Mieheni vanhempi poika on siis 10-vuotias adhd lapsi, joka käy erityiskoulussa. Hänellä on lääkitys, jonka annostusta vasta alettiin muuttamaan. Hän ärsyttää tahallaan muita lapsia ja huutelee sekä on kovin aikuisen ohjattava. Toisinaan hän viihtyy omissa leikeissään pitkänkin tovin tai leikkii muiden kanssa rauhassa. Poika on kovin kiinnostunut vesileikeistä ja sähkölaitteista. Purkaminen ja hajottaminen tuntuvat myös mieleiselle puuhalle.
Nuorempi poika on 8-vuotias add-lapsi, joka aloitti ensimmäisen luokan normaalissa koulussa. Hänellä aloitettiin myös lääkitys, joka on vaikuttanut positiivisesti koulunkäyntiin sekä keskittymiseen. Hän jää usein "jumiin" tilanteisiin, kuten käsienpesulle. Siirtymätilanteet tarvivat paljon ohjausta tai unohtuu omiin juttuihinsa. Häntä kiinnostavat kirjat ja musiikki sekä ötökät.
Lapsikatraan kanssa on välillä hermot tiukalla, kun he tappelevat paljon keskenään. Aamut ja illat ovat kaikkein vaikeimpia, johtuen varmasti kaikkien vireystilasta ja sietokyvystä. Desipelit ovat korkealla aamusta iltaan asti, joka kuormittaa kaikkia. Olemme välillä joutuneetyhdessä istumaan alas ja miettimään perheemme pelisääntöjä sekä rangaistuksia. Viimeistään kello 11 aikoihin heidän kanssaan täytyyy päästä ulos, jotta pääsevät purkamaan energiaansa. Lasten riidat ja käytös aiheuttavat myös minun ja mieheni välille riitoja, koska näkemykset ja toimintatavat saattavat joltain osin olla erilaiset. Lisäksi väsymys ja hermopaine vaikuttavat omaan kärsivällisyyteen. Olemme kuitenkin pyrkineet sopimaan riidat lasten nähden ja opettaa lapsille anteeksi pyytämistä.
Äitipuoli
Kun mieheni lapset ovat vain joka toinen viikonloppu meillä, olen koittanut miettiä jotain hyvää ja monipuolista syömistä. Välillä olemme paistaneet lettuja tai makkaraa. Olemme tiskanneet lasten kanssa yhdessä ja koittaneet opettaa heille kotitöitä. Käymme heidän kanssaan seurakunnassa ja välillä retkillä. Olemme ostaneet pojille sopivia vaatteita kirpputorilta ja käyneet saunassa. Kaikkien neljän lapsen oleminen toisen vanhemman luona on kovin erilaista kuin meillä, mutta emme ole siihen toistaiseksi juurikaan puuttuneet.
Vaikka mieheni lapset käyvät toisinaan minunkin hermoille ja en jaksaisi heidän riehumista, silti heistä on tullut minulle tärkeitä. Haluan heidän parastaan ja toivoisin heillä olevan turvallinen sekä onnellinen elämä. Toivon heidän saavan kaiken tarvittavan tuen, jotta voivat elää mahdollisimaan normaalia elämää. Koen ettei minulla ole oikein oikeutta puuttua heidän elämäänsä esimerkiksi äitinsä luona, mutta olen muutamia kertoja laittanut äidille viestiä lapsiin liittyvistä asioista. En avaa enempään heidän elämäänsä siellä, enkä kaikkea edes tiedä. Heidän äitinsä kuitenkin rakastaa lapsia todella paljon ja hänellä on uusi mies tukenaan. Kun lapset ikävöivät äitiä, voin halata heitä ja kertoa kaiken olevan hyvin. Illalla jos uni ei tule, voin silittää päätä ja rauhoitella. Voin yrittää luoda luottamusta ja turvaa lasten elämään. Jokaisella vanhemmalla on ovat tapansa kasvattaa lapsia ja he toimivat eri lähtökohdista käsin. Haluan olla tukemassa ja rohkaisemassa miestäni lasten isänä.
