Ensimmäinen kummilapsi

Olen jo pitkään haaveillut kummilapsesta ja nyt sain tämän kunnia tehtävän. Eräät ystäväni, ketkä olen tuntenut vasta muutaman kuukauden, saivat lapsen. He halusivat pyytää sukulaisia ja pitkä aikaisia ystäviä kummeiksi. Jaoimme joskus, mitä lasten kummit merkitsevät.
Vauvan syntyessä, he pyysivät minua jo sairaalaan katsomaan lasta. Tuntui hassulta ajatella, että omat lapsetkin ovat olleet niin pieniä.

Eräänä sunnuntaina mennessäni moikkaamaan heitä kotiin, he yllättivät minut kahvipöydässä kysymällä haluaisinko tulla kummiksi. Olin aivan häkeltynyt ja liikutuksen kyyneleet meinasivat nousta silmiin. He halusivat lapselleen edes yhden uskovaisen kummin ja minusta oli tullut tärkeä osa heidän elämäänsä. Vastaukseni oli ehdottomasti myöntävä.

Vauvan ristiäiset olivat viikko sitten ja lupasin leipoa sinne pipareita. Leivoin äitini kanssa niitä edellisenä iltana ja niistä tuli todella hyviä. Vanhemmat olivat tilanneet ja tuoneet ihanan näköisiä sekä makusia tarjottavia. Olin lupautunut myös lukemaan Raamatusta pätkän ja "kummin tekstin".
Ostin kastelahjaksi vauvakirjan ja askartelin itse kortin. Iso Karhu halusi tehdä oman kortin vauvalle, johon hän kirjoitti "vauvalle".

Omat lapseni jäivät vanhemmilleni ristiäisten ajaksi, jotta pystyin keskittymään ja hoitamaan kummin velvollisuudet. Pojat ovat sen verran vauhdikkaita, ettei siitä olisi tullut oikein mitään. Juhlat olivat mielestäni kauniit ja mukavat. Oli ihanaa, kun vauvan äiti piti puheen. Hän kertoi meistä kummeista; minusta hän sanoi, että olen heidän molempien ystävä ja minuun voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän kertoi myös, mistä vauvan nimi on tullut. Ihanan nimen olivat valinneetkin. <3
Olen kiitollinen tuosta pienestä hurmurista, joka on kietonut minut jo aivan pikkusormensa ympärille. Olen myös otettu ja kiitollinen, että minua pyydettiin tuohon tehtävään. Lisäksi olen kiitollinen pojan vanhemmista, joista on tullut kovin rakkaita. <3 

Ajattelin tähän loppuun kirjoittaa muutamia ajatuksiani omasta kummiudesta:
Kummilla on tärkeä rooli lapsen ja hänen vanhempiensa elämässä. Haluan kummina olla tukemassa lapsen vanhempia elämän erilaisissa asioissa ja jaksamisessa. Lisäksi haluan olla tuon pienen ihmislapsen tukena ja nähdä kuinka hän oppii uusia asioita. Yksi kummin tärkeimmistä tehtävistä mielestäni on tehdä uskonasiat tutuiksi ja vanhempien salliessa viedä seurakuntaankin. Kummilla on oikeus vähän hemmotella lasta ja ostaa hänelle lahjoja. Kummina haluan olla kuuntelemassa vanhempia ja heidän tarpeitaan sekä toiveitaan.


" Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark 10:13-16)

Perutaan lomat

Minulla tosiaan oli viime viikko talvilomaa, jolle oli suunnitellut kaikenlaista.
Perjantaina kun jäin lomalle, lasten isä laittoi viestiä lähteneensä sairaalaan. Tämä ei tullut toisaalta "puun takaa", mutta kuitenkin yllätyksenä. Järjestelin sinä iltana lasten hoitokuvioita koko maaliskuuksi. Silloin kun olen aamuvuorossa, ei ole ongelmaa, mutta ilta- ja viikonloppuvuorot tuottavat haastetta. Saan olla kyllä todella kiitollinen, että molemmat isovanhemmat asuvat inhimillisen matkan päässä meistä. Ilman heitä en selviäisi oikein mitenkään. Sain myös eksäni auton lainaan, jotta saan kuljetettua lapsia isovanhemmille. Omaa-aikaa minulla on nyt entistäkin vähemmän, mutta tämä on toivottavasti vain väliaikainen tilanne.

Kirjoitin meidän Joensuun reissusta jo aiemmin, jolloin Pikku Karhu sairastui vesirokkoon. Onneksi se meni hänellä lievänä ohi ja kaikesta huolimatta meillä oli hyvä reissu. Olin sopinut lasten isän kanssa, että he menisivät isälleen kahdeksi yöksi, jotta saisin täysin omaa-aikaa pitkästä aikaa. Eksäni joutuessa sairaalaan isovanhemmat lupasivat ottaa pojat yhdeksi yöksi ja viedä heidät päiväkotiin. Vesirokon vuoksi Pikku Karhu ei kuitenkaan voinut mennä päiväkotiin ja isovanhemmat sairastuivat vatsatautiin, joten minun oma-aikani peruuntui. Harmillisinta siinä oli, että olin varannut erään kaverini kanssa hotellihuoneen ja oli tarkoitus käydä kiertelemässä kirppareita. Kaverini meni sitten yksin, koska rahoja ei saanut takaisin.

Lähtiessämme Joensuuhun, tiskikoneemme alkoi oikkuilla. Ehdin kuitenkin perehtymään asiaan vasta palatessamme reissusta. Ongelmana oli, että astiat jäivät märiksi eikä kone huuhdellut niitä puhtaiksi. Lisäksi se alkoi vilkuttaa vikakoodia. Koitin pari kertaa kalkinpoistopesua ja pestä kaikki suodattimet, mutta mikään ei auttanut. Lopulta soitin korjaajalle, joka kävi viimein tällä viikolla. Koneesta oli hajonnut sellainen osa, joka ei yleensä koskaan hajoa. Lisäksi niitä saa vain ulkomailta ja toimitus kestää vähintään viikon sekä tulisi aika kalliiksi. Puntaroin asiaa ja totesin, että uuden koneen hankkiminen tulee paljon kannattavammaksi. Täytyy löytää hinta-laatu-suhteeltaan hyvä kone, ettei noin nopeasti hajoa. Olen nyt melkein kaksi viikkoa tiskannut astiat käsin.

Lisäksi nousi muutamia muitakin murheita ja huolia, joita en tässä halua tarkemmin avata. Valitettavasti näille asioille en paljon muuta voi kuin rukoilla.  Onneksi meillä oli viikonloppuna maalla mukavaa ja Pikku Karhukin oli jo tervehtynyt ( tänään vuorostaan Iso Karhu sairastui vesirokkoon).

Minua alkoi jo ärsyttää niin paljon, että uhkasin töihin palatessani perua kaikki lomani. Ennen lomani alkua asiat olivat ihan hyvässä kunnossa kaikenkaikkiaan, mutta äkkiä moni asia levähti. Ei pidä kuitenkaan vaipua synkkyyteen, vaikka harmittaakin ja arki taas raskaampaa. Lasten on hyvä sairastaa vesirokko pienenä ja sittehän se on sairastettu. Kevät alkaa kolkuttelee jo ovella ja ihanaa, kun aurinko paistaa. <3 Tästä ei toivottavasti ole taaskaan suunta kuin ylöspäin.

Junamatkalla Joensuussa

Minulla alkoi lauantaina talviloma ja olimme sopineet, että lähdemme junalla Ison Karhun kummin ja hänen miehensä luokse Joensuuhun . Junamatka kesti yhteensä reilun neljä tuntia ja meillä oli yksi vaihto, joka sujui hyvin. Pidemmän matkan junasta olin varannut meille paikat vaunusta, jossa oli leikkipaikka. Pikku Karhu oli aivan onnessaan siitä, mutta Isolle Karhulle se kävi nopeasti tylsäksi.

Perille päästyämme lähdimme porukalla syömään, koska eväistä huolimatta kaikilla oli jo kova nälkä. Illalla oli paikallinen jääkiekkopeli, minne ystäväni oli saanut ilmaislippuja. Paikalla oli paljon ihmisiä ja paikallisella joukkueella oli oma kannatustiimi. Heidän rumpunsa piti sen verran kovaa ääntä, että Pikku Karhu halusi syliin ja piti käsiä korvillaan. Pelin jälkeen kuitenkin kertoi, että oli kivaa. Iso Karhu seurasi niin tarkasti, ettei meinannut muistaa pyytää mukana olleita lakujakaan. Lähdimme toisen erän jälkeen pois, koska pojat alkoivat olla jo niin väsyneitä. Minäkin nukahdin illalla todella nopeasti.

Aamulla Pikku Karhu heräsi puoli kuudelta, mutta sain pidettyä pojat jotenkin makuuhuoneessa seitsemään asti. Joka aamu toistui herätys "Huomenta, nyt on aamu.". Menin aamupalan jälkeen käymään Pikku Karhun kanssa suihkussa ja aloin ihmetellä, mitä näppylöitä hänen mahassaan oli. Tutkimme ystäväni kanssa yhdessä todeten, että taitaa olla meille rantautunut vesirokko. Tutkimme vielä sen tartuntariskejä ja muita riskejä todeten, että voimme jäädä Joensuuhun sairastamaan. Olimme sopineet, että tapaamme muitakin ystäviä ja lainaamme seurakunnalta leluja. Ensin näytti että kaikki suunnitelmat menevät mönkään. Onneksi melko lähellä oli kirpputori auki, mistä kävimme ostamassa halvalla muutamia pojille mieluisia leluja.

Meidän yhteinen ystävämme halusi ottaa meidät heidän luokseen vesirokosta huolimatta, joka oli todella ihanaa. Menimme heille paikallisella bussilla. Pojat leikkivät ostetuilla leluilla ja me aikuiset vaihdoimme kuulumisia. Ystävämme ja hänen miehensä tekivät meille aivan ihania pizzoja kivialustalla. Heidän vajaan vuoden ikäinen tyttärensä ihmetteli kovasti poikia ja oli erityisesti Pikku Karhun perään, mutta Pikku Karhua se vain ärsytti. Tuo pieni tyttö on todella suloinen. Päivä kului lasten kanssa touhutessa ja jutellessa. Palasimme vasta hieman ennen iltapalaa takaisin.

Toimme ystävillemme tuliaislahjaksi kynttiläfonduen ja suklaata. Lasten nukahdettua, teimme ystäväni kanssa suklaafondueta, johon dippasimme erilaisia hedelmiä. Ystäväni mies oli töissä, joten saimme jutella keskenämme "tyttöjen juttuja". Uni alkoi maistua kyllä jälleen hyvissä ajoin ja jäätelön syöminen piti skippaa seuraavaan iltaan (ihmeiden aika ei ole ohi).

Maanantaina ehdimme vielä ulkoilla ja lepäillä sisällä. Pikku Karhu ei millään olisi kävellyt ulkona, vaan itki ja kiukutteli. Välil minun oli pakko kantaa häntä ja tuon jälkeen jalassani oleva murtuma kipeytyi kovasti. Teimme välipalaksi vohveleita, jotka olivat kyllä hyviä.

Iltapäivällä eräs ystäväni tuli käymään ja näki lapseni ensimmäistä kertaa. Iso Karhu lämpeni hieman hitaammin, mutta Pikku Karhu höpötti kaikkea mahdollista jo ulko-oven raossa. Pelasimme porukalla Isolle Karhulle ostettua peliä, joka oli ihan hauska aikuisellekin. Pikku Karhu sai pelata kummiystäväni kanssa tekemäänsä muistipeliä. Lähdin Ison Karhun ja kylään tulleen ystäväni kanssa vielä illalla seurakuntaan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisimme menneet kaikki. Vesirokon vuoksi kuitenkin Pikku Karhun piti jäädä pois ja ystäväpariskunta lupasi jäädä laittamaan Pikku Karhua nukkumaa. Iso Karhu lähti mielellään ja oli innoissaan. Hän ei tässä vaiheessa enää jännittänyt hänelle uutta ystävääni, vaan höpötteli koko matkan. Iso Karhu istui tilaisuuden aikana sylissäni sekä ystäväni sylissä. Näimme vielä edellisenä päivänä näkemäämme perhettä, joka oli todella ihanaa, koska näemme todella harvoin. Iso Karhu jaksoi yllättävän hyvin istua ja kuunnella. Minusta oli ihanaa, että tilaisuudessa oli niin paljon nuoria aikuisia. Tuntui harvinaiselle, sillä täällä meillä en paljon näe sen ikäisiä seurakunnassa.
Lasten nukkuessa lämmitimme vielä saunan ja ystyäväni avarsi saunanautintoani jäisillä viinirypäleillä. Jälkkäriksi söimme vielä jäätelöä, joka oli todella hyvää.

Tiistaiaamu menikin pakkaillessa, kaupassa käydessä ja ruokaa laittaessa. Lähdimme puolilta päivin kotiin. Juna-asemalla Pikku Karhu otti kaksin käsin lunta ja sanoi haluavansa viedä sen kotiin (meillä kotona, kun on paljon vähemmän lunta). Olin jännittänyt, millainen kotimatka tulisi kipeän lapsen kanssa. Pikku Karhu oli kuitenkin reipas ja touhukas oma itsensä. Jos ei tiennyt, että hänellä on vesirokko, ei välttämättä olisi huomannut sitä mitenkään. Osa vatsassa olevista näppylöistä oli jo ruvella, eikä hänelle tullut kuumetta. Kiitos Jeesukselle! Kotimatka sujui paljon nopeammin ja rattoisammin kuin menomatka. Meillä oli runsaasti eväitä ja olin ostanut Isolle Karhulle tehtäväkirjan, jonka parissa hän viihtyi.

Uhkasin ettemme enää lähtisi Joensuuhun, koska aina pojat sairastuvat jotenkin sillä reissulla. Siellä asuu niin paljon ihania ihmisiä ja pidän siitä kaupungista sekä seurakunnista. Matkustamisenkin mentyä noin hyvin, joudun ehkä perumaan uhkaukseni ja lähtemään uudestaan.

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, joita tapasimme ja jotka mahdollistitte tämän reissun. <3