Olen koko kesän haaveillut auringonlaskutreffeistä. Perjantai-iltana olimme kahdestaan kotona, joten ehdotin tätä haavetta miehelleni. Hän ei ollut ollenkaan innostunut, mutta sain kuitenkin suostuteltua hänet ja lähdimme ostamaan eväitä. Etsimme kallion rannalta, missä saisimme olla rauhassa. Viereisellä sillalla kulki ihmisiä, mutta se ei haitannut meitä.
Eväänä meillä oli:
💝 Lihapullia
💝 Erilaisia salaatteja
💝 Tortillasipsejä
💝 Patonkeja
💝 Kinkkua
💝 Viinirypäleitä
💝 Pähkinöitä
💝 Alkoholitonta kuohuviiniä
Sanonta "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" pitää kyllä hyvin paikkaansa. Katselimme ihania kesäisiä maisemia ja lintujen touhuja sekä ohi kulkevia ihmisiä syömisen lomassa. Aurinko lämmitti yllättävästi, eikä hyttyset kiusanneet. Koska ympärillä oli kaikkea todella kaunista, minä intouduin (yllätysyllätys) kuvailemaan. Makoilimme vielä hetken viltillä jutellen ja mieheni myönsi piknikin olevan kuitenkin ihan mukavaa. Aurinko alkoi nopeasti laskemaan ja ilma viilenemään, joten lähdimme kotia kohti. Matkalla hyppäsin kallion reunalta alas ja satutin nilkkani. Hypättyäni huomasin loivemman kohdan, mistä mieheni tuli alas. Onneksi nilkka oli vain pari päivää kipeä, eikä vakavampaa vammaa tullut.
Treffeihin ei aina tarvitse käyttää paljon rahaa, aikaa ja matkumista. Joskus on ihanaa tehdä ekstempore juttuja, kunhan molemmat ovat mukana. Tärkeintä ei välttämättä ole se tekeminen, vaan seura ja irtiotto arjen jutuista. Joskus on myös hyvä suostua toisen ideoihin, vaikkei se olisi etukäteen mieluisinta itselle. Siinä voi vaikka yllättyä ja tykätä toisen ideasta. Tehdään yhdessä kompromissejä ja nautitaan toistemme seurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)