Sähellystä ja Kohellusta

Oletko ystäväpiirissäsi se joka aiheuttaa tilannekomiikkaa tahtomattasi? Osaatko itse nauraa näissä tilanteissa vai haluaisitko vajota maanrakoon? Minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kysyin ystäviltäni mieleen jääneitä kommelluksiani, joita kirjoittaisin tähän esimerkiksi.

"Talviset retket, kun olit eksyksissä heikoilla jäillä ja kännykästä loppui akku."

"Kun veit meidät ”oikoreittiä” ryteikön läpi."

”Ajoitte harhaan. Liekö johtunut sinun höpötyksestäsi? ”

Minulla ei ole todellakaan mikään hyvä suuntavaisto ja uusien reittien oppiminen vie aikaa. Tästä on seurannut erilaisia kommeluksia, jotka eivät aina ole olleet niin mukavia. Kaikki kuitenkin päättynyt hyvin ja jälkikäteen voinut nauraa niille. Onneksi nykypäivänä puhelimissa on navigaattori ym., joiden avulla on helpompi suunnistaa. Tiukan paikan tullen olen rukoillut Jumalalta neuvoja ja Hän onkin ollut paras navigaattori elämässäni.

” No iliman muuta se, ku laitoit sen poretabletin sinne vichyn sekaan.”

Tämä on nolo stoori ja sain kuulla siitä pitkään. Onneksi osasin itsekin nauraa tilanteelle. Olimme matkalla koulusta kotiin ja minulla oli kamala päänsärky. Olin ostanut vichy-pullon ja löysin repustani Panadol pore-tabletin. Sen enempää ajattelematta murensin tabletin vichypullooni. Näin järkevästi ajatellessani se ei ollut hyvä idea, koska sehän kuohui ulos pullosta. Hämmennyin tilanteesta niin paljon, etten aluksi tajunnut laittaa edes korkkia kiinni. Pullon sisältö tyhjeni housuilleni ja kaverini autoon. Housuni olivat aivan läpimärät ja istuin vichylammikossa sekä matkaa oli vielä yli tunti jäljellä. Onneksi kaverillani oli toppahousut takakontissa ja bussipysäkillä vaihdoin nuo aivan liian isot housut jalkaani. Sillä välillä kaveri etsi muovipusseja penkille ja laittoi penkinlämmittimen päälle. Penkki oli vielä seuraavanakin aamuna kostea. Onneksi yhteinen ajomatkamme ei ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) ja osasin itsekin nauraa tilanteen koomisuudelle. Tästä selvittiin ja jäi hauska muisto.

”Käytiin ottaa siel kirkolla teidän hääkuvia ja otettiin niitä kuvia, missä heitit sen korkkarin ni se lähti nii lennokkaan iloisesti et meinas eka osuu miestäsi ja tokalla heitolla suoraa kameraan.”

Poikani sanoja lainatakseni "hups". 

Eräänä iltana Iso Karhu yritti jättää meidät vessaan jumiin ja käänsin sisäpuolelta ovenkahvaa hieman kovemmin. Siinä kävi hieman hassusti ja kahva jäi käteeni. Se meni keskeltä poikki, enkä tiedä miten se on mahdollista.  

Pojilla on kyllä hauskaa sen jälkeen ja muistuttelevat siitä vieläkin sekä sanovat Peppi Pitkätossuksi. Toinen samanlainen tapaus oli, kun olimme lähdössä reissusta kotiin. Halusin vielä kerran varmistaa kaiken olevan mukana ja pamautin takakontin kannen kiinni. Jotenkenkin siinä vain kävi niin, että rekisterikilpi irtosi toisesta kiinnikkeestä. Monet kerrat olen saanut kotonamme palovarottimet soimaan ja kaatanut kuumat nesteet päälleni.  

Olen onnekas, kun minulla on kärsivällinen ja ymmärtäväinen mies. Minulle sattuu sen verran kaikenlaisia tilanteita, että tarvitsen juuri sellaista miestä. 

Mukaan mahtuu myös tilanteita, joissa olen onnistunut satuttamaan itseni. Olin yläasteella kaverini luona ensimmäistä kertaa ja onnistuin kaatamaat kuumat glögit päälleni sekä heidän parketille. Sain kunnon palovammat ja kaikenlisäksi olin venäyttänyt toisen käteni lentopallossa. Töissä olin unohtanut asukkaan peilikaapin oven auki ja löin pääni suoraan sen kulmaan. Putosin lattialle, kun taju meinasi lähteä. Onnistuin saamaan säilykepurkista niin ison haavan, että hetken mietimme pitääkö lähteä ompeluttamaan. Töissä onnistuin myös taittamaan nilkkani niin, että siitä meni nivelsiteen ja se murtui. 
Näitä tilanteita vaan sattuu, enkä tiedä miten aina onnistun.

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka onnistuin murtamaan vasemman käteni pikkusormen ja oikeaan oli vasta tehty toimenpide. Viimeisin kommellus sattui eilen, kun olin laittamassa mieheni sukulaiselle lakanoita. Kiipesin penkille laittamaan pimennysverhoja kiinni ja alas tullessani astui tyynyn päälle, joka luiskahti pois jalkani alta. Putosin suoraan kirjahyllyn kulmaan ja otin vastaan vasemmalla kädellä (eli tietenkin murtuneen sormen). Selkääni tuli kunnon naarmu ja vasen ranne ollut sen jälkeen kipeä sekä paketoidut sormet. 
Onneksi sormessa oli paksu paketti, mikä suojasi. Hetken hävetti, mutta kaverin auttaessa minut ylös itseäkin jo nauratti. Onneksi viimeisestä selvittiin säikähdyksellä ja pienellä säryllä.

Minulle siis sattuu ja tapahtuu monenlaista, joten on ollut hyvä oppia nauramaan omille mokille. Tässä vain murto-osa minun kommelluksistani. Kaikille sattuu joskus vahinkoja ja ei niihin (yleensä) kuole. Kaveripiirissäni ja sukulaisteni kesken jo tiedetään, miten olen tapaturma-altis. Äitini ehdotti tapaturmavakuutuksen ottamista. Pikku Karhu on samanlainen "säheltäjä", enkä ihmettele yhtään mistä hän on sen perinyt. Ympärilläni olevilla ihmisillä ei ole ainakaan tylsää kanssani ja saamme yhdessä nauraa. 

Onko sinulle jäänyt mieleen joku minun komellukseni? Millaisia kommelluksia sinulle on sattunut?

Lasten "Selviytyjät Suomi"

Eilen koettiin liikuntaa, luontoa, yhdessä olemista ja selviytymistä.

Päätin ekstempore lähteä lasten kanssa vähän retkeilemään, jotta pihamme remontti edistyisi paremmin. Aina ensimmäisenä lasten pitää sanoa vastalause, mutta aiemmin luvatut vaahtokarkit laittoivat miettimään asiaa uudestaan. Lupasin viedä pojat lintutornille ja paikallista lentokenttää katsomaan.

Reissussamme oli paljon kehittäviä elementtejä ja lapset nimesivätkin retken "Selviytyjät Suomi- lasten versioksi". Jouduimme aluksi kysymään neuvoa paikallisilta, koska emme löytäneet oikeaa reittiä. Lähdimme saamiemme ohjeiden mukaan kulkemaan hetken ison tien reunassa, joten poikien oli toteltava ohjettani valkoisen viivan ulkopuolella pysymisestä. Metsäpolulle päästessämme isommat lapset menivät edellä, koska he varoittivat edessä olevista haasteista ja minä katsoin takana kaikkien suoriutuvan kulkemisesta. Matkalla löytyi kaatuneita puita joita tuli ylittää ja välillä alittaa. Polku jatkui pitkospuita pitkin, mutta haasteena oli sateen jälkeinen liukkaus ja puiden huono kunto.

 Sitten tuli ensimmäinen ylitettävä silta, joka oli osittain lahonnut. Lasten tuli auttaa toisiaan ylityksessä, jottei kukaan pudonnut veteen. Näitä siltoja oli matkalla useampi, jonka jälkeen tulimme suolle. Ensimmäiset alkoivat jo turhautua matkaan, mutta kannustuksella mentiin eteenpäin.

Löysimme reitin varrelta kodan, jonka sisälle pääsi ja siellä olisi voinut tehdä tulet. Tällä etapilla aukesi karkkipussi ja muutaman karkin voimin lapset jaksoivat loppuun asti. Jyrkkien portaiden jälkeen aukesi upeat maisemat ja pääsi hengähtämään. Pojat olivat iloisia ja selkeästi nauttivat retkestä.

Tornista alas tulemisessa piti taas huolehtia toisista, ettei astu sormilla eikä kukaan putoa. Paluumatka sujui reippaammin, koska oli vähän tietoa reitin etenemisestä. Matkamme aikana lapset odottivat ja auttoivat toisiaan sekä kuuntelivat ohjeitani. Tätä oli ilo seurata.

Autolle pääsyn lähestyessä nälkä ja väsymys alkoi hiipiä, mutta vielä jaksettiin käydä katsomassa paikallinen lentokenttä. Pojat olivat ihmeissään nähdessään oikean lentokoneen ja kentän, mistä meidänkin kodin yli lentävät koneet lähtevät. Pikku Karhu sanoi vielä nukkuman käydessä, kuinka kiva retki oli. Tällainen seikkailu tällä kertaa ja katsotaan, mitä ensi kerralla keksitään. Suosittelen lasten kanssa luonnossa liikkumista, koska se on mukavaa yhdessä tekemistä ja kehityksen kannalta todella tärkeää. Pienillä jutuilla voi löytää mielekästä tekemistä ja niistä muodostua mukavia muistoja.

Rikki

Olen kuullut ihmisten puhuvan siitä, kuinka paljon joku on häntä rikkonut tai loukannut. En epäile tai väheksy tätä ollenkaan. Oletko kuitenkaan koskaan ajatellut, kuinka paljon sinä itse saatat rikkoa itseäsi ja muita? Oletko koskaan katsonut peiliin ja miettinyt omaa elämääsi? Se voi olla jollekin todella vaikeaa ja pelottavaa. Itse pysähdyin eilen miettimään, miten paljon olen omilla teoillani aiheuttanut muiden kautta rikkinäisyyttä itsessäni ja muissa ihmisissä. Ei ollut helppo paikka, vaan päinvastoin veti aika nöyräksi ja pieneksi.

Seksuaalisuus on alue, missä rikkinäiset ihmiset varmasti rikkovat eniten itseään ja muita. Toinen suuri osa-alue on ihmissuhteet. Olen elämässäni onnistunut rikkomaan itseäni juuri näillä osa-alueilla ja se tuo kipua sekä häpeää. Avioeron jälkeen oli toisaalta helpompaa elämässä, mutta moni kohta sisälläni paiskautui sirpaleiksi. Koitin kasailla niitä sirpaleita salaa kyynelten sumentamin silmin, enkä nähnyt kunnolla oikeaa suuntaa. En tiennyt enää kuka olin ja yritin etsiä sitä vääristä paikoista. Haluan kaikille ihmisille pelkkää hyvää ja auttaa heidän elämässään, mutta välillä olen "onnistunut" sen myötä rikkomaan itseäni ja ympärilläni olevia ihmisiä. Samalla he ovat rikkoneet minua lisää ja jälleen olen koittanut koota itseäni sirpaleista, mutta nämä ihmiset eivät tienneet mitä tekivät. Osa heistä on jäänyt pois elämästäni, mutta jokaisesta ihmisestä jää jälki sydämeen. Vedänkö puoleeni ongelmia? Kelpaanko kerta toisensa jälkeen tällaisena elämässä mokanneena ja rikkinäisenä? Miksi ne terävimmät sirpaleet eivät voisi pysyä syvällä piilossa? En halua kenenkään näkevän niitä, mutta välillä ne koittavat nousta pintaan ja heijastuvat ulos päin.  

Rakas Jumala, kelpaanko vielä Sinulle, jos kerron kaiken? Sinä tiedät kaiken jo ennen kuin sanon sanaakaan. Olet surullinen, mutta iloitset puoleesi kääntymisestäni. Onneksi tiedän Sinun rakastavan minua, vaikka mokailen elämässäni. Avaat sylisi minulle ja iloitset minun viimein tulevan luoksesi turvaan. Haluan painautua tiukemmin Sinua vasten ja itkeä tällaisena heikkona ihmisenä. Ota minua kädestä kiinni ja näytä elämälleni oikea suunta sekä opeta minua elämään tätä joskus niin vaikeaa elämää. En osaa elää tätä elämää ilman Sinua. En osaa yksin auttaa ihmisiä, mutta tiedän Sinun kanssasi voivani sen tehdä. Anna Isä minulle viisautta kuunnella ja tukea sekä kulkea ihmisten rinnalla. Anna heidän kokea kauttani Sinun rakkauttasi ja minulle viisautta toimia siinä tilanteessa Sinun tahtomallasi tavalla. Kiitos Sinun rakkaudestasi. <3

En halua kantaa vihaa ketään ihmistä kohtaan, enkä katkeroitua. Haluan selvittää ristiriitatilanteet, jos se vain on mahdollista. Äiti opetti minulle lapsena, että riidat tulee sopia ennenkuin aurinko laskee ja tätä olen halunnut opettaa omille lapsillenikin. Anteeksi pyytäminen vaatii joskus nöyryyttä ja rohkeutta, mutta anteeksi antaminen ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa. Pyysin eräältä ihmiseltä anteeksi väärinkäsitystilanteessa ja tämä ihminen sanoi, ettei häneltä ole kukaan aiemmin pyytänyt anteeksi. Hän liikuttui anteeksi pyytämisestäni. Minusta on surullista, etteivät ihmiset pyydä anteeksi ja tilanteet jäävät selvittämättä. Sisällä kasvaa pettymys, katkeruus ja viha, jotka eivät kanna hyvää hedelmää. Ne rikkovat vähän kerrallaan ja viimeisen iskun tultua, kaikki särkyy sirpaleiksi. Korjaa iskut ennen kuin tulee se viimeinen isku. Jokainen isku sattuu, mutta koko kuvan hajoaminen on musertavaa. Voit olla kaunis mosaiikki. <3

Lopuksi haluan sanoa, että meillä on mieheni kanssa kaikki hyvin ja tässä postauksessa ei ole hänestä kysymys. Eli parisuhteestamme ei tarvitse huolestua. :)

Kroonistunut tenniskyynärpää

Elokuusta asti minua on tutkittu päästä ja selästä, mutta selkeää syytä ei kukaan osannut sanoa. Käsi silti puutui ja kipeytyi. Niskassa epämääräinen särky, joka johti migreeniin.Mistä kyse?

Kirjoitin jo syksyllä epämääräisistä puutumisoireista ja siihen liittyvistä tutkimuksista sekä epäilyksistä. Kävin päivystyksessä, magneettikuvauksissa pariin otteeseen, terveyskeskuksen fysioterapeutilla, neurologilla, hermoratatutkimuksessa ja yksityisellä fysioterapeutilla sekä hierojalla. Lisäksi aloin käydä kuntosalilla personal trainerin kanssa. Mikään ei poistanut oireitani ja diagnooseja tuli monenlaisia. Minun pikkuaivot ovat hieman normaalia alempana, mutta se ei ole vaarallista ja mahtuvat olemaan. Oikoryhti aiheuttaa niskakipuja ja siihen auttaa niska- sekä kaulalihasten vahvistaminen. Mikään näistä ei selittänyt kuitenkaan puutumisoireitani, enkä välttämättä tietäisi näistä ilman tutkimuksia. Heitin pallon uudestaan neurologille, joka laittoi lähetteen fysiatrille.

Fysiatri teki samat testit kuin moni muukin oli tehnyt, mutta hän osasi kertoa minulla olevan kroonistunut tenniskyynärpää. Koska vaiva oli jo kroonistunut, oireet olivat epämääräisiä ja vaikeaa saada kiinni, mistä olisi kyse. Hän laittoi niskaani puudutteen, jonka piti helpottaa migreeneitä ja niskakipuja. Se ei kuitenkaan auttanut minun tapauksessani. Tenniskyynärpää on voinut tulla viime kesänä puumajan ja rappusten rakentamisesta tai pidemmältä ajalta. Miekkailu saattoi olla viimeinen niitti siihen ja laukaisi oireet. Syy selvisi paikasta, jota ei oltu aiemmin juurikaan edes tutkittu. Siihen on melko uusi ja tehokas hoitomuoto PRP-hoito. Moni varmaan miettii, että mikä ihme tämä on ja itsekin silloin mietin.

Pääsin hoitoon 9.5 ja se tehtiin päiväkirurgian heräämössä. PRP-hoito on siis kasvutekijäruiskutus, jonka fysiatri tekee. Minulta otettiin vasemmasta kädestä 9mlx2 ruiskullista verta. Veri laitettiin laitteeseen, joka erotteli siitä punasolut pois. Sen jälkeen verestä valmistettiin samalla laitteella kasvutekijäruiske, jonka pitäisi auttaa paranemisessa. Kohta merkittiin tarkasti ja puhdistettiin sekä ruiske ruiskutettiin.

Toimenpidepäivän käsi oli kipeä, enkä pystynyt sitä kunnolla käyttämään. Hoidon pitäisi alkaa auttaa 2-6 kuukauden aikana. Joskus on tilanteita, kun hoito pitää tehdä uudestaan. Käden tuli antaa olla pari päivää täysin levossa, joten laitoin siihen kantoliinan. Tämä muistutti itseäni ja lapsia, etten voi käyttää kättä. Se oli todella hankalaa, mutta onneksi kotipalvelutyöntekijä tuli perjantaina auttamaan ruoan laittamisessa. Pikku Karhu sairastui ja oli flunssaisena kotona, muttei oikein malttanut levätä. Sunnuntaina vuorostaan Iso Karhu sairastui vatsatautiin ja tiistaina Pikku Karhulla alkoi silmätulehdus. Lisäksi minulla oli viimeiset koulupäivät, jotka piti sisällään pari tenttiä. Mahdollisimman paljon kaikkea hankaloittamassa toipumista.
Kuntosaliharjoittelua ja rajua liikuntaa sekä suurta rasititusta tulisi välttää kaksi viikkoa. Enää tämä viikko rasituskieltoa, mutta toimenpiteestä oli kulunut vain viikko, kun onnistuin murtamaan vasemman käden pikkusormen. Viikko "kädettömänä", mutta käytännössähän minun pitää käyttää oikeaa kättä.

Pitäisi vissiin opetella lepäämään ja ottamaan rennommin tai jotakin, ettei koko ajan sattuisi ja tapahtuisi? 

Minun päiväni

Tänään oli "äidin huoltamisen" päivä, josta koin hieman huonoa omaatuntoa.  Toisaalta minulla on nyt viikko "lomaa" ennen kesäkursseja ja lomalla saa tehdä juttuja, joista nauttii. Jos olisin työelämässä, olisin tällä hetkellä sairaslomalla sormeni takia.

Toiset lähtevät aamulla töihin tai kouluun ja minä lähdin hierojalle. Hierojalla käyminen on minulle välttämätöntä selkäni kunnossa pysymiseksi. Olen onnekas, kun olen löytänyt täältä luotettavan ja ammattitaitoisen hierojan itselleni. Hänen kanssaan on mukava jutella ja hän tutkii selkäni joka kerta ennenkuin aloittaa  hieronnan.

En edes muista milloin olen viimeksi käynyt kampaajalla. Se saattoi olla joskus helmikuun alussa tai tammikuun lopussa, koska en vain ole ehtinyt käydä sen jälkeen. Värjään hiukseni itse, koska kampaajalla värjääminen on mielestäni todella kallista. Miinuksena tietysti on, etten osaa itse laittaa raitoja tai muuta hienosäätöä. En ole vielä löytänyt 100% varmuudella vakituista kampaajaa tällä paikkakunnalla, mutta parissa paikassa olen käynyt pari kertaa. Nämä ovat helppoja, koska aikaa ei tarvitse varata etukäteen. Leikkautan hiukset ja värjäytän kulmat.  Tänään leikattiin sivuilta lyhyemmiksi ja niska melko lyhyeksi sekä siistittiin otsatukka suoraksi. Olin tyytyväinen kevyempiin hiuksiin.

Nautin suunnattomasti, kun saan uppoutua kirjoittamaan blogia kahvikupin äärellä. Se on kuin istuisi terapiassa prosessoimassa omaa elämää ja kiitos sinulle, että olet mukana tässä terapiassa. Olisi hienoa tehdä tätä joskus sivutyönä, mutta toistaiseksi tämä on harrastus. Toivon näiden postausten antavan jotain hyvää sinun elämääsi.

Sitten olikin aika palata arkisiin asioihin ja hakea Iso Karhu koulusta. Kävin terveyskeskuksessa näyttämässä sormeani ja onnekseni sain kuulla, ettei näytä tulehtuneelle. Paketin purkamisessa minua alkoi huimata ja sormi aukesi jälleen, mutta ei onneksi pahasti. Sain uuden paksun paketin ja uuden ajan keskiviikolle. Hoitajan ajan jälkeen kävimme kaupassa, missä Iso Karhu halusi auttaa käteni vuoksi. Kiitin häntä ja kehuin kotona miehellenikin pojan toimintaa. Kauppareissun jälkeen haimme Pikku Karhun päiväkodista ja suuntasimme kotiin välipalalle sekä ruoan laittoon. Lapset palasivat eilen kotiin paluuseen liittyy aina omat haasteensa. He kuitenkin menivät eilen ja tänään kiltisti nukkumaan.

• Tällaista tänään ja katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan. ❤️

Pihatöistä päivystykseen

Oikean käden toipumista oli kulunut viikko, kun päätin tehdä kivikkokukkapenkkiä seinän viereen.
Meinasin yhdistää nämä kaksi stooria yhteen postaukseen, mutta se olisi venynyt liian pitkäksi. Siispä aloitan kertomalla, miten päädyin kukkapenkin tekemisestä päivystykseen.  Varoitan jo nyt luvassa olevan verta ja kipua...

Minua turhautti, etten päässyt kunnolla laittamaan pihaa ensin oikean käden kipeytymisen ja sitten toimenpiteen takia. Koska toimenpiteestä oli kulunut viikko ja käsi ei tuntunut kipeälle, ajattelin alkaa varovasti tekemään kivikkokukkapenkkiä talomme seinän viereen. Mieheni kävi ruokatunnilla kotona syömässä ja tuomassa minulle auton. Kävin ostamassa kukat ja kaivoin niille sopivat kuopat. Pyörittelin varovasti kiviä seinän viereen käyttäen enemmän vasenta kättäni. Pyöritin viimeistä isoa kiveä ja jäljellä oli enää viimeinen pyöräytys, jotta kivi olisi sopivalla kohdalla. Tunsin vasemman käden pikkusormessa kovan vihlaisun, kun sormi jäi kiven ja betoniseinän väliin. Otin hanskan pois ja katsoin tuleeko verta. Sitä tuli ja paljon sekä kynsi oli musta. Juoksin sisälle laskemaan kylmää vettä, jotta verentulo tyrehtyisi. Näin ei todellakaan käynyt ja kipu oli kovaa. Otin kylmäpakkauksen avuksi, mutta tunsin jotain olevan pielessä. Soitin päivystykseen kysyäkseni neuvoa, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Hoitaja pyysi tulla näyttämään sormea varmuuden vuoksi. Vedin paperitupun sormen ympärille ja lähdin ajamaan. Minua huimasi kamalasti ja vointi oli huono, mutta selvisin kunnialla perille asti.

Hoitaja katsoi sormea ja verta valui solkenaan. Hän kysyi, oliko kivi nyrkin kokoinen vai isompi.  Sain selittää sen olleen oikeasti iso. Hänen mielestään sormi oli turvoksissa ja hieman vinossa sekä kynsi repsotti, joten laittoi minut jonottamaan lääkärille pääsyä. Hoipuin toiseen odotustilaan uuden taitostupun kanssa. Odotustilassa oli iäkkäämpi rouva ja lohdutteli heidän saavan sormeni kuntoon. Hän kertoi kuinka hänen sormensa oli jäänyt joskus mankelin väliin, eikä päässyt pois ennenkuin joku tuli töistä kotiin. Valitettavasti tuo ei lohduttanut tai auttanut heikkoon olooni. Lääkäri katsoi sormen ja oli sitä mieltä, että se kannattaisi kuvata. Taas jouduin pyytämään uudet taitokset, kun verenvuoto ei alkanut tyrehtymään. Kuvissa näkyi kynnen alareunassa olevan luun murtuma (tai oikeastaan jonkinlainen murskaantuminen). Lääkintävahtimestari taivutteli metallilastan ja puhdisti sormen. Verta oli vuotanut runsaasti jo kolme tuntia, mutta lääkärin mielestä kynnelle ei tarvinnut tehdä mitään. Sormi tuettiin viereistä sormea vasten ja tehtiin paksu paketti, jotta verenvuoto tyrehtyisi. Lastahoitoa olisi kaksi viikkoa, eikä mitään kontrollia. Paketti pitäisi kotona päivittäin availla ja putsailla sormea.

Ensimmäiset pari päivää pidin kädessä kantosidettä, jotta varmasti muistan olla käyttämättä sitä ja lapsen ymmärtäisivät paremmin sormen olevan oikeasti kipeä. Perjantai-iltana aloin avamaan pakettia mieheni henkisellä tuella. En ehtinyt saada edes sormea näkyviin, kun minua alkoi huimata ja tuli huono olo. Taitokset ja muut laput olivat liimaantuneet verellä sormeen kiinni ja sain tehdä töitä saadakseni ne irti. En saanut puhdistettua sormea, koska olo oli niin huono. En ala avaamaan tässä enää tarkemmin, mille sormi näytti. Soitin päivystykseen ja kävin seuraavana päivänä hoitajan vastaanotolla puhdistuttamassa sormea. Tämä oli hyvä, koska koko paketti lastaa myöten jouduttiin vaihtamaan verellä sotkeentumisen vuoksi. Samalla paljastui irtoavan kynnen lisäksi sentin leveä haava sormen päässä. Haava näytti sille, että olisi tulehtumassa. Tänään menen vuorostaan terveyskeskukseen, jotta arvioivat haavan tilanteen. Täysin kuntoon tulemiseen menee pitkä aika ja aion seurata murtuman parantumista kriittisesti sekä tarvittaessa pyytää uutta kuvausta.  Tämän viikon olen vielä periaatteessa "kädetön", mutta oikeaa kättä pakko käyttää. Painavien juttujen nostelua koitan nyt välttää toipumisajan, jotta oikean käden toipumisessa ei tule takapakkia. Mieheni on ihanasti auttanut minua mm. ruoan pilkkomisessa ja suihkussa.

Nyt täytyisi yrittää ottaa rennosti ja varovaisesti, jottei uusia tapaturmia synny ja nykyiset paranisivat kunnolla. Olen lahjakkaan tapaturma-altis, mutta onneksi minulla on huolehtivainen ja kärsivällinen mies. Tässä rennosti ottamisessa ja avun tarvitsemisessa on minulle opettelua...

Lapsille tekemistä omalta pihalta

Nykypäivänä monet lapset viihtyvät paljon älylaitteilla, eikä ulkoilu kiinnostaisi. Onneksi lumet ovat sulaneet ja ulkona paljon kaikkea puuhaa. Meillä on neljä vilkasta poika, jotka tarvitsevat paljon aktiviteetteja ja toisinaan niihin ohjaamista. Olemme kehitelleet niitä omalle pihallemme ja isommat saavat käydä lähialueen skeittirampilla sekä pyöräilemässä sovitusti.

Rakensimme viime kesänä kierrätysmateriaaleista puumajan, jonka alla on puukatos. Lapset saivat olla yhdessä rakentamassa majaa. Majaan voi kiivetä kaksia erilaisia tikkaita, kiipeilyseinää tai köyttä pitkin.  Majan ikkunasta pääsee myös kiipeämään katolle, mutta sitä olemme yrittäneet rajoittaa vaarallisuuden vuoksi. Maja ei välttämättä kovin kaunis ole, mutta suurella työllä tehty ja toimivaksi todettu. Ehkä joskus vielä maalaamme sen.

Pihallamme on trampoliini, joka on kesäisin todella suuri hitti vuodesta toiseen. Verkko on kovassa tahdissa kärsinyt, mutta suojaa edelleen lasten pomppimista. Koska kaikki neljä saattavat pomppia samaan aikaan, tulee välillä riitoja.  Välillä tavarat ja vaatteet lentelevät, mutta näissä tulee erilaisten taitojen ja tilanteiden harjoittelua. Tänä keväänä pojat ovat halunneet ottaa taustalle musiikkia, jonka tahdissa hyppivät ja tekevät temppuja. Trampoliini on todella kehittävää motorisille taidoille ja hyvä keino purkaa energiaa. 

 

Asumme metsän reunassa, eikä viereisillä tonteilla ole taloja. Lapset saavat siis vapaasti seikkailla, kunhan koti näkyy. Pikku Karhu on keksinyt tänä keväänä metsässä liikkumisen ilman aikuista, koska ovat päiväkodissa käyvät paljon luonnossa. Hän nauttii suunnattomasti ja etsii erilaisia luonnon aarteita. Metsässä liikkuminen on lapsille tosi kehittävää motorisesti ja muutenkin kehityksellisesti. Lisäksi luonto voi rauhoittaa lasta ja aikuista.  Teemme paljon retkiä luontoon ympäri vuoden ja välillä otamme eväät mukaan.

Lapsilla on pyöriä ja potkulautoja, joita kaikki neljä saavat käyttää. Iso Nalle oppi tänä keväänä ajamaan pyörällä ja hän on käyttänyt harjoittelussa Ison Karhun vanhaa pyörää, mutta nyt voisi olla aika etsiä jo sopivamman kokoista pyörää. Pikku Karhukin uskaltaa ja osaa viimein ajaa apupyörillä ilman aikuisen työntämistä. Pyöräily on erityislapsillemme ollut haastava oppia, mutta kannustuksen ja harjoittelun kautta pikku hiljaa taidot ovat kehittyneet. 

Viime kesä oli erittäin kuuma, joten välillä kastellessamme nurmikkoa kastelimme lapsiakin ja se herätti monia riemun sekä jännituksen kiljahduksia. Letkusta on pitänyt ottaa kahva irti, koska Iso Nalle laskisi muuten kokoajan vettä. Keväisin ja syksyisin kuraleikit ovat jotain aivan parasta. Olemme miettineet, jos hommaisimme lapsille kesäksi jonkinlaisen uima-altaan, missä saavat vapaasti leikkiä tai halutessaan kantaa vettä muualle. 

Pari vuotta sitten rakensimme pihalle keinut. Pikku Karhu tykkää keinua mahallaan ja joskus joku saattaa istua. Muuten he antavat keinuille vauhtia.  Keinuminenkin on yllättävän kehittävää ja haastavaa keskilinjan hallinnan kannalta. 

Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, mitä puuhaa meidän pihaltamme löytyy kesällä. Ötököiden tutkiminen on todella mielenkiintoista ja kaikki kivet tulee käännettyä, kun niistä innostutaan. Joskus lasten on vaikea keksiä tekemistä ja tarvitsevat siihen aikuisen tukea. Lapset nauttivat aikuisen kanssa tekemisestä ja on tärkeää tehdä asioita perheen kanssa. Heidän on hyvä myös oppia kehittämään mielikuvitustaan keskenään leikkimisellä.

Mitä teidän pihalla voivat lapset tehdä? Tarvitsevatko paljon aikuista ohjaamaan leikkejä?