Paluu arkeen ja muita kuulumisia

                            Mitäs meille nyt sitten kuuluukaan?

Mieheni palasi maanantaina pitkän sairasloman jälkeen töihin. Hän alkoi olla jo melkoisen turhautunut kotona olesekeluun ja töihin palaaminen tuntui mieleiseltä. Hänen vointinsa on kesällä ollut parempi kuin vuosiin. Toki hän on työpäivien jälkeen luonnollisestikin väsynyt. Pitkän poissaolon jälkeen kuka tahansa olisi väsynyt palatessaan takaisin töihin. Maanantaina hän sitten aloittaakin uudessa työpaikassa, joka on vakituinen työ. Se ei ole aivan itsestään selvää nykypäivänä, että saa vakituisen työn. 

                                                               (Kuvat Googlen kuvahausta)
 

Iso Karhu reagoi isin töihin lähtöön. Hän on herkkä poika ja reagoi aina muutoksiin. Maanantai oli yhtä kiukkua ja huutoa koko päivän. Häntä kuulemma jännitti, kun isi meni taas töihin. Tänään on mennyt jo hieman helpommin. Mieheni palattua takaisin kotiin roikkuvat lapset hänessä koko loppupäivän. Ison Karhun puheissa tänään häivähti pelko isin pois menemisestä. Uskon kuitenkin hänen pikku hiljaa rauhoittuvan, kun hän huomaa isin tulevan aina takaisin.

Nukkumaan menemiset ovat olleet enemmän ja vähemmän haasteellisia mieheni sairaalaan menon jälkeen. Iso Karhu halunnut aina juuri minut "nukuttamaan" hänet, eli istumaan hänen sängyn viereensä ja pitämään kädestä kiinni. Olemme odottaneet, että Pikku Karhu nukahtaa ensin ja sitten menneet huoneeseen. Iso Karhu kuitenkin riehuu aina ennen kuin on valmis käymään nukkumaan. Usein tämä on johtanut siihen, että herkkä Pikku Karhu on herännyt ja alkanut itkemään. Siitä alkoi oravanpyörä, etteivät kumpikaan nukkuneet. Olin tosi ahdistunut aina, kun nukkumaanmenopuuhat alkoivat. 

Viikonloppuna päätin kokeilla Ison Karhun rauhoittamista meidän sänkyyn. Kun hän oli riehunut ja huutanut tarpeeksi, halusi hän mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Olemme nyt sitten rauhoittaneet hänet meidän sänkyyn ja sitten vieneet omaan sänkyyn nukkumaan. Näin säilyy kaikilla rauha maassa. Pikku Karhukin on oppinut nukkumaan yönsä kokonaan. Iso Karhu tulee välillä meidän jalkopäähän nukkumaan, jos näkee painajaisia. Nukkuva lapsi on jotain niin kaunista. Hän on rauhallinen ja kaikki on hyvin. Kokonaisia yöunia osaa kyllä arvostaa, kun niitä ei yli vuoteen ollut. Nukkumaan meneminen tuntuu niin ihanalta, kun ei tarvitse jännittää, että milloin pitää herätä. 

(kuva Googlen kuvahausta)

 

Pikku Karhu siirtyi kesän alussa yksiin päiväuniin ja hän nukkuu sellaiset 1-2 tunnin unet. Hän on iloinen ja vauhdikas veijari, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Välillä hän saattaa ohimennen vetää Isoa Karhua hiuksista tai pamauttaa pikkuautolla päähän, vaikka Iso Karhu katselisi rauhassa kirjaa. Hän rakastaa ulkona olemista, kun on tilaa liikkua ja ympärillä ihmeellisiä asioita. Hän sai viimein tehtyä kaksi ensimmäistä hammastaan ollessaan vuoden ja kuukauden. Niitä kyllä odotettiinkin ja vitsailtiin jo tekareiden ostamisesta. 

Entäs sitten minä? Mitähän minulle kuuluu? 

        
Jossain vaiheessa kirjoittelin siitä, että mieheni kotiin palaamisen jälkeen mielialani ja nukkumiseni oli huonoa. Nyt kuitenkin mielialani on tasaisempi ja nukkumiseenkin olen saanut apuja. Kesän aikana olen kuitenkin alkanut saamaan paniikkikohtauksia; sydän tykyttää, henkeä ahdistaa, rintaa puristaa, mahaakin koskee ja muuten vain todella ahistunut olo siinä hetkessä. Kohtaus voi tulla yhtäkkiä ja mennä ohi 10-30 min. kuluessa. Lasten kanssa yksin ollessani pystyn skarpata niin, ettei kohtaus pääse kunnolla päälle. Tuolloin se kuitenkin kestää hieman kauemmin. Aluksi oli hämmentynyt ja mietin, että mitä tämä nyt oikein on ja olenkohan "sekoamassa". Jutellessani työntekijäni kanssa hän totesi, että minulla on ollut melkoiset viime vuodet. Elämässäni on ollut monenlaista huolta, murhetta ja kriisiä. Keväällä painoin menemään aivan äärirajoilla ja selvisin siitäkin. Olisi siis ihme, jos en nyt mitenkään reagoisi. Kroppani on alkanut purkamaan ulospäin tuota kaikkea taakka, jota olen kantanut. Liikunta on kyllä yksi minun voimavaroistani tällä hetkellä, kuten olen aiemmissakin kirjoituksissani kertonut. Täytyy koittaa elää vain päivä kerrallaan ja nauttia niistä pienistäkin ilon aiheista.

Sain tänään aloitettua ikuisuusprojektini; ikkunoiden pesemisen. Sain parvekkeen ikkunat pestyä, koska niistä ei meinannut nähdä läpi. Inhoan ikkunoiden pesemistä, koska se on työlästä ja hankalaa saada täysin siistiksi. Olen kyllä kokeillut sanomalehteä ja kaikkea, mutta se on vaan tekniikkalaji. Ehkä saan tämän kesän aikana pestyä asuntomme kaikki ikkunat.

Kävimme tänään poikien kanssa pitkästä aikaa kirpputorilla ja löysin Isolle Karhulle kuudella eurolla viisi paitaa ja vesipyssyn. Lisäksi vein myyntiin 74cm-80cm vaatteita ja joitain isompia, jotka eivät sovellu Pikku Karhulle. Toivotaan että tällä kertaa menekki olisi parempaa. Hinnalla ei ainakaan ole pilattu, koska ne ovat keskimäärin 0,20e-1e.

Tällasta tänne nyt tällä erää. Toivottavasti sinulla on ollut mukava kesä ja saat vielä nauttia auringosta ennen syksyn pimeyttä. :)

Festarimeininkiä

Kesällä on monenlaisia festareita, minne ihmiset kokoontuvat. Toiset ryyppäämään, toiset kuuntelemaan bändejä ja jotkut molempia. Osallistuimme lastemme kanssa yksille kesäfestareille, missä oli lapsille omaa ohjelmaa. He tykkäsivät varsinkin musiikki- ja teatteripainotteisista esityksistä.

Kaduilla kävellessä sai pitää lapset hyvin lähellä, koska liikkeellä oli monenlaista väkeä; taskuvarkaitakin oli havaittu. Välillä tuntui kuin itsekin olisi ollut humalassa tai vetänyt röökiä, koska niiden haju leijui niin voimakkaasti joka paikassa. Käydessäni lasten kanssa automaatilla, takanamme seisoi nuorisoporukka. Heillä joka toinen sana oli kirosana ja volume melko voimakas. Minua niin ärsytti lasteni puolesta niin kovasti, että meinasin sanoa nuorisolle muutaman sanan käytöstavoista pienten lasten läsnäollessa. Jätin nuo harkitsemattomat sanat kuitenkin sanomatta, koska pääsimme viimein lähtemään tuosta tilanteesta. Söimme Ison Karhun kanssa festareiden kunniaksi ranskalaiset ja makkaran puoliksi. 

Tällaisille kesätapahtumille olisi kiva mennä perheenä, mutta en halua kyllä viedä lapsiani katsomaan humalaisia ihmisiä aamusta iltaan asti. Miksi meidän suomalaisten pitää vetää kaikki kiva aina överiksi? Hauskaa voi pitää niinkin, ettei tarvitse kontata kotiin. En toki halua yleistää, koska liikkeellä oli myös paljon perheitä ja selvinpäin olevia. Suomalainen kulttuuri on vain kesäisin sellainen, että jos aurinko paistaa niin silloin ryypätään. Kun ryypätään, unohdetaan kaikki ympärillä oleva.

                                                      (Kuva Googlen kuvahausta)

Pääsimme kokeilemaan pahville graffitien tekemistä. Autoin Isoa Karhua purkin käytössä, mutta hän sai itse liikuttaa sitä. Mielestäni taideteoksesta tuli oikein hauska.

Sunnuntaina satoi vettä melkein koko päivän. Illalla käydessäni kaupassa, kaupungissa leijui yleinen darra. Kadut olivat täynnä tyhjiä tupakka-askeja, tölkkejä, ruokajätteitä ym. roskaa. Monet ihmiset ostivat sipsiä, pizzaa, vissyä ja muuta krapulamättöä. Osalla silmät ja koko naama punoitti ja näytti, että oksennus lentää aivan pian. Iso Karhu kysyi minulta seuraavana päivänä: "Äiti miksi täällä on joka puolella tallottuja tölkkejä?". Selitin siinä sitten, etteivät kaikki ihmiset ymmärrä roskien kuuluvan roskikseen.

Niin miksi humalassa ja festareilla on vapaa kaikista säännöistä? Ihmiset ylittävät tien silmät ristissä kaukana suojatiestä, vaikka auto tulisi aivan vierestä. Kaikki roskat pudotetaan siihen kohtaan, missä niitä ei enää tarvita. Pantittomat tölkit rytätään tai lasipullot hajoitetaan pitkin puistoja. Miksi? Minun järkeeni ei mahdu, että miksi? Pienet lapset käyvät puistoissa leikkimässä, jonka pitäisi olla turvallista. Mutta jos puistot ovat täynnä lasinsiruja, tupakantumppeja tai nuuskapusseja, se ei silloin ole turvallinen ympäristö lapsille.

Seuraavan kerran, jos sinä liikut humalassa kaupungilla, ole kiltti ja pidä kuitenkin edes hieman huoli ympäristöstäsi. Pyydän tätä kaikkien pienten lasten puolesta. Mieti jos se pieni Pekka laittaa suuhunsa sinun heittämäsi nuuskapussin ja kuolee sen takia. Pystyisitkö elää tuon asian kanssa? Vanhemmatkaan eivät kuitenkaan aivan kaikkea voi huomata.

Tämä oli nyt tällainen vuodatus. En halua yleistää, enkä syyllistää, mutta haluan herätellä ihmisiä ajattelemaan omaa käytöstään ja sen vaikutusta muihin ihmisiin. Alkoholi ei ole pahasta, jos osaa ottaa kohtuudella.

 

(Kuva Googlen kuvahausta)

 

Iloista ja aurinkoista kesää kaikille! :)

Elämän myrskyt

Viime viikon alussa kirjoittelin läksiäisistä. Sain tosiaan samalla olla pari yötä aivan itekseni kotona. Ensin kirjoittelin blogia ja siivosin kotimme. Sitten lähdin lenkille ja "treffeille" Jumalan kanssa. Olin kipuillut monista asioista ja kaipasin Jumalan tuomaa rauhaa noihin asioihin. Rukoileminen tuo voimaa elämääni ja auttaa jaksamaan vaikeuksienkin keskellä. Pelkkä huokauskin riittää ja Jumala kuulee. Tuo lenkki venähtikin kolmen tunnin lenkiksi. Istuskelin eri paikoissa itsekseni ja kilometrejä tuli reilut 7.

Istuessani eräällä kalliolla Jumala puhui minulle luonnon kautta jotakin, mitä haluaisin jakaa teille rohkaisuna. Jumalan puheen kuuleminen ei välttämättä ole selviä sanoja, vaan sisällä oleva tunne joka ei ole omani. Lisäksi siinä hetkessä valtaa yliluonnollinen rauha.

Jumala on vahva kallio, joka on kestävä perusta elämällemme. Voimme kiinnittää kaiken elämässämme Häneen. Välillä elämässämme myrskyt sekä suuret aallot pauhaavat ja tuntuu sille, että niiden alle hukkuu. Minulle ainakin on käynyt näin monesti. Mutta myrskyn mentyä ohi, saan huomata selvinneeni siitä ja seisovani edelleen uskossa Jumalan kalliolla. Joskus myrskyt ja toiset ihmiset voivat tuoda elämäämme kaikenlaista roskaa ja kolhia meitä eri puolilta, mutta uusien aaltojen ja myrskyjen kautta pääsemme puhdistautumaan niistä. Tämän jälkeen olemme taas kirkkaampia ja vahvempia.

Uskon kalliolla oleminen voi olla toisten ihmisten mielestä outoa ja välillä pois omaltakin mukavuusalueeltamme. Monet ihmiset haluavat viettää ja rakentaa elämänsä hiekalle. Siellä voi tuntua hauskemmalle ja vapaammalle. Mitä käy, kun myrsky tulee?
Hiekalle rakennetun elämän pohja huuhtoutuu aaltojen mukana eikä kestä kovia kolhuja. Se aiemmin hauskalta tuntunut perusta häviääkin ja ihmiset ympäriltä pakenevat.

Jos olet uskossa, voit luottaa myrskyjenkin keskellä Jumalan kallioon, joka on kestävä. Sinua voi toisinaan pelottaa ja tuntua ettet selviä haasteista. Jumala pitää sinusta silloinkin huolta.

Jokaisella meillä tulee haasteita elämässämme, välillä suurempia ja välillä pienempiä, mutta mihin silloin sisimmässämme turvaamme? Tätä kysymystä voidaan jokainen jäädä miettimään. <3

Villipuutarha

Olimme tosiaan tällä viikolla maaseudulla. Olemme äitini kanssa molemmat innostuneet luonnon kasveista ja niiden hyötykäytöstä. Äitini on harrastanut sitä jo ainakin pari vuotta. Minä olen innostunut mieheni kautta myös ruukkuyrteistä.
Eräänä iltana päätimme äidin kanssa lähteä etsimään kasveja ja hän opasti minulle, mitkä olisivat hyviä ja miten ne säilötään.

Keräsimme mm. :

Maitohorsmaa:

Sato: 
Nuoria punertavia maitohorsman versoja voidaan kerätä pian lumien sulamisen jälkeen pitkälle alkukesään. Yrttijuomaa varten lehdet voidaan kerätä myöhemmin kesällä, mutta kuitenkin ennen kukintaa. Lehdet kerätään kesä-heinäkuussa juuri ennen kukintaa. Ne riivitään käsin ylhäältä alaspäin ja kuivataan tuoreeltaan tai hiostettuina. Lehtien tulee olla puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia. Tuoreena kuivattujen lehtien tulee olla kauniin vihreitä. Varrenpalasia ei kerätä lehtien mukaan. Maitohorsmankukista kerätään vain vaaleanpunaiset terälehdet, sillä vihreät osat aiheuttavat kitkerää makua. Poiminta-aika on heti kukkien avauduttua kesä-heinäkuussa. Maitohorsman juurien paras keruuaika on varhain keväällä tai myöhään syksyllä. 

Ravintoarvo: 
Maitohorsman lehdissä on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä (eli vähintään 15 % aikuisten suositeltavasta päiväannoksesta) mm. ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia.

Käyttö: 
Nuoret maitohorsman versot sopivat tarjottavaksi mm. parsan tapaan. Nuorista lehdistä tehty silppu antaa vaihtelua salaatteihin ja vihannespaistoksiin. Yrttijuomaa varten lehdet voidaan kerätä myöhemmin kesällä, mutta kuitenkin ennen kukintaa. Maitohorsma tunnetaankin ehkä parhaiten yrttijuomakasvina. Sitä käytetään myös varsinaisen teekasvin lehdistä tehdyn teen seassa. Teelehtien tapaan myös horsmanlehdet hiostetaan usein ennen kuivaamista. Hiostaminen vahvistaa aromia. Maitohorsmankukista voidaan valmistaa kauniinväristä juomaa. Maitohorsman juurista voidaan valmistaa jauhoja leipätaikinassa tai puurossa käytettäväksi. Niitä on käytetty myös kahvinkorvikkeena."

Puna-apilaa:

Käyttö: 
Apilan maku on pehmeän mieto ja hunajainen. Kukinnot sopivat yrttijuomaksi. Kukinnot ja lehdet sopivat mm. keittoihin, muhennoksiin, pannukakkuun ja leipään.

Poimulehteä:

Käyttö: 
Miedon kirpeät lehdet sopivat yrttijuomiin, keittoihin sekä leivontaan. Ne maistuvat myös salaatissa tai voileivän päällä. Kukat ja siemenet sopivat mausteeksi. Luonnon poimulehdet sopivat myös hyvin puutarhassa viljeltäviksi sekä koristeellisuutensa että syötävyytensä vuoksi.

Lähteet: http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/

Lisäksi keräsimme teeaineksiksi vadelman-, herukan- ja mansikanlehtiä. Jalkakylpyjä varten otin voikukan lehtiä, apilaa, piharatamoa, koivunlehtiä sekä männynneulasia. 

Kasveja kannattaa kerätä jo alkukesästä, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Myöhemminkin voi kerätä, mutta valikoima ei ole niin laaja ja maku ei välttämättä ole enää niin hyvä.

Kuivasimme kasvit kasvikuivurissa, koska äidilläni oli sellainen. Kotona voisin kuivata ne esim.saunan lauteilla. Kun kasvit olivat täysin kuivia, ne murennettiin lasipurkkeihin. Toki niitä voisi käyttää heti tuoreenakin. Äitini teki maitohorsmista vaaleanpunaista horsmajuomaa. Minä laitoin maitohorsman kukkia jääpalakuutioihin koristeeksi. Ne sopivat hyvin, vaikka hääjuomiin koristeeksi.

Minä opettelen vielä luonnonyrttien keräämistä ja käyttöä, mutta se on hauska ja hyödyllinen harrastus. Kauniita ja hyödyllisiä kasveja luonnot täynnä, eivätkä läheskään kaikki ihmiset ymmärrä hyödyntää niitä. Toki kannattaa olla tarkkana siitä, mitä voi syödä ja mitkä ovat myrkyllisiä. Monia luonnonkasveja voi käyttää myös kauneudenhoidossa, kuten jalkakylvyissä, kasvonaamioissa, kuorinnassa sekä ihon puhdistuksessa. 

kannattaa katsoa nämäkin linkit ja monia muita hyviä löytyy: http://yrttikasvit.blogspot.fi/p/kayttoohjeita.html
                                                          http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/hyva_mieli/kauneus/kotitekoista_kauneutta

Nyt myös Instagramissa

Monet kuuluvat nykyään facebookiin, instagramiin, twitteriin ja ties mihin. Itse olen halunnut olla selkeällä linjalla ja pysyä poissa mahdollisimman monesta.

Olen blogin kirjoittamisen myötä tosiaan innostunut valokuvaamisesta muutenkin kuin tekstien merkeissä ja halusin jakaa niitä muillekin ihmisille. Joten päätin siskoni kannustuksesta liittyä Instagramiin jakamaan kuvauksiani. Siellä olen myös nimimerkin takana, koska halusin yhdistää Instagramin ja blogini.

Instagramista voi siis käydä katsomassa kuvailujani nimimerkillä uskismama. Harjoittelen vasta sen käyttöä, joten anteeksi jos olen tehnyt jotakin väärin. Vinkkejä toki otan vastaan, vaikka tämän tekstin alle? Katsotaan mitä tästä tulee vai siirrynkö takaisin vanhaan. Kohti uusia haasteita! :)

P.s. kuvat Googlen kuvahausta 

omin pikku kätösin mustikassa

Olimme tällä viikolla vanhempieni luona maalla. Päätimme poikien kanssa lähteä metsään etsimään mustikoita ja mansikoita. Luonto oli sateen jäljiltä märkää ja vaatteet kastuivat nopeasti. Pikku Karhu istui mustikkamättäässä ja huusi lisää mustikoita. Hän söi suu sinisenä. Siirtyessämme eteenpäin hän söi samalla kupistani. Iso Karhu keräsi omaan pikkukuppiinsa marjoja, mutta suurin osa meni hänelläkin suuhun. Sehän se lasten rooli tuossa hommassa on. Pääasia että heillä on hauskaa ja pääsevät luontoon. Pikku Karhu väsyi nopeasti, enkä jaksanut kantaa häntä kokoajan, joten meidän oli palattava takaisin.

Pikku Karhun mennessä päiväunille lähdimme Ison Karhun kanssa takaisin etsimään mustikoita. Meillä oli tällä kerralla asianmukainen vaatetus ja poimurit. Hyttysiä oli runsaasti, mutta onneksi olimme ottaneet hyttysmyrkkyä ja hyttyskarkoittimen mukaan. Kiipesimme vuoren reunusta pitkin ylös, mutta märkä sammal tuotti haasteita. Lahonneen puun sisältä paljastui iso kasa valkoisia matoja ja kusiaisia, jotka ällöttivät minua valtavasti. Pääsimme viimein turvallisesti ylös ja kerätyt mustikatkin pysyivät menossa mukana. Iso Karhu halusi syödä omat mustikat, mutta minä sain omaan astiaani kerättyä yhteensä kolme litraa. Takaisin palattuamme putsasimme terassilla mustikat roskista tai niinkuin Iso Karhu sanoi "pestiin mustikat."

Teimme Ison Karhun kanssa mustikoista iltapalalle mustikkapiirakkaa. Hän halusi auttaa ainesten laittamisessa ja taikinan sekoittamisessa. Piirakasta tuli mielestäni todella hyvää, eikä liian makeaa. Illalla tarkistimme lapset punkkien varalta, mutta onneksi ei löytynyt kuin hyttysen puremia.

Loput marjat pakastimme talvea varten. Aiempina vuosina meidän mummo on kerännyt meille mustikat, mutta nyt hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, ettei hän välttämättä kykene. Ajattelin itse mennä vielä myöhemmin keräämään lisää, kunhan marjat kypsyvät ensin kunnolla. Innostuin mustikoiden keräämisestä. Siitä tulee omavarainen ja hyvä fiilis, kun on itse omin pikku kätösin kerännyt sieltä metsästä. Kannattaa kokeilla. :)

Ylläriläksiäiset

Rakas ystäväni on muuttamassa perheineen pois paikkakunnaltamme. Hänen miehensä sai kutsun toiseen työpaikkaan ja he kokivat lähdön oikeaksi. Ystäväni on viime aikoina ollut kovilla kaikkien muutto-, ja työjuttujen kanssa, joten halusimme vähän hemmotella häntä läksiäisten merkeissä. Päätimme pitää suuren ystäväpiirin vuoksi aivan pienet läksiäiset, joihin osallistui vain viisi ihmistä.
Teimme etukäteen hänelle kortin, johon olimme leikelleet lehdistä hänelle osuvia juttuja. Toiselle puolelle jokainen kirjoitti pienet (tai vähän suuremmat) terveiset.

Eräs ystävämme oli sopinut lähtevänsä jätskille "läksiäissankarimme" kanssa. Hän sanoi lasten kanssa tulleen säätöä, joten sankarin täytyisi tulla heille kotiin ensin. Olimme kaikki muut menneet jo etukäteen paikalle ja piilouduimme lastenhuoneeseen, mistä iloisesti yllätimme hänet. Tosiaankin onnistuimme tuossa yllätyksessä. Hän kertoi, ettei hänelle ollut koskaan pidetty polttareita, joten sovittiin näiden olevan polttariläksiäiset.

Annoimme hänelle tekemämme kortin ja pyysimme häntä rentoutumaan. Teimme hänelle mintun- ja ruusun terälehdistä sekä karkeasta merisuolasta jalkakylvyn. Hänelle tarjoiltiin minttuvettä ja itsetehtyä raakasuklaata. Jalkojen oltua jonkin aikaa lämpöisessä kylvyssä, aloimme hieroa niitä piparminttukuorintavoiteella. Tämän jälkeen hän sai vielä liotella puhtaassa vedessä. Lopuksi hieroimme jalkoja pehmentävällä jalkarasvalla ja samalla yksi ystävistämme hieroi hänen hartioitaan. Tämä sankarimme osasi todellakin nauttia näistä hoidoista.

Hoitojen ja rupattelun jälkeen lähdimme Amarilloon syömään, koska se on sankarimme vakio- ja suosikkipaikka. Tarjosimme porukalla hänelle tuona iltana kaiken. Söin lammasta ja perunoita. Mielestäni lammasta oli todella vähän, mutta hinta oli edullinen. Ruoka maistui ja juttua riitti. Mitä tapahtuu kun neljä äitiä ja yksi raskaana oleva pääsevät saman pöydän ääreen? Tietysti jutut siirtyvät raskauteen ja synnytykseen. Viereisessä pöydässä olevien miesten posket alkoivat jo hieman punoittaa. Meillä oli hauskaa ja naurua riitti, mikä oli pääasia.

Amarillon jälkeen päätimme mennä juomaan iltateet eräälle terassille. Viereisellä terassilla oli soittamassa livebändi, joka loi aivan oman tunnelmansa. He soittivat ainakin jazzia. Otin itselleni hedelmäisen teen, jonka nimeä en muista. Teekuppien äärellä parannettiin maailmaa ja jälleen saatiin hieman pitkiä katseita. Äidit lähteneet vähän viettämään vapaailtaa, mutta selvinpäin.
Kaikilla taisi olla hauskaa ja ainakin meidän polttariläksiäissankarilla oli hauskaa.
On se vaan niin ihanaa, kun on edes muutamia ihania uskovia äitejä lähiympäristössä, joiden kanssa jakaa ilot sekä surut. <3 Jään kaipaamaan ystävääni, mutta onneksi hän jatkaa täällä opiskelua ja välimatkaa on vain 2 tuntia. Nykyaikana yhteydenpitoa helpottavat myös puhelimet.

                                    

Huikeat polttarit

Lähdin aamulla ajamaan kohti Espoota. Matkalla satoi kaatamalla vettä, mutta uskoin kuitenkin polttareiden onnistuvan hyvässä säässä. Olimme rukoilleet, että sääennusteen kaatosade ja ukkonen ei kohtaisi meitä.

Menin ensimmäiseksi erään toisen polttarivieraan kanssa kauppaan ostamaan tarvikkeita iltaa varten. Ostimme myös polttarisankarille hemmottelujuttuja. Kaupassa vierähtikin jokunen tovi...Veimme ostokset toisen kaason luo säilytykseen ja suuntasimme toisten luo.

Sillä välin kaasot olivat hakeneet polttarisankarin ja antaneet hänelle puettavat vaatteet sekä aamupalaa. Hänet oli puettu prinsessaksi ja rinnassa luki "sulhasen (nimi) ja Jumalan prinsessa".
He peittivät sankarin silmät ja ajoivat hänet erään metsän reunalle. Sankari sai siellä suunnistaa kartan ja kompassin avulla (hän on suunnistaja eli ei hätää). Rasteilta löytyi lappuja, joissa kerrottiin mitä avioliitto on.

Me muut keräännyimme Kauniaisiin ja ei todellakaan satanut vettä, vaan oli aivan helle. Olimme etukäteen valinneet paikat, jotka jollakin tavalla yhdistäisi itseämme ja sankaria. Keksimme yhdessä vihjeet joiden avulla hän löytäisi meidät. Viimeisellä metsärastilla oli vihje ensimmäiseen polttarivieraaseen. Sankarin sisko oli hautausmaalla vihjeellä "kehdosta hautaan", toinen kaasoista oli uimahallilla, toinen oli vpk-talolla. Minä olin juna-asemalla, koska meillä on aina ollut melko pitkä välimatka ja täytynyt kulkea junalla. Viimeinen löydettävä oli heidän koulullaan. Polttarisankaria ei alkanut kuulua metsästä ja aloimme olla jo huolissamme. Viimein hän kuitenkin tuli metsästä märillä kengillä, koska aamulla oli vielä satanut. Hän oli luullut, että joutuisi kuulusteltavaksi ja siksi oli jäänyt tarkkaan lukemaan lappusia. Odotellessani sankaria onnistuin polttamaan itseni, koska asemalla ei ollut mitään varjopaikkaa enkä ollut varautunut aurinkoiseen ilmaan. Tässä kuvi, joita otin odotellesani sankaria saapuvaksi:

Koululta löydettyämme viimeisen vieraan menimme koulun kirkkosaliin rukoilemaan ja laulamaan hengellisiä lauluja. Kaasot soittivat rumpua ja pianoa. Tuo pieni levähdyshetki oli sankarista aivan ihana. Tämän jälkeen lähdimme syömään.

Menimme syömään Bembölen kahvituvalle. Tuo oli ihana vanha maalaispaikka, missä ruoka oli edullista. Söin Wieninleikkeen ranskalaisilla. Tuossa vaiheessa tuli yksi vieras mukaan porukkaan, koska pääsi vasta silloin töistä. Pihalla otimme muutaman yhteiskuvan ja lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan paikkaan. Automatkalla juttelimme kaikkea avioliittoon ja sen odoittamiseen liittyviä naisten juttuja.

Saavuimme seikkailupuisto Huippuun, Leppävaaraan. Kävelimme metsätietä "lenkkeilyn" merkeissä, kunnes saavuimme sillalle, mistä rata alkoi näkyä. Tuleva morsian oli aluksi kauhuissaan, mutta kuitenkin innoissaan. Hän oli halunnut kokeilla tuollaista. Minä en itsekään ollut koskaan kokeillut tuollaista, mutta olin myös aina halunnu koittaa. Minulla on kuitenkin korkean paikan kammo ja se vähän jännitti minua. Seikkailupuistoon saapui vielä yksi polttarivieras. Ensimmäisenä meille annettiin luettavaksi ohjeet ja säännöt. Radalle menemiseen oli muutamia ehtoja turvallisuussyistä. Saimme valjaat ja kypärät, jotka henkilökunta tarkisti. Saimme myös opastuksen ja pienen alkuharjoituksen, ennen kuin pääsimme oikeille radoille. Radat oli jaettu korkeuksien ja vaikeustasojen mukaan vihreään, siniseen, punaiseen sekä mustaan. Voit lukea Huipun nettisivuilta tarkemmin radoista. Tiivistetysti idea kuitenkin oli, että puiden väleissä oli erilaisia esteitä, joita pitkin piti päästä aina seuraavalle tasanteelle. Turvavaljaat olivat kokoajan kiinni vaijerissa, joten kulkeminen oli turvallista. Vihreä tuntui aluksi haastavalle, kunnes sai ideasta kiinni. Lopulta laskettiin vaijeria pitkin takaisin maantasalle. Rata alkoi tuntua kokoajan hauskemmalle, vaikka pientä jännitystä olikin ilmassa. Korkeanpaikankammoni ei tuntunut kuin muutamassa esteessä. Halusin ylittää itseni ja käydä kaikkein korkeimmallakin radalla, ettei jäisi jälkikäteen harmittamaan. Uskaltauduin erään toisen polttarivieraan kanssa mustaan, joka oli 18m korkeudessa. Polttarisankari tykkäsi kovasti tuosta seikkailupuistosta ja minä ainakin suosittelemaan kokeilemaan tuota kaveriporukalla. Aikaa tuolla meni ainakin 2,5 tuntia, joten nopealla aikataululla sinne ei kannata mennä. Lopuksi söimme jätskit ja siirryimme takaisin autoille. 

Osa porukasta lähti jo toisen kaason vanhempien luo ja osa lähti hakemaan ruokatarvikkeet. Saavuimme aivan ihanaan isoon maalaisromanttisesti sisustettuun kotiin Nurmijärvelle. Harmittelin jälkeen päin, etten tajunnut ottaa sieltä enempää kuvia. Heillä oli kaksi vessaa, joissa toisessa oli kylpyamme. Talossa oli puusauna (katossa ihanat tähtivalot) ja pihalla uima-allas. Terassi oli katettu ja pihalla oli ihanat kasvimaat sekä kaksi jättitramppaa. Talossa vallitsi ihana yliluonnollinen rauha ja levollisuus. Nyt talon hehkutuksesta takaisin polttareihin... :D 

Teimme yhdessä tortilloja, joihin oli jauhelihaa ja kanaa sekä tietysti kasvikset ja juustoraaste. Saimme jokainen syödä kyllä varmasti vatsamme täyteen. Pöydästä kuului iloiset kiljahdukset ja puheen sekä naurun sorina. Aika kului kuin siivillä. 

Syömisen jälkeen siirryimme saunaan, missä oli jo 120 astetta lämmintä. Osa porukasta uskaltautui käymään kylmässä uima-altaassakin pyörähtämässä. Saunassa tietysti puhuttiin aivan kaikesta taivaan ja maan välillä, mutta suurin osa jutuista taisi liittyä miehiin, kuten teemaan sopii. Teimme saunassa tulevalle morsiamelle jalkakylvyn. Sen jälkeen jalkoja hierottiin piparminttukuorintavoiteella. Samalla hänelle laitettiin savinaamio. Lopuksi hänen hartioitaan ja käsiään hierottiin kuorivalla leivinjauheöljyseoksella. Tulevaa morsianta tulee aina polttaripäivän päätteeksi hemmotella. Yleensä naiset rakastavat hemmottelujuttuja. Saunassa saimmekin kulumaan reilusti aikaa ja kello oli jo melkein 12, kun tulimme pois sieltä. Rasvasimme vielä sankarin jalat ja selän sekä hän sai koko selän hieronnan. 

Söimme iltapalaksi suklaafondueta ja hedelmiä. Meillä oli kotimaisia mansikoita, banaaneja, viinirypäleitä ja vaahtokarkkeja. Lisäksi meillä oli valkosuklaavadelmakakku, sipsiä ja popcornia. Joimme tuoreista mintunlehdistä tehtyä rauhoittavaa iltateetä. Naurua riitti koko päivän ja illallakin vielä. Lopulta kaikki olivat niin väsyneitä, että uni alkoi maittaa. Osa porukasta valvoi melkein kolmeen asti jutellen ja osa nukahti heti yöpalan jälkeen. 

Aamulla söimme aamupalaa vielä yhdessä. Meillä oli keitettyjä sekä paistettuja munia, pekonia, leipää (siihen päällyset), mysliä, jugurttia, hedelmiä, sipsejä, poppareita, kakkua...Aamupala oli aivan ihana ja täyttävä.  Annoimme jälelle jääneet syömiset polttarisankarin mukaan, mistä hän oli todella otettu. Aamupallalla annoimme hänelle vielä purnukan, jossa oli lappunen jokaiselle päivälle ennen häitä. Lapuissa olisi juttuja hänestä ja Jumalalta hänelle. Tämän jälkeen minä lähdinkin hakemaan miestäni ja lapsiamme. Jotkut jäivät vielä pidemmäksi aikaa ja he olivat lakanneet tulevan morsiamen kynnet.

Polttarit olivat sankarin mielestä aivan ihanat ja hän huomasi, että juuri häntä oli ajateltu niitä valmistellessa. Tällöin mielestäni polttarit ovat todella onnistuneet. Sain tutustua uusiin ihmisiin sekä jakaa kuulumisia ennalta tuntemieni ihmisten kanssa. Polttarit olivat mielestäni aivan ihanat. Juuri sellaiset kuin olisin voinut itsellenikin ajatella. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tuona päivänä. En ollut äiti tai vaimo, vaan olin hetken pelkästään juuri minä. Minulla ei ollut vastuuta, vaan sain pelkästään nauttia ja pitää hauskaa. Tuo aika antoi minulle paljon.

Kotiin palattuani perheeni oli kovasti kaivannut minua. Oli ihanaa, kun pojat vain halailivat minua. Iso Karhu sanoi: "äiti olet ollut minun ajatuksissani". Minulla tuli tarpeellinen ja rakastettu olo. Tämä aika teki kuitenkin hyvää lasten ja heidän isänsä suhteelle.

Seuraavaksi odottelemme syksyä, jolloin on tuon tulevan morsiamen häät. Odotan niitä aivan innolla. Olen niin onnellinen, että tuo pitkäaikainen ystäväni on löytänyt puolison itselleen ja he haluavat mennä naimisiin. Monet mieskriisit olemme yhdessä kokeneet, mutta viimein olemme löytäneet omat puolisomme. Olen niin kiitollinen tuosta ystävästäni, joka on ollut tukenani niin vaikeina kuin hyvinä aikoina. Hän esimerkiksi järjesteli työharjoittelunsa niin, että pääsi auttamaan meidän perhettä kriisissä. Olet todella rakas minulle ja meidän perheellemme! <3 Toivomme kaikkea hyvää ja siunausta teidän tulevalle liitollemme ja loppuelämällenne! <3