Vuosi alkaa olla jälleen lopussa ja aika pysähtyä katsomaan, mitä taustapeilissä näkyy. Kun vuosi vaihtuu, aika keskittyä uuteen vuoteen ja uusiin tuuliin.
Tämä on ollut melkoinen kivun ja kasvun vuosi. Minusta tuntuu jälkeenpäin, että koko viime talvi ja kevät (sekä aiempikin vuosi) olivat hajoamisen aikaa. Olin avioliiton aikana hukannut itseni ja elämäni suunnan sekä omat tarpeeni. Kun avioliittomme päättyi vajaa vuosi sitten, olin aivan pihalla siitä kuka olen ja mihin suuntaan pitäisi lähteä. En halunnut kenenkään voivan enää määräillä minua ja tekemisiäni. Halusin olla vapaa tekemään, mitä itse halusin. Hain silti turvaa ja hyväksyntää, mutta toimintani hajotti vain lisää minua sekä joitakin ympärilläni olleita ihmisiä. Olen löytänyt itsestäni puolia, joista en todellakaan ole ylpeä ja haluan niiden kohdalta muuttua. Olen todella pahoillani toiminnastani, enkä halua täällä avata asiaa enempää. Olen kuitenkin käynyt ne perusteellsiesti läpi tarvittavien ihmisten kanssa. Alkusyksy oli käänteen tekevä ja koen siitä alkaneen melkoisen itsereflektiovaiheen, jonka myötä olen ymmärtänyt asioita sekä alkanut muuttamaan tietoisesti omaa toimintaani. Olen alkanut näkemään selkeämmin, millaisia viime vuodet ovat olleet ja mitä kaikkea on tapahtunut sekä mitkä asiat ovat niihin vaikuttaneet. Koen siitä alkaneen askel kerrallaan matkan kohti eheytymistä ja muutosta. Matka on vielä pitkä, mutta ei kukaan meistä täällä taida tulla valmiiksi.
Keväällä taistelin opinnäytetyön kanssa ja valmistuin huhtikuussa sosionomiksi 2,5 vuodessa. Aloitin joulukuussa 2020 sosionomin työt erityisohjaajana (tutummin sosiaaliohjaajana) määräaikaisessa virassa ja olen saanut koko vuoden tehdä niitä töitä. Nyt vuoden 2021 lopussa minut on valittu vakituiseen virkaan tekemään kyseistä työtä.
Syksyllä PikkuKarhu aloitti ensimmäisen luokan ja arki ollut melkoista palapeliä taksien, terapioiden ym. menojen kanssa. Syyslukukaudesta kirjoitin oman postauksensa. Olen kuitenkin todella kiitollinen, miten hyvin PikkuKarhun koulu on alkanut ja miten mahtava henkilökunta hänen luokallaan on. IsoKarhulla ollut koulussa kavereiden kanssa toisinaan kinaa ja kiusaamistakin ilmennyt. IsoKarhu puolustanut kiusattua ja ollut kaverina, niin häntäkin alettiin kiusaamaan. Onneksi lopulta tieto tuli vanhempien korviin ja opettaja puuttui napakasti sekä kiusaaminen taisi loppua. Lapsilla on ollut rankka vuosi monella tavalla, mutta olen parhaani mukaan koittanut heitä tukea ja kannustaa. Koen kuitenkin meillä menevän lasten kanssa keskenämme paremmin kuin moneen vuoteen.
Lasten isän kanssa ollut tänäkin vuonna omat haasteensa, mutta olen todella vähän kirjoitellut niistä sommeen. Isän mielenterveys on ollut epävakaata ja siitä jotakin kirjoitin aiemmin Olen todella kiitollinen vertaistuesta, jota olen löytänyt ja joku tuntuu oikeasti ymmärtävän, millaisia asioita käydään lasten kanssa läpi.
Tämäkin on ollut koronavuosi, eikä ole voinut nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä niin paljon kuin olisi halunnut. Henkisesti ollut varmasti monille muillekin raskasta seurata perheessä, jokaista flunssaa ja pohtia, mitä tehdä. Pojat joutuivat koulun alkuvaiheessa karanteeniin korona-altistumisten vuoksi ja olimme etäkoulussa ja -töissä 10 päivää. Onneksi emme kuitenkaan kukaan sairastuneet koronaan. Tunnollisena työntekijänä joutunut opetella uudenlaista toimintapaa flunssaoireiden iskiessä. En kuitenkaan ala enempää kirjoittamaan koronasta, koska se herättää ihmisissä vahvoja tunteita ja se ei ole tämän postauksen tarkoitus.
Olen kiitollinen kaikista ystävistä, uusista tuttavuuksista ja perheestäni, joiden kanssa olen saanut jakaa eri mittaisia matkoja ja vaiheita elämän varrella.
Tässä tiivistetysti kulunut vuosi ja mitä jäi käteen. Nyt on aika alkaa kääntää katsetta tulevaan vuoteen ja uusiin kuvioihin. Moni asia on meidän perheessä vielä pelkkää kysymysmerkkiä ja epävarmuutta, mutta uskon ja luotan Jumalan johdastukseen. Tuleva kevät näyttää paljon siitä, missä ja miten asioiden on tarkoitus tapahtua. Samalla teen myös päätöksen siitä, onko tämän blogin aika jäädä sivuun vai vielä jatkua. Kun vuosi vaihtuu, olen kirjoittanut tätä blogia seitsemän vuotta ja kahteen kertaan se on vaihtanut nimeään. Kaikki postaukset kuitenkin löytyvät vuodesta 2015 lähtien.
Millainen sinun vuosi 2021 on ollut? Mitkä ovat olleet kohokohtia?
Toivon terveyttä, onnea ja valoa jokaisen vuoteen 2022. 💓
