Ne ovat täällä taas...

Viime viikolla minulla oli koko viikossa vain yksi vapaapäivä. Sunnuntai-iltana Pikku Karhu hierusti itseään jotenkin oudosti sylissäni ja meni lattialle makaamaan. Heitin puolivitsinä että tehdäänkö "pyllytarkistus" ja sain myöntävän vastauksen. Yllätyksekseni, ärsytyksekseni ja väsyneenä löysinkin kihomatoja.
Apteekit olivat juuri menneet kiinni, eikä päiväkotiin saisi mennä seuraavana päivänä. Minulla oli seuraavana aamuna labra-aika, eikä sitä tuossa vaiheessa iltaa saanut peruttua. Lapset olivat olleet viikonlopun isovanhemmilla, joten soitin heille ja kerroin uutiset sekä toimintaohjeet. Lisäksi soitin lasten isälle ja esimiehelleni. Iso Karhukin alkoi valittaa kutinaa ja löytyi niitä ällötyksiä häneltäkin. Soitin vielä äidilleni ja kysyin pystyisikö hän tulla katsomaan poikia siksi aikaa, kun käyn verikokeissa, koska lasten kanssa näytteenottamisesta ei olisi tullut yhtään mitään. Samalla kysyin varovasti, voisiko hän jäädä auttamaan siivous- ja pyykkirumbassa, joka piti saada yhdessä päivässä tehtyä. Heidän työnsä ja välimatka ovat sellaisia, ettei hän kovin usein pysty auttamaan. Äitini on ihana ja haluaa aina auttaa, milloin vain pystyy ja nyt oli mahdollisuus.

Sunnuntai-iltana viskasin kaikki matot parvekkeelle ja varasin pyykkituvan seuraavaksi päiväksi. Aamulla laitoin ensimmäisen tiski-, pyykkikoneellisen pyörimään jo ennen labraan lähtöä. Samalla reissulla hain lääkkeet ja lisää pesuaineita. Pesimme lakanat, peitot, tyynyt, verhot, leluja joilla lapset eniten leikkivät. Sauna oli päällä neljä tuntia, jotta saimme saunotettua patjat, nojatuolit ja muuta mahdollista. En laskenut tuona päivänä kuinka monta koneellista pesimme, mutta niitä oli kyllä monta. Kesken pyykkirumban meidän pyykkitelineemme hajosi totaalisesti. Onneksi äitini oli paikalla ja pääsin autolla nopeasti ostamaan uuden. Jos olisin ollut yksin lasten kanssa olisimme lähteneet pyörillä ostamaan ja kuinkahan kauan siinä reissussa olisi mennyt?
En tiedä miten olisin selvinnyt yhdessä päivässä tuosta urakasta ilman äitini apua, joten olen todella kiitollinen.
Meidän työpaikalla pitää olla todistus jokaisesta poissaolopäivästä. Kävimme iltapäivällä poikien kanssa terveyskeskuksessa näytillä, koska he eivät suostuneet puhelun perusteella kirjoittamaan.
Tuona päivänä askeleita tuli n. 20 200. 

Pestyt jutut pidin parvekkeella, saunassa tai pyykkituvassa, ettei niitä tarvitse uudestaan pestä. Seuraavana päivänä olin päivän töissä, jonka jälkeen pesin kuusi koneellista (lakanat, peitot, tyynyt, vaatteita) pyykkiä. Saunotin patjat uudestaan, jotta varmasti tulee puhdasta. Tein vielä perussiivouksen uudestaan. Illalla ottaessani leluja saunasta, huomasin osan leluista vaihtaneen muotoa. Olin ilmeisesti saunottanut niitä liian kauan liian kuumassa. Odotin valtavaa huutoa, mutta Iso Karhu totesi naureskellen: "oho mitä kävi. Ompas hassu juttu. Vähän harmittaa ja vähän naurattaa".   Kihomadot ovat todella inhottava riesa. Toivon että ne eivät uusiudu, vaan tämä olisi nyt tältä syksyltä tässä.

Nyt on ainakin siivottu kunnolla ja kiva alkaa taas sisustamaan.  Vimma iskee näköjään aina syksyisin. :D

Voit käydä lukemassa ensimmäisestä kihomatorumbasta täältä.