Iso Karhu kaipaa todella paljon huomiota, koska mieheni on poissa ja Pikku Karhu vaatii paljon. Välillä tuntuu, etten pysty jakamaan tarpeeksi huomiota noille molemmille pienille pojille. Molemmat ovat toisistaan mustasukkaisia ja haluavat ainoastaan minun huomioni.Olen koittanut pienillä jutuilla saada annettua Isolle Karhulle kahdenkeskeistä huomiota, kuten kahdestaan saunominen.
Eilen perheohjaaja tuli meille ja pääsin viettämään Ison Karhun kanssa aivan kahenkeskeistä aikaa. Hän laittoi Pikku Karhun nukkumaan päiväunille. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Päätimme Ison Karhun kanssa mennä autolla meripuistoon leikkimään. Sinne oli tehty pienille lapsille uusi muumiaiheinen leikkipuisto. Iso Karhu totesi moneen kertaan, miten kiva olla aivan kahdestaan retkellä. Kiersimme katsomassa ja kokeilemassa uusia ja vanhoja laitteita. Kiipesimme näkötorniinkin, vaikka minä pelkään korkeita paikkoja.
Maisemat olivat aivan upeita ja siellä olisi saanut menemään kauemminkin aikaa. Kesällä ajattelimmekin ottaa eväät ja mennä aivan ajan kanssa.Iso Karhu nautti jokaisesta hetkestä ja oli todella iloinen. En muista milloin viimeksi hän olisi ollut noin hyvällä tuulella. Ihan meinasi tulla kyynel silmään minullakin, kun näin tuon pienen lapsen iloitsevan tuosta meidän yhteisestä ajasta.
Harmiksemme samaan aikaan paikalla oli iso porukka koululaisia näin kevään kunniaksi. Muuten se ei olisi haitannut mitään, mutta he makoilivat keinuissa yms., eikä halukkaat lapset päässeet leikkimään.
Aika kului kuin siivillä ja meillä tuli kiire. Olimme sopineet, että menemme vielä lounaalle. Soitin perheohjaajalle ja hän antoi joustoa aikataulun suhteen. Kävimme rauhassa syömässä ja sitten palasimme kotiin. Perheohjaaja oli sillä välin tiskannut isoimpia tiskejä pois. Olin todella kiitollinen tuosta.
Iltapäivällä kävimme vielä Ison Karhun ja Pikku Karhun kanssa lähipuistossa välipalalla ja leikkimässä. Matkalla ihailin kaikkia puita ja pensaita, joihin oli tullut jo lehdet. Monet eri linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Jäin miettimään, miten ihmeellinen luonto on. Joka vuosi kevät tulee ja linnut osaavat tulla takaisin juuri oikeaan aikaan sekä alkaa rakentamaan pesää. Joka kevät kasvit, lehdet ja kukkaset alkavat kasvaa. Vaikka maa on ollut talvella jäässä ja kylmä, sieltä nousee joka kevät kukkasia ym. Kiitin Jumalaa tuosta valtavasta ja ihanasta luomistyöstä, minkä Hän on tehnyt. Minusta luonto todistaa Jumalan olemassa olosta. Kaikki on niin täydellistä ja tarkkaan suunniteltu.
Olin ostanut miehelleni valmistujaislahjaksi liput Nouse Suomi- tapahtumaan. Mieheni on kuitenkin edelleen sairaalassa, eikä päässyt tuohon tapahtumaan. Sovimme että minä kuitenkin lähden ja pyysin pikkusiskoani kanssani. Minä olin tosiaankin pienen loman tarpeessa. Pikkusiskoni oli hyvä reissukaveri, koska hänen kanssaan ei tullut puitua meidän perheen asioita.
Yövyimme hotelli Flamingossa, koska olimme mieheni kanssa ajatelleet menevämme sunnuntaina kylpylään. Perjantaina olimme vasta illalla perillä, joten halusimme mennä suoraan hotellille rauhoittumaan rankan viikon jälkeen. Kävimme syömässä (söin Kinkkucaltzonen ja join lasillisen punaviiniä), vähän kaupoilla ja sitten menimme nukkumaan.
Lauantaiaamuna nautin ensimmäisenä siitä, että olin saanut nukkua kokonaiset yöunet ja herätä rauhassa. Hotelliaamiainen oli jotain niin parasta. Sieltä löytyi kaiken muun lisäksi ihana suklaaputous. <3 Sain juoda kahvini jopa kuumana. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään Energia areenaa.
Kun tulimme sisään areenalle, koin Jumalan läsnäolon niin voimakkaasti, että heti meinasi alkaa itkettämään. Valtava rauha ja rakkaus tuntui päästä varpaisiin asti. Jesus Culture veti ylistystä aamupäivän tilaisuudessa. Ihmiset ylistivät Jumalaa ja tanssivat sekä rukoilivat toistensa puolesta. Olisin varmaan murtunut täysin, mutta skarppasin jostain syystä 15 vuotiaan herkän pikkusiskoni ollessa paikalla. Tajusin tuossa tilaisuudessa jotain kipeää, mutta toisaalta lohdullista. Koin Jumalan puhuvan minulle: Olen aina turvautunut todella paljon mieheeni, mutta olosuhteiden pakosta nyt minun on turvauduttava entistä enemmän Jumalaan. Tajusin mitä tarkoittaa, että Jumalan tulee olla ykkösenä elämässämme. Hän on ainut, jonka rakkaus ei koskaan feilaa vaan se kestää iäti. Hän ei koskaan petä tai hylkää meitä, vaikka ihmiset näin tekisivätkin.
Tilaisuuden jälkeen menimme kavereideni kanssa Jumboon syömään. Jos paikalla on kuusi naista, miten vaikeaa voikaan olla päättää missä syödään? Lopulta kuitenkin tulimme päätökseen. Söin pippuripossua. Tämän jälkeen palasimme takaisin areenalle. Olimme taas pikkusiskoni kanssa kahdestaan.
Tuossa tilaisuudessa puhui Todd White, joka oli ihan mieletön tyyppi. Hän kertoi mm. neljä vuotiaasta tyttärestään. He olivat olleet perheenä huvipuistossa ja tuo tyttö oli nähnyt nuoren naisen jonka jalka oli kipeä. Tuo neljän vuotias tyttö oli halunnut mennä rukoilemaan tuon tuntemattoman naisen puolesta. Hän ei ollut paljon vanhemmiltaan lupaa kysellyt, vaan oli sännännyt naisen luo. Tyttö oli ilmoittanut, että hänen pitäisi rukoilla jalan puolesta. Nainen oli hämmentynyt, eikä osannut tuollaiselle suloiselle tytölle sanoa ei. Tyttö rukoili pari kertaa jalan puolesta ja kysyi onko jalka parempi. Nainen oli entistä hämmentyneempi ja totesi, että itseasiassa on.
Illalla Saaran ja Rodrigon ylistysryhmä oli vetämässä tilaisuuden. Samalla äänitettiin heidän uutta livelevyään. Tuokin tilaisuus oli aivan huikea. Porukka tanssi ja ylisti aivan täysillä. Tuossa tilaisuudessa itsekin vapauduin ylistämään. Koin taas suurta lämpöä, rakkautta sekä rauhaa sisälläni. Jumala on se joka voi auttaa aivan mahdottomissakin tilanteissa. Hän seisoo aina rinnallamme. Jumala voi tuoda todellisen muutoksen perheiden ongelmiin. Hän haluaa, että luovutamme meitä ahdistavat solmut Hänen kannettavakseen ja avattavakseen. Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan rauhaa ja vapautta. Minun yksi tärkeä tehtäväni vaimona on myös olla perheemme esirukoilija.
Päivä oli aivan huikea ja aika tuntui menevän siivillä. Lähdimme jo yhdeksän jälkeen takaisin hotellille, koska siskoni ei ollut syönyt kunnolla koko päivässä ja minuakin alkoi jo väsyttää. Kävimme vielä syömässä (söin Wingsejä ja join lasillisen punaviiniä) ja kuuntelimme hotellihuoneessa Toddin opetusta. Koko päivän nautin joka hetkestä ja imin tilaisuuksista kaiken itseeni. Nautin aivan pienistäkin jutuista kuten, että sain meikata rauhassa, syödä ruokani rauhassa, eikä ollut kiirettä.
Sunnuntaina emme enää ehtineet areenalle, koska pikkusiskoni halusi käydä shoppailemassa riparia varten uusia vaatteita. Minulla ajatukset alkoivat jo siirtyä kotijuttuihin. Automatkalla koitimme vielä kuunnella tapahtuman viimeistä tilaisuutta, mutta hieman huonosti se kännykän kautta kuului.
Viikonloppu oli aivan huikea. Sain hetken hengähtää ja lisäksi hengellistä rohkaisua. Tuollaista viikonloppua olen pitkään kaivannut.
Olitko sinä tuolla tapahtumassa? :)
En edes muista milloin olisin viimeksi värjännyt hiukseni. Kampaajalla käyn n. parin kuukauden välein hiustyylini takia.
Viime viikon
tiistaina värjäsin hiukseni tumman punaruskealla. Olisin halunnut
siihen vielä jotain liilan sävyä, mutta en löytänyt tuosta kaupasta.
Hiuksistani tuli kuitenkin mielestäni kivan väriset. Ajattelin katsoa,
jos ostaisin liilaa sävytettä lisäykseksi.
Perjantaina
kävin kampaajalla. Oli ihanaa päästä jopa kahdeksi tunniksi yksin
rentoutumaan. Olen löytänyt aivan mahtavan kampaajan. Hänellä on paljon
hyviä ideoita, joista minäkin tykkään. Uskallan antaa hänelle vapaat
kädet, koska pystyn luottamaan hänen ammattitaitoonsa. Hän leikkasi
pienillä jutuilla uutta piristykseksi ja hieman kesäisempää tukkaa.
Lopuksi hän värjäsi kulmani mustanruskealla. Tuo pieni MINUN hetkeni
piristi kummasti.
Eräs
kaverini tarvitsi merkonomi/pukeutumisneuvojan päättötyöhönsä
asiakkaita. Hänen tehtävänänään oli katsoa asiakkaan vaatekaappiin ja
koota sieltä löytyvillä
vaatteilla asiakkaalle 3-5 asukokonaisuutta ja yksi juhla-asu
asusteineen ja niin, että vaatteet sopivat väreiltään kantajalleen.
Minusta
tämä kuulosti hauskalle ja halusin osallistua. Meillä oli seuraavana
päivänä sopivasti 50v. juhlat, mihin tarvitsin juhlavaatetusta.
Ensin
hän arvioi olenko väriltäni lämmin vai kylmä. Sitten hän katsoi mikä
värivuodenaika olen. Apunaan hän käytti eri sävyisiä huiveja. Minun
vuodenaikani on kesä ja minulle sopii erityisesti kylmät värit.
Seuraavaksi katsottiin vartaloni ja kasvojeni muoto. Vartaloltani olen
päärynä. Lopussa on hieman enemmän siitä, mitä nämä tarkoittavat.
Siirryimme
katsomaan vaatekaappiani. Värikartan avulla hän katsoi, minkä väriset
vaatteet minulle sopisi parhaiten. Lisäksi on "sääntöjä", jotka tulee
ottaa huomioon omistaessaan päärynävartalon.
Vaatekaappini sisällöstä osa olivat minulle jo isoja.Stressi on ilmeisesti vaikuttanut asiaan.
Minun
kesäkuntoon 2015-projektini jäi nimittäin kesken mieheni joutuessa
sairaalaan. Minulla ei ole tällä hetkellä energiaa panostaa samalla
tavalla tuohon projektiin kuin silloin aiemmin. Iltaisin kun saan lapset
nukkumaan, tekee mieli herkutella (tiedän että tämä on tunnesyömistä).
Nyt kuitenkin sain äidiltäni Herbalifen juomaa, mitä voin käyttää esim. aamupalaksi. Se vie samalla makean himoa. Koitan ryhdistäytyä lenkillä käymisenkin suhteen.
Laitoin
isot vaatteet menemään kirpputorille. Lisäksi kaapistani löytyi joitain
vaatteita, jotka eivät sovellu väriltään tai malliltaan minunlaiselleni
ihmiselle. Suurin osa vaatteista kuitenkin olivat hyviä. Löysimme
kokonaisuuksia, joita olen itsekin käyttänyt. Muutaman kivan vinkin
sain, mitä en ollut itse tajunnut yhdistää. Arjessa ei aina ehdi ja
jaksa niin tarkasti miettiä, mitä laittaa päälleen. Minusta tämä
"muotileikki" oli hauska. Samalla tämä oli minulle aivan uusi kokemus.
Aluksi oli hieman kiusallista, kun minun ulkonäköäni tutkittiin niin
tarkasti. En oikein osannut olla luonnollisesti kameran edessä. Jos tämä
sessio olisi kestänyt kauemmin, olisin varmasti rentoutunut. Totesin
ikävä kyllä, että minun pitäisi saada uusia vaatteita, mitkä sopisivat
minulle tällä hetkellä paremmin. Harmi ettei sen kustantaminen kuulunut
tuohon projektiin. Minusta olisi hauskaa osallistua vielä
vastaavanlaiseen meikkausprojektiin.
Tässä alla muutamia juttuja kesäväri-ihmisestä sekä päärynän muotoisesta ihmisestä:
Kesäväri-ihminen:
"Kesäihminen on kaikille
yllätykseksi viileäsävyinen. Kesäihmisille sopivat puuteriset ja viileän
raikkaat sävyt, esim. kameli, persikka ja omenanvihreä. Eikä turhaan
puhuta meille suomalaisille sopivasta sinisestä; kesäihmisille sopii
esim. farkunsininen loistavasti. Kesäihmiselle käyvät hyvin kaikenlaiset
siniset ja vihreät. Vastavärinä myös erilaiset punaiset ovat
tyylikkäitä. Kun menet ostoksille kirjoita listaan nämä asiat; Puuteroitu, raikas, kuulas, valkoisen sävyinen. Tässä
muutamia värejä jotka sopivat kesäihmiselle; Vitivalkoinen,
harmaabeige, nutrianruskea, farkku, kaikki pastellit, roosa, hempeät
lilat, syvänsininen. Koruissa hopea. Vältä; oranssit, kirkkaan
turkoosit, yleisesti kaikki lämpimät sävyt. "
Päärynävartalo:
Ominaisuudet:
leveät reidet ja takamus
kapeat hartiat ja olkapäät
luisut olkapäät
usein pienirintainen
pehmeät/suorat linjat
mahdollinen ylipaino kerääntyy takamuksen, lantion ja reisien kohdille
Pukeudu näin:
korosta ylävartaloa saavuttaaksesi tasapainon
käytä olkatoppauksia ja istutettuja hihoja
tiiviitä ja sileäpintaisia kankaita yläosassa
vaakasuorat pääntiet, suuret kaulukset
jos olet pienirintainen, käytä taskuja, huiveja, tikkauksia rinnan alueella
käytä suoria hameita ja housuja
vyötärö etsittävä vaatteella
isot korut, mutta ei pitkiä
Vältä näitä:
pieniä yläosia
ranteesta väljiä hihoja
suurikuviollisia ja vaakaraitaisia kankaita
pieniä päänteitä
yksityiskohtia alavartalossa esim. taskut, laskokset, poimut
joustinta neulepuseron reunassa
hulmuavia, leveitä helmoja
Kaikki ominaisuudet eivät päde kaikkiin. Minusta kohdallani ei täsmää
esim. leveä takamus, pienet rinnat, tai ylipaino. Nämä ovatkin suuntaa
antavia.Vinkit ovat mielestäni hyviä ja kiva että ne sai itselleenkin.
Tulimme illalla tänne maaseudulle yöksi. Aamulla paistoi ihanasti aurinko.
Kun laitoin Pikku Karhua päiväunille, päätin lähteä tekemään pienen vaunulenkin.
Aurinko lämmitti sopivasti, muttei todellakaan ollut liian kuuma. Sain kävellä rauhassa soratiellä, eikä liikennettä ollut tuona aikana yhtään.
Pysähdyin välillä ottamaan kuvia kauniista keväisestä luonnosta. Kaikkialla on niin kaunista, kun luonto herää ja alkaa vihertää. Nautin hiljaisuudesta, joka tuolla silloin vallitsi. Ei kuulunut kuin lintujen laulua ja tuulen huminaa. Ei kuulunut edes kaukaista liikennettä, ei lapsien huutoa, ei koirien haukkumista.
Kävellessäni tuolla maantiellä, koin Jumalankin läsnäolon voimakkaammin kuin pitkään aikaan. Minulle tuli todella rauhallinen ja levollinen olo. Olisi tehnyt mieli vain jäädä ammentamaan tuota rauhaa. Minun piti kuitenkin tulla takaisin Ison Karhun kanssa leikkimään.
Hän totesikin tomerasti tullessani: "Äiti nyt leikkimään. Et saa koskaan levätä."
Tuo pieni kävelylenkki oli kuitenkin minulle pieni lepohetki. Nautitaan jokainen elämän pienistäkin iloista. :) <3
Meillä on aivan ihania ystäviä, jotka ovat olleet nyt enemmän tai vähemmän meidän perheen tukena. Olen kiitollinen aivan pienistä jutuista esim., jos joku laittaa ruoan puolestani. Pienten lasten kanssa ruoasta tulee kamalasti tiskiä ja sotkua. Molemmat kaipaavat niin paljon huomiota tällä hetkellä, että ruoan laittaminen on välillä haastavaakin.
(kuva Googlen kuvahausta)
Eräs ihana ystävämme toi viime viikolla meille päivällistä ja lisäksi pannukakkua sekä hilloa. Ilahduin todella paljon tuosta eleestä. Tämän viikon keskiviikkona hän kutsui meidät luokseen kylään ja laittoi meille lounasta. Miten ihanaa olikin mennä väsyneenä valmiiseen pöytään.
Ruoan jälkeen Pikku Karhu lähti tutkimaan taloa ja konttaili aivan innoissaan ympäriinsä. Iso Karhu ei välittänyt leluista ollenkaan, koska hän löysi paljon erilaisia soittimia. Hän rakastaa musiikkia ja soittamista. Talosta löytyi mm. erilaisia rumpuja, piano, marakasseja, tampuriini, ugulele, kitara. Molemmat pojat olivat niin innoissaan, että olisivat halunneet soittaa kaikkia soittimia samaan aikaan. Ystävämme on musikaalinen ihminen ja tykkää lapsista. He pitivät Ison Karhun kanssa monta bändiesitystä ja Pikku Karhuki pyöri siinä mukana. Oli ihana seurata, miten Iso Karhu nautti. Hän sai paljon huomiota ja mielekästä tekemistä. Hänen ei tarvinut kiukutella kuin vasta lähtiessä.
Välipalaksi saimme jätskiannokset. Me aikuiset joimme vielä kahvit. Laitoin ennen tätä Pikku Karhun parvekkeelle päiväunille, joten sain juoda kahvini aivan rauhassa. He asuvat muutaman kilometrin päässä kaupungista, joten kaupungin äänet kuuluvat vain kaukaisesti. Kuuntelin lintujen laulua ja sateen ropinaa. Välipalan jälkeen Iso karhu meni ystävämme kanssa vielä yläkertaan leikkimään ja minä sain nauttia yksikseni kahvista. Menin vielä hetkeksi sohvalle makaamaan. Sain olla jopa 5 minuuttia tekemättä yhtikäs mitään.
Kotiin lähtiessä Iso Karhu sai tietty raivarit, koska ei olisi halunnut lähteä. Minä inhoan sadepäiviä. Ne väsyttävät entistä enemmän. Lasten kanssa pitää olla koko päivä sisällä ja se aiheuttaa myös lapsissa turhautumista. Tämä vierailu sattui hyvin tällaiselle päivälle. Se oli kaikille piristävä yhteinen sadepäivä. Kiitos H vielä kaikesta! <3
Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittannut, että perheessämme on tällä hetkellä vaikeaa. Lähdimme eilen extempore poikien kanssa maalle yökylään.
Tänään palatessamme kotiin kävimme kaupassa ja Iso Karhu sai itselleen saippuakuplapullon. Voi sitä riemua, mitä tuo pieni pullo sai aikaiseksi. Kotiin päästyämme hän halusi puhaltaa heti kaiken saippuan.
Olin loppuviikosta siivonnut ja pyykännyt, joten minulla ei tänään ollut kotitöitä. Ruokaakin oli valmiina jääkaapissa. Askartelimme Ison Karhun kanssa hänelle kiikarit. Niillä hän leikki niin innoissaan, ettei malttanut edes ruokaa syödä. Pikku Karhu oli myös leikissä mukana. Katsellessani poikien rosvoleikkiä mietin, että mihin aika on oikein kadonnut; minulla on kaksi poikaa ketkä leikkivät jo jollain tavalla yhdessä. Vastahan minusta tuli äiti?
Syötyämme lähdimme vielä käymään apteekissa ja kävelyllä. Vesisadetta ei onneksi illalla tullutkaan, vaan aurinko paistoi. Pikku Karhu oli rattaissa ja Iso Karhu käveli/juoksi/pomppi/kiipeili. Hän halusi minunkin juoksevan, joten samalla tuli kuntoiltua. :D Apteekissa Iso Karhu leikki kiltisti. Pikku Karhukin olisi kovasti halunnut päästä leikkimään. Hyvä et
Emme kävelleetkään suorinta reittiä kotiin, vaan teimme samalla pienen iltalenkin. Juoksimme ja välillä kävelimme. Iso Karhu oli minun oma personal trainer: "Tule nyt jo." Sitten piti taas juosta kilpaa.
Matkalla katselimme miten ihanasti luonto alkaa vihertää ja kukkia.
Kaikki kolme nautimme matkasta kovasti. Meillä ei ollut kiire, vaan saimme nauttia yhdessä keväästä ja lintujen laulusta.
Löysimme myös osuvan kyltin.
Vaikka lapset imevätkin paljon energiaa ja hermoja, he kuitenkin auttavat pysymään arjessa kiinni ja tuovat iloa. Aamulla on pakko nousta sängystä, koska muuten Iso Karhu hyppii minut muussiksi ja Pikku Karhu huutaa korvat pilalle. Illalla täytyy mennä ajoissa nukkuumaan, koska muuten aamu on ihan kamala. Olen iltaisin niin väsynyt, ettei paljon tarvitse sänkyyn kaatumiseen.
Kun saa omalta lapselta spontaanin kehun tai halauksen, sillä jaksaa taas pitkälle. Pikku Karhukin on niin ihana, kun hän saattaa tulla halaamaan minua painamalla päätänsä rintaani. Isolta Karhulta kuulen usein: "Äiti olet kaunis. Äiti olet ihana.Äiti olet rakas."
Vaikka lasten kanssa on välillä raskasta (varsinkin nyt) ja koen toisinaan olevani huono äiti, rakastan kuitenkin äitinä olemista. Olen aina unelmoinut olevani äiti. En ole todellakaan tiennyt mitä unelmoin, mutta se on paljo enemmän. ♡ ☆
En vaihtaisi päivääkään äitinä olemisesta.
Ollaan ylpeitä äitiydestämme. :) Juuri sinä olet paras äiti omille lapsillesi, vaikkei sinusta aina sille tuntuisikaan. Muista se. :)
Haimme mieheni laauantaina kotilomalle. Teimme perheenä ruoaksi hampurilaisia ja bataattiranskalaisia.
Laitoin aamulla punasipulit marinoitumaan tiiviiseen muovikulhoon jääkaappiin. Ne olisi voinut laittaa jo illalla, mutta unohdin kaiken keskellä. 2 punasipulia n.1dl punaviinietikkaa n.1 dl öljyä n.1 rkl sokeria n.1 rkl suolaa ripaus yrttimaustetta
Minä marinoin meille myös kesäkurpitsasiivuja. Marinaadi: öljyä punaviinietikkaa suolaa pippuria
Tein aamulla myös sämpylätaikinan ja annoin sen kohota tunnin verran. Pyörittelimme Ison Karhun kanssa sämpylät ja annoimme vielä hetken kohota liinan alla. Paistoimme ne ennen kuin lähdimme hakemaan isiä kotilomalle.
Käytin kotikokin reseptiä sovelletusti: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104817/S%C3%A4mpyl%C3%A4t/
5 dl vettä
50g tuorehiivaa
1 tl sokeria
½ rkl suolaa
5dl vehnäjauhoja
7dl ruisjauhoja
½ dl öljyä
1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon sokeri ja suola. 2. Sekoittele puuhaarukalla mukaan jauhoja. Alustuksen loppuvaiheessa lisää öljy.
3. Anna kohota 30min.-60min.
4. Pyörittele taikinasta sämpylöitä (muista että sämpylät pasiuvat vielä uunissa)
5. Ripottele päälle esim. kaurahiutaleita
6. Anna kohota pellillä liinan alla vielä kunnes uuni on lämmin.
7. Paista 225 asteessa n. 15 min.
Anna jäähtyä liinan alla.
Kun tulimme kotiin, mieheni teki meille jauhelihapihvit. Lapsille tuli maultaan hyvin neutraalit. Tarkkaan en tiedä, mitä hän niihin laittoi. Hän ei suostunut kertomaan, vaan sanoi sen olevan kokin salaisuus. :D
Sen tiedän, että meidän omiin hän laittoi jalopenoja tuomaan tulisuutta. Pihveistä tuli aivan mielettömän hyviä. <3
Mieheni lohkoi bataatit ja käytti ne parilannulla, jotta ne saivat kivan ruskean pinnan. Lopuksi bataatit laitettiin uuniin kypsymään. Sillä välin hän paistoi kesäkurpitsat ja pihvit. Lisäksi meillä oli salaattia ja majoneesia hampurilaisten väliin.
Iso Karhu alkoi sunnuntai-iltana reagoimaan isin poissaoloon. Sen jälkeen kiukun ja itkusuuden määrä on lisääntynyt. Tällaista ei toki ole joka päivä ja onhan se nyt ihan normaalia, että lapsi reagoi. Se on vaan terveen merkki.
Iltaisin hän nukahtaa omaan sänkyyn silittelemällä tai pitämällä kädestä kiinni, mutta melkein joka yö tulee minun viereeni. En tiedä mitä mieltä toiset ovat tästä, mutta tottakai olen antanut hänen jäädä siihen nukkumaan. Hän ei kuitenkaan normaalisti tule ja nyt selkeästi kokee iltaisin ja öisin olonsa turvattomaksi omassa sängyssä.
Maanantaina Pikku Karhu halusi ensimmäistä kertaa syödä itse spagettia ja jauhelihakastiketta. Ruokaa taisi olla enemmän lattialla kuin suussa. Joskushan sitä kuitenkin on harjoiteltava syömään. Lounaan jälkeen kävimme poikien kanssa katsomassa isiä sairaalassa. Teimme perheenä eväsretken sairaalan pihalle. Tullessamme poikien kanssa kotiin, ovemme taakse oli ilmestynyt neljä kukkakimppua. Erään ystäväni äiti oli käynyt tuomassa ne ja halusi niillä ilahduttaa minua. Nuo kukat ilahduttivat myös Isoa Karhua. Ne olivat juuri sen värisiä, joista pidän ja jotka sopivat meidän sisustukseen. <3
Yhtenä iltana pidimme extempore elokuvaillan ja söimme herkkuja. Pikku Karhullakin oli omat maissinaksut. Pojat istuivat välillä molemmat sylissäni. Pikku Karhu ei kovin kauaa viihtynyt paikallaan. Silittelin Isoa Karhun ja pidin kainalossa. Laitoin Pikku Karhun nukkumaan ja menimme vielä Ison Karhun kanssa aivan kahdestaan saunaan. Hän nautti siitä illasta kovasti. Saunan jälkeen hän sai vielä olla pitkään kylvyssä.
(Kuva Googlen kuvahausta)
Tänä aamuna ilahdutin poikia (ja etenkin Isoa Karhua) rakentamalla heidän huoneeseen majan. Iso Karhu innoistui tuosta kovasti ja halusi rakennella lisää. Kävimme lounaan jälkeen ystäväni kanssa kahvilassa syömässä välipalaa ja vietimme aikaa hänen kanssaan. Päätimmekin extempore syödä Hesessä päivällisen, ettei tarvinnut kotona heti alkaa laittaa ruokaa (syömme todella harvoin roskaruokaa). Lisäksi saimme lastenaterian yhteydessä seinätarraliitutaulun, jonka kiinnitimme poikien huoneeseen. Tämä kaikki oli Ison Karhun mielestä tosi kiva juttu ja sanoikin päivän olleen kiva.
Olen yrittänyt pitkää arkemme "normaalina", mutta välillä olen halunnut järjestää tuollaisia ekstrajuttuja. Tämä tilanne on rankka myös lapsille ja he ansaitsevat välillä hemmottelua sekä aivan erityisesti huomiota. Toki onhan tuollaiset jutut kivoja välillä, vaikkei olisikaan mitään kriisiä päällä.
