Minä olen poikien kanssa isovanhempien luona ja vanhempani lähtivät kesäloman viettoon pitkästä aikaa mummoni mökille. Tuo mökki on perinteinen mökki, missä ei ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Lapsuudessa vietin siellä monia hetkiä mummon, serkkujen, sisarusten ja vanhempieni kanssa. Nyt en ole kymmeneen vuoteen käynyt mökillä ja siellä tehty remonttia sisäilman parantumiseksi. Lähdimme poikien kanssa käymään iltavierailulla ja tänään tarkoitus mennä viettämään päivää sinne. Tiesimme ettei vielä tuona iltana pääsisi uimaan tai saunaan, mutta jostain syystä pakkasin vaihtovaatteita. Ajattelin kai, että jos pojilla tulee kylmä. Esittelin pojille paikkoja ja he olivat innoissaan kaikesta näkemästään.
PikkuKarhu oli ehkä pari minuuttia pois silmistäni, kun yhtäkkiä kuulin hänen hysteeristä huutoa. Tajusin saman tien, mistä on kyse ja juoksin kaivolle. Kurkistaessani kaivoon, PikkuKarhu seisoi pojalla hysteerisesti huutaen. Hän oli ilmeisesti hypännyt vanhan kannen päälle ja pudonnut. Isäni oli tehnyt kaivoon uuden kannen, mutta ei ollut vielä ehtinyt laittaa sitä paikoilleen. Huusin apua ja alettiin etsimään sopivia tikkaita. Yritin rauhoitella PikkuKarhu ja heittää huumoria uimaan menosta. Onneksemme PikkuKarhu oli pudonnut jalat edellä ja vettä oli vain hänen vyötäröönsä asti, eikä kaivo ollut kamalan syvä. Saimme rohkaistua PikkuKarhun kiipeämään tikkaita pitkin ja lopuksi pappa nosti hänet syliin. Kannoin palelevan ja peloissaan olevan pojan saunaan, jonka äitini oli juuri pessyt ja se oli vielä lämmin. Huuhtelin PikkuKarhun lämpöisellä vedellä ja hän sai lämmitellä löylyissä. PikkuKarhu kertoi, ettei meinannut pystyä huutamaan kaivosta, koska pelotti niin paljon. Hänestä tuntui, että putosi syvälle ja jäisi sinne ikuisesti. Selitin pojalle, ettei kaivo ollut syvä ja keino hänen pois saamiseksi olisi tavalla tai toisella keksitty. Lupasin että tilanteesta voidaan puhua niin paljon, kuin hän vain haluaa. Lämmittelyn ja pukemisen jälkeen PikkuKarhu kävi vielä papan kanssa yhdessä katsomassa kaivoa, jottei jää kamalaa kammoa. Kun PikkuKarhu saatiin rauhoittumaan, minulta pääsi itku. Mietin mitä kaikkea olisi voinut tapahtua ja kuinka nopeasti kaikki tapahtui. PikkuKarhun suojelusenkelit eivät saa turhia lepäillä, koska pojalle aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Onneksi loppu hyvin ja nyt kaikki hyvin. ❤
