he ovat todella ihania. <3

P.s. Kuvat Googlen kuvahausta

Ilta ystävälle

Ystävälläni oli lauantaina synttärit ja hän halusi juhlistaa niitä jotenkin eri tavalla kuin yleensä. Minä en saanut lapsia hoitoon, joten pyysin hänet meille.  Siitä sain kimmokkeen kunnolla siivota sairastamisen jäljiltä kamalassa kunnossa olevan kotimme. Lupasin laittaa meille illaksi syötävää ja lämmittää saunan.

Ostin hänelle vaaleanpunaisia ruusuja, koska tiedän hänen pitävän niistä. Taustalle laitoin ylistysmusiikkia soimaan ja sytytin kynttilän pöydälle. Hänen tultuaa rukoilimme yhteisen iltamme puolesta. Halusin sen olevan onnistunut synttärilahja. Söimme tekemääni salaattia, jossa oli punaviinissä haudutettua kanaa, keitettyjä kananmunia, siemenpähkinäsekoitusta, fetajuustoa, ananasta sekä perussalaattitarvikkeita. Salaatin kanssa olin paistanut moniviljapatonkeja. Omasta mielestäni ateria oli onnistunut ja meillä riitti juteltavaa.

Syömisen jälkeen menimme saunaan, minne olin varannut kasvonaamion, jalkojen kuorintatarvikkeita ja jalkakylvyn. Meillä oli ihanan rauhallista ja rentoa, emmekä olleet nauttineet yhtään alkoholia.

Saunan jälkeen oli vielä jälkiruoan vuoro. Tarjolla oli triojäätelöä ja suklaakastiketta sekä suklaapaloja. Lisäksi oli sipsejä ja dippiä. Aika hujahti ja kello oli jo lähempänä puolta yötä, joten päätimme ystäväni jäävän meille yöksi.

Juttua olisi riittänyt varmasti aamun pikkutunneille asti, koska emme  olleet jutelleet kunnolla pitkään aikaan. Tiedostin kuitenkin kellon olevan lähemmäs yksi ja lasten aamuheräämisen, joten aloin kaipaamaan nukkumaan. Rukoilimme vielä yhdessä ja toivotimme hyvät yöt. Annoin ystäväni nukkua sängyssäni ja itse kiipesin Ison Karhun viereen.

Omasta mielestäni ilta oli onnistunut ja ystäväni tykkäsi siitä. Tämä oli erilainen synttärilahja, mutta jollain tavalla konkreettisempi kuin tavaralahja. Ystävät ovat Jumalan antama lahja toisillemme, joten pidetään toisistamme huolta.<3

Asioita joita saatat miettiä

Olen erityisesti viime aikoina kuullut uskoni kyseenalaistamista, mutta se ei ole lannistanut minua. Olen niiden kautta huomannut uskon todella olevan ykkösjuttu mun elämässä ja vahvistunut uskossani. Teksti siis koskee näitä "Jeesus-juttuja", mutta tämän ei ole tarkoitus olla tylsää luettavaa. En myöskään ole käännyttämässä ketään, vaan avaan kysymyksiä.

1. "Miten voit uskoa sellaiseen, mitä ei näe tai välttämättä ole edes olemassa?"

 Varmaan jokainen ihminen miettii jossain vaiheessa elämäänsä, onko Jumalaa oikeasti olemassa vai ei. Minäkin olen tätä miettinyt ja olen kirjoittanutkin siitä tekstin. Voi käydä lukemassa sen: Katkeruudesta uskonvapauteen. 
Jos Jumalan näkisi konkreettisesti, olisiko se silloin uskoa? Ei, vaan se olisi näkemistä.
Jos Jumalaa jostain syystä ei olisikaan, olen kuitenkin saanut elämääni rauhan ja toivon sekä monia muita ihania asioita sekä ihmisiä. Jos Jumala onkin olemassa enkä usko, menettäisin lopulta kaiken enkä pääsisi Taivaaseen.

2. "Hengelliset kokemukset ovat vain hallusinaatioita."

Voit käydä lukemassa, mitä sana hallusinaatio tarkoittaa.
Olen nähnyt demoneita sekä enkelin. Noissa hetkissä en ollut käyttänyt alkoholia tai lääkkeitä. Minulla ei myöskään ole mielenterveysongelmia. Demonien näkemiseen liittyi valtavaa ahdistusta, mutta rukoillessani Jeesusta tuo kaikki hävisi. Enkelin nähdessäni tunsin yliluonnollisen tuntuista rauhaa. Näitä asioita ei tarvitsee alkaa pelkäämään, mutta ne ovat kuitenkin todellisia ja niitä voi kokea. Silloin on hyvä pyytää Jeesukselta apua.

3. "Jos Jumala on olemassa, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta? " 

Jumala on luonut tämän maailman täydelliseksi. Hän antoi rakkaudessaan ihmiselle vapaan tahdon tehdä päätöksiä elämäsään. Ensimmäiset ihmiset tekivät ensimmäisen pahan teon, joka vaikutti koko maailmaan. Jumala ei ole paha, vaan ihmisten teot ovat pahoja.

4. "Miten voit tietää Raamatun olevan totta?"

Raamatun aikaisia tapahtumapaikkoja on edelleen olemassa tai niitä on kaivausten avulla löydetty. Historiassa on monta faktaa, jotka selittyvät Raamatussa. Monet Raamatussa kerrotut ennustukset ovat käyneet toteen, jopa tässä meidän ajassamme ja lisää tapahtumia on vielä tulossa.

5. " Miten voit tietää, ettei jonkun muun uskonnon Jumala ole se oikea? "

Jos uskot johonkin muuhun uskontoon, en väheksy sinua. Koen kuitenkin tärkeäksi kirjoittaa vastaus tähänkin kysymykseen. Muiden uskontojen jumalat, eivät ole minun tietääkseni parantaneet sairaita. Meidän Jumala tekee tällaista tänäkin päivänä. Tästä elävänä todistuksena esimerkiksi Pikku Karhu.
Muissa uskonnoissa heidän taivaaseen pääsee erilaisilla suorituksilla ja niissä menestymisellä. Minusta on lohdullista, että pahojen tekojen tunnustaminen Jeesukselle ja elämänsä antaminen Hänelle riittää.

6.  "Voinko siis tehdä elämässäni, mitä vain? "

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon elämän päätösten suhteen, mutta kaikki ei ole meille hyväksi. Raamatussa kerrotaan monesssa kohdassa, millaista on Jumalan mielenmukainen elämä. Yleensä pahojen tekojen anteeksi pyytäminen tarkoittaa, ettei meinaa tehdä niitä uudestaan. Jos luvassa olissi paljon parempaa elämää, miksi tietoisesti tehdä asioita jotka tuhoavat sitä? Jokainen tekee virheitä, mutta niitä tulee kuitenkin katua Jumalan edessä. Jos siis vilpittömästi katuu tekojaan, Jumala kyllä antaa anteeksi.

7. "Minä olen ihan hyvä ihminen, mihin minä tarvitsen Jumalaa?"

Olen iloinen, jos olet hyvä ihminen ja sinulla on hyvä elämä. Oletko miettinyt mitä sille hyvälle elämälle tapahtuu kuoleman jälkeen? Elämme täällä vain hetken, mutta kuoleman jälkeinen aika on ikuista. Missä vietät sinun ikuisuutesi?

8. Minut on lapsena kastettu, enkö silloin  pääse Taivaaseen? 

Sekään ei valitettavasti vie Taivaaseen. Raamatussa sanotaan asiasta näin:

" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. " Apt. 2:38 "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16

9. Mihin tarvin seurakuntaa, jos pärjään yksinkin? 

 Seurakunta ei varsinaisesti tarkoita mitään rakennusta, vaan uskovia ihmisiä. Seurakunnan tilaisuuksissa tutustuu toki helpommin muihin uskoviin. He voivat olla tukenasi ja vastaamassa kysymyksiisi. Oman rukoilemisen lisäksi, toiset uskovat voivat rukoilla asioidesi puolesta. Olen itse kokenut uskovien tukiverkon todella tärkeäksi ja ihanaksi asiaksi. Jokainen voi löytää itselleen hyväksi kokemansa seurakunnan, jossa alkaa käydä. Sillä ei mielestäni ole väliä, onko se kirkko vai vapaiden suuntien seurakunta. Pääasia on usko Jeesukseen.

10. Mitä usko tuo elämääni?

Minun elämääni se on tuonut tarkoituksen, toivon ja tulevaisuuden. Ilman Jumalaa en varmaankaan olisi enää edes hengissä.  Jumala on antanut elämääni yliluonnollisen rauhan vaikeuksienkin keskellä. Saan purkaa aivan kaikki asiat Hänelle, eikä minun tarvitse pelätä Hänen hylkäävän, jättävän tai puhuvan eteenpäin. Jumalalta saan kaiken, mitä Hän näkee hyväksi ja oikeasti tarvitsen elämässäni. Jumalalla on suunnitelma meidän jokaisen elämälle. Minulla on uskon kautta myös varmuus siitä, että pääsen kuoleman jälkeen Taivaaseen. Tämän seurauksena minulla ei ole omalla kohdallani pelkoa kuolemasta.

Tässä on nyt kymmen kohtaa, jotka halusin rohkeasti nostaa esille. Jos haluat kysyä lisää tai muuten jutella uskosta/elämästä, laita rohkeasti minulle kommenttia tai sähköpostia.

Samalla itse pysähdyin oikein miettimään näitä asioita ja elämääni. Lopputuloksena se, ettei tässä elämässä olisi mitään järkeä ilman Jumalaa. Rakastun Häneen kokoajan vaan enemmän ja Hän tuo valoa elämääni. Hän tekee särkyneestä kaunista. <3

Sairastupa

Oon saanu olla nyt reilun viikon terveenä ja olen siitä todella kiitollinen. Perjantaina Iso Karhu valitteli aivotärähdyksen lisäksi kipeää oloa ja lauantaiaamuna hän totesi herätessään: "Äiti tämä lattia tuntuu olevan ylösalaisin". Pojalla olikin sitten 38.2 kuumetta.

Olimme lähdössä ystäväni luo yökyläilemään, mutta jouduin perumaan sen. Sairastamisen jatkuessa jouduin perumaan myös maalle lähtemisemme. Sielläkään emme ole käyneet joulun jälkeen, joka on meille todella pitkä väli.

Lauantaipäivän Iso Karhu vietti peiton alla katsoen lastenohjelmia ja koitin saada häntä juomaan sekä syömään jotakin. Kuumeen huidellessa 39 pelkäsin influenssan taas vuoden jälkeen rantautuneen meille, mutta onneksi tämä ei ollut sitä.
Mieheni tuli meille siksi aikaa, että pääsin hakemaan kaupasta juomista ja helppoa syömistä. Viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen ilma, mutta me vietimme sen poikien kanssa täysin sisällä.

Vielä maanantaina Ison Karhun kuume pyöri 38-39 välillä, mutta yleisvointi hänellä onneksi oli silloin jo parempi. Pikku Karhullakin alkoi sinä päivänä flunssa ja lämpöily. Pikku Karhu olisi halunnut ulos leikkimään ja Isoa Karhua alkoi jo turhauttaa sairastaminen, joten molemmat kiukuttelivat koko päivän. Mieheni sisko oli ihana ja halusi tulla moikkaamaan, meitä taudista huolimatta. Samalla pääsin hieman haukkaamaan happea ja käymään ostamassa lisää juomista. Oli aivan ihanaa päästä edes puoleksi tunniksi ulos.

Isolla Karhulla on tänään onneksi jo kolmas kuumeeton päivä ja enää vain vähän yskää. Pikku Karhulla oli eilen vielä lämpöä, kamala nuha ja yskä. Tänään ei onneksi ollut enää kuumetta.

Lapset ovat hassuja siinä mielessä, että he jaksavat leikkiä kuumeessakin. Jos eivät jaksa, silloin he ovat tosi kipeitä. Itselläni ei tarvitse olla kuin vajaa 38, niin veto ihan pois.
Nyt kun lapset ovat paremmassa kunnossa, niin tottakai se yskä iskee minullekin. Toivottavasti tämä sairastelu alkaisi viimein helpottaa meidän perheessä.

Personal trainer

Kirjoitin melkein kuukausi sitten siitä, että salilla käymiseni saa jatkoa. Ensimmäisen viikon olin kovin kiireinen ja sitten sairastuin flunssaan. Jouduin pari kertaa perumaan tapaamisen personal trainerini kanssa ja aloin puhelimessa jo vitsailla, että kohta hän luulee minun koittavan luistaa tästä hommasta.

Tapasin personal traineriani ensimmäisen kerran siis joskus helmikuun alussa. Hän oli mukava ja vaikutti ammattitaitoiselle. Juttelimme puolisen tuntia siitä, mikä oli minun "salitaustani"  ja mitkä ovat tavoitteitani. Keskustelutuokion jälkeen hän esitteli salia ja kerroin, mistä laitteista olen aiemmin tykännyt. 
Loppujen lopuksi tavoitteikseni muodostuivat kiinteytys, yleiskunnon kohottaminen ja selkälihasten vahvistaminen. Tajusin olleeni timmissä rantakunnossa viimeksi yli viisi vuotta sitten, joten toivoisin pääseväni viimein kesäkuntoon 2016. Sellkälihasten vahvistamista toivoin, koska olen syksyllä palaamassa fyysiseen työhön ja ajattelin selän kestämisen suhteen ennakoida. Lisäksi minulla on selkävaivoja skolioosin takia ja liikunta auttaa niihin.

Seuraava tapaaminen meillä oli vasta viime viikon torstaina. Kuukausi oli hujahtanut, enkä ollut käynyt kertaakaan salilla. Sanoin tästä personal trainerilleni ja hän lupasi jutella asiasta päättävien ihmisten kanssa. Tapaamisen jälkeen minulle annettiin uusi lahjakortti, joka olisi maaliskuun ajanvoimassa. Olin tästä todella kiitollinen. Kun kerran saliohjelma tehdään jollakin salille, on kiva päästä käyttämään sitä siellä. Sen tultua tutuksi meinaan soveltaa sitä muuallakin.

Kävimme saliohjelman läpi ja sain joitain vinkkejä laitteiden käyttöön. Emme tehneet treeniä kunnolla, vaan kevyesti kokeilemalla toimiiko se minulle. Personal trainer oli valinnut juuri niitä laitteita, joista olin aiemminkin tykännyt. Muutamia kohtia ohjelmasta muutimme ja hän lupasi vielä toimittaa puhtaan version minulle. Vaikka hintaan ei varsinaisesti sisältyneet kuin nämä kaksi tapaamista, hän kehotti soittamaan jos tulee jotain kysyttävää ohjelmaan tai esim. ruokavalioon liittyen. Hän sanoi haluavansa molempien saavan ohjelmasta hyödyn ja olevan tyytyväisiä. Olin todella tyytyväinen ja mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

Jäin vielä itsekseni salille tekemään ohjelmaa läpi ulkomuistista. Treenin jälkeen kävin saunassa rentoutumassa. Salilta oli mahdollisuus ostaa lounasta, joten päätin kokeilla revittyä kanaa ja kasviksia. Annos ei ollut hirveän suuri, mutta hyvää se kyllä oli.

Nyt minulla on ainakin motivaatio korkealla ja toivon pääseväni käymään salilla sekä saavuttamaan tavoitteeni. :)