Minä tahdon

Meillä oli miesystäväni kanssa pari viikkoa sitten luvassa yhteinen vapaa viikonloppu, jolle olimme suunnitelleet monenlaista tekemistä. Meillä oli mielessä paljon asioita, joita olimme jo pitkään halunneet tehdä yhdessä. Kaikki kuitenkin muuttui ja näytti vahvasti sille, että minun pitäisi ottaa lapset mukaan. Olin kovin pettynyt, mutta kiitollinen miesystäväni tuesta vaikeassa tilanteessa. Perjantaina muutama tunti ennen lähtöä tilanne muuttui jälleen, kun vanhempani lupasivat ottaa pojat heille. Kokivat tämän yhteisen ajan olevan meille tärkeää ja heidän kuvionsa olivat järjestyneet niin, että pystyivät ottamaan pojat luokseen. Päästyäni illalla perille miesystäväni luo, menimme viihtyisään ravintolaan syömään ja ruoka oli hyvää. Lisäksi talo halusi tarjota meille alkukeiton. En ole ennen tykännyt suuresta julkisesta tunteiden osoituksesta, mutta tämän miehen kanssa se on tuntunut luonnolliselta ja ihanalta. Monen muunkin asian kohdalla olen ihmetellyt, etten ole ennen tykännyt sellaisesta, mutta hänen kanssaan tuntuu todella hyvälle. Hänen kanssaan voin esimerkiksi olla kotona luonnollisesti ilman meikkiä ja hiukset sekaisin, mutta silti saan kuulla olevani kaunis ja ihana. Se tuntuu todella hyvälle.

Syötyämme lähdimme kotimatkalle, mutta miesystäväni halusi käydä pienellä kävelyllä ja se sopi hyvin minulle. Kuvailin mielelläni öisiä kaupungin valoja, jotka heijastuivat veden pintaan. Päädyimme pimeälle ja pitkälle laiturille, missä juttelimme erilaisista asioista. Miesystäväni sanoi miettineensä erästä asiaan kovin pitkään ja tämä sai minut hetkellisesti pelästymään, että jotain kamalaa olisi luvassa. Hän otti minusta kiinni ja kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Olimme puhuneet jossain kohtaa kihloihin menosta, mutta ikävät asiat jäädyttivät tilannetta. Tuossa laiturilla perjantai 13:sta päivän iltana miesystäväni kuitenkin kysyy sen suuren kysymyksen. Kysymyksiä jotka tulvivat mieleeni sillä hetkellä olivat: Oikeastiko? Haluatko kaiken tämän jälkeen minut vielä oikeasti vaimoksesi? Olenko minä tarpeeksi hyvä hänen vaimokseen? Voiko tällaista tapahtua minulle?
Kysyin häneltä, että oikeastiko hän kysyy tuota kysymystä ja vastaus oli myöntävä. Halasin häntä ja kyyneleet nousivat silmiini. Tiesin vastaukseni ja se oli, että tulen hänen vaimoksensa. Pitkän halauksen jälkeen lähdimme kotiin. Seuraavana päivänä miesystäväni soitti vielä isälleni perinteiseen tapaan ja kysyi saisiko hänen suostumuksensa tyttären kädelle. Vastaus oli myöntävä ja vanhempieni onnellinen hehkutus jatkui koko päivän. Myöhemmin miesystäväni kertoi rukoilleensa, jos ajankohta on oikea, saisimme olla tämän viikonlopun kahdestaan. Tilanne muuttui siis viime hetkellä niin, että saimme olla kahdestaan. Tämä kaikki tuntui ihmeelliselle johdatukselle. <3

 Kihlauksemme on herättänyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia ihmisissä. Kaikki eivät ole olleet iloisia ja onnellisia puolestamme. Se on tietysti tuntunut kurjalle, koska olen juuri tämän miehen kanssa onnellisempi kuin kenenkään kanssa koskaan ennen. Olemme tässä melko lyhyessä ajassa jo kulkeneet toistemme rinnalla monien kriisien läpi. Olemme monet kerrat pysähtyneet miettimään, onko tässä mitään järkeä. Olemme kuitenkin saaneet todeta vaikeuksien tulevan aina ulkoa päin erilaisista olosuhteista, eikä meidän keskinäisestä suhteesta. Yhdessä oleminen on todella luonnollista ja asiat sujuvat hyvin yhdessä. Kumpikaan ei ole koskaan aiemmin kokenut mitään tällaista, vaikka molemmilla on kokemuksia erilaisista suhteista. Kriisit ovat syventäneet suhdettamme ja rakentanut sitä hyvälle pohjalle. Edessä on monenlaisia vaiheita, mutta minun ei tarvitse selvitä niistä yksin. Saan kulkea ihanan turvallisen ja rakastavan sekä minua tukevan kihlattuni rinnalla. <3