Joulu on taas, joulu on taas...

Mietimme lasten isän kanssa etukäteen, että miten viettäisimme joulua. Lopputuloksena minä lähdin lasten kanssa aatonaattona vanhempieni luokse maalle ja eksäni meni omille vanhemmilleen.

Jouluaattona äitini oli keittänyt riisipuuroa ja rusinasoppaa, joka loi joulun tunnelmaa. Katsoimme aamulla lasten kanssa joulupukin kuumaalinjaa ja pukin tulemisen odotus alkoi. Lähdin isäni, isoäitini ja Pikku Karhun kanssa käymään hautausmaakierroksella ennen joulurauhan julistamista. Joka paikassa oli liukasta ja satoi vettä; ei todellakaan mikään jouluinen sää...Takaisin päästyämme ehdimme hieman katsoa perinteistä Lumiukko-ohjelmaa ja hiljetyä joulurauhan julistukseen.
 Päivä meni rennoissa merkeissä telkkaria katsellessa ja minä saatoin ottaa torkut sohvalla. Menimme jo iltapäivästä joulusaunaan, ettei täydellä vatsalla tulisi mentyä. Isäni haki isoäitini viettämään aattoa meidän kanssamme ja söimme yhdessä jouluaterian. Jouluruoka on vain niin hyvää.
Pojat alkoivat olla jo todella täpinöissään joulupukin tulosta. Kuuntelimme kuitenkin ensin Jouluevankeliumin ja pari joululaulua. Pian alkoikin kuulua töminää ja kolinaa, jolloin pukki saapui. Pojat eivät uskaltaneet laulaa pukille, vaikka hän kuinka pyysi. "Tonttujen jouluyö"-laulua he kuitenkin hetken leikkivät. Pukin kanssa samaan kuvaan molemmat uskaltautuivat ja muuten jutella hänelle. Pikku Karhu kiersi jokaisen luona kertomassa, että joulupukki tuli. Rupattelun jälkeen oli viimein lahjojen vuoro. Pojat olivat innokkaita apulaisia lahjojen viemisessä. Loppuilta vierähtikin lahjojen avaamisessa ja niiden tutkimisessa. Parhaiksi lahjoiksi tulivat radio-ohjattava Hummeri ja Kätyrien piirustusalusta. Söimme vielä iltapalaa ja sitten oli poikien aika lähteä nukkumaan.

 Joulupäivänä menimme isoäidilleni syömään ja sinne tuli muita sukulaisiamme. Heidän mukanaan oli myös koira, joka oli todella innoissaan lapsista. Kahvittelun jälkeen oli aika lähteä takaisin vanhempieni luokse, jossa pelailimme ja rakentelimme poikien saamia lahjoja. Iso Karhu alkoi valittaa väsymystä ja päänsärkyä. Se ei mennyt ohi, joten annoin hänelle särkylääkettä. Illan mittaan hän alkoi vaikuttaa aivan kuumeiselle. En kuitenkaan mitannut, koska hän oli saanut särkylääkkeen. Molemmat pojat menivät aikaisin nukkumaan ja nukahtivat nopeasti. Yö oli hieman katkonainen, mutta aamulla Iso Karhu oli taas oma itsensä. Vietimme vanhempieni luona meille melko perinteistä joulua.

Tapaninpäivänä lasten isä tuli hakemaan meitä hänen vanhemmilleen ja siellä oli hänen sukulaisia. Söimme jouluruokia, vaikkei enää siinä vaiheessa joulua ollut yhtään nälkä. Joulupukki oli tuonut minulle ja pojille vielä muutaman lahjan sinnekin, joita sitten availtiin ruoan jälkeen. Lasten isä auttoi kaikkien tavaroiden kotiin viemisessä, jotta selvisimme iltapalalle.

Oli ihanaa viettää aikaa rakkaiden sukulaisten kanssa ja levätä. Nyt on kuitenkin ihanaa olla taas kotona. Jouluna tuli syötyä sen verran hyvin kaikkia herkkuja ja suklaata, joten nyt tavoitan aloittaa joulun jälkeisen kuntokuurin. Saa nähdä kuinka käy...
Pojat menivät tänään jo päiväkotiin ja minäkin palaan töihin, joten arki alkaa. 

Vuosi 2016

Pian on taas vuosi vierähtynyt loppuun ja aika katsoa, mitä kaikkea tämä pitänyt sisällään.
Vuoteen mahtunut paljon kyyneleitä, mutta onneksi myös iloa ja naurua.

Facebook tarjoaa katsottavaksi oman vuosikatsauksen, joten joitain asioita pääsen poimimaan sieltä.
Olen saanut sen mukaan 32 uutta kaveria (ja hieman enemmänkin), joista olen todella iloinen. Jokainen rikastuttaa elämääni omalla tavallaan. Muutamista on tullut parhaita ystäviäni ja olen todella kiitollinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Elämä voi joskus olla todella rankkaa ja silloin ystävät ympärillä ovat kultaakin kalliimpi turvaverkko. <3
Pääsin myös reissaamaan lasten kanssa ja yksin. Se oli todella piristävää vaihtelua, eikä enää samalla tavalla mahdollista.

Vuoteen on kuulunut myös asumiseroa ja yritystä pelastaa parisuhde, joka kuitenkin viime keväänä päättyi avioeroon. Tämä on tuonut elämääni monia muutoksia, prosesseja, kyyneleitä, uuden opettelua, seikkailuja ja vapautta sekä monia sellaisia asioita joita en nyt lähde enempää erittelemään.
Eron päätökseen vieminen ei ollut helppoa, mutta harkinnan ja rukoilun jälkeen silti se tuntuu minusta oikealta. Olen voinut sen myötä paljon paremmin ja alkanut löytää itseäni uudelleen. Myönnän että välillä on ykinäinen olo ja kaipaisi läheisyyttä, mutta onneksi minulla on lapset ja ystäviä joita halailla.  Varsinkin Isolle Karhulle ero oli rankka, mutta onneksi hän on alkanut sopeutua ja meillä menee tällä hetkellä hänen kanssaan hyvin.

Tämä vuosi piti sisällään myös töihin palaamisen, jota jännitin etukäteen todella paljon. Kaikki on kuitenkin mennyt odotettua paremmin ja olen nauttinut töissä olemisesta. Koen monien rukousten auttaneen asiassa. Pitkien työputkien jälkeen olen ollut todella väsynyt, mutta vapaapäivät ja hyvät yöunet ovat auttaneet keräämään taas voimia.
Lastenhoito, -tapaamiskuviot vaativat järjestelmistä, mutta siitäkin on tähän asti selvitty. Pikku Karhu aloitti päiväkodin ja sekin meni odotettua paremmin. Hän nauttii todella paljon olla päiväkodissa ja oppinut monia uusia taitoja.

Olen tänä vuonna myös muuttanut paljon kotimme sisustusta ja siitä voisinkin tehdä ihan oman jutun. Lisäksi olen alkanut käymään salilla ja syömään terveellisemmin.
Yhteenvetona tästä vuodesta voisin sanoa: 
Tämäkin vuosi on ollut omalla tavallaan todella rankka, mutta olen saanut kasvaa ihmisenä ja äitinä. Prosessit ovat olleet kipeitä ja monia kyyneleitä olen vuodattanut, mutta se on kuitenkin eheyttänyt ja tärkeää tulevaisuuden kannalta. Kaiken myllerryksen jälkeen kun katson tätä hetkeä, minusta tuntuu, että tällä hetkellä menee jo paljon paremmin ja jopa ihan hyvin. Pian tämä vuosi on päätöksessä ja yksi aikakausi elämässäni on tullut päätökseen.
Ensi vuonna pääsen aloittamaan puhtaalta sivulta ja toivon sen olevan täynnä iloa ja toivoa. Suurempia tavoitteita en tässä vaiheessa uskalla asettaa. Aion elää jokaisen päivän kerrallaan ja katsoa mitä seuraava tuo tullessaan.

  
Millainen sinun vuotesi on ollut?


(P.s. Kuvat ovat Googlen kuvahausta)
 

Batmansynttärit

Iso Karhu täytti viime viikolla jo viisi vuotta ja synttäreitä juhlimme eilen. Päätin ottaa sukulaiset ja kaverit samalle päivälle, joka helpotti järjestelyitä. Isikarhu osasi hyvin ajatella, että viisaampaa pitää sukulaissynttärit ensi ja sitten vasta lasten synttärit. Ei tarvinnut tehdä niin suurta "välisiivousta". Aamulla ennen juhlia täytin sekä paistoin pari pizzaa ja pasteijoita. Lisäksi vielä oli kakun koristelu ja loppusiivous sekä jotain pikkuhommia. Onneksi Ison Karhun kummi oli miehensä kanssa auttamassa minua. Heille suuret kiitokset.

Sukulaissynttärit alkoivat jo kahdeltatoista ja kaikki oli valmista noin kymmentä vaille kaksitoista. Pikku Karhulle oli hieman kova pala, kun hän ei saanut tällä kertaa lahjoja, paitsi yhden auton. Iso Karhu sai lahjaksi monenlaisia pikkulegopaketteja, joista tämän ikäiset pojat tuntuvat olevan aina innoissaan. Ihmeen hyvin sattui, ettei tullut kuin kaksi samanlaista pakettia. Niistä toiset menivät sitten lasten isälle. Sankari sai vielä pari tehtäväkirjaa, vaatteita, Angry Birds-mukin sekä karkkia.

Tarjottaviksi olin tehnyt:
* suklaakuivaakakkua
* riisijauhelihapasteijoita
* kinkkuananaspizzaa (joka on Ison Karhun lempparia)
*  Batman aiheisen kakun
* äitini teki kahdenlaisia pipareita
* Lisäksi oli popcornia ja karkkia 

Parhaimman suosion sai tekemäni pizza.

Suttasin blogiin Ison Karhun nimen, jotta ei ole tunnistettavissa.

Kaverisynttärit alkoivat kolmelta ja porukkaa tuli kivasti liukuvalla aikataululla. Lapsia tuli yhteensä seitsemän. Olin ostanut lasten kutsuille kertakäyttöastioita Batman-teemalla. Lisäksi olin ostanut ilmapalloja, mutta vasta juhlien jälkeen muistin, että ne unohtui puhaltaa. Eipä kukaan niitä kaivannutkaan. Henkisesti varauduin hurjaan härdelliin ja meteliin. Juhlat menivät kuitenkin rauhallisesti ja porukka hieman jakautui eri huoneisiin leikkimään. Ohjelmanumerona oli Ison Karhun kummin miehen tekemät taikatemput. Hän teki erilaisia temppuja korteilla ja lapset sekä vanhemmat olivat aivan ihmeissään. Iso Karhu halusi olla avustajana ja laittoi oman taikurin hatunkin. Pari poikaa vielä ulko-oven raossa koitti tehdä omia taikatemppuja. Juhlat loppuivat kuudelta.

Juhlien jälkeen koko sakki oli ihan väsyneitä, mutta tyytyväisiä onnistuineista synttäreistä. Iso Karhu kävi niin ylikierroksilla, että oli vaikeaa nukahtaa. Tarjottavat riittivät ja niitä jäi vielä ylikin.

Lasten joulujuhla

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja pian on jo joulu. Päiväkodissa oli joku aika sitten aamusta lasten joulujuhla. Isojen ryhmä (johon Iso Karhu kuuluu) jäi eteiseen pukeutumaan joulukuvaelmaa varten ja pienemmät menivät jo istumaan "näyttämön takaosaan" omille paikoilleen. Juhla alkoi kuvaelmalaululla ja lapset tulivat vuorotellen pukeutuneina rooliasuihinsa (enkelit, Joosef ja Maria, paimen, tietäjät). Iso Karhu oli yksin paimenena ja rohkeasti käveli omalle paikalleen.
Juhla piti sisällään jokaisen ryhmän harjoittelemia laululeikkejä. Pikku Karhua jännitti kovasti eturivissä istuminen ja esiintyminen, joten hän piti koko ajan käsiä korvilla. Reppana osasi kaikki laulut todella hyvin, mutta leikkimään ei pystynyt. Kun tuli heidän ryhmän leikkiesityksen vuoro, hän rohkaistui ja leikki huivin kanssa mukana. Tämän jälkeen kävi taas istumaan kädet korvilla.
Juhla päättyi yhteilauluun "Maa on niin kaunis". Tuo laulu on aina niin nostalginen ja liikuttava. Tilaisuus oli ymmärrettävästi lyhyt, koska lapset eivät varmasti olisi jaksaneet ja osalla vanhemmista oli kiire töihin.

Ohjelmaosuuden jälkeen oli aikuisille kakkukahvit ja lapsille mehua, pipareita ja jätskit.
Minua jäi kovasti harmittamaan, kun puhelimeni temppuili enkä saanut kunnon kuvia tai videota.
Pääasia tietysti oli että pääsin paikalle katsomaan ja isovanhempiakin oli mukana. Lapset olivat todella suloisia ja osasivat laulut hienosti. Nyt Pikku Karhu laulaa niitä koko ajan kotona, kaupassa ja kaikkialla missä liikutaan. Kehuttaessa alkaa kuitenkin ujostuttamaan.

Ps. Kuva Googlen kuvahausta

Raamattubreikki vol.2

Kirjoitin viime keväänä Raamattubreikistä, johon osallistuin ensimmäistä kertaa. Nyt vajaa pari viikkoa sitten oli tämän vuoden toinen nuorten aikuisten Raamattubreikki. Lähdin reissuun eksäni pikkusiskon kanssa ja saimme auton lainaksi.

Matka oli hieman haastava, sillä oli pimeää ja liukasta. Lisäksi tien suolauksen vuoksi lasi tuli kokoajan likaiseksi ja lasinpesuneste oli loppunut. Ostettuamme lisää huomasin suuttimien olevan jäässä, eikä tuulilasi puhdistunut yhtään. Siinä oli vain pään kokoinen puhdas kohta alareunassa. Rukoilin tuskaisena, että pääsisimme turvallisesti perille. Samalla hetkellä lasinpesunestettä alkoi tulla normaalisti ja näin taas kunnolla eteeni.

Ilta alkoi yhteisillä lauluilla ja tutustumisella. Tämän ansioista "joutui" juttelemaan vieraillekin ihmisille ja se oli tosi hyvä. Näistä keskusteluista ei mitään ystävyyttä muodostunut, mutta sellaisia tuttuja joiden kanssa pystyi viikonlopun aikana jutella. Minusta oli ihanaa päästä pitkästä aikaa laulamaan hengellisiä lauluja ja rauhoittumaan sekä nähdä muutamia ystäviä eri puolilta Suomea. Pitkin yötä olisi ollut ohjelmaa, mutta aloin kaipaamaan jo kymmenen jälkeen unta. Aamulla olin nimittäin herännyt viiden jälkeen ja takana oli työviikko. Pääsimme majoittumaan kahdestaan, koska kaksi kaveriani olivat joutuneet perumaan tulonsa. Oli todella hyvä, ettei huoneeseemme oltu laitettu muita, sillä kaipasimme molemmat välillä omaa rauhaa. Lisäksi en oikein tykkää yöpyä vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa. Nyt sain nukuttua kunnolla.

Lauantaina oli mm. opetuksia, laulua, vapaata hengailua ja syömistä. Päiväkahvin jälkeen tunsin olevani sosiaalisesti todella väsynyt. Tapahtumassa oli yli 200 ihmistä, joista suurin osa oli vieraita. Monia pieniä keskusteluita tuli päivän aikana käytyä ja se oli paljon kuluttavampaa kuin tuttujen ihmisten kanssa hengaaminen. Menin huoneeseemme lepäämään ja lukemaan ostamaani kirjaa. Päädyinkin tekstailemaan erään ystäväni kanssa, joka oli myös mennyt lepäämään. Päätettiin hengata hetki, koska näemme todella harvoin.
Illalla meille oli järjestetty Afganistanilainen illanvietto, joka oli todella mielenkiintoinen ja lämminhenkinen. Emme istuneet tuoleilla, vaan lattialla mattojen päällä. Opistolla opiskeleva ryhmä piti meille puheita ja esittivät tämän kulttuurin mukaisen tanssin ja näytelmän. Tanssi oli iloinen ja hauska. Me suomalaiset olemme jotenkin sen verran "jäykkää" porukkaa, että emme olisi pystyneet samaan. Saimme syödä afganistanilaista ruokaa, joka oli todella hyvää. Siinä oli ainakin riisiä, rusinoita ja pehmeää lihaa. Heidän mielestään heidän kulttuurin ruoka on paljon parempaa kuin meidän ja ymmärrän sen erittäin hyvin.
  Viikonloppu päättyi sunnuntaina jumalanpalvelukseen. Siinä vaiheessa jo väsytti kovasti, mutta henkisesti oli ihanan virkistynyt olo. Kotimatkammekin sujui turvallisesti.

Viikonlopusta jäi päällimäisenä mieleen hyvät opetukset, laulut ja afganistanilainen illanvietto. Sain tästä viikonlopusta taas uudenlaista energiaa arkeen, pari uutta kaveria, erään kaveruuden syventymistä, pari hyvää hengellistä kirjaa, muistiinpanoja hyvistä opetuksista sekä intoa omaan hengelliseen elämään.
Suosittelen lähtemään Raamattu breikkiin, koska siellä saa uusia  kavereita ja näkee ystäviä, opetukset ovat hyviä ja ruokakin maistuvaa. Tämä ei ole mainospuhe, vaan oma kokemukseni. :D
Ehdottomasti koitan itsekin päästä taas ensi kerralla mukaan.