Äiti vaihtaa vapaalle

Työelämään palaamisestani on vajaa pari kuukautta. Tänä aikana minulla on ollut töitä tai lapset, enkä ole osannut kaivata omaa vapaa-aikaa. Viime viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran mahdollisuus omaan vapaaseen vuorokauteen. Minulla oli paljon suunnitelmia ja olisin halunnut nähdä kaikkia mahdollisia kavereita.

Lauantaina eräs ystäväni tuli käymään kahvilla ennenkuin vein pojat isälleen. Olin aamulla ajatellut, että pojat tarvivat pitkiä kalsareita yms.. Ystäväni tuli ison vaatesäkin kanssa ja sanoi, että juuri tänä aamuna hänen teki mieli siivota lastensa vaatekaappeja. Säkissä oli juuri niitä vaatteita, joita tarvitsimme ja vielä enemmänkin. Olin todella kiitollinen. Jumala pitää meistä ihmeellisesti huolta. Molemmat pojat pitävät kovasti ystävästäni (varsinkin Pikku Karhu). Meidän aikuisten keskustelusta ei meinannut tulla mitään, koska pojilla oli kokoajan hänelle asiaa.

Olin sopinut Pikku Karhun kummin kanssa edellisenä päivänä vähän ekstempore, että saatettaisi nähdä. Olin bussissa poikien kanssa, kun hän soitti ja kertoi voivansa lähteä tulemaan. Minun ei tarvinnut maksaa bussia takaisin kaupunkiin, koska ystäväni nappasi minut matkanvarrelta kyytiin. Aikataulumme meni juuri sopivasti yksiin. Kävimme Nepalilaisessa ravintolassa syömässä, joka on lempipaikkani. Heidän ruokansa on todella hyvää. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, joten kuulumisia riitti. Syötyämme rauhassa, päätimme lähteä vielä kaupoille pyörähtämään. Kaksi äitiä kun pääsi vaatekauppoihin ilman lapsia, tuli rekit tutkittua hieman tarkemmin kuin normaalisti. Kierrokseen jälkeen kahvihammastani alkoi jo kolottaa ja päätimme mennä meille kahville. Tajusimme ettemme ole nähneet kertaakaan ilman lapsia sen jälkeen, kun he ovat syntyneet, eli yli viiteen vuoteen. Päätimme toteuttaa tämän vielä uudestaan.

 Hänen lähdettyään ehdin puoli tuntia valmistautua iltaan, kunnes lapsuuden ystäväni tuli meille. Lähdimme ulos istumaan ja vaihtamaan kuulumisia. Tämän jälkeen menimme elokuviin katsomaan Bridget Jone´s Baby. Bridget Jone´s- leffat ovat nostalgisia, koska katsoimme niitä aina teineinä. Tällä hetkellä romanttiset komediat eivät ole minun suosiossani, mutta tämä ei ollut "liian nyyhky", joten se oli hyvä.  Lisäksi halusin mennä katsomaan sen hyvien muistojen kunniaksi.Olin ajoissa kotona ja soittelin vielä yhden ystäväni kanssa. Aikaa hujahti kaksi tuntia jutellessa ja rukoillessa.

Sunnuntaina kävin seurakunnassa ja vietin päivän aivan itsekseni. Se tuntui pitkästä aikaa tosi hyvälle. Tämä viikonloppu teki todella hyvää ja nyt jaksaa taas. :)

Lapsen suusta

Facebookissa on kiertänyt viesti, "kysy lapseltasi vastaukset ja kirjoita ne muistiin juuri niinkuin ne sanottiin." Päätin tehdä tämän Ison Karhun kanssa ja vastaukset olivat liikuttavia ja hassuja.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- "että sä rakastat minuu"

2. Mikä tekee äitin onnelliseksi?
- "että mä siivoon ja sä et tiiä sitä"

3. Mikä tekee äitin surulliseksi?
- "huonot jutut... että mä en siivoo."

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- "kerrot hassui juttui."

5. Millainen äiti oli lapsena?
- "hassu."

6. Kuinka vanha äiti on?
- "14 yli 2."

7. Kuinka pitkä äiti on?
- "vaarin kokonen."

8. Mikä on äitin lempipuuhaa?
- "siivoo ja leipoo."

9. Mitä äiti tekee, kun et ole itse paikalla?
- "joskus siä oot kavereittenkaa"

10. Jos äitistä tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- "jos äiti on tähti. Tähti tarkottaa et laulaa hyvii biisei."

11. Missä äiti on tosi hyvä?
- "pyöräilemisessä"

12. Missä äiti ei ole kovin hyvä?
- "Pelaa jalkapalloo ja koripalloo"

13. Mitä äiti tekee työkseen?
- "sairaanhoitaja. Hoidat ihmisii eli alkuasukkaita."

14. Mikä on äitin lempiruokaa?
- "riisi ja pizza."

15. Miksi olet ylpeä äitistä?
- "Jos teet jonkun hyvän jutun. että kerrot mulle hauskoi vitsei."

16. Jos äiti olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- "batman."

17. Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?
- "että mentäis sunkaa koko elämäks uimahalliin."

18. Mitä samaa on sinussa ja äitissä?
- "että me rakastetaan toisiamme."

19. Mitä eroa teissä on?
- "että mä tykkään jalkapallosta hirveeest ja sä et."

20. Mistä tiedät, että äiti rakastaa sinua?
- "koska siä oot synnyttäny minut ja koska meillä molemmilla on sydämet."

21. Mikä on äitin lempipaikka, minne mennä?
- "salille."

Ihana lapsi ja olen iloinen siitä, että hän oikeasti tietää olevansa rakas. <3 

P.s. Olisiko jotain muita kysymyksiä, joihin haluaisitte kuulla vastauksen Ison Karhun suusta? 

Ne ovat täällä taas...

Viime viikolla minulla oli koko viikossa vain yksi vapaapäivä. Sunnuntai-iltana Pikku Karhu hierusti itseään jotenkin oudosti sylissäni ja meni lattialle makaamaan. Heitin puolivitsinä että tehdäänkö "pyllytarkistus" ja sain myöntävän vastauksen. Yllätyksekseni, ärsytyksekseni ja väsyneenä löysinkin kihomatoja.
Apteekit olivat juuri menneet kiinni, eikä päiväkotiin saisi mennä seuraavana päivänä. Minulla oli seuraavana aamuna labra-aika, eikä sitä tuossa vaiheessa iltaa saanut peruttua. Lapset olivat olleet viikonlopun isovanhemmilla, joten soitin heille ja kerroin uutiset sekä toimintaohjeet. Lisäksi soitin lasten isälle ja esimiehelleni. Iso Karhukin alkoi valittaa kutinaa ja löytyi niitä ällötyksiä häneltäkin. Soitin vielä äidilleni ja kysyin pystyisikö hän tulla katsomaan poikia siksi aikaa, kun käyn verikokeissa, koska lasten kanssa näytteenottamisesta ei olisi tullut yhtään mitään. Samalla kysyin varovasti, voisiko hän jäädä auttamaan siivous- ja pyykkirumbassa, joka piti saada yhdessä päivässä tehtyä. Heidän työnsä ja välimatka ovat sellaisia, ettei hän kovin usein pysty auttamaan. Äitini on ihana ja haluaa aina auttaa, milloin vain pystyy ja nyt oli mahdollisuus.

Sunnuntai-iltana viskasin kaikki matot parvekkeelle ja varasin pyykkituvan seuraavaksi päiväksi. Aamulla laitoin ensimmäisen tiski-, pyykkikoneellisen pyörimään jo ennen labraan lähtöä. Samalla reissulla hain lääkkeet ja lisää pesuaineita. Pesimme lakanat, peitot, tyynyt, verhot, leluja joilla lapset eniten leikkivät. Sauna oli päällä neljä tuntia, jotta saimme saunotettua patjat, nojatuolit ja muuta mahdollista. En laskenut tuona päivänä kuinka monta koneellista pesimme, mutta niitä oli kyllä monta. Kesken pyykkirumban meidän pyykkitelineemme hajosi totaalisesti. Onneksi äitini oli paikalla ja pääsin autolla nopeasti ostamaan uuden. Jos olisin ollut yksin lasten kanssa olisimme lähteneet pyörillä ostamaan ja kuinkahan kauan siinä reissussa olisi mennyt?
En tiedä miten olisin selvinnyt yhdessä päivässä tuosta urakasta ilman äitini apua, joten olen todella kiitollinen.
Meidän työpaikalla pitää olla todistus jokaisesta poissaolopäivästä. Kävimme iltapäivällä poikien kanssa terveyskeskuksessa näytillä, koska he eivät suostuneet puhelun perusteella kirjoittamaan.
Tuona päivänä askeleita tuli n. 20 200. 

Pestyt jutut pidin parvekkeella, saunassa tai pyykkituvassa, ettei niitä tarvitse uudestaan pestä. Seuraavana päivänä olin päivän töissä, jonka jälkeen pesin kuusi koneellista (lakanat, peitot, tyynyt, vaatteita) pyykkiä. Saunotin patjat uudestaan, jotta varmasti tulee puhdasta. Tein vielä perussiivouksen uudestaan. Illalla ottaessani leluja saunasta, huomasin osan leluista vaihtaneen muotoa. Olin ilmeisesti saunottanut niitä liian kauan liian kuumassa. Odotin valtavaa huutoa, mutta Iso Karhu totesi naureskellen: "oho mitä kävi. Ompas hassu juttu. Vähän harmittaa ja vähän naurattaa".   Kihomadot ovat todella inhottava riesa. Toivon että ne eivät uusiudu, vaan tämä olisi nyt tältä syksyltä tässä.

Nyt on ainakin siivottu kunnolla ja kiva alkaa taas sisustamaan.  Vimma iskee näköjään aina syksyisin. :D

Voit käydä lukemassa ensimmäisestä kihomatorumbasta täältä.

Kiitos Tästä Hetkestä

Minulla on tapana erään ystäväni kanssa soitella melkein viikottain, vaihtaa kuulumisia ja rukoilla eri asioiden puolesta. Viikko sitten kertoessani kuulumisia, huomasin saaneeni elämässäni rukousvastauksia ja että minulla menee oikeastaan ihan hyvin.

Ison Karhun kanssa ollut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän haastavaa, etenkin nukkumaan käydessä. Nyt noin parin viikon aikana silloin, kun lapset ovat olleet minun luonani, meillä on mennyt paremmin. Toki siihen on mahtunut kiukuttelua ja pari huonoa päivää, mutta se on normaalia ja kuuluu asiaan. En tiedä onko tämä pysyvää, mutta olen ollut kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä ja helposta illasta.

Töihin palaaminen ja uusi arki on alkanut paljon paremmin, mitä osasin edes kuvitella. Minusta on kiva olla taas töissä, eikä tähän 1½ kuukauteen oo mahtunut kuin ehkä pari päivää, milloin ei olisi jaksanut lähteä töihin. Olen jaksanut kotonakin paljon paremmin, kun saa välillä etäisyyttä omaan elämään. Sosiaalinen elämäni on kärsinyt töihin paluusta, mutta toivottavasti se vielä tästä elpyy.

Tämä  syksy on ollut mielestäni poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin. Se on vaikuttanut mielialaani positiivisesti. Yleensä mielialani on alkanut laskea jo syyskuun alussa, mutta nyt ei ole niin päässyt käymään. Toki ihmisillä on erilaisia päiviä, mutta hyviä päiviä on ollut kyllä enemmän kuin huonoja. Olen nauttinut syksyn väreistä ja se on harvinaista minulle. Harmaus on vielä edessä, mutta en meinaa antaa periksi.

Kesällä koin paljon kipuilua ja kaipausta sekä toisinaan olin "hieman hukassa".  Näiden juttujen kautta olen saanut oppia itsestäni ja siitä, mikä on minulle oikeasti tärkeää sekä arvokasta. Välillä iltavuoron jälkeen kaipaan, että kotona olisi seuraa; voisi jonkun kanssa höpötellä tai katsoa yhdessä jotakin sarjaa. Minun tulee kuitenkin kestää nämä yksinäisetkin illat ja opetella elämään vieläkin itsenäisemmin. Nyt tiedän paremmin, mitä elämässäni kaipaan ja mihin suuntaan menen. Jumala kuitenkin johdattakoon Hänen tahtonsa mukaisesti.

Huomasin päässeeni eroprosessissa paljon eteenpäin. Pystyn kohtaamaan Isi-Karhun toisena vanhempana ja kaverina. Olen onnellinen, että hän on elämässäni ja hän on minulle tärkeä ihminen, mutta en kuitenkaan enää koe romanttisia tunteita häntä kohtaan. Meillä oli yhteiset hyvät ja huonot hetkemme. Nyt on kuitenkin aika elää tätä hetkeä ja katsoa eteenpäin. Moni asia vaatii vielä meiltä kaikilta sopeutumista ja opettelua, mutta uskon meidän selviytyvän niistä. Olemme Isi-Karhun kanssa tällä hetkellä ihan hyvissä väleissä ja olen siitä todella kiitollinen. Hänen täytyy tehdä oma erotyönsä ja minä teen omani, jotta voimme yhdessä kasvattaa lapsiamme.

Kukaan ei tiedä millainen huominen on, mutta olen kiitollinen pienistäkin hyvistä hetkistä.