Uusi vuosi on ehtinyt pyörähtää käyntiin, mutta haluan hetkeksi palata vielä viime vuoteen. Mieleen nousee muutamia juttuja ylitse muiden:
Melkein vuosi sitten mursin jalkani sellaisella tavalla ja sellaisesta kohtaa, etten tiedä onko se mahdollista muille kuin minulle. Jalka kipeytyy välillä vieläki kovasta rasituksesta. Tämä kertoo varmasti siitä, kuinka tapaturma-altis ja "sählä" toisinaan olen.
Viime vuoteen mahtui sinkkuna olemista, jolloin vietin paljon aikaa kavereiden kanssa. Samalla kuitenkin kaipuu parisuhteesta kaihersi mieltäni. Sain muutamia uusia kavereita ja olen heistä kaikista todella kiitollinen. Jokainen on rikastuttanut elämääni omalla tavallaan. Parista kaverisuhteesta olen joutunu luopumaan, mikä ei ole ollut helppoan. Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja uskon jokaisella ihmisellä olevan tarkoitus tiettyyn ajanjaksoon.
Sain viime vuonna ensimmäisen kummilapseni, josta olen todella iloinen ja kiitollinen. Olen pitkään haaveillut kummilapsesta ja tämä kummius tuliki hieman yllättäin. On ollut ihana seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Samalla on ollut ihanaa lähentyä kummipojan vanhempien kanssa. Koko perheestä tullut rakas. <3
Viime vuosi oli haastava ja energiaa vievä lasten kanssa. Iso Karhu oireili isänsä voinnin muutoksiin ja meidän elämänmuutoksiin todella voimakkaasti. Välillä tunsin itseni aivan voimattomaksi ja neuvottomaksi.
Pikku Karhu oppi kesällä kuivaksi, josta iloitsin kovasti. Syksyllä se kuitenkinvotti takapakkia ja jouduimme ottamaan univaipat takaisin käyttöön. Hänelle on tullut haastavaa käytöstä, joka näkyy muuallakin kuin kotona.
Pojat aloittivat syksyllä vuoropäivökodissa, vaikka olin pitkään sitä vastaa. Se on kuitenkin helpottanut elämääni huomattavasti ja vähentänyt stressiä. Lapsetkin viihtyvät, vaikka pitkien päivien jälkeen tulee äitiä ikävä. Sitten halataan ja ollaan sylikkäin.
Viime vuonna sain tutustua rakkaaseen miesystävääni. Suhteemme ehti nähdä monenlaisia vaiheita ja koettelemuksia. Siihen mahtui itsetutkiskelua, vanhojen haavojen pintaan nousemista sekä pariutumis- ja perheytymisprosesseja. Välillä teki todella kipeää, mutta kaikki ovat kuitenki lopulta vahvistaneet meidän suhdettamme. Syksyllä menimme kihloihin ja aloimme pikkuhiljaa miettimään naimisiin menemistä. Miesystäväni tuella olen jaksanut läpi vaikean syksyn ja talven. Olen hänelle todella kiitollinen kaikesta.
Vuosi oli täynnä monen kivun kautta kasvua, mutta uskon niiden kaikkien valmistavan minua tulevaa varten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)