Missä Minun Paikkani On?

Mikä on minun paikkani, tehtäväni ja merkitykseni tässä kaupungissa? 
Kirjoitin aiemmin postauksen saavuttamattomista unelmista, joista kolmantena haaveena on löytää oma paikkani ja merkitys tässä kaupungissa. Koen Jumalan johdattaneen meidät juuri tänne, joten Hänellä varmaan on joku suunnitelma.  Eräs ystäväni sanoi hyvin: "Jos saamme kaiken heti, emme osaa arvostaa niitä samalla tavalla kuin silloin, kun joudumme odottamaan."

Muutostamme on kulunut reilu vuosi ja se on ollut ymmärrettävästi melkoista sopeutumista. Ykkösasiana minulle oli lasten sopeutuminen ja kavereiden saaminen. Nyt heillä on mukavasti kavereita ja Iso Karhu osaa liikkua itsenäisesti lähialueella. Tästä olen todella kiitollinen. Toinen iso sopeutumisasia on meidän oman perheen "perheytyminen ja tiivistyminen", joka on melkoista aaltoliikettä. Moni asia on vielä kovin keskeneräistä, koska me ihmiset olemme rikkinäisiä ja keskeneräisiä. Pitää hyväksyä se, että tämä ottaa monestakin syystä aikaa ja tapahtuu pala kerrallaan. Tässä on yksi rukousaihe, että jokainen löytää oikean paikkansa tässä perheessä. Arjen rutiinit meillä ovat kuitenkin jo muodostuneet.

 Yritin viime kesänä seurakunnassa tutustua ihmisiin, mutta monien suhtautuminen minuun oli jotenkin vaikeaa. Ensin mietin, mitä minussa on vikana. Syynä kuitenkin taisi olla, että mieheni on käynyt seurakunnassa eksvaimonsa kanssa ja tietyt ystäväpiirit ovat muodostuneet jo vuosia sitten. Tuntui silti todella surulliselta, että juuri seurakunnassa oli niin ulkopuolinen olo. Siellä missä kaikkien pitäisi olla yhtä ja ottaa kaikki uudet mukaan. Syksy ja talvi meni arjen ja opiskeluiden opettelussa sekä koulukavereihin tutustuessa. Monimuoto-opintojen huono puoli on, että kaverit ovat ympäri Suomea.

Alkukesästä minusta alkoi tuntua, että kaipaan enemmän kavereita tältä paikkakunnalta ja jaksaisin alkaa tutustua uusiin ihmisiin. Kavereita joiden kanssa voi käydä lenkillä ja tavata ekstempore. Huomasin ettei minulla ole sellaisia ystäviä kuin yksi, mutta hänkin on kovin kiireinen. Kun päivät kuluivat kotona perheen kanssa, tunsin oloni tietyllä tavalla kovin yksinäiseksi. Pohdin onko minulla muuta roolia enää kuin äiti ja vaimo. Kaipasin entisen kaupungin ystäviä ja vapaailtoja, milloin sai nauttia hyvästä seurasta ja Suomen kesästä. Toisinaan itkin ja rukoilin tämän asian puolesta. Mieheni on koittanut myös etsiä minulle kavereita, mutta koen luontevammaksi itse tutustua ihmisiin.  Erilaisten kuvioiden kautta pääsin mukaan hengelliseen naistenpiiriin, mihin minut otettiin avosylin vastaan. Piiri kokoontuu kahden viikon välein ja siellä jaetaan kuulumisia, tuetaan toisia elämän haasteissa ja rukoillaan yhdessä. Pari viikkoa sitten perheessämme oli todella haastava tilanne ja murruin naistenpiirin tapaamisella. Ensin minua hävetti hirveästi, mutta sitten koin olevani rakastettu ja niille ihmisille tärkeä. Tällaista yhteyttä olen kaivannut muuttamisen jälkeen ja toivon sen säilyvän sekä vielä syventyvän.

Tällä hetkellä minusta taas tuntuu, etten jaksa kovin syvällisesti tutustua uusiin ihmisiin tai hakeutua mihinkään palvelutehtävään. Olen kiitollinen näistä muutamista ihmisistä, joita olen saanut elämääni. Nyt tiedän, että voin soittaa jollekin ja tavata halutessani. Kaikkien ei tarvitse olla niitä parhaita ystäviä ja ajan kanssa heistä voi kuitenkin tulla sellaisia. Tiedän myös, että tehtäväni on olla tällä hetkellä äitinä, vaimona ja opiskelijana sekä opetella huolehtimaan omasta jaksamisesta. Toisaalta tuntuu tylsälle eikä aina kovin kivalle, mutta se on paikkani tällä hetkellä ja todella tärkeä sellainen. Myöhemmin on aika uusille tehtäville ja kuvioille. Tämän hetkinen paikkani varmasti valmistaa ja kasvattaa minua kohti uutta. Kasvaminen tekee joskus kipeää, mutta onneksi saan luottaa olevani hyvissä käsissä ja että meidän perheestä pidetään huolta.

 Kiitos kun luit postaukseni ja pohdintojani. Toivon sinulle ihanaa viikkoa. <3

Perhe Luontoon Liikkumaan

Käytkö sinä lasten kanssa tai yksin luonnossa?
Monet lapset tuntuvat vieraantuvan luonnosta ja viihtyvän paremmin älylaitteiden kanssa. Yksi syy tälle on, etteivät lapset ja nuoret enää pääse samalla tavalla keskelle luontoa ja älylaitteilla "täytetään" tylsät hetket. Maaseuduilla ei asu läheskään niin paljon lapsia kuin ennen, vaan asutus keskittyy kaupungin läheisyyteen. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta minusta ei voi liikaa tuoda esille luonnon ja lasten kanssa luonnossa liikkumisen merkitystä. Haluan viedä lapsiamme luontoon, vaikka heidän mielestä aluksi se tuntuu tylsälle (paitsi Pikku Karhu nauttii aina todella paljon). Jälkeen päin isommatkin sanovat retken olleen mukava.

Viikko sitten päädyin eräälle ihanalle luonnonsuojelualueelle, minne halusin viedä perheenikin. Kesälomalla ei ollut niin kiire nukkumaan, joten pysähdyimme luontoretkelle. Saimme nähdä ja kuulla erilaisia lintuja sekä ihastella Suomen luontomaisemia. Reitillä olisi ollut tulentekopaikka ja puita, mutta niin pitkäksi aikaa emme voineet tällä kertaa jäädä retkeilemään.

Reitillä oli luontotalo, missä oli kaikenlaista tietoa ja katseltavaa luonnosta, linnuista ja kasvillisuudesta. Reitillä oli kaksi lintutornia ja "piilopaikka", mikä oli upea lintujen katselupaikka. Suosittelen tätä luonnon retkikohdetta kaikille, jotka ajavat kutostietä Parikkalan läpi. Tien varressa on hyvät opastekyltit, joten perille on helppo löytää.

Luonto on minulle tärkeä, koska siellä pystyy paremmin rauhoittumaan ja kokemaan Jumalan läsnäolon sekä yksin ollessa kuulla Hänen ääntään. Arjessa rauhoittuminen ja pysähtyminen on vaikeaa, koska kokoajan tuntuu olevan vaatimuksia ja hälinää ympärillä. Meille on annettu lahjaksi kaunis ja pääasiassa vielä puhdas luonto, josta meidän tulee pitää huolta.  Ethän sinä halua tuhota lahjaksi saamiasi asioita? Haluathan nauttia saamastasi lahjasta? 

Tiirat päivystivät ja he antoivat aika hyvin kuvata itseään. Ovatkohan kenties nekin jo tottuneet poseeraamaan? Lapsena kävimme aina perheen kanssa sunnuntaisin retkellä luonnossa, koska se oli vanhempieni ainut vapaapäivä. Välillä otimme eväät mukaan ja välillä ajelimme autolla katselemassa maisemia. Silloin ei samalla tavalla kuvattu, koska puhelimissa ei ollut kovin hyvää kameraa, eikä se muutenkaan ollut niin yleistä kuin nykyään.

 

 

Luonnossa liikkumisella on ihan tutkittuja terveysvaikutuksia aikuisille ja lapsille. Puolikin tuntia luonnossa voi laskea verenpainetta, vähentää stressiä ja nostaa mielialaa.  Monet lapset liikkuvat nykyään vähemmän luonnossa ja se lisää masennusta, ylipainoa ja levottomuutta. Luonnossa liikkumien tekee hyvää mm. motoriselle ja aistien kehitykselle. Kannattaa lukea todella mielenkiintoinen opinnäytetyö aiheesta Luonnon vaikutukset lasten ja nuorten terveyteen.

 Lasten olisi hyvä tutustua ja tutkia luontoa vapaasti sekä tehdä omia oivalluksia sen suhteen. Nykyään lapset eivät pääse vapaasti luontoon, koska monet perheet asuvat kaupungissa ja lapsia ei uskalleta laskea yksin luontoon. Lapset viihtyvät mieluummin sisällä, eivätkä osaa keksiä leikkejä ilman virikkeitä. Mielikuvituksen käyttäminen tuntuu olevan haastavaa ja luonnossa tekeminen on tylsää. Meillä pääsee takapihalta metsään ja se on suuri kiitosaihe. Kaikki lapsemme saavat mennä vapaasti metsään, kunhan pienimmät näkevät talon. Perheemme pienimmät lapset viihtyvätkin metsässä, eikä heillä ole älypuhelimia. Toki kaikki lapset ovat erilaisia, enkä halua liikaa yleistää. Tämä kuitenkin perustuu omiin kokemuksiini ja lukemiini artikkeleihin.

 

 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Meidän perhe lähtee tänään keräämään mustikoita ja retkeilemään.
Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Olisi mielenkiintoista kuulla. :)

Kaunis Pohjois-Karjala

Kesäpäivä ihanissa maisemissa ja mahtavassa seurassa. Mille kuulostaa ? 

Meidän piti käydä mieheni isän kotipaikalla Kontiolahdella katsomassa paikkoja ja ottamassa kuvia myymistä varten. Samalle reissulle ajateltiin yhdistää ystävien ja sukulaisten tapaamista Joensuussa. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajamaan, jotta ehdimme tehdä kaikkea suunniteltua. Silti jotakin piti karsia.
Ensimmäisenä tapasimme mieheni uutta ystävää ja kävimme ulkoiluttamassa hänen koiraansa. Lenkin aikana koimme lähes kaikki Suomen sääolot; sadetta, paistetta, tuulta ja lämmintä.

Kävimme syömässä lounasta Prisman ravintolamaailman Leiketuvassa.  Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Voin siis suositella paikkaa muillekin. Nurkassa oli leikkipaikka, joten lapsetkin viihtyvät.

Kun vatsat olivat täynnä, jaksoi taas jatkaa matkaa. Kyytiimme hyppäsi mieheni pikkuserkku ja suuntasimme kotipaikalle Lehmoon. Emme olleet pariin vuoteen käyneet paikalla ja heinikkoa oli kasvanut melkoisesti. Taskulampun valossa menimme sähköttömään ja homeiseen taloon, missä osa lattiasta oli turvonnut. Joistain vanhoista tavaroista saa vielä hienoja sisustusjuttuja, kunhan otamme ensi kerralla peräkärrin mukaan. Yläkertaan ei uskallettu mennä, koska lattian kestävyydestä ei ollut varmuutta. Ovien avaaminen oli hieman pelottavaa, koska pelkäsin hämähäkkejä, rottia ja muita mahdollisia yllätyksiä. Pihapiirissä on vanha savusauna ja kaivo, mutta saunan ovi oli naulattu kiinni ja kaivossa kasvoi valtava koivu. Tontti on iso ja siellä kasvaa paljon viinimarjoja, joten joku lapsiperhe saa ihanan pihan itselleen.

Lähdimme ajelemaan ja mietimme, mitä haluaisimme nähdä. Ajoimme Kuurnan kanavalle ihmettelemään ja ottamaan kuvia. En tykkää mennä yli kovasta virtauksesta, koska pelkään sillan tms. sortuvan ja joutuvani veden varaan. Katselin mieluummin kauempaa. Vesisade saavutti meidät jälleen, joten oli aika jatkaa matkaa.

Päätettiin lähteä kohti Kolvannonuuroa, mutta miestäni kiinnostivat myös kanavat. Siispä kurvasimme Jakokosken muoseokanavalle, missä oli kesäteatteri ja grillikatos. 
Yllätyimme upeista näkymistä ja veneistä sekä auringon lämmöstä.

Matka jatkui Kolvannonuuron rotkolaaksoon. Reitti olisi kestänyt 3-6 tuntia, joten päätimme kävellä vain pienen matkan. Luonto on koskematonta ja reitti paikoin haastava, joten en suosittele pienten lasten kanssa lähtemistä. Nuotiopaikalla voi istahtaa nauttimaan eväitä, mutta niitä meillä ei ollut mukana. Kiipesimme jyrkkää reunaa pitkin ihailemaan maisemia, mutta kuvissahan ne eivät näytä niin upeilta tai jyrkiltä kuin luonnossa. Takaisin laaksoon laskeutumisessa piti olla todella varovainen, koska meillä ei ollut todellakaan mitkään retkeilyjalkineet tai -vaatteet.

 

Vaellusretken jälkeen olikin aika suunnistaa takaisin kohti Joensuuta. Ihanat ystävämme lupasivat majoittaa meidät ja pääsimme hikisen retken jälkeen suihkuun sekä syömään maukasta pizzaa. Heidän prinsessan mentyä nukkumaan, lähdimme vielä katselemaan Joensuun keskustan elämää. Ystäväni mies jäi lapsen kanssa kotiin. Ilosaarirock oli kerännyt paljon ihmisiä kaupunkiin juhlimaan. Kävimme ostamassa jäätelöt ja ihailemassa kesäillan maisemia sekä viettämässä aikaa hyvässä seurassa. Joensuu on mielestäni kaunis ja ihana kaupunki. Nautin siellä käymisestä ennenkaikkea siellä asuvien rakkaiden ihmisten takia. Päivässä tuli paljon askeleita, eikä illalla paljon tarvinut unta kysellä.

 Lauantipäivään mahtui ulkoilua erilaisissa upeissa maisemissa ja kauniissa sekä vähemmän kauniissa säässä. Nautin todella paljon irtiotosta arkeen ja kuvaamisesta sekä ihanien ihmisten seurasta. Tähän postaukseen tuli paljon kuvia, mutta silti jouduin jättämään osan pois. Suomen luonnossa on todella paljon upeita maisemia ja ihmeellisiä yksityiskohtia. Suosittelen tutustumaan maamme erilaisiin luontokohteisiin.

 Missä luontoreitillä tai kansallispuistossa käymistä sinä suosittelet?