Kiitos Tästä Hetkestä

Minulla on tapana erään ystäväni kanssa soitella melkein viikottain, vaihtaa kuulumisia ja rukoilla eri asioiden puolesta. Viikko sitten kertoessani kuulumisia, huomasin saaneeni elämässäni rukousvastauksia ja että minulla menee oikeastaan ihan hyvin.

Ison Karhun kanssa ollut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän haastavaa, etenkin nukkumaan käydessä. Nyt noin parin viikon aikana silloin, kun lapset ovat olleet minun luonani, meillä on mennyt paremmin. Toki siihen on mahtunut kiukuttelua ja pari huonoa päivää, mutta se on normaalia ja kuuluu asiaan. En tiedä onko tämä pysyvää, mutta olen ollut kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä ja helposta illasta.

Töihin palaaminen ja uusi arki on alkanut paljon paremmin, mitä osasin edes kuvitella. Minusta on kiva olla taas töissä, eikä tähän 1½ kuukauteen oo mahtunut kuin ehkä pari päivää, milloin ei olisi jaksanut lähteä töihin. Olen jaksanut kotonakin paljon paremmin, kun saa välillä etäisyyttä omaan elämään. Sosiaalinen elämäni on kärsinyt töihin paluusta, mutta toivottavasti se vielä tästä elpyy.

Tämä  syksy on ollut mielestäni poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin. Se on vaikuttanut mielialaani positiivisesti. Yleensä mielialani on alkanut laskea jo syyskuun alussa, mutta nyt ei ole niin päässyt käymään. Toki ihmisillä on erilaisia päiviä, mutta hyviä päiviä on ollut kyllä enemmän kuin huonoja. Olen nauttinut syksyn väreistä ja se on harvinaista minulle. Harmaus on vielä edessä, mutta en meinaa antaa periksi.

Kesällä koin paljon kipuilua ja kaipausta sekä toisinaan olin "hieman hukassa".  Näiden juttujen kautta olen saanut oppia itsestäni ja siitä, mikä on minulle oikeasti tärkeää sekä arvokasta. Välillä iltavuoron jälkeen kaipaan, että kotona olisi seuraa; voisi jonkun kanssa höpötellä tai katsoa yhdessä jotakin sarjaa. Minun tulee kuitenkin kestää nämä yksinäisetkin illat ja opetella elämään vieläkin itsenäisemmin. Nyt tiedän paremmin, mitä elämässäni kaipaan ja mihin suuntaan menen. Jumala kuitenkin johdattakoon Hänen tahtonsa mukaisesti.

Huomasin päässeeni eroprosessissa paljon eteenpäin. Pystyn kohtaamaan Isi-Karhun toisena vanhempana ja kaverina. Olen onnellinen, että hän on elämässäni ja hän on minulle tärkeä ihminen, mutta en kuitenkaan enää koe romanttisia tunteita häntä kohtaan. Meillä oli yhteiset hyvät ja huonot hetkemme. Nyt on kuitenkin aika elää tätä hetkeä ja katsoa eteenpäin. Moni asia vaatii vielä meiltä kaikilta sopeutumista ja opettelua, mutta uskon meidän selviytyvän niistä. Olemme Isi-Karhun kanssa tällä hetkellä ihan hyvissä väleissä ja olen siitä todella kiitollinen. Hänen täytyy tehdä oma erotyönsä ja minä teen omani, jotta voimme yhdessä kasvattaa lapsiamme.

Kukaan ei tiedä millainen huominen on, mutta olen kiitollinen pienistäkin hyvistä hetkistä.