Arvokompassi vanhemmuus

Millainen kasvattaja/vanhempi haluaisit olla? Mitä toivot voivasi välittää lapsille?

Lähes jokainen vanhempi haluaa tarjota lapsilleen parhaan mahdollisen lapsuuden. Minulla omat vanhemmuuteni kriteerit ovat todella korkealla ja haluaisin olla täydellinen äiti lapsilleni. Koitin ihan miettiä mistä se mahtaa johtua, koska minun äitini ei kuitenkaan ollut tai ole vieläkään täydellinen. Voiko sosiaalinen media olla lisäämässä jo ennestään olleita kriteereitä? 

No millainen äiti sitten haluaisin olla lapsilleni?

Haluaisin olla äiti, joka jaksaa panostaa lapsiin kaikilla osa-alueilla. Äiti joka viettää aikaa heidän kanssaan yhdessä ja erikseen sekä samalla hoitaa kotityöt. Haluaisin olla äiti, jolle voi kertoa kaikesta ja saada läheisyyttä sekä tukea elämässään aina kun sitä kaipaa ja tarvitsee. Haluaisin pysyä kärsivällisenä ja määrätietoisena, vaikka lapset kiukuttelevat ja kapinoivat. Toivon lasteni tietävän, miten valtavan paljon rakastan heitä ja tulen aina rakastamaan. Olisin valmis tekemään kaikkeni heidän hyvinvointinsa eteen. Haluaisin olla kannustava ja rohkaiseva, mutta samalla pitää heidän jalkojaan maanpinnalla. Omassa lapsuudessani tehtiin sunnuntaisin jokin metsäretki perheen kanssa ja sen haluaisin siirtää omille lapsillenikin. Sunnuntaina söimme hieman parempaa ruokaa kuin arkisin ja sen haluaisin vielä joskus siirtää omalle perheelleni. Minun kaverit saivat tulla meille ja olla yötä pidempääkin. Koska meillä pystyi nukkumaan eri kerroksessa ja maalla oli paljon tilaa, kaikki aina halusivat tulla omaan kyllästymiseeni asti. Toivon samaa omien lasteni kavereiden kohdalla, että voisivat kokea olonsa tervetulleiksi ja olla meillä yötäkin. Jonkin meille perinteeksi muodostuvan jutun haluan lapsilleni jäävän muistoksi aikuisuuteen. Minun äitini opetti, että riidat tulee sopia ennen nukkumaanmenoa ja samaa haluan opettaa samaa lapsilleni.

Tässä siis jotain ajatuksia siitä, millainen äiti haluaisin olla. Todellisuus ja inhimillisyys tulevat kuitenkin vastaan, eikä läheskään kaikki noista toteudu. 

Tärkeintä kuitenkin on, että lapset kokevat olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi sekä äidin olevan läsnä. ❤

                                                    

                                                    Millainen vanhempi sinä haluaisit olla? 

Koronakaranteeni

Tuleeko koronajutut jo korvista ulos? Itselläni ainakin alkaa tulla ja toivoisin tämän kaiken olevan pian ohi, mutta niin tuskin tulee käymään. Syksy voi tuoda tullessaan lisää tiukennuksia. 

Me emme ole matkustelleet ulkomailla, emmekä Uudellamaalla tai muissa suurkaupungeissa. Viime viikolla meidän perheeseen rantautui pieni flunssa, kun mieheni alkoi valittaa kurkkukipua ja pientä nuhaa. Hän soitti varmuuden vuoksi terveyskeskukseen ja sieltä määrättiin välittömästi karanteeniin sekä koronavirustesteihin parin päivän päästä. Testit ja niiden tulosten saaminen on nyt koko maassa pahasti ruuhkautunut. Oireiden vuoksi lasten mökkiviikonloppu siirtyi tälle viikonlopulle. Oireet hävisivät viikonlopun aikana, mutta karanteeni jatkui negatiivisten tulosten saamiseksi.

Maanantaina alkoi eskari ja hakiessani PikkuKarhu huomasin hänen äänensä olevan maassa sekä nenän vuotavan. Ohje on ettei saa olla minkäänlaisia oireita,jotta voi mennä eskariin. Soitin terveyskeskukseen ja PikkuKarhullakin alkoi karanteeni sekä sai ajan koronatesteihin. Seuraavana päivänä menin pojan kanssa testeihin ja se oli nopea, mutta ikävä toimenpide. Mieheni sai samana päivänä negatiivisen korona vastauksen. PikkuKarhu jaksoi leikkiä ja juosta pihalla, mutta nenä hieman vuoti ja yskitti. Onneksi mieheni on kesälomalla, koska minulla oli tällä viikolla luentoja.

Tänä aamuna PikkuKarhulla ei ollut enää oikeastaan oireita ja saimme hänellekin negatiivisen koronatuloksen. Eskarista toivotettiin tervetulleeksi. Vuorostaan PikkuNalle alkoi valittaa kurkkukipua ja taas sama rumba hänellä. Isokarhu sanoi kouluun lähtiessä olevan huono olo, mutta luulin olevan kateutta PikkuNallen kotiin jäämisestä. Pian koulun alkamisen jälkeen opettaja soitti, ettei saa olla pienintäkään oiretta. Poika tuli kotiin ja karanteeni iski. Molemmat pojat ovat menossa viikonloppuna koronatesteihin, vaikka perheessä ollut flunssaa ja kaksi negatiivista tulosta saatu. Tämä tuntuu aivan hullunkuriselta, koska oireet ovat tässä flunssassa menneet parissa päivässä ohi. Koulut ja eskari ovat kuitenkin vaatineet negatiivisen tuloksen ennenkuin voi mennä takaisin. Mökkiviikonloppu siirtyy taas parin viikon päähän. Minulla alkaa maanantaina työharjoittelu ja pelkään sairastuvan heti alussa itsekin tuohon flunssaan sekä joutuvani karanteeniin. Onneksi miehelläni on vielä ensi viikko kesälomaa, joten voi tarvittaessa olla lasten kanssa kotona.

Ihmettelen ja tiedän muidenkin ihmetelleen, miten vanhemmat voivat olla koko perheen lievänkin flunssskierteen pois töistä. Kaikki pienetkin oireet laitetaan testeihin, mutta sinne on jonoa ja tuloksia joutuu odottamaan pahimmillaan viikon. Siihen saakka täytyy olla karanteenissa. Onneksi terveiden ei tarvitse olla karanteenissa, ennenkuin positiivinen koronatulos sattuisi tulemaan.

Kuinka korona on näkynyt teidän alkaneessa syyskaudesta? Oletteko olleet terveitä? 

Olisi kiva kuulla kokemuksia. :) 

Meidän kesän kohokohtia

Kesä meni taas nopeasti, kuten se aina tuntuu menevän. Tämä kesä oli erilainen, koska korona hieman rajoitti menoja. Vietimme PikkuKarhu synttäreitä koronarajoituksilla ulkona ja siitä kirjoitinkin oman postauksen.  Alkukesä oli IsoKarhulle todella raskasta ja kiukkukohtauksia tuli useita. Hän ei keksinyt mitään tekemistä, eikä mikään kiinnostanut. Olin jo hieman huolestunut, mutta ilmeisesti rankan kevään väsymys alkoi purkautua. Loppukesää kohti tilanne korjaantui. Itselläni nousi pintaan mappi ö:hän kätkettyjä traumoja ja aiheutti monenlaisia tunnekuohuja. Alan olla valmis kirjoittamaan jossain kohtaa tästä oman postauksen. 

Alkukesästä hommasimme kauan haaveilemani grillin ja sitä on käytetty säännöllisesti koko kesän. Lapset ja minä rakastetaan grilliruokaa. Mieheni ei ollut itse koskaan grillannut, joten minä päätin opetella tämän taidon. Suurta herkkua ovat täytetyt herkkusienet, jotka ovat kääritty pekoniin sekä maissit. Muutamia kertoja meillä kävi ystäviä grillaamassa ja se onkin mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Jäätelöä tuli syötyä kiitettävästi, mutta se kuuluu kesään. Minä voisin syödä jäätelöä joka päivä, mutta pakko vähän rajoittaa. 

PikkuKarhu harjoitteli kesän aikana pyöräilyä ja se saatiin onnistumaan jo yhdellä apupyörällä reippaasti. Poika oli itse tästä kovin iloinen ja ylpeä, mutta valitettavasti päiväkodissa sai muilta lapsilta ikäviä kommentteja apupyöristä. Ei ole helppoa olla erityislapsi tai hänen vanhempansa, mutta parhaani mukaan olemme koittaneet selittää kaikkien ihmisten olevan erilaisia ja osaavan erilaisia asioita. Voi olla, että vielä tämän syksyn aikana PikkuKarhu oppii ajamaan ilman apupyöriä, kun harjoittelemme kovasti. Jos ei opi, hän oppii varmasti ensi keväänä. PikkuKarhu kävi kesällä kielijänneoperaatiossa ja nyt on ollut sekä tulee olemaan kovaa harjoittelua, jotta äänteet tulevat oikein.

IsoKarhu ja IsoNalle ottivat haasteeksi nukkua tänä kesänä erilaisissa paikoissa. He nukkuivat tramboliinilla useampaan kertaan ja eräällä kerralla he panostivat rakentamalla eteisen. Muutaman yön he nukkuivat vaatehuoneessa, joka itsestäni tuntui ahdistavalta ajatukselta. Poikia ahtaus ei kuitenkaan haitannut. Puumajassa he nukkuivat jo keväällä makuupusseissa. Juhannuksena pystytimme teltan ja minä nukuin lasten kanssa siellä parina yönä. Telttailu on ihan hauskaa, mutta ei siellä nuku kuitenkaan niin hyvin kuin pimennysverhoilla varustetussa makuuhuoneessa. Juhannuksena kävimme koko perheen voimin katsomassa kokkoa ja pelaamassa minigolfia. Reissusta meinasi tulla kallis, kun IsoNalle löi pallon erään superkalliin auton lasikattoon. Luojan kiitos autoon ei jäänyt jälkeä ja pääsimme lähtemään kotiin. Viimeisen poikien haave oli saada nukkua autossa, mutta siihen emme antaneet lupaa. Mielestäni oli aivan liian vaarallista lasten nukkua keskenään autossa. 

Mieheni lapset olivat meillä viikko-viikko- systeemillä ja miehelläni on loma vasta nyt elokuussa, joten minä vietin päivisin paljon aikaa lasten kanssa. Siinä samalla tein 10 opintopistettä kesäkursseja, jotka sain suoritettua aikataulun mukaisesti. Kävimme perhetyöntekijämme kanssa läheisellä kotieläintilalla ja lasten kesäpäivässä, joista lapset tykkäsivät todella paljon. Minun lapseni olivat isällään enemmän kuin kouluaikana ja nauttivat kovasti siitä ajasta. IsoNallella alkoi jo keväällä puumajan laajennusprojekti ja hän viihtyi siellä aamusta iltaan asti omissa puuhissaan. Meille tarjottiin ilmaiseksi nukketeatteriesitys, minne pääsimme matkustamaan lossilla. Reissu oli pojista jännittävä ja mukava. Pojat pääsivät kesällä ensimmäistä kertaa oikealle keikalle ja muutamissa pienimuotoisissa tapahtumissa kävimme, jotka järjestettiin ilmaiseksi omalla paikkakunnallamme. Yhdessä lastentapahtumassa olin kolmena kertana vetämässä tanssia. Pidimme muutamana päivänä pihakirppistä ja muutenkin olen myynyt ylimääräistä tavaraa pois koko kesän.

Kesällä kävin muutamia kertoja lenkkeilemässä. Luonto tekee minulle kyllä todella hyvää. Pääsen nollaamaan ajatuksiani ja ihailemaan Jumalan ihmeellisiä töitä. Kävimme lasten kanssa myös paljon rannalla ja muutenkin seikkailemassa eri paikoissa. Tällä alueella on paljon erilaisia rantoja ja muita luontopaikkoja. Lapset ihastuivat tiettyyn rantaan, joka on vähän kauempana ja halusivat aina päästä sinne. Rannalla oli matalaa ja sitten nopeasti syvenevää sekä laituri, mistä pääsee hyppimään. IsoKarhu ja PikkuNalle opettelivat erilaisia hyppyjä. Lapsiporukasta vain kaksi osaa uida, mutta hyvin pärjäsimme rannalla. Itsekin olen uinut tänä kesänä enemmän kuin moneen vuoteen. Vesi oli ihanan lämmintä. 

 

Minä kävin lasteni kanssa muutaman kerran vanhempieni luona maalla yökyläilemässä. Oli ihanaa saada viettää aikaa perheeni kanssa ja maaseudun rauhassa. Mummoni joutui kesän aikana sairaalaan ja hoidimme hänen kotiaan sen ajan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja mummo pääsi muutaman päivän jälkeen kotiin. Pääsin lasten kanssa vierailemaan mummoni mökillä, jossa en ole käynyt kymmeneen vuoteen ja lapset eivät koskaan aiemmin. PikkuKarhulle sattuikin siellä onnettomuus, josta voitte käydä lukemassa oman postauksen. Kotikulmilla käydessäni pääsin tapaamaan siellä asuvia ystäviäni pitkästä aikaa ja vaihtamaan kuulumisia sekä fiilistelemään kesämaisemia. Lisäksi pääsin näkemään kaikkein pitkäaikaisimman ystäväni vauvaa ensimmäistä kertaa ja voi kuinka hän olikin suloinen.

Kävimme mieheni kanssa kahdestaan päiväreissulla Joensuussa moikkaamassa kavereita. Pyörähdimme ystäväni kanssa tyttöjen reissun Mikkelissä syömässä ja kirpparilla. Muutamia ystäviä ja sukulaisia vieraili meidän luonamme ja kävimme esittelemässä heille paikallisia nähtävyyksiä. Oli ihan mielenkiintoista itsenkin tutustua tämän paikkakunnan nähtävyyksiin, kun ei arjessa niissä tule käytyä. Tiukan koronakevään jälkeen olen nauttinut todella paljon vapaammasta elämästä. On ollut ihanaa nähdä kesällä paljon ihmisiä, vaikkakin tiettyjä rajoituksia pitänyt noudattaa. Järjestimme elokuun alussa ensimmäiset pippalot vuoden tauon jälkeen. Grillamisimme ja pidimme leikkimieliset olympialaiset sekä illalla oli luvassa paljua ja saunaa. Koronatilanne karsi vieraita todella paljon ja toisaalta parempi ottaa varman päälle.  

Mieheni kanssa olimme yhden viikonlopun avioliittoleirillä ja saimme tutustua ihaniin ihmisiin. Leirillä oli hyvä kaava ja sieltä sai kotiin vietäväksi mm. yhteisen sopimuksen. Me sovimme pitkien keskusteluiden jälkeen järjestävämme viikottain kaksi-kolme tuntia kahden keskeistä parisuhdeaikaa. Poikkeuksena ovat ne viikot, kun kaikki neljä lasta ovat kokonaisen viikon meillä. Tällaisia viikkoja ei kuitenkaan tule kuin loma-ajoilla. Saamme mieheni kanssa vuorotellen päättää tekemisen. Kävimme ensimmäisellä kerralla ajelemassa vesiskoottereilla, josta olimme pitkään haaveilleet. Aluksi se tuntui todella pelottavalle, mutta neljässä tunnissa ehti tottua ja alkaa nauttia. Toisella kerralla kävimme ratsastamassa (vesisateessa) kentällä yksityisellä tunnilla. Olen viimeksi lapsena ratsastanut, mutta taidot tulivat vähän kerrallaan takaraivosta. Vaikka satoi vettä, tunti oli ihan mukava.

Kävimme keräämässä n. 30 kiloa mansikoita. Nyt loppukesästä olemme käyneet keräämässä vuorostaan mustikoita ja tarkoitus käydä vielä lisää keräämässä. Lapset keräsivät innokkaina sieniä ja tunnistivatkin ne oikein. 

Tänä kesänä minun täällä asuvat parhaat ystävät muuttivat pois ja olen ollut siitä todella haikealla mielellä. Ei ole helppoa löytää todellisia ystäviä samalta paikkakunnalta ja nämä ihmiset todellakin olivat sellaisia. Järjestimme yhdelle ystävistäni yllätyksenä läksiäisbabyshowerit ja olin auttamassa pakkaamisessa. Toiselle ystävälleni tein lahjaksi läksiäiskorin ja muistovihkosen. Onneksi yhteyttä voi pitää somen kautta. 

Tässä on jotain meidän kesämuistoja. Kuvia olen ottanut todella paljon, kuten varmasti postauksesta voi huomata. Tässä oli vain pieni osa niistä kuvista ja varmasti joitain muistojakin unohdin kirjoittaa, mutta monenlaista olemme tehneet ja tavanneet monia ihania ihmisiä. Olen todella kiitollinen kaikista tekemisistämme ja kohtaamisistamme, koska syksyllä korona tulee taas rajoittamaan todella paljon. Tällä viikolla alkoi arki, kun koulut alkoivat. Ensi viikolla alkaa eskari. Kahden viikon päästä minulla alkaa työharjoittelu. Tämä syksy tulee olemaan monella tavalla hyvin erilainen, mutta siitä myöhemmin lisää.

 

Millainen kesä sinulla on ollut ja mitä kaikkea olet puuhannut? ❤️