Kuvat helpottamassa arkea

Ajattelin jakaa eräästä meitä helpottaneesta aiheesta erityislapsiperheessä.                                          Onko teillä haasteita siirymätilanteissa tai toiminnan ohjauksessa? Oletko kuullut kuvakommunikaatiosta?

Meidän lapsilla on haasteita oman toiminnan ohjauksessa ja siirtymätilanteissa. Olen askarrelut jo useampi vuosi sitten viikko-ohjelman helpottamaan lasten arjen hahmottamista. Viikko-ohjelma on muuttanut muotoaan ja elänyt lasten kasvaessa sekä tilanteiden muuttuessa. Laitan aina seuraavan viikon kuvat sunnuntaina ja käymme sen lasten kanssa läpi. He voivat tarvittaessa itse palata katsomaan kuvista, mitä tapahtuu milloinkin. Aamuihin on tärkeää laittaa kuva, mistä näkee missä PikkuKarhu syö aamupalan, kuka vie hänet eskariin ja millä. Toinen todella tärkeä tieto PikkuKarhulle on, että kuka hakee hänet eskarista ja milloin. Päivittäisiin kuviin laitetaan IsoKarhun koulu, mieheni työt ja minun opiskelut tai työharjoittelu. Lisäksi viikottaisiin kuviin kuuluvat suihku, leffailta, harrastukset ja terapiat sekä muut mahdolliset menot/ tulot. Keittiössä meillä on keittiövuorolista, mutta lisänä löysin mahtavat tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön soveltuvat ohjekuvat. Vessassa meillä on ollut kuvina käsienpesu ja istueltaan pissaaminen, mutta kuvat ovat hävinneet mystisesti seinältä. Tarkoituksena on tulostaa uusia ohjekuvia vessaan ja suihkuun. Lisäksi muistutuksena IsoKarhulle ohjeet, mitä kaikkea tulee tehdä ennen kouluun lähtöä ja koulusta tullessa. Hän saattaa helposti esimerkiksi sammuttaa valot tai tehdä omat kotityöt. Uusia kuvia tulee käyttöön heti, kun löydän tästä kaupungista meidän tulostimeen uutta mustetta. Olemme saamassa toimintaterapian kautta kuvakommunikaatio-ohjausta, jolloin tehdään kuvat isänkin luo ja käydään niitä yhdessä läpi. Katsotaan saisimmeko meille kotiinkin uusia kuvia, koska nykyiset kuvamme irtoavat helposti ja sitten häviävät. Haaveilen vielä joskus saavani tarranauhalla tai jollakin muulla kestävämmällä systeemillä olevat kuvat. Nyt olen kiinnittänyt niitä sinitarralla. Kuvat olen tulostanut papunetistä ja laittanut kontaktimuovia päälle. Kuvien käyttäminen ei tarkoita, että perheessä tarvitsee olla erityislapsia. Kuvat voivat helpottaa kenen vain elämää ja opettaa sekä auttaa muistamaan asioita. Netistä löytyy varmasti paljon monia muitakin kuvapankkeja kuin papunetin ja niitä kannattaa hyödyntää. 

 

Onko teidän perheessä käytössä kuvia?  

Jos on, olisi mukavaa kuulla kokemuksia ja vinkkejä.😊

Erilainen Lapsi

Aina ei ole helppoa olla erilainen, vaikka kukaan meistä ei olekkaan samanlainen. PikkuKarhu on suloinen poika ja hänellä on paljon taitoja, joissa pärjää hyvin. Hän on vauhdikas, sosiaalinen ja yhteistyökykyinen uusienkin ihmisten kanssa. Hänellä on myös omat erityistarpeensa ja niissä pärjääminen jäi viime syksyn tutkimuksissa reilusti ikätason alle. Olemme käyneet 9 kuukautta yksityisellä puhe- ja toimintaterapeutilla. Nyt syksyllä arvioidaan tarvitseeko näitä jatkaa ja millaista tukea poika tarvitsee esikoulussa sekä tulevaa koulun aloitusta ajatellen. 

Keskittyminen on tutustussa ympäristössä kehittynyt paljon, mutta fyysistä levottomuutta melko paljon edelleen. Uusissa, stressaavissa tai väsyttävissä tilanteissa tulee tic-oireita (eli pakkotoimintoja).  Leikit muiden lasten kanssa alkaneet kiinnostaa ja kaverit ovat tulleet todella tärkeäksi, mutta keskittyminen ja järjestelmällisen leikin toteuttaminen ilman aikuisen tukea on vielä haastavaa. Hänelle tuottaa haastetta myös ideoida ja suunnitella itsenäistä leikkiä. Erilaisissa peleissä PikkuKarhun vahvuus on muistaminen, joten selkeät ja ohjatut pelit sekä leikit sujuvat hyvin. Epäonnistumisen sietäminen on helpottunut terapiassa ja päiväkodissa, mutta kotona impulssit ovat voimakkaampia. Hän ei ehdi ajatella pettymisen jälkeen, kun impulssiivinen toiminta tapahtuu. PikkuKarhun kanssa käydään läpi pettymykset ja tsempataan eteenpäin. Avaruudellinen hahmottaminen on pettymysten lisäksi haastavaa.  PikkuKarhulla ollut puhe epäselvää ja jotkut kirjaimet ovat ääntyneet väärin sekä suun aukeaminen puheen aikana ollut pientä. Haastetta lisää, että hänen ja isoveljiensä nimissä on kirjaimia, jotka PikkuKarhu ääntää väärin. Hänelle tehtiin kielijänneoperaatio kesällä ja se on auttanut kielen liikettä sekä puheen selkiytymistä. Kielen vieminen ylähampaiden taakse, leuan, huulten ja kielen eriyttäminen toisistaan on edelleen haastavaa. PikkuKarhu hyötyy puheterapiasta ja hänelle jatketaan sitä pidempiaikaisena kuntoutuksena, koska kehitystä tapahtuu niin hitaasti. 

Toiset lapset huomaavat PikkuKarhun erilaisuuden ja toisinaan häntä kiusataan. Pojan impulssiivisuudet saavat aikaan toisinaan riitatilanteita ja hämmennystä. Onneksi PikkuKarhu kertoo aikuisille kiusaamisesta ja viimeistään kotona. Olen kiitollinen, että päiväkodissa kiusaamiseen heti puututtiin/puututaan ja myös PikkuKarhua ohjattu sietämään pettymyksiä. Vaikka poikaa on kiusattu välillä, hänellä on myös kavereita esikoulussa ja vapaa-ajalla. Kavereiden merkitys on muuttunut tärkeäksi. 

Millaisia kokemuksia muilla erityislasten vanhemmilla on? 

Apuu Sekasin

Jokainen on joskus sekasin ja tarvitsee apua. Tunteet ovat osa elämää ja toisinaan ne voivat aiheuttaa melkoista hämmennystä. Elämme aikaa, jolloin herää paljon huolta ja kysymyksiä itseemme, läheisiimme ja maailmaan liittyen.  Lapset ja nuoret kuulevat ja näkevät paljon kaikkialla, missä liikkuvat; koulussa ja vapaa-ajalla sekä sosiaalisessa mediassa. Heillä voi herätä paljon huolta, kysymyksiä ja ahdistusta, eivätkä osaa tai uskalla toimia niiden kanssa. Meillä aikuisillakaan ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta voimme kuunnella ja pohtia yhdessä asioita. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla edes joku kenen kanssa voisi jutella mieltä painavista asioista. Paras olisi, jos voisi jutella jollekin läheiselle ihmiselle; perheenjäsenelle, sukulaiselle, työpaikalla tai koulussa. Joskus se voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ei halua huolestuttaa tai kokee itsensä jotenkin tyhmäksi. Syitä voi olla monia, mutta tärkeintä olisi mahdollisuus puhua jonkun kanssa. Ei ole niin pientä murhetta, josta ei kannattaisi jollekin kertoa. Usein jo pelkkä asian kertominen voi helpottaa omaa oloa. Netissä on olemassa monia turvallisia kanavia, joissa voi nimettömästi keskustella asioista. Lapset ja nuoret eivät koe soittamista ehkä enää kaikkein helpoimpana ja mielekkäimpänä keinona, mutta "chattailu" voi olla kiva tapa hakea apua. Tässä esittelyssä esimerkkinä pari kanavaa, joista itse tiedän.

Oletko kuullut  Apuu- chatista tai Sekasin-chatista ? 

Apuu-chat on 7-12-vuotiaille lapsille tarkoitettu keskustelualusta, jota ylläpitää SOS-Lapsikylä. Siellä voi keskustella mieltä askarruttavista asioista ja kysymyksistä tai vaikka harrastuksista luottamuksellisesti ja nimettömästi turvallisen aikuisen kanssa. Yhdessä lapsen kanssa pohditaan ratkaisua hänen tilanteeseen ja tarvittaessa ohjataan oikeiden palveluiden piiriin. Hätätapauksessa Apuu-aikuinen ottaa yhteyttä viranomaisiin, jotta lapsen turvallisuus voidaan taata. Tästä kuitenkin keskustellaan ensin lapsen kanssa avoimesti ja rehellisesti. Päätarkoituksena on lisätä lapsen hyvinvointia. Chat on auki joka päivä 9-22 välisenä aikana. 

Sekasin-chat on samalla idealla toimiva 13-29-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitettu kanava, joka perustuu Ylellä pyörineeseen Sekaisin-sarjaan. Sitä ylläpitää MIELI (Suomen Mielenterveys ry) ja Punainen Risti. Tämän kanavan suosia on todella suurta ja välillä jopa ruuhkautunutta. Sekasin-chat löytyy myös Spotifysta, Instagramista ja SnapChatista sekä Facebookista. Chat on auki arkisin 9-24 ja viikonloppuisin 15-24. 

Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan halua jakaa tietoa mahdollisimman monen lapsen ja nuoren saataville. Mitä useampi löytää jonkun turvallisen ihmisen, kenelle purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan, sitä useampaa voidaan auttaa ja välttää pahoinvoinnin kasautuminen. Voimme jokainen olla pienilläkin teoillamme auttamassa ympärillämme olevia ihmisiä. Joskus voimme itse olla tilanteessa, kun tarvitsemme apua ja silloin saattaa vaatia rohkeutta ottaa sitä vastaan.

Pidetään huolta toisistamme, eikä jätetään ketään yksin. 💓

Muutoksien Syksy

 Aika lentää siivillä eteenpäin ja monet blogipostausaiheet pyörivät mielessä, mutta tunnit vain loppuvat tällä hetkellä kesken. Mitä meille tiivistetysti kuuluu ja miten syksy lähtenyt käyntiin? 

IsoKarhu aloitti kolmannen luokan ja alkukankeuden jälkeen se alkanut sujumaan ihan hyvin. Poika pääsee nopeasti pyörällä kulkemaan kouluun. Hän osaa lähteä ajoissa ja alkanut pakkaamaan reppunsa oma-aloitteisesti. Kolmannella luokalla on tullut jo tietokoneella tehtäviä läksyjä ja tästä poika ollut innoissaan. IsoKarhu aloitti jalkapalloharrastukset ja tykkää siitä todella paljon. Harjoitukset ovat pari kertaa viikossa, joten liikuntaa poika kyllä saa kaiken muun liikkumisen lisäksi. Harrastuksen aloittaminen tuli hänen omasta toiveestaan. PikkuKarhu aloitti esikoulun, joka on päiväkodin yhteydessä ja tutut ympyrät jatkuvat vielä. Hän on todella taitava matemaattisissa asioissa ja muutenkin kehitystä tapahtunut. Hän oppi ajamaan ilman apupyöriä todella nopeasti ja tästä olemme olleet ylpeitä. PikkuKarhu kävi maanantaina kokeilemassa lentopalloa ja yllätti keskittymisellään. Harjoitukset kestävät 1,5 tuntia illalla, joka on pitkä aika pojalle. Ensi viikolla käymme vielä kokeilemassa ja sitten tehdään päätös jatkamisesta. IsoNalle alkoi kulkemaan julkisilla kouluun, mutta se on ollut todella haastavaa. Hän ei osaa kunnolla kelloa ja toisinaan mennyt väärään bussiin tai jäänyt väärällä pysäkillä pois. PikkuNalle aloitti myös kolmannen luokan ja tulee suoraan koulusta kotiin. 

Minä aloitin 14 viikon työharjoittelun ja nyt on kolmas viikko käynnissä. Tämä on tuonut uuden opettelua perheelle, koska kaikki ovat tottuneet minun olevan kotona. Nyt minulla kuitenkin epäsäännöllinen työaika ja liikkuva työnkuva, koska työskentely tapahtuu perheiden kanssa. Olen tykännyt harjoittelupaikasta todella paljon ja päässyt näkemään monipuolisesti työtä sekä alkanut saamaan vastuuta. Syksyllä minulla on kaksi kurssia ja opinnäytetyöprosessi, jonka jälkeen olisi enää yksi työharjoittelu ennen valmistumista. Olen alkanut katsella työpaikkoja ja hakenutkin pariin paikkaan. 

Suurin muutos tässä syksyssä on varmaankin lasteni isän ja hänen tyttöystävänsä muuttaminen meidän paikkakunnallemme. Välimatkaa olisi vain kilometrin verran, joten lasten vaihto olisi todella helppo. Aiemmin lapset ovat joutuneet istumaan autossa kolme tuntia suuntaansa, jotta näkevät isäänsä. Meidän on tarkoitus jakaa puoliksi vastuut lapsista ja heidän asumisestaan. Isä muuttaa lasten vuoksi ja haluaa olla jakamassa vanhemmuutta. Olen toiveikas tämän kaiken suhteen ja ennenkaikkea iloitsen lasten puolesta. Sukulaiset ovat edelleen kaukana, mutta onneksi siellä pääsee käymään ja kukaan ei tulevaa tiedä. 

Katsotaan mitä kaikkia muita muutoksia tämä syksy tuo tullessaan, mutta yritän olla ajattelematta liikaa ja keskittyä tähän hetkeen. 

Miten sinun syksysi on alkanut?