Ystäviä auttamassa

Kirjoitin joku aika sitten erilaisista babyshowereista, jotka vietimme sairaalassa. Ystäväni sairaalaan lähteminen tapahtui äkillisesti ja odotettua aiemmin. Sairaalasängystä ei paljon vauvajuttuja laiteltu ja hänen miehensäkin vietti paljon aikaa sairaalassa. Keksin toisen ystäväni kanssa, että voisimme käydä yllätyksenä siivoamassa heidän kodin. Pyysimme ystävämme mieheltä luvan ja oven avaamisen. Minulle matkaa kertyi ja lapset olivat mukana, mutta ystävän eteen on valmis tekemään asioita. <3

Aloitimme pyykin pesemisellä ja tavaroiden järjestelyllä. Ystäväni imuroi keittiön ja olkkarin, minä otin hommakseni makuuhuoneen. Vaihdoin lakanat ja laittelen puhtaita vaatteita paikoilleen sekä vauvanvaatteita sängynaluslaatikkoon. Ystävämme mies oli hetken kotona ja viihdytti poikia, mutta sitten hän lähti töihin. Selvimme keittiöstä tiskit ja veimme roskat lasten kanssa sekä pesimme vessan.
He eivät olleet ehtineet muuton jälkeen purkaa kaikkia tavaroita vaatehuoneesta, vaan ne olivat vielä laatikoissa ja jätesäkeissä. Päätimme tarttua tähän haasteeseen ja koittaa löytää lattiaa. Kaikkea emme osanneet tai ehtineet laittaa paikoilleen, mutta saimme lattian näkyviin. Joistain toisten tavaroista on vaikeaa arvioida, mitkä ovat tärkeitä ja mitkä menossa pois. Järjestelimme siis niitä säkkejä vaatehuoneen hyllyille. Laitoimme eteisestä paksummat talvivaatteet säkkiin ja tilalle kesäisempiä.

Ystäväpariskunta oli iloinen ja yllättynyt tästä. Jälkeen päin ovat joutuneet kysellä meiltä joidenkin tavaroiden olinpaikoista, mikä ollut sinänsä huvittavaa. Ajatuksena meillä oli, että on kivempi tulla siistiin ja vauvaperheelle "valmisteltuun" kotiin vauvan kanssa tai ilman. Ystävämme saa sitten laitella itse tavaroita haluamiinsa paikkoihin, kun paremmin ehtii perehtyä asiaan. Meidän tarkoituksemme toteutui ja siitä olen iloinen. Heille syntyi kovin pieni prinsessa n. pari viikkoa sitten ja on suuri ihme, miten hyvin kaikki on. Vauvan puolesta on paljon rukoiltu ja sen huomaa.
Toivon että pääsisin mahdollisimman pian katsomaan tuota pientä suurta ihmettä. <3

Kesälomalla

Olen ollut lasten kanssa tämän toukokuun kesälomalla ja nyt se lähenee loppuaan. Pojat palasivat tänään päiväkotiin ja minä koitan ahkerasti lukea tulevaan lääkehoidon tenttiin. Haikealla mielellä vein lapset päiväkotiin, mutta onneksi kesä on vasta alussa ja siihen mahtuu vapaapäiviäkin.

Olemme ehtineet lomalla touhuta monenlaista. Kotona laitoimme parvekkeen kesäkuntoon, pesin ikkunat (mistä olen ylpeä) ja siivoillut kaappeja sekä laittanut lastenhuonetta hieman uusiksi. Alkulomasta tuntui, että kesä on vielä kaukana ja luntakin satoi. Säät ovat kuitenkin parantuneet ja ollut muutamia lämpöisiä päiviäkin.

Talvi vs. Kesä

Minulla on ollut kaverin auto lainassa, koska hän on itse reissussa. Se on ollut todella ihanaa ja helpottanut meidän kulkemista. Olemme päässeet tapaamaan ystäviä muissakin kaupungeissa. Olen nauttinut siitä todella paljon, koska arjessa elämä pyörii aika pienissä piireissä. Samalla tulee muistutettua, että elämässäni on aivan ihania ihmisiä. Kiitos heille siitä. <3 Monia mukavia hetkiä ehtinyt olla:

 

💗Babyshowerit ja ystävien tapaaminen 

Joensuussa oli yksi loma kohokohdista. <3

💗 Grillikauden avajaiset. omnomnom.

 

💗  Iltapalaa piknikillä 

lasten tädin kanssa

💗  Kävimme ystäväni kanssa siivoamassa sairaalassa olevan ystävämme kotia, mutta tästä kirjoitan oman postauksen.

  
Olen ottanut paljon kuvia, koska luonnon herääminen ja kesän alkaminen on mielestäni niin kaunista. Rakastan kesää ja tuntuu, että itsekin herää valon lisääntyessä ja luonnon puhjetessa kukkaan.

   
Loma tuli sopivaan saumaan elämäntilanteeni kannalta, eikä tämä valitettavasti ole pelkkää juhlaa ollut. Kuukauteen on mahtunut monenlaisia fiiliksiä, mutta avaan niitä aiheisiin liittyvissä omissa postauksissa. 

Nyt toivon kuitenkin ihanaa kesän alkua kaikille! <3

   

Babyshowerit sairaalassa

Yksi parhaista ystävistäni on raskaana ja hänen laskettuaikansa on heinäkuussa. Aloimme jo helmikuussa suunnitella hänen babyshowereitaan ja saimme hänen miehensä mukaan juoneen. Mutkia meinasi tulla matkaan ja suurin sellainen oli ystäväni sairaalaan joutuminen. Hänen tulee olla vuodelevossa, kunnes vauva syntyy. Äiti ja vauva voivat kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvin. Juhliin oli tulossa ihmisiä ympäri Suomea ja sairaalaan joutuminen tuotti lisämatkaa kaksi tuntia.

Loppujen lopuksi matkaan lähti viisi ihmistä. Olimme sopineet ystävämme miehen kanssa, että hän veisi vaimonsa suihkuun meidän saavuttua sairaalaan. Näin saimme koristeltua huoneen valmiiksi; virittelimme viirejä ja ilmapalloja sekä koristelimme pöydän. Asetimme syötävät ikkunalaudalle valmiiksi ja menimme jännittyneinä sermin taakse piiloon. Yksi ystävä oli tehnyt vaippakakun ja minä askartelin meiltä kaikilta kortin. Lisäksi oli "yövaippalaatikko", missä oli vaippoja joihin oli kirjoitettu pukemisohjeita väsyneille silmille.
Saimmekin tovin odotella sydämet pamppaillen...Kun ystävämme tuli suihkusta, hän kysyi ensimmäisenä "mitä täällä tapahtuu?". Tämän jälkeen hän näki meidät ja liikutuksen kyyneleet nousivat silmiin. Annoimme hänen pukeutua rauhassa ja vaihdoimme puhtaat lakanat sänkyyn.

Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli "vauvakuvien arvaus" ja ystävämme sai arvailla meidän tuomista vauvakuvista kuka on kukakin. Osa kuvista oli löydetty heiltä kotoa ja yksi vauva jäi mysteeriksi kaikille. Syötävänä meillä oli itse tehtyä pizzaa, kolme litraa jäätelöä ja hedelmiä. Porukassa lähes kaikki rakastavat jäätelöä, joten sen kuluminen ei ollut ongelma. Olimme keksineet vauvalle runoja runokortteihin ja ne olivatkin persoonallisia. Tuleva äiti oli itse oppinut luettujen runojen avulla aikaisin puhumaan ja tästä syystä halusimme jatkaa perinnettä. Aika kului siivillä jutellessamme. Ennen lähtöä teimme imetyskorun; jokainen sai pujottaa helmen nauhaan ja kertoa ystävästämme tai äitiydestä jotakin. Loput helmet jätimme heille sairaalaan ja tuleva isä saisi kertoa vaimostaan joka päivä jonkun hyvän asian sekä pujottaa helmen nauhaan.
Saimme vielä kuulla erään itsetehdyn kappaleen ja siunasimme tulevan perheen "Herran siunauksella". Sitten olikin jo aika toivottaa hyvät voinnit ja aloittaa kotimatka. Kotimatkalla harmiksemme huomasimme, ettemme ottaneet yhteiskuvaa. Tärkeintä kuitenkin ovat muistot jotka jäivät ennenkaikkea tulevalle äidille.

Yllätys pysyi loppuun asti ja juhlat olivat erilaiset, mutta kuitenkin ihanat. Nyt rukoillaan, että vauva pysyisi mahassa riittävän pitkään ja kaikki menisi hyvin. Olen todella onnellinen, että juuri tästä naisesta tulee äiti. Hänestä tulee varmasti rakastava ja huolehtivainen äiti. Olen myös kiitollinen, että saanut jakaa monia elämän suuria asioita hänen kanssaan ja saan olla tässäkin ystävänä rinnalla kulkemassa. Olet mulle todella rakas ja lapsesikin on jo nyt todella rakas! <3

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.󠀿󠀪󠀬۝⁡‪✩✩✩✩✩
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."  Ps. 139:13-18

Lapselle tärkeimmät asiat kotona

Yhtenä iltana keksin Isolle Karhulle tehtävän, joka olisi samalla myös hyödyllinen. Pyysin häntä hetken miettimään, mitkä asiat kotona ovat hänelle kaikkein tärkeimpiä. Hän sai tämän jälkeen valita viisi asiaa ja ottaa niistä kuvat.

1.  Ensimmäisenä hän sanoi, että tietenkin äiti ja pikkuveli (sekä isi). Hänelle rakkainta ovat siis ihmiset, ketkä kuuluvat lapsen perheeseen. Tämä tuntui minusta äitinä hyvälle.

2. Seuraavaksi olivat hänen pikkulegonsa ja ylipäätään lelut. Pikkulegoilla hän leikkii joka päivä ja osaa rakentaa niistä erilaisia juttuja. Hän on saanut ideoita kirjoista ja videoista, joiden pohjalta hän rakentaa omanlaisen jutun.

3. Sitten hän mietti hieman tarkemmin ja totesi: "ilman tätä ei selviä hengissä eli ruoka". Kuvassa on meidän sen päiväistä ruokaa. Se sattui olla lasten suurta herkkua; makaroonimössöä. Pyrin tekemään monipuolista ja terveellistä ruokaa. Olen koittanut opettaa lapsia siihen, ettei aina voi olla lempiruokaa ja erilaisia ruokia tulee maistaa.

4. Hänelle tärkeää ovat oma sänky ja unikaveri. Sänky on sellaista aluetta, minne Iso Karhu ei halua Pikku Karhun menevän. Parvisänky kuitenkin kovasti kiehtoo myös pikkuveljeä.

5. Viimeisenä hän kertoi "oman kaapin" olevan tärkeä asia. Iso Karhu haluaa aina, että siivoamme hänen kaappinsa. Muuten hän ei kovinkaan usein ole innostunut siivoamaan, mutta oman kaapin siivoamista hän usein itse ehdotta.Hän kokee tärkeäksi, että hänellä on joku "oma tila", missä on hänelle tärkeitä "isojen" poikien juttuja.

Kannattaa kokeilla lapsen kanssa esimerkiksi tällaista tehtävää. :)

Inspiroitunut parveke

Odotin kovasti, että ehdin kesälomalla laittaa parvekkeen taas kesäkuntoon. Olin niin motivoitunut, että aloitin heti ensimmäisinä lomapäivinä.
Aloitin parvekelasien pesemisellä, mitä inhoan todella paljon. Syynä on se, etten saa niitä kirkkaaksi ilman viiruja. Uskokaa pois, olen kokeillut erilaisia "kikka kolmosia ja vitosia". Sain ne kuitenkin pestyä niin, että olin ihan tyytyväinen.

Parvekkeelle oli kertynyt talven aikana kaikenlaista "säilytykseen", joten piti aloittaa tyhjentämisestä. Tämän jälkeen kokosin puulaatat pois ja imuroin niiden alta löytyneet roskat. Kummallisesti sieltä löytyi myös mm. pikkulegoja, kyniä ja simpukoita. Kun lattia oli imuroitu, pesin sen ja jätin kuivumaan.

Lattian kuivuttua, asettelimme lasten kanssa puulaatat takaisin ja aloin rakentaa Ison Karhun sanojen mukaan "kesäparatiisia". Sain vappuna kaksi kuormalavaa, joista olen jo useamman kesän haaveillut. Aloitimme rakentamisen siis siitä, koska ne veivät jonkun verran tilaa. Kävimme vielä ostamassa pari uutta tyynyä, huovan ja kukkasia. Siirsin yöpöytäni parvekkeelle, koska mielestäni se sopi sisustukseen hyvin.

 Seinällä roikkuvaan säleikköön meinaan vielä laittaa yrttejä tai valoja, kunhan ilmat hieman vielä lämpenevät. Hain kellarista yhden räsymatoistamme ja se teki parvekkeesta enemmän "olohuone"-tyyppisen.

Tarjoiluvaunua päätin käyttää tänä kesänä hieman eri tavalla. Laitoin sen eri puolelle parveketta ja siihen paikan kukkasille, kylvetyille salaateille sekä basilikalle.

Voi olla että muutamia pikku juttuja vielä viimeistelen, mutta tällä hetkellä minä sekä lapset olemme tyytyväisiä. Kesäisempiä kukkasia meinaan ainakin vielä ostaa. Toivottavasti ehdimme viettää kesällä monia hyviä hetkiä parvekkeella lasten ja ystävien kanssa. <3

Ps. Voit käydä lukemassa millä tavalla olen parveketta laittanut aikaisempina vuosina:

• kesäparveke
•  Kesä parvekkeella

Tuulista vapun viettoa

Rukoilimme poikien kanssa, että vappuaattona olisi kiva ilma ja pääsisimme grillaamaan. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli kovasti. Pakkasimme ruokia mukaan ja lähdimme porukalla rannalla olevalle grillipaikalle. Matkalla kävimme vielä ostamassa lisää grillattavaa ja kertakäyttöastiat.

Rannalla tuuli oli odotetusti vielä kovempi, mutta onneksi olimme pukeneet hyvin päälle. Sytykkeeksi olimme ottaneet sanomalehtiä ja muuten tarvikkeet piti kerätä luonnosta (paitsi ei tietenkään tulitikkuja). Saimme tulen muutaman kerran syttymään, mutta oksat olivat sen verran märkiä ja tuuli kova, että se melkein heti sammui. Kaikilla alkoi olla jo nälkä ja tulitikutkin alkoivat loppua. Koitimme ehdottaa lapsille, että menisimme kotiin paistamaan syötäviä. Siitä nousi niin kova huuto, että ei auttanut kuin yrittää.
Lopulta teimme niin, että osa porukasta lähti kaupasta ostamaan sytytysnestettä ja lisää tikkuja. Sillä välin minä keräsin Pikku Karhun kanssa lisää oksia ja sytykettä sekä koitin saada tulta syttymään. Rukoilin kovasti Jeesusta auttamaan ja tuli paloin hetken kirkkaasti, mutta sitten sammui. Kaupasta saimme sytytysnesteen lisäksi "sytytyspalloja", joiden piti olla todella hyviä. Palloista ei kuitenkaan ollut mitään lisää. Odotellessa pojat olivat syöneet melkein koko paketillisen pipareita. Saimme jonkinlaisen tulen syttymään suurella määrällä sytytysnestettä ja savua. Grillasimme nakkeja ja lihapullia sekä juustoa. Niiden kaverina oli muutamia salaatteja. Lihat jätimme suosiolla paistamatta.

Saatuamme ruoat lautasille, lokitkin huomasivat ne. Kamala parvi lokkeja syöksyi kohti pöytää, jossa olimme. Saimme hätistellä niitä pois ruokiemme kimpusta. Heitin poikien "jämät" vähän matkan päähän, jotta saisimme nopeasti syötyä. Varmaan kaksikymmentä lokkia syöksyi lautasten kimppuun. Koitimme pakata nopeasti tavarat ja lähteä kylmissämme kotiin.
Kotimatkalla ajattelimme käydä kaupasta ostamassa simaa, mutta se oli täysin loppu. Ostin sitten jotain "Pääsiäisjuomaa" munkkien kanssa. Juoma oli kuitenkin kamalan makuista. Sen verran kylmä tuli reissun aikana, että päätimme lämmittää saunan ja laittaa savuiset vaatteet pesuun.

Olipahan reissu, mutta ainakin tuli ulkoiltua ja vietettyä aikaa porukassa. Jospa tässä alkaisi kesäisemmät ilmat tulla jossain kohtaa lomaa...

Virus, mikä virus?

Meillä oli töissä vatsatautiepidemia ja minä satuin olemaan melkein aina töissä, kun uusi ihminen sairastui. Olin kyllä suojautunut hyvin maskilla, hanskoilla ja essulla.
Viime viikon tiistaina olin poikien kanssa kanssa pikkusiskoni synttäreitä juhlimassa, kun illalla minulle tuli huono olo. Luulin sen johtuvan väsymyksestä ja saunasta, mutta olo vain paheni. Tuntui etten voinut liikkua, koska oli niin paha olo. Itku tuli koska olo oli kamala, niin moni ihminen oli vaarassa sairastua ja töissä oli työntekijäpula sekä olimme Ison Karhun kanssa pari viikkoa aiemmin vatsataudissa. Lopulta sitten oksensin kunnolla ja jouduin soittamaan esimiehelleni, etten pääsisi töihin seuraavana päivänä.
Nukuin yön hieman levottomasti ja aamulla en päässyt sängystä ylös. Pikku Karhu lähti mummin mukaan asioille, mutta Iso Karhu jäi kanssani. En pystynyt kunnolla juomaan tai saati sitten syömään, mutta silti kummastakin päästä tuli ulos. Iso Karhu leikki onneksi kiltisti ja katsoi lastenohjelmia, koska en vain pysynyt hereillä. Lopulta hän lähti papan kanssa ulos hommiin. Lämpöä minulla oli 37,5c. Jouduin lähteä ajamaan 40 km päähän työterveyteen ja tuo matka ei ole koskaan tuntunut niin pitkälle. Mitään ei tullut ulos, mutta olo oli kamala. Takaisin ajaminen oli vielä kamalampaa, koska en meinannut pysyä hereillä. Aikaa tuohon koko reissuun meni pari tuntia. Muuten pysyin sinä päivänä hereillä max. puoli tuntia kerrallaan. Illalla sain jo jotain syötyä ja juotua. Nukahdin vähän ennen yhdeksää kun olin nukuttamassa poikia ja heräsin vasta seuraavana aamuna seitsemältä. Nukuin käytännössä melkein kaksi vuorokautta putkeen. Olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja sain vähän syötyä. Ylös noustessa kovasti pyörrytti ja heikotti, mutta päivän mittaa sekin alkoi helpottaa. Olin kiitollinen kaikesta huolimatta, että olimme vanhempieni luona. En tiedä olisinko selvinnyt lasten hoitamisesta tuossa kunnossa. Ilmoitin meneväni seuraavana päivänä töihin.
         Illalla Iso Karhu alkoi sanoa huonoa oloa, mutta ajattelimme hänen olevan niin väsynyt koko päivän ulkona olemisesta. Kylvyssä hän sitten oksensi. Sitä jatkui läpi yön ja nukuimme hänen kanssaan vain pienissä pätkissä. Pikku Karhu onneksi nukkui, vaikka oli samassa huoneessa. Iso Karhu osasi illalla oksentaa ämpäriin, mutta yöllä meni petivaatteille ja koitin vaihtaa puhdasta tilalle. Aamulla soitin töihin kertoakseni nämä valitettavat uutiset.
Lähdimme aamusta kotiin, ettei oltu lisää tartuttamassa ja ennenkuin Pikku Karhulla alkaisi. Vuorasin auton vanhoilla pyyhkeillä ja lakanoilla. Iso Karhu ei kuitenkaan oksentanut koko matkan aikana ja alkoi jo jutella. Kotona hänelle ei syöminen maistunut, mutta juominen meni hyvin. Oksennusta tuli vain kerran. Poika oli kovin voipunut koko päivän. Laitoin hänelle yöksi patjan lattialle, jos jotain tulee ulos. Hänen vointinsa alkoi kuitenkin kohentua ja seuraavana päivänä oli jo ihan normaali. Olimme kuitenkin melkein koko päivän "eristyksessä", koska epäilynä oli että kyseessä olisi norovirus. Ihme ja kumma on se, ettei Pikku Karhu ole ainakaan toistaiseksi sairastunut tälläkään kerralla. Tämä on kyllä todella hyvä asia, koska hän ei osaisi oksentaa ämpäriin ja yölläkin pelkäisin hänen tukehtuvan.

Meillä alkoi kesäloma sovittua aiemmin sairaslomalla, mutta sille ei voi mitään. Nyt oikeasti riittäisi jo tämä sairastaminen, koska alan olla siihen kovin väsynyt. Toivon ja rukoilen, että saamme tämän jälkeen pysyä pitkään terveinä.

Ps. Kuvat Googlen kuvahausta