Täällä on ollut jonkin aikaa hiljaista, mutta nyt annan pintaraapaisun siitä, mitä meille kuuluu.
Mistähän oikein aloittaisin, kun tapahtunut niin paljon asioita ja postaus venyisi valtavaksi...
Minä aloitin viime maanantaina työharjoittelun nuorisotoimella ja se kestää seuraavat seitsemän viikkoa. Olen kymmenen vuotta sitten ollut pitämässä kristillisiä nuokkari-iltoja, mutta ne ovat olleet aivan erilaisia ja meillä oli iso tiimi tekemässä iltoja. Tämä harjoittelu pitää paljon muutakin sisällään, koska teen vain kaksi iltaa viikossa.
PikkuKarhun psykologiset tutkimukset ovat ohi, mutta vasta parin viikon päästä olevassa neurologin tapaamisessa selviää tulokset. Ison Karhun tutkimukset ovat myös ohi, mutta hänellä tehdään vielä lisätutkimuksia ja tutkitaan myös somaattisia oireita. Pojan lääkärikäynti oli todella raskas monestakin syystä, joten kirjoitan myöhemmin siitä oman postauksen. En ole valmis vielä siihen, koska asiat ovat minulle kipeitä.
Viimeisen viikon aikana tapahtunut paljon raskaita ja kipeitä asioita, mutta ei auta kuin yrittää päivä kerrallaan eteenpäin luottaen Jumalan huolenpitoon kovienkin myrskyjen keskellä. Pelko rakkaiden menettämisestä syö jo valmiiksi vähissä olevia voimavaroja ja työharjoittelun aloittaminen ottaa toki oman osuutensa. Minun lapseni lähtivät keskiviikkona isälleen. PikkuKarhu tulee
sunnuntaina takaisin ja IsoKarhu vasta ensi viikon perjantaina. Toiset
lapset tulevat myös vasta ensi viikonloppuna. Nyt on siis aikaa levätä ja yrittää rentoutua.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille. 💖
