Tunnemylläkässä

Elämäni lasten kanssa hieman tasaantuessa ovat alkaneet minun omat tunne- ja ajatusmyllyt pyörimään. Eromme astui virallisesti voimaan vasta joulukuun loppupuolella, koska byrokratia kulki hitaasti eteenpäin. Päätös oli tehty jo kauan aikaa sitten ja olin tarkasti harkinnut päätöksen omalta osaltani. Kuitenkin paperin käteen saaminen teki asiasta todella konkreettisen. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Kuin filminauhana kelasin kaikkea alusta loppuun. Huomasin jälkikäteen meidän tehneen jo alussa monia virheitä, joita ei silloin nuorena rakastuneena ymmärtänyt tai osannut ajatella. En kuitenkaan kadu meidän yhteistä historiaa, vaikka se tulikin päätökseen. Monenlaisia vaiheita mahtui tuohon kuuteen vuoteen ja ne ovat kasvattaneet minua ihmisenä sekä äitinä.

Minulla oli reilu viikko sitten synttärit, joka aiheutti taas uuden tunnemylläkän. Monet minun ikäluokan ystäväni ovat vasta menneet/menossa naimisiin, saaneet/saamassa lapsia. Tämän ikäisenä monet alkavat siis rakentaa perhettä. Minä olen kahden lapsen äiti, joka on ehtinyt jo erotakkin. Suurin osa uskovista haluaa aloittaa perhe-elämän rakentamisen aivan alusta, eikä jo "valmiista paketista".

Viimeisen kuukauden elämäni on ollut todella hektistä. Lapset ovat olleet tavallista enemmän minun luonani. Aamut ovat varmaan jokaisessa lapsiperheessä hektisiä. Töihin pitäisi ehtiä kahdeksaksi ja sitä ennen lapset saada päiväkotiin. Meillä matka taittuu talvella kävellen ja siihen menee 20-40 minuuttia. Iso Karhu ei todellakaan ole aamuihminen ja hänen toimintansa on silloin kovin hidasta. Meillä on myös töissä ollut normaalia hektisempää ja välillä on mennyt jopa ylitöiksi. Lisäksi minulla on eräs työhön liittyvä koulutus, johon pitäisi lukea vapaa-ajalla. Saatuani lapset puoli yhdeksän jälkeen nukkumaan, en millään jaksa keskittyä lukemaan kaikenlaisia termistöjä. Väsymys painaa jo tuossa kohtaa kovasti.
Oman Jumalasuhteen hoitaminen jäänyt valitettavan vähälle. Luen Raamattua päivittäin, mutta kunnollinen paneutuminen ja rukous jäänyt vähemmälle. Vuorotyö ja pienet lapset tekevät seurakuntaan pääsemisestä haasteellista, mutta onneksi seurakunta on kuitenkin ihan lähellä.

Joskus elämä on tällaista ja onneksi uskomme ei ole teoista tai tunteista kiinni. Jumala on meidän kanssamme myös arjen kiireen keskellä ja kuulee meitä sielläkin. Jottei tästä jäisi täysin negatiivinen sävy, tähän loppuun hyviä asioita; Oon kiitollinen mm. että saan olla kahden ihanan lapsen äiti, mulla on ammatti ja vakituinen työpaikka sekä hyvät työkaverit. Meillä on juuri meille sopiva koti hyvällä sijainnilla. Seurakunta on ihan lähellä ja saan olla uskossa. Mulla on ihania ystäviä ympäri Suomea.

Tapahtukoon kaikessa Jumalan hyvä ja rakastava tahto. <3

Aikuisten synttärijuhlat

Mietin synttäreideni lähestyessä, että haluanko pitää mitään juhlia. Minulla on pitkät työputket menossa yhdellä vapaalla, enkä uskonut jaksavani järjestää mitään. Kaikesta huolimatta päätin pitää synttäreitä "tekosyynä" kutsua ystäviäni illanviettoon. Monet olivat töissä tai eivät päässeet pitkän välimatkan takia, mikä oli harmillista. Paikalla oli kuitenkin seitsemän ihanaa ihmistä ja iloitsin heistä jokaisesta.

                                                            Tarjoiluina minulla oli: 

• kana-ananaspizzaa
• makaroonisalaattia
• sitruuna-lime-rahkakakku
• poppareita ja pipareita
• kuivattuja banaaneja
• suklaata (tietenkin)
• appelsiineja

Ystäväni tuntuivat tietävän mistä pidän, koska melkein kaikki toivat suklaata, kukkia ja teetä. Eräs ystävistäni oli käynyt etsimässä lempivärisiäni lempikukkiani eli punaisia gerberoita. Aivan liikutuin, kun juuri tämä ihminen oli nähnyt tämän vaivan. Lisäksi sain söpöjä kortteja, joissa oli ihania tekstejä. Lahjat eivät todellakaan ollut minulle pääasia, vaan ihanien ihmisten seura.

Vaihdoimme kuulumisia ja ihmiset tutustuivat myös keskenään. Tunnelma oli leppoisa, vaikka keskustelut meinasivat mennä todella syvällisiksi ja synkiksikin. Naurua tuosta illasta ei kuitenkaan puuttunut. Kun porukkaa oli kohtuullisesti, pystyi jutella kaikkien kanssa ja varmasti tutustuminenkin oli helpompaa. Pelasimme porukalla kullankaivaja-peliä, joka oli hulvattoman hauskaa.

















Nautin illasta todella paljon ja se piristi minua kummasti. Lapset olivat isällään ja minulla oli pitkästä aikaa "vapaailta" aamuvuorojen välissä. Näin ystäviäni ja sain huomata, miten paljon he välittävät minusta. Olen todella siunattu ja kiitollinen, että minulla on paljon niin ihania ystäviä ympärilläni.  <3
Kiitos teille jokaiselle ja ennenkaikkea Jumalalle, että olette elämässäni. <3 

Luistelemassa

Tämä talvi on ollut vähän omituinen säiden ja lämpötilojen puolesta.
Pääsimme viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa Ison Karhun kanssa luistelemaan. Mukanamme oli isoäiti, jolla oli luistimet, mutta itse en uskaltanut edes kokeilla luistimien laittoa kipeän jalkani takia. Iso Karhu ei aluksi meinannut millään pysyä luistimilla pystyssä ja saimme kahdestaan tukea häntä. Neuvoimme  ja poika katseli myös vanhemmista luistelijoista mallia. Pian hän alkoi muistaa viime talven juttuja ja sai ideasta kiinni. Muutaman potkun hän luisteli ja kaatui. Sinnikkyyttä kuitenkin löytyi ja pian oli taas pystyssä. Kaatuilu ei häntä haitannut yhtään, vaan ennemminkin nauratti. Ei mennyt kauaa, kun hän oppi miten hallita tasapainoa, ettei kaadu. Luistelu alkoi sujua kokoajan paremmin ja Iso Karhu oli aivan innoissaan. Loppuvaiheessa alkoi olla intoa enemmän kuin taitoa ja homma meni säheltämiseksi. Poika parka oli puhki, mutta todella innoissaan lusitelusta.

Pikku Karhu pyysi, että hänellekin ostetaan luistimet. Tänään olin yksin poikien kanssa jäällä, mutta Pikku Karhun luistimet jätin vielä kotiin. Iso Karhu muisti heti miten luistellaan, emmekä meinanneet pienemmän kanssa pysyä perässä. Pikku Karhukaan ei pelännyt jään liukkautta, vaan touhusi kaikkia omia juttujaan. Iso Karhu tuntui osaavan taas tällä kerralla paremmin kuin viimeksi. Hän pysyi pidempiä matkoja pystyssä ja pyörähteli hienosti ympäriinsä. Kehuin häntä kovasti ja lupasin ottaa ensi kerralla Pikku Karhullekin luistimet mukaan. Iso Karhu ei tarvinnut mitään tukea, vaan halusi näyttää taitojaan.

Ihmeellistä miten nopeasti lapsi voi oppia asioita. <3

Lisää synttäreitä

Yhdellä parhaista ystävistäni oli viime viikolla synttärit ja halusin juhlistaa niitä hänen kanssaan. Lupasin järjestää jotain syötävää ja hän halusi tuoda juotavan. Ostin tortillatarvikkeet ja mutakakkujäätelöä.Jäätelö ja tortillat ovat olleet meidän perinne jo yli kymmenen vuoden ajan. Aina varma valinta.
Illalla sain pojat yllättävän nopeasti nukahtamaan ja valmistelut tehtyä, joten illanvietto ei venynyt yömyöhään. Olin kattanut kaikki valmiiksi ja laittanut kynttilöitä, kun ystäväni tuli meille. 

Ostin hänelle lahjaksi syömisten lisäksi pienen kukkasen, servettejä, lasipurkin ihanalla tekstillä ja suklaalla täytettynä. Lahjat näkyvät kuvissa. Söimme ja joimme sekä vaihdoimme kuulumisia. Kaikki oli todella hyvää ja riittävästi. Aikataulun puitteissa emme kerenneet katsoa elokuvaa. Päätimme siis pelata "Ubongo" nimistä peliä, jota voi joskus iltaisin olla haastavaa pelata. Siinä lomassa maistelimme uskomattoman hyvää jäätelöä. Peli sai välillä vähän verenpaineita nousemaan, mutta onneksi ei mennyt riitelyksi. Meillä oli ainakin minun mielestäni oikein mukava ja rento illanvietto. Ystäväni mies tuli hakemaan häntä puoli 11 aikoihin, joten ei mennyt aamuyön tunneillekaan.

 Ihanaa kun on ystäviä, joiden kanssa viettää iltaa. Lisäksi minusta on todella mukavaa järjestää tällaisia yllätyksiä.
Onnea vielä kerran tälle ihanalle ihmiselle, jonka kanssa olemme olleet ystäviä tyyliin aina. <3