Kipinöitä äitiyteen

Lupasin kirjoittaa Kansanlähetyspäivillä olleen kanavan aiheesta enemmän. Luento perustui Maria Rautavuoren kirjaan "101 kipinää tyytyväiseen äitiyteen".
Tässä tekstissä on häneltä nousseita ja minun omia pointteja.

Minun mielestäni kukaan ei ole täysin valmis äidiksi, vaan äidiksi kasvetaan. Toki on ihmisiä joille äitiys on luonnollisempaa, mutta eivät hekään ole valmiita. Jos et koe olevasi "äiti-ihminen" eikä sinulla ole kokemusta, ei hätää, voit oppia. Äitinä oleminen muuttuu lapsen kasvamisen myötä ja samalla voi kasvaa äitinä.

Jokaisella meillä on joskus huonoja päiviä ja silloin kaikki ärsyttää suunnattoman paljon. Lapset voivat olla myös hankalia ja heillä on tiettyyn pisteeseen asti oikeus siihen. Lapsella ei ole kuitenkaan oikeutta ylittää sinun omia rajojasi. Hänen tulee oppia, miten äitiä, naisia ja ylipäätään ihmisiä kohdellaan.

Mitkä asiat antavat sinulle voimia jaksaa arjessa? 
Vastuu omasta hyvinvoinnista on loppupeleissä meillä jokaisella aikuisella itsellämme.  
Nyt kun olen kahden lapsen kanssa yksin kotiäitinä, voimia tarvitaan erityisen paljon. Olen myös ymmärtänyt etten voi aina vain laittaa omia tarpeitani sivuun, koska sillä tavalla en todellakaan jaksa arkea. Jaksava ja hyvin voiva äiti on se mitä lapset tarvitsevat. Ei ole itsekästä tehdä asioita, joista nauttii. Toki jotkut asiat ovat hankalampi järjestää, mutta toteutuksen voi aloittaa pienistä jutuista.
Hankin keväällä itselleni salikortin, koska se auttaa minua pysymään fyysisesti ja psyykkisesti paremmassa kunnossa. Olen opetellut ja oivaltanut jotakin siitä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Lasten ollessa isällään, en käytä koko aikaa siivoamiseen ja kotona nyhjäämiseen. Nään ystäviäni ja teen asioita, joista pidän. Toki saatan siivotakkin jossain kohtaan. Eivät lapset kaipaa tullessaan puunattua kotia, vaan äidin joka jaksaa antaa huomiota, rakkautta ja kuunnella kiukut. Lasten ollessa pieniä, pitää oppia sietämään pientä epäjärjestystä. Tämä on ollut/on minulle vaikeaa, mutta opettelen sitä. Paljon tärkeämpää on pitää huolta omasta ja lasten hyvinvoinnista.  
Haluatko lasten muistavan isona putipuhtaan kodin vai läsnäolevan äidin?
     Varsinkin kotiäitinä kaipaa toisia äitejä, koska lapset saavat leikkiseuraa ja äidit saavat vertaistukea. Lähes jokaisessa kaupungissa varmaan järjestetään jotain avoimia kerhoja, missä voi tutustua muihin äiteihin.
Äitinä voi väsyä ja silloin tarvitsee ammattilaisten apua. Se ei ole mikään häpeä, vaan rohkeutta hakea ajoissa apua. Itselleni ammattiavuista on ollut paljon hyötyä ja voin suositella niitä muillekkin. 
Jaksamiseeni vaikuttaa myös oleellisesti se, että luen päivittäin Raamattua ja rukoilen. Se on suuri voimavarani.
Usein lapset eivät tee niinkuin sinä sanot, vaan niinkuin sinä teet. Jos sinun kasvatuksesi ja omat tekosi ovat ristiriidassa keskenään, lapset ottavat helposti mallin vain tekemisistäsi.

Vaikka olet äiti, saat pitää huolta omasta ulkonäöstäsi. Saat olla ylpeä naiseudestasi ja panostaa siihen. Jokainen äiti varmasti kipuilee jonkun ulkoiseen olemukseensa liittyvän asian kanssa. Paratiisin jälkeen ei ole ollut täydellistä naista. Jos koet sinulla olevan "ongelmakohtia", puhu niistä ystäviesi kanssa. Voitte yhdessä miettiä, mitä asialle voisi tehdä ja voit saada uutta näkökulmaa niihin. Jokaisen naisen kroppa muuttuu jollain tavalla raskauden ja synnytyksen jälkeen, joten hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Sinä saat olla äiti, eikä sinun tarvitse olla enää teinitytön mitoissa.Kun hyväksyt itsesi, olet myös hyvänä esimerkkinä lapsillesi. Jos et ole tyytyväinen itseesi, älä sano sitä lastesi kuullen. Ole armollinen itsellesi ja samalla myös lapsillesi.

Elämässä ei voi olla aina kivaa. Pelkkä onnellisuus ei voi olla elämäsi tarkoitus, koska silloin viimeinenkin kaipuu Jumalan puoleen häviäisi. Kaikissa elämäsi tilanteissa ja haasteissa on turvallista jäädä Jumalan käsiin. Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, vaan saat olla omanlaisesi äiti. Kiukkuisena kannattaa koittaa olla ennemmin hiljaa kuin päästää suusta sammakoita. Hengitä syvään ja laske (vähintään) kymmeneen.
Epätäydellinen ja virheitä tekevä, mutta anteeksi pyytävä ja virheistä oppiva äiti on paras äiti.
Jumalalla on suunnitelma sinulle ja sinun lapsillesi. <3

Äidin viikonloppu

Viime viikolla molemmat lapset olivat ensimmäistä kertaa isällään koko viikonlopun. Vein lapset puolenpäivän aikoihin ja suuntasin ystäväni kanssa kansainvälisille markkinoille. Sieltä mukaani tarttui muutamia mausteita. Ajattelin hemmotella itseäni ja varasin ekstempore kampaaja-ajan. Varaaminen oli ollut mielessä, mutta nyt minulla oli aikaa ja mahdollisuus. Sainkin yllättäin samalle päivälle ajan oman kampaajani suosittelemaan paikkaan. Tykkäsin kampaamosta ja uusista hiuksistani. Yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo kuusi, enkä ollut mielestäni tehnyt vielä paljoakaan.

Olin ajatellut, että illalla siivoan ja käyn saunassa. Yksi parhaista ystävistäni soitti, että lähdettäisi yhdessä teelle, koska kerrankin meillä oli lapset samaa aikaa pois. Kerkesin saada ennen lähtöä siivoukset hyvälle mallille, joten lähdin hyvillä mielin istumaan iltaa. Oli outoa palata kotiin, kun siellä oli hiljaista eikä ketään missään.

Koska minulla on se auto vielä lainassa, olin sopinut lähteväni lauantaina moikkaamaan paria kaveria hieman kauemmas. Ensin ajoin Riihimäen suunnalle ja navigaattorini sammumisesta huolimatta pääsin viimein perille. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen ja lämmin päivä, joten päätimme lähteä ulos. Uskaltauduin kävelemään ilman kenkiä ja se tuntui ihanalta. Lapsena kävelin paljon ilman kenkiä, mutta nyt asuessani kaupungissa ei oikein uskalla. Aluksi vaihdoimme kuulumisia ja ihastelimme lähialueen taloja. Juttelimme monista erilaisista asioista taivaan ja maan välillä. Samalla tutustuimme toisiimme entistä paremmin. Mielestäni oli ihana pohtia yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Jätin puhelimeni sisälle latautumaan ja oli vapauttavaa olla ilman sitä. Aika lensi kuin siivillä ja lopulta oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Ennen lähtöäni rukoilimme vielä yhdessä toistemme ja muutamien muiden ihmisten puolesta. Hassua miten vähän aikaa olemme tunteneet, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet paljon kauemmin. Yhteinen usko tuo valtavasti syvyyttä ystävyyteen (toki voi olla hyviä ystäviä, vaikkei toinen olisikaan uskossa).

Lähdin moikkaamaan toista ystävääni ja hänen perhettään Nurmijärvelle. Heillä oli aivan heidän näköinen, ihana koti. Laitoimme yhdessä ruokaa ja vaihdoimme kuulumisia. Samalla lapset esittelivät minulle lelujaan ja taitojaan. Kahvien jälkeen lupauduin taistelemaan nuorimman lapsen kanssa. Poika odotti tätä innoissaan ja oli varma voitostaan. Meillä oli hauskaa yhdessä ja pääsin pomppimaan jättitrampallekkin. Kävimme pienellä kävelyllä ja he esittelivät minulle lähialuetta, joka oli viihtyisä. Juttua riitti, koska ennen näimme useamman kerran viikossa. Nyt näemme todella harvoin välimatkan ja elämäntilanteiden vuoksi. Sää muuttui helteestä sateiseksi. Joimme keittiössä iltateetä ja lapset alkoivat pikkuhiljaa siirtyä nukkumaan. Ennen lähtöäni menimme vielä rauhassa ulos rukoilemaan. Tämän ystäväni kanssa on aina yhtä ihanaa rukoilla. Lähtiessäni huomasin kellon olevan jo yli kymmenen (hups...). Selvisin kuitenkin kotiin ilman, että suuremmin alkoi väsyttää.

Siivous jäi hieman kesken, mutta oli ihanaa viettää viikonloppua ystävien kanssa. Ehdin siivota myöhemminkin ja tämä virkisti minua paljon enemmän kuin puhdas koti. Tulin todella iloiseksi tuosta viikonlopusta. :)

 

(Kuva Googlen kuvahausta)

 P.s. Lasten viikonloppu oli myös mennyt hyvin.

Kansanlähetyspäivät

Raamattubreikin jälkeen innostuin Ryttylän kansanlähetysopistosta ja Kansanlähetyspäivistä. Eräs ystäväni valaisi minulle, etteivät ne ole vain vanhusten juhlat. Päätin että  ilmottaudun sinne, vaikken tiennyt miten lastenhoito, majoitus ja perille pääseminen järkkääntyisi. Jätin homman Jumalalle ja menin rukoillen eteenpäin.
Lopputuloksena oli se, että sain Pikku Karhun isovanhemmille ja Iso Karhu lähti minun mukaani. Meille tuli näin äiti-poika-viikonloppu, joita on todella todella harvoin. Saimme vanhemmiltani lainaksi auton melkein koko heinäkuuksi (vaikka olisin tarvinut vain viikonlopuksi) ja nyt olen päässyt tekemään muitakin reissuja. Lisäksi vanhempani lainasivat teltan  ja yövyimme Ison Karhun kanssa siellä kahdestaan.

Iso Karhu oli aivan innoissaan jo pelkästä juhla-alueesta ja huokaili:"Äiti täällä on niin paljon kaikkea jännää ja ihmeellistä". Teltan kasaaminen sujui hienosti, koska Iso Karhu oli niin reipas apulainen. Viikonlopun aikana lapsille oli omaa ohjelmaa, josta Iso Karhu tykkäsi todella paljon. Teltan kasaamisen jälkeen hän halusi heti päästä tutustumaan omaan ohjelmaan ja tiuski: "Minä kävelen vaikka sitten itse sinne lastenohjelmaan, enkä tule enää autolle". Iltaohjelma loppui yhdeksän aikoihin ja söimme iltapalaksi makkaraa sekä letut. Kannettuamme lähes kaikki tavarat teltalle meille selvisi, että auton olisi saanut ajaa lähemmälle parkkipaikalle. Meidän kohdallamme oli käynyt vain joku tietokatkos ja me raahasimme tavarat kauemmalta parkkipaikalta. Noh, liikunta ei ole yleensä koskaan pahasta. Illalla Isolla Karhulla oli hieman haastavaa rauhoittua nukkumaan, mutta nukkui silti yönsä sikeästi. Itse heräilin neljästä eteenpäin ihanien fasaanien huutoon...

Aamulla pääsimme suihkuun ja aamupalan söimme autolla. Poika oli jo niin innoissaan menossa lastenohjelmaan, ettei meinannut malttaa syödä. Hän oli melkein koko päivän lasten omassa ohjelmassa, jossa heillä oli mm. opetuksia, leikkejä, lauluja ja toimintapisteitä. Kävimme yhdessä syömässä ja iltapäivän konsertissa. Minä pääsin itsekseni haluamiini aikuisten ohjelmiin. Olin sellaisessa opetuskanavassa, kuin "kipinöitä äitiyteen ja se oli todella hyvä (voin kirjoittaa siitä myöhemmin kokonaan oman postauksen). Viikonlopussa oli myös ystäviäni eri puolilta Suomea ja oli ihanaa nähdä heitä ajan kanssa. Nautin siitä todella paljon. Ison Karhun kummin vietti paljon aikaa meidän kanssamme. Hekin saivat poika-kummi-aikaa ilman Pikku Karhua ja illalla ilman minua. Iso Karhu sai myös nähdä muita ystäviäni ja hän tykkäsi heistä kovasti. Varsinkin kun miehet pelleilivät hänen kanssaan.
Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin. Onnistuin polttamaan itseni sekä saamaan auringonpitoksen. Päätä särki koko päivän ja oli hieman huono olo, mutta en antanut sen häiritä.  Jätski ja hieronta auttoivat pahimpaan oloon.

Illalla halusin päästä edes hetkeksi "iltajatkoille", joka oli nuorille suunnattu. Iso Karhu sai siellä iltapalaa ja touhuta kumminsa kanssa. Olin jättänyt laukkuni teltalle, joten minulla ei ollut kelloa. Jossain vaiheessa ystäväni tuli sanomaan, että hän vie Ison Karhun nukkumaan ja poika oli tästä aivan innoissaan. Samalla huomasin ajantajuni täysin menneen ja että kello oli jo paljon. Sain kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, josta olin/olen todella kiitollinen (<3).  Eräs toinen ystäväni halusi välttämättä ostaa minulle illassa esiintyneiden levyn, vaikka koitin laittaa vastaan. Olin kiitollinen tästä lahjasta. Mentyäni telttaan, Iso Karhu ei ollut ehtinyt nukahtaan, mutta nukahti kyllä todella pian.

Sunnuntaina ei ollut enää erikseen lastenohjelmaa, vaan lapset olivat messussa aikuisten kanssa. Iso Karhu oli kovin kiukkuinen, kun joutui olla "aikuisten ohjelmassa" ja yöunet olivat jääneet lyhyeen. Messussa oli mukana käsinuket Saku ja Ruut, jotta lapset viihtyisivät paremmin. Messussa oli ihania lauluja ja saarna oli tehty ihanasti lapsia ajatellen.

Päivä oli todella kylmä ja sateinen, mutta onneksi se meni suurimmalta osalta autossa istuen. Iso Karhu nukahti ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen, jota olin osannut odottaa. Lisäksi kännykästäni loppui akku, eikä minulla ollut muuta navigaattoria. Onneksi vanhempani olivat jättäneet jonkun vanhan kartan autoon, josta sitte koitin paikantaa reittiä kotiin. Kartalla ja rukouksella selvisin tutulle moottoritielle, josta pääsimme sujuvasti kotiin. Kuuntelin matkalla saamaani levyä ja huomasin sen olevan minulle todella merkityksellinen (katso postaus). Pystyin keskittymään kappaleiden sanoituksiin kunnolla, koska Iso Karhu nukkui.

Viikonloppu oli täynnä naurua, ystävyyttä, rukousta, Jumalan sanaa, jätskiä, lettuja, haleja ja paljon muuta. <3 Reissun jälkeen olimme todella väsyneitä, mutta tyytyväisiä siihen, että lähdimme. Rohkaisen sinua lähtemään ensi kesänä tutustumaan Kansanlähetyspäiville.

Hampaiden pesuun vinkki

Kun Pikku Karhu täytti kuukausi sitte 2 vuotta, kävimme hammastarkastuksessa. Hänen suussansa kaikki oli kunnossa. Hammashoitaja esitteli meille samalla joitain videoita liittyen hampaiden pesuun. Muutamaa videota pystyi hyödyntämään hampaiden pesussakin. Aluksi ajattelin videoiden olevan todella turhaa ja hassua.

Meillä hampaiden pesu on ollut välillä aika haastavaa, koska lapset eivät malta tarpeeksi kauan antaa pestä. Päätin kokeilla tuota hampaidenpesu-laulua. Kyseessä on Jordanin tekemä hampaidenpesu aiheinen lastenlaulu, joka kannustaa lapsia pesemään hampaansa ja auttaa samalla keskittymään pesemiseen. Kappale kestää pari minuuttia, eli juuri sen ajan mitä hampaita tulisi pestä. Molemmat lapset innostuivatkin todella paljon ja hampaiden peseminen helpottui huomattavasti. Lisäksi kappale auttaa vanhempaa tai lasta pesemään hampaita riittävän kauan. Iso Karhu löysi Youtubesta pari kappaletta lisääkin, jotta voi vaihdella videoita.

Voi kuulostaa hassulle ja turhalle, mutta tätä kannattaa kyllä kokeilla. Ystäväni isommatkin lapset kiinnostuivat ja se auttoi heitä innostumaan hampaiden pesemisestä.

Löydät videot Googlesta tai Youtubesta kirjoittamalla "hampaiden pesu laulu".

http://www.jordan.fi/Suunhoito/Lasten-hammasharjat/Hampaiden-harjaus-laulu

https://www.youtube.com/watch?v=8B2COvj3Tuo



Ps. Kuvat Googlen kuvahausta

Juhannuksesta

Aika lentää siivillä ja nyt on jo heinäkuu. Meinaan kuitenkin kirjoittaa teille vielä meidän juhannuksesta, vaikka siitä on jo kohta pari viikkoa.

Olin poikien kanssa juhannuksen maalla. Aattoiltana paikalla olivat myös Ison Karhun kummi ja hänen miehensä (joka on minun kummini) sekä meidän mummo. Oli mukavaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja pojat nauttivat huomion määrästä.

 Vanhemmillani on ihana vanha savusauna, joka oli lämmitetty juhannukseksi. En tarkalleen tiedä, miten sen lämmittäminen toimii. Siihen vaaditaan kuitenkin kokonainen päivä ja saunalla pitää välillä käydä heittämässä löylyä. Lapset tulivat meidän naisten mukana saunaan ja saivat ottaa ammeen mukaan. Kun Pikku Karhu näki mustan ja hämärän saunan, hän kääntyi ympäri, eikä olisi halunnut tulla. Ensijärkytyksen jälkeen hän kuitenkin viihtyi ja tykkäsi vihtomisesta. Sauna oli lämmitetty hyvin, koska minun herkät silmäni eivät alkaneet vuotamaan.
Saunan jälkeen Pikku Karhu lähti iltapuurolle ja nukkumaan, koska kello oli jo aika paljon¨ja hän oli todella väsynyt. Miesten tultua saunasta, grillasimme kaikkea ihanaa kesäruokaa. Meidän harmiksemme alkoi sataa ja hyttysiä riitti, mutta se taitaa kuulua juhannukseen. Ison Karhun mentyä nukkumaan, herkuttelimme vielä sisätiloissa.

Juhannuspäivänä kävimme mummolla ja mammalla kyläilemässä. Päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Vietimme lähes koko päivän ulkona. Pelasimme sulkapalloa, söimme, saunoimme ja nautimme kesästä sekä toistemme seurasta.

Sunnuntaina pääsimme tuttavien mökille uimaan ja järvivesi oli ihanan lämmintä. Iso Karhu keräili rannasta simpukoita ja oli innokas uimari. Pikku Karhu huusi koko ajan, vaikka koitin saada häntä tottumaan veteen. 

 Ohjelmaa ja ihmisiä riitti juhannusviikonlopun jokaiselle päivälle, mutta sellaista se välillä on. Suomen kesä on kaunis ja toivoisin sen olevan paljon pidempi. Saisi tuollaisia lämpöisiä päiviä tulla enemmänkin, kuin muutama hassu. Niitä odotellessa. :)

Sinä olet ihme

Täältä tulee taas postausryöppyä...Tämä teksti toivottavasti rohkaisee teitä lukijoita. Kirjoitan tätä samalla myös itselleni muistutuksesi.
Ajellessani eilen kotiinpäin kuuntelin erästä levyä, joka puhutteli minua monella tavalla.

Jumala rakastaa juuri minua ja juuri sinua tällaisena kuin me olemme.  Olemme kaikki erilaisia ja se on rikkaus. Jokainen meistä on arvokas ja ainutlaatuinen ihminen. Olemme loppupeleissä samalla viivalla. Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta se on täysin totta. Lueppas vielä uudestaan tuo äskeinen pätkä. Jumala rakastaa minua ja sinua juuri tällaisina vajavaisina virheitä tekevinä ihmisinä. Tajusin sen olevan se oikeasti tärkein asia elämässäni. Kun Jumala rakastaa minua, Hän tahtoo minun parastani. Jumalalle kaikki on mahdollista, joten Hän vaikuttaa asioita minun parhaakseni. Haluan siis todellakin Jumalan tahdon tapahtuvan elämäni asioissa.

Tiedän minulla olevan ihmisiä ympärillä, jotka rakastavat minua tällaisena vajavaisena hupsuna. Joskus olen miettinyt, että jos kuolisin, jäisikö kukaan kaipaamaan. Jos olen rehellinen itselleni, vastaus on että jäisi. Tämä ei ole ylpeyttä, vaan rehellisyyttä. Uskon myös sinulta löytyvän rakastavia ihmisiä ympäriltäsi. Mietippä hetki ketä kaikkia rakkaita ympärilläsi on? Listan pituudella ei ole väliä, koska rakastetuksi tuleminen on pääasia. Joskus voi tulla todella synkkiä ajatuksia itseään kohtaan. Juuri siinä hetkessä voi tuntua, ettei kukaan rakasta. Se on tunne, eikä totuus. Totuus on se, että aina löytyy joku joka rakastaa ja jäisi kaipaamaan. Jos et muuten usko, niin kysy läheisiltäsi.

Onko sinulla tarve miellyttää ihmisiä tai saada muuten hyväksyntää? Jokaisella ihmisellä on tarve tulla rakastetuksi ja se on meihin sisäänrakennettu luonnollinen juttu. Jos ihmiset sinun ympärilläsi eivät rakasta sinua juuri sellaisena kuin oikeasti olet, onko se silloin oikeaa ja aitoa rakastamista? Mielestäni ei, vaan kulisseihin perustuvaa. Itse en ainakaan halua enää elää "kulissiystävyyttä tai -rakkautta". Haluan tulla rakastetuksi juuri tällaisena kuin olen, enkä jonain "feikkiihmisenä". Tiedän että on ihmisiä, jotka eivät pidä minusta. Toki se tuntuu pahalle, mutta annanko sen vaikuttaa elämääni ja siihen mitä olen?  Joudun kertomaan ikävän tosiasian, että voi olla ihmisiä jotka eivät pidä sinusta. Ei kaikki voi tykätä kaikista tässä maailmassa, mutta onko sillä väliä? Se on heiltä pois, ei sinulta. Feikkaamisella saattaa kadottaa sen mitä oikeasti on ja silloin ollaan pahasti hukassa, jos ei itsekään tiedä kuka on. Rehellisesti sanottuna, en minäkään pidä kaikista ihmisistä, mutta yritän silti käyttäytyä ystävällisesti heitä kohtaan. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta jokainen tarvitsee hyväksytyksi tulemista. Haluan jokaisen ihmisen kokevan, että aina löytyy joku joka välittää hänestä.

Koitatko tehdä vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen miellyttämällä tai feikkaamalla? Oletko miettinyt, jos asiat johtavatkin toiseen ja kolmanteen, jaksatko miellyttää parisuhteessa? Rohkaisen sinua olemaan alusta asti juuri tuollainen hurmaava oma itsesi, jotta voit antaa ja vastaanottaa aitoa rakkautta. Itse kannatan ainakin suhteen rakentamista aidolle ja avoimelle pohjalle. Niin siitä voi tulla kestävää, eikä tule niin suuria yllätyksiä ja pettymyksiä matkan varrella.

Vielä loppuun yksi kysymys: Ajatteletko ettet ole hyvän näköinen? Tämä on monille kipeä ja vaikea asia, joka voi johtaa sairastumiseen asti. Maailma koittaa vaatia meitä asettumaan tiettyyn muottiin, mutta fakta on se, ettei kukaan ole täydellinen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, koska et ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Sanotaan että "moni kakku päältä kaunis". Tällaisen hyvän näköisen ihmisen sisällä saattaa olla hyvinkin rikkinäinen ihminen, joka haluaa peittää sen ulkonäöllään. Monet ihmiset kokevat ulkonäössään ongelmakohtia, mutta toiset voivat nähdä ne kohdat kauniina ja jopa kadehtia niitä. Uskaltaudu puhumaan näistä ystäviesi kanssa, jotta voit saada erilaista näkökulmaa.

Silloin kun voit hyvin henkisesti ja fyysisesti, se näkyy ulospäin.  Ole siis vapaasti hyvännäköinen sisäisesti ja ulkoisesti eli ole juuri sellainen kun olet. 

Opi rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja anna muidenkin löytää se ihana ihminen, joka sinä olet. Sinä olet ihme. <3