Kummipoika hoidossa

Olen kirjoittanut kuinka onnellinen olen ensimmäisestä kummilapsestani. Iloitsen jokaisesta kerrasta, kun näen tuon pikkuhurmurin. Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, kun en ole pystynyt ottamaan häntä hoitoon, vaikka asumme vielä samassa kaupungissa. Olen kovasti halunnut järjestää hänen vanhemmilleen kahdenkeskeistä aikaa, mutta oma elämäntilanteeni ei ole sitä sallinut. Viime viikolla se kuitenkin viimein mahdollistui...

Vanhemmat toivat hänet pariksi tunniksi meille, jotta voivat käydä yhdessä salilla yms. Pieni mies oli innoissaan minun lapsistani ja tutki tyytyväisenä leluja. Vanhempien tehdessä lähtöä, poika alkoi ottaa omaa takkiaan. Selitimme hänelle, että hän jää kummitädille hoitoon. Syötin ensimmäisenä välipalaa ja rakentelimme legoja. Meidän isompien syödessä päivällistä, kummipoikani katseli paikkoja. Hän alkoi pyrkiä ulko-ovelle ja hoki "ätä-ätä" sekä vähän itkeskeli. Äiti tuli mieleen ja ikävä iski. Otin hänet syliini, mutta laskettuani hänet takaisin lattialle, hän pyrki jälleen ulko-ovelle itkien. Pikkuisen toiminta herätti keskustelua ja kerroin omille lapsilleni, millaista oli kun he olivat saman ikäisiä. Tarjosin hänelle ensin tuttia ja sitten syömistä, jotka rauhoittivat tilannetta hetkellisesti. Totesin sylin olevan kummipojalle paras paikka siinä hetkessä ja katselimme yhdessä ulos ikkunasta. Pikku Karhu ei ole tottunut pieniin hoitovieraisiin, joten hän oli hieman mustasukkainen. Koko ajan hänellä oli asiaa ja olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan kaikkea. Molemmat pojat rauhoittuivat lattialle leikkimään ja Iso Karhu leikki omassa huoneessaan. Päätin kokeilla innostuisiko "pikkumies" piirtämisestä. Kynät meinasivat mennä suuhun, mutta saimme me paperille taideteoksen aikaiseksi. Myöhemmin selvisi, että se olikin pojan ensimmäinen piirrustus. Tuosta tuli siis arvokas hetki ja piirros. Kauaa ei vuoden ikäistä yksi asia jaksa kiinnostaa, mutta onneksi kahden lapsen äitinä keksii monenlaista virikettä. Hetken kuuntelimme lastenlauluja ja "pelleilimme". Nauruakin alkoi jo kuulua. Jos olisi kovin itkuista ollut, olisin pakannut pojat ulkovaatteisiin ja menty pihalle. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ekaksi kerraksi ja vierailulle kertyi pituutta kolmisen tuntia.Vanhempien tullessa hakemaan häntä, hän ei olisi halunnut lähteä kotiin ja kiukku iski. Ilmeisesti vierailu oli ollut ihan mukava ja onnistunut, vaikka välillä itku tulikin.

Parikin tuntia "omaa- tai parisuhdeaikaa" tekee pienten lasten vanhemmille hyvää ja auttaa jaksamaan. Se vaikuttaa yleensä parisuhteeseen ja vanhemmuuteen positiivisella tavalla. Kummina haluan olla mahdollistamassa tällaisia pieniä hetkiä ja lapsen kasvaessa isommaksi myös yökyläilyjä. Haluan olla auttamassa ja tukemassa kummilapseni vanhempia sekä isompana myös poikaa itseään, missä pystyn ja osaan. <3<3<3

Pääsykokeet ja lukihäiriö

Blogissani on ollut turhan hiljaista viime aikoina, mutta resurssit eivät ole valitettavasti riittäneet kirjoittamiseen. Hain maaliskuussa opiskelemaan ammattikorkeakouluun monimuotokoulutuksella sosinomiksi ja toisena vaihtoehtona sosionomi-diakoniksi. Pääsykokeet määrittäisivät minun ja meidän perheen seuraavat 3,5 vuotta. Monimuoto-opinnoilla voisin olla paljon kotona, kun Iso Karhu aloittaa koulun ja lapsilla isot muutokset elämässä. Olen katsellut myös työpaikkoja siltä varalta etten pääse kouluun, mutta mitään kiinnostavaa ei uudella paikkakunnalla ole ainakaan tällä hetkellä tarjolla. En ollut löytänyt esivalintakokeen ennakkomateriaalia, ennenkuin sain viikkoa ennen esivalintaa sen sähköpostiini. Tuo viikko "sattumalta" oli ainut viikko, kun minun oli mahdollista pitää talvilomani. Luin mahdollisimman paljon sata sivuista ennakkomateriaalia ja kertasin perusmatematiikkaa. Tein itselleni muistiinpanoja, jotta oppisin paremmin.
Esivalintakoe suoritettiin verkossa ja se oli sama kaikille sosiaali-,terveys-,liikunta ja kauneudenhoitoaloille.

Minulla on todettu yläasteella lukihäiriö, mutta siitä tehty todistus on vanhenut. Lisäksi epäilen sen pahentuneen vuosien varrella tai näkyvän voimakkaammin aikuisena. En tiennyt todistuksen menevän joskus vanhaksi, joten en hyötynyt siitä esivalintakokeissa. Lukihäiriöni näkyy esim. kirjoitusvirheinä, saattaa olla lukemisen virheitä ja tekstin sisällön hahmottaminen ottaa aikaa. Matemaattisten ja kielellisten asioiden hahmottaminen vaatii enemmän aikaa ja työtä. Opiskelut ylipäätään teettää minulla enemmän työtä ja vie aikaa. Kirjoittaminen auttaa minua oppimaan ja uusien asioiden käsittämisessä. Lukihäiriötäni ei välttämättä huomaa normaalissa arjessa, ellei tiedä asiasta. Joiden asioiden hahmottamisessa ja ymmärtämisessä tarvitsen tukea, mutta onneksi minulla on elämässäni ihania ihmisiä, ketkä tarvittaessa auttavat. Välillä koen itseni tyhmäksi, mutta todellisuudessa kyse on vain lukihäiriöstäni.

Esivalintakokeessa oli monivalintakysymyksiä, joista osa oli kompakysymyksiä. Kysymykset tuli lukea erittäin tarkkaan ja ennakkomateriaalista eniten kysymyksiä, jotka olivat "nippelitietoa". Käytin ennakkomateriaalikysymyksiin turhan paljon aikaa ja se kostautui muissa osa-alueissa. Muissa osa-alueissa en voinut panostaa niin paljon, jotta ehtisin vastata kaikkiin 90 minuutin aikana. Englanninkielen kohdalla minulta loppui aika kesken, enkä ehtinyt vastata kaikkiin kysymyksiin. Jos olisin saanut koeajan pois, olisin varmasti saanut paljon paremman tuloksen. Mielestäni epäonnistuin esivalintakokeissa täysin ja se harmitti todella paljon. Olin yrittänyt lukea ja kerrata asioita. Pistemääräni jäi alhaiseksi, mutta joku oli päässyt alemmillakin pisteillä valintakokeisiin. Nyt odotan ja rukoilen, että pääsisin valintakokeisiin. Siellä on luvassa ainakin ryhmäkeskustelu ja yksilöhaastattelu sekä todistuksien näyttäminen. Uskon niissä pärjääväni hyvin, jos vain pääsen sinne asti. Uskon olevani hyvä sosiaalialalla ja pystyväni tukemaan ihmisiä heidän vaikeuksissaan. Jos en pääse kouluun sisälle, voin suorittaa kursseja avoimen amk:n kautta ja hakea myöhemmin uudestaan. Kaikki on vielä kuitenkin auki kesäkuun puoleen väliin asti. Pientä stressiä pukkaa, mutta haluan uskoa kaiken olevan Jumalan hyvissä käsissä. Hän tietää mikä on nyt parasta minulle ja meidän uusperheellemme.

Onko sinulla lukihäiriö tai tunnetko jonkun kenellä on? Miten se näkyy?