Näytä että Olet olemassa

Tämä postaus käsittelee tapahtumasarjaa vuodesta 2009 vuoteen 2020. Vuosiin mahtuu syntymää, kuolemaa ja monia tunteita sekä jopa ihmeitä.

Oli tiistai-ilta 10.11.2009, kun isosiskoni kuoli yllättäin rajuun epilepsiakohtaukseen. Olimme rukoilleet ja uskoin hänen parantuvan, mutta toisin kävi. Siskoni toi merkityksen ja aivan erilaista arvostusta elämälleni, mutta sitten hän oli poissa. Elämältäni putosi pohja. Totesin tuona iltana; Jumalaa ei ole tai ainakaan se ei enää ole minun juttuni. Paljon kaikkea tapahtui ja niistä tarkemmin toisessa postauksessa. Erilaisten vaiheiden ja tunteiden jälkeen sanoin Jumalalle; Näytä että olet olemassa. Kun Jumala oli erilaisilla ihmeellisillä tavoilla näyttänyt olemassa olonsa, totesin haluavani antaa koko elämäni Hänen käsiinsä. 

Aikaa kului ja paljon asioita tapahtui, mutta tässä stoorissa siirrytään tammikuuhun 2014, jolloin odotin toista lastamme. Rakenneultrassa koimme kauhun hetkiä, jonka myötä halusimme miettiä lapsellemme valmiiksi nimen. Paljastan vain tässä postauksessa hänen nimensä, joka on Eeli ja tarkoittaa Jumala on.  Saimme kokea ihmeen ja meille syntyi täysin terve lapsi. Pienokainen oli vain viikon ikäinen, kun hänelle tuli aivo- , aivokalvotulehdus, jonka myötä luulimme jälleen menettävämme hänet. Monien rukousten ja sumuisten hetkien jälkeen, saimme kuulla hyviä uutisia. Vuodet kuluivat ja paljon tapahtui asioita, joista osa oli todella raskaita. PikkuKarhu kehittyi joiltain osin hieman hitaammin ja joiltain taas täysin samassa tahdissa ikätasoistensa kanssa. Pelko alkoi väistyä ja tilalle tuli tavallista arkea lasten kanssa, mutta tunsin jotain erilaista tämän lapsen kohdalla. Saimme hänelle diagnoosiksi ADHD:n, jonka alkuperä on tulehduksen jättämissä jäljissä. Se tuntui ja tuntuu edelleen pienelle hinnalle siitä, että meinasimme kahdesti menettää lapsemme. Vuosi sitten syksyllä 2019 epämääräiset "pakkoliikkeet" herättivät kamalat muistot ja pelot vauva-ajalta. 

Vähän aikaa sitten meillä oli tuo kamala KYS:in reissu, milloin jälleen pelkäsin pojan menettämistä. Tieto mahdollisesta epilepsiasta lamaannutti minut muutamaksi päiväksi sekä monet muistot ja pelot nousivat pintaan. Yksi pahimmista peloistani oli toteutumassa; lapsellani on sama sairaus kuin siskollani oli. Siskoni menehtyi siihen ja olen jo useamman kerran meinannut menettää pojan. Huusin Jumalle, etten halua menettää rakasta lastani. PikkuKarhu (ja tietenkin IsoKarhukin) tuo minun elämälleni merkityksen. Lääkäri kertoi meille, että pojan lähtökohdilla tilanne voisi olla todella paljon huonompi; lapsi voisi olla vaikeasti vammainen tai jopa kuollut. Taas kerran meitä muistutettiin siitä, että tämä lapsi ja hänen elämänsä on täynnä ihmeitä. Tuo lapsi on täynnä kiitollisuutta, iloa ja valoa, joita ei järjellä pysty selittämään.  Vaikka on inhimillisiä raskaita päiviä ja PikkuKarhun tarvitsevaisuus väsyttää, olen kiitollinen jokaisesta päivästä hänen kanssaan. Tämän pojan kauttaan olen saanut kokea jotain suuremmasta rakkaudesta, ehkä jopa välähdyksiä Jumalan rakkaudesta ja siitä miten tiiviin suhteen Hän haluaisi meidän kanssamme.

Eilen illalla ollessamme seurakunnassa kuuntelemassa puhetta, mieleeni alkoi nousta pala kerrallaan edellä kertomani tapahtumasarja. En ollut aiemmin yhdistänyt niitä toisiinsa millään tavalla. Muistin vahvasti sanani; Jumalaa ei ole ja näytä Jumala, että olet. Seuraavaksi muistin hetken, kun mietimme lapsellemme mahdollisimman kuvaavaa nimeä. Kaiken ollessa epävarmaa, annoimme pojalle nimen Eeli; Jumala on. Hänen elämässään olemme saaneet nähdä monia kertoja ihmeitä sekä Jumalan olemassa olon. Äitini onkin monesti todennut pojan olevan Jumalan lempilapsi. Nähdessäni eilen illalla tuon lapsen juoksevan seurakunnassa täynnä iloa ja riemua, liikutuksen kyyneleet nousivat silmiini. 

Jumala tosiaan on. 

Kiitos kun luit tämän postauksen loppuun asti, koska tämä on minulle todella merkityksellinen aihe ja haluan jakaa nämä oivallukset ensimmäisenä teidän kanssanne. Sinä voit valita uskotko näiden olevan ihme vai ei, mutta minä uskon niiden olevan.

Kauppakassipalvelu

Oletko kuullut kauppakassi palvelusta? 

Luulen tämän olevan tutumpi palvelu isommissa kaupungeissa, mutta korona-aikana yleistynyt myös pienimmissä kaupungeissa. Äitini jo keväällä suositteli kokeilemaan, jottei tarvitse mennä kauppaan ja sen olevan kätevä tapa hoitaa ruokaostot. Meidän paikkakunnalla koronatapauksia ei ole vielä ainakaan räjähdysmäisesti, mutta kuitenkin muutamia ja tilanne voi hetkessä muuttua. 

Minulla on keväästä asti ollut tapana tehdä vähintään viikoksi ruokalista, jotta ruokaostosten tekeminen on täsmällisempää ja taloudellisempaa. Olen myös koittanut saada ruokalistastamme mahdollisimman monipuolista ja terveellistä. Joinain viikkoina meillä on toiveruokaviikko, jolloin kaikki saa valita vähintään yhden päivän ruoan. Tänään päätin kokeilla tuota kauppapalvelua ja se olikin oikeasti yllättävän kätevä. Kännykällä hieman haastavampi, mutta tietokoneella erittäin toimiva. Kirjoitin kauppalistassani olevat asiat ja valitsin määrän sekä meille sopivimman vaihtoehdon. Ostoskorin täyttyessä pystyin seuraamaan ostosten summaa. Ensimmäisen kirjautumisen jälkeen pystyin tallentamaan ostoslistani, jotta seuraavilla kerroilla ostosten tekeminen on vielä nopeampaa. Lopuksi valitsin haluamani toimitustavan ja maksoin ostokset. Minulla meni tähän aikaa noin puoli tuntia, eikä tarvinut poistua kotoa. Haen huomenna pakettiautomaatin kaltaisesta lokerikosta ostokset itselleni sopivaan aikaan. Näin vältän kontakteja, heräteostoksia, lasten kanssa kauppareissun sekä säästän aikaa. Jos tämä näyttää toimivalle, teen tilauksen varmasti jatkossakin verkkokaupan kautta. 

Oletko sinä kokeillut kauppakassipalvelua? Miten sinä hoidat perheesi/omat ruokaostokset?

Rikotut rajat

 Tämä postaus on hyvin erilainen ja herkkä. Varoitan herkimpiä, että teksti tulee olemaan rajua. Tämä on erään tavallisen tytön tavallinen, mutta hyvin vaiettu tarina. 

Eräänä alkukesän päivänä tyttö avasi kotinsa oven eräälle kaverilleen, jotta saisi helpotusta kamalaan päänsärkyynsä. Hän ei tuolloin tiennyt, että oven avaaminen muuttaisi hänen loppuelämänsä. Kovasta päänsärystä kärsiessään hän ei ymmärtänyt oven avaamisen olevan yksi elämänsä suurimmista virheistä. Särkylääkkeen ottamisen jälkeen kaveri lupaa vielä hieroa ikijumissa olevia hartioita. Tyttö on valmis tekemään kaikkensa saadakseen olon helpottamaan. Seuraava mitä hän tajuaa on, että hänen vaatteitaan riisutaan ja tyttö koittaa hokea "ei, ei, älä." Niin vahvaksi itsensä luullut tyttö ei tuossa hetkessä ole todellakaan vahva, vaan lamaantuu ja seuraavat minuutit rikkovat hänen rajansa sekä sisimpänsä. Syyllisyys ja häpeä ovat niin valtavat, ettei asiasta voi puhua kenellekkään. Tyttö ei kykene itkemään, eikä mikään tuntunut miltään. Tapahtuneen jälkeen tyttö katkaisee välit tuohon ihmiseen ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän päättää painaa sen todella syvälle sisimpäänsä ja lukita muistot. Tyttö päättää ettei kukaan saisi koskaan tietää, miten tyhmä hän on ollut. 

Kuluu vuosi, toinenkin ja elämä kulkee eteenpäin. Salaisuus on syvällä sisimmässä, eikä tyttö ymmärrä sen vaikutuksia itseensä ja ympäristöönsä. Hänen on vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin ja varsinkin miehiin. Tuntuu kuin kaikki miehet haluisivat sänkyyn, vaikka tämä ei olisikaan totta. Eräänä alkukesän päivänä tyttö lukee jotakin, joka pysäyttää koko hänen maailmansa. Traumatisoitumisen kuvauksessa moni asia muistuttaa häntä, mutta miten se on mahdollista? Hän lukee ja lukee, eikä meinaa uskoa lukemaansa; raiskaus? hyväksikäyttö? Nuo kaksi sanaa tuntuvat todella vieraille ja luotaan pois työntäville. "Eivät ne kuulu minun elämääni muuta kuin auttajan roolissa" hän ajattelee ja jatkaa eteenpäin. Tyttö alkaa nähdä unia ja takaumia syvälle painetusta menneisyyden salaisuudesta. Hän muuttuu hiljaiseksi, ahdistuneeksi ja muita vältteleväksi tytöksi. Kukaan ei ymmärtäisi, kukaan ei kuultuaan enää hyväksyisi tai rakastaisi.

Sitten tapahtuu jotain sellaista, joka ajaa hänet nurkkaan. Hänellä ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin kertoa asiasta ja kädet täristen hän kirjoittaa miehelleen. Tyttö luulee hajoavansa pieniksi sirpaleiksi ja kuolevansa. Hänestä tuntuu kuin tilanne olisi tapahtunut edellisenä päivänä ja valtava häpeä sekä syyllisyys räjähtävät pommin lailla silmille. Tyttö repii hiuksiaan, itkee ja heittää kiviä pitkin pihaa purkaakseen vihaansa ja suruansa sekä avuttomuuttaansa. Hän kävelee ympäriinsä pyydellen anteeksi ja lopulta lyyhistyen maahan pyytäen miestään tappamaan hänet. Se olisi ansaittua ja pyyhkisi asian maan päältä. Mies tulee hänen vierelleen, eikä sano mitään vaan halaa. Seuraavat tunnit, päivät ja viikot tuntuvat todella raskailta ja vaikeilta jatkaa. Tyttö haluaa vain kuolla pois ja tuntuu kuin hänen otsassaan lukisi "raiskattu". Tunnit, päivät ja viikot kuluvat eteenpäin. Tyttö saa useita suuria paniikkikohtauksia, pääsee terapiaan käymään asiaa läpi ja saa varattua itselleen ajan lääkärille tutkittavaksi. Ystävä tulee hänen tuekseen, koska tyttö pelkää todella paljon. Tapahtuneesta ei kuitenkaan ole jäänyt hänen kroppaansa vaurioita, vaan kaikki on normaalisti. Elämä kulkee eteenpäin ja tyttö huomaa selviävänsä hengissä, vaikka sisimpään sattuukin. Hän ymmärtää parantumisen olevan pitkä prosessi ja ettei tapahtuneet asiat olleet hänen syytään. Hän toimi silloin sillä toimintakyvyllä, joka hänellä oli. Mennyttä ei voi muuttaa ja nyt on parasta keskittyä tähän hetkeen.

 Tässä surullinen ja salattu, mutta kuitenkin monen tytön tarina. Toivon tämän olevan rohkaisuna jollekin lukijalle. Sinä et ole yksin, vaikka sinusta tuntuisi sille. Muista puolustaa omia rajojasi (muitakin kuin seksuaalisia), koska sinä olet arvokas ihminen. Jos joku rikkoo rajasi, se ei ole sinun syytäsi. Kerro tapahtuneesta heti jollekin peloistasi huolimatta ja hae yksin tai yhdessä jonkun kanssa itsellesi mahdollisimman pian apua. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kertoa asiasta. Sinä voit olla rikki, mutta myrskyt hiovat sinusta timantin. 💎

Sinä olet upea. Sinä olet rakastettava juuri tuollaisena. 💖

Aistihuone

Oletko kuullut aistihuoneesta?

Minua pyydettiin työharjoittelussani suunnittelemaan erityislapsille soveltuva aistihuone ja samalla harkitsin vastaavanlaisen rakentamista kotiin omille lapsillemme. Ajattelin jakaa teidän kanssanne muutamia ideoita ja samalla pyytää kommentteja sekä lisäideoita. 

Ensin taustatietoa aisteistamme ja niiden vaikuksista. Ihmisellä on viisi erilaista aistia, jotka ovat haju, kuulo, maku, näkö ja tunto. Niiden avulla ihminen saa koko ajan. Aistihavainnot vaikuttavat ihmisen elintoimintoihin ja käytökseen. Impulssit eli sähköiset sykäykset muodostavat aistimukset. Hermoston kemialliset reaktiot myös vaikuttavat impulssien muodostamiseen. Aistitietoa aivoihin lähettävät kaikki lihakset, nivelet, sisäelimet ja iho sekä osa pään aistielimistä. Aistikokemuksia tarvitaan, jotta ihmisen aistitoiminnot voivat kehittyä. Monipuolisten aistikokemusten saaminen auttaa ihmistä oppimaan aistien käyttämistä ja ymmärtämään aistimiaan asioita. (Hukkanen& Salmela 2016 2-5.) Saatamme pitää aistikokemuksia itsestään selvyytenä, mutta kaikille se ei sitä ole. Keskushermoston toiminnan häiriöt tai aistielinten puuttuminen aiheuttavat, että aistimuksia ei synny tai niiden kautta tuleva tieto on vaikeaa ymmärtää. Aistikokemukset saattavat jäädä myös tavallista niukemmiksi tai yksipuolisiksi. Aistien yli- tai aliherkkyys voivat haitata ihmisen kykyä vuorovaikutukseen. Aivotoiminnan vauriot varhaisessa kehityksen vaiheessa voivat olla niin laaja-alaisia, että ne vaikuttavat kaikkeen tiedonkäsittelyyn. Aistimusongelmien taustalle ei voida osoittaa vain yhtä tiettyä syytä. Lähi-ihmiset voivat tukea henkilön mahdollisuuksia aistien kanssa. (Burakoff.)

LÄHTEET

Hukkanen, J. & Salmela, J. (2016). Aistihuone varhaiskasvatuksessa. Saatavilla https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118934/Hukkanen_Johanna_Salmela_Milla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Burakoff, K. Aistit vuorovaikutuksessa. Saatavilla https://papunet.net/tietoa/aistit-vuorovaikutuksessa

 

Mikä ihme sitten on aistihuone ja mitä kaikkea siellä voisi olla?

Aistihuone on paikka, missä pyritään multisensorisella toiminnalla ja miellyttävien aistikokemuksien kautta saavuttamaan sopiva vireystila oppimiselle, vuorovaikutukselle, tunteille, luovuudelle, mielikuvitukselle ja itseluottamuksen rakentumiselle. Aisteja voidaan aktivoida erilaisilla materiaaleilla, jotka valitaan yksilöllisesti lapselle sopivaksi. Tärkeä osa aistihuonetta on myös rentoutuminen ja rauhoittuminen. Siellä voidaan vähentää stressiä ja paineita.

Aistilaatat

Aistilaatat rakennetaan eri tuntuisista materiaaleista, joiden avulla totutellaan erilaisiin aistituntemuksiin. Materiaalit voivat olla esimerkiksi puuta, mattoa, superlonia, keramiikkaa, kohokuvioita, ympyrä jne. Aistilaattoja voi käyttää aistihuoneen mattona tai säilyttää erikseen.

Rentoutusvälineet

Rentoutusvälineinä voi käyttää erilaisia nystyräpalloja, huiveja, sulkia sekä samalla kuunnella rentouttavaa musiikkia. Rentoutumisen mahdollistaa huoneen hämärtäminen ja patjat sekä pehmoiset tyynyt.

Aistipurkit

Purkkeihin voi laittaa erilaisia tunnusteltavia, haisteltavia, kuunneltavia ja katseltavia. Esimerkkinä tunnusteltavista erilaiset helmet, villa. Haisteltavina voi olla kardemumma, saippua, vanilja ja erilaiset tuoksuöljyt. Kuunneltavassa purkissa voi olla pieniä kulkusia, riisiä.

Aistikehikko

kehikon avulla voidaan aktivoida näkö- ja tuntoaisteja. Kehikossa roikkuvia asioita tutkitaan yhdessä makaamalla tai istumalla kehikon alla. Kehikossa voi olla erilaisia kangas-, silkkipaperipaloja, sulkia jne. Jos haluaa tehostaa aistikokemusta, voidaan viereen laittaa tuuletin heiluttamaan roikkuvia asioita.

Erilaiset valot

Led-valonauhaa tai valoverhoja voidaan käyttää rentoutumiseen tai aistikokemuksen saamiseen. Välkkyvien valojen kanssa pitää vain olla todella tarkkana, ettei asiakkaalla ole epilepsiaa, migreeniä tai muuta sairautta. Huoneeseen voi rakentaa erilaisia valokoristeita (esim. maljakkoon valosarja ja tekokukkia). Aaltovaloprojektorilla voi heijastaa seinälle erilaisia valoja ja luoda erilaisia tunnelmia sekä löytää luonnonääniä.

Aistipolku

Polun voi tehdä erilaisilla aisteja aktivoivilla välineillä, jonka lapsi kiertää. Tällaisia voi olla putkitunneli, trampoliini, terapiapallo ja tasapainopuu. Lapsi pääsee kokemaan tässä erilaisten liikkeiden kautta aisteja.

Väriseinä

Huoneen seinän voi maalata erilaisilla väreillä ja kuvilla, jota voi myöhemmin ihailla. 

Monet näistä ideoista ovat mahdollisia itse askarrella ja kasata "jämämateriaaleista" sekä pikkurahalla. Mille nämä ideat kuulostavat ja mitä kaikkea muuta se voisi olla?