Kukaan meistä ei voi menneille mitään, eikä tiedä näkeekö huomista. Uuden vuoden lupausta en tehnyt, mutta on paljon unelmia ja suunnitelmia tälle alkaneelle vuodelle...
Ensimmäisenä perinteinen "kesäkuntoon 2018". Sairastelun vuoksi pääsin viime vuonna aivan liian vähän salille ja muutenkin liikkumaan. Tänä vuonna aion käydä mahdollisimman paljon itsekseni ja mieheni kanssa kuntosalilla. Haluan saada (viimeinkin) erityisesti ensi kesäksi itseni timmiin kuntoon. Välillä haave tuntuu toivottomalle ja näyttää muilta onnistuvan paljon paremmin sekä nopeammin. Nyt täytyy oikeasti tehdä asialle jotakin...!
Keväällä aion hakea sosionomikouluun, josta olen haaveillut. Olen kerran saanut opiskelupaikan, mutta elämäntilanteeni takia jouduin luopumaan paikasta. Yksin lasten kanssa opiskeleminen ei tuntunut edes reslistiselle. Ensi syksy olisi todella hyvä sauma aloittaa opiskelu monimuotoisesti. Jos kaikki menee hyvin, minun ei tarvitsisi tehdä töitä opiskelun ohella. Tarvittaessa haen jotain sijaisuuksia hoitoalalta. Pidän kehitysvamma-alasta, mutta olen koko ikäni tehnyt sitä. Haluan päästä tekemään esimerkiksi perhetyötä ja auttamaan kärsiviä perheitä. Itsellä on paljon kokemusta erilaisista haasteista, joita perheessä voi olla. Haluan olla tukemassa ja auttamassa. Jännittää pääsenkö sisään, mutta tapahtukoon Jumalan tahto.
Kesäkuussa tapahtuu ehkä suurimmat muutokset. Aiomme mennä kesäkuun lopussa kihlattuni kanssa naimisiin.
Häh? Naimisiin nyt jo? Kyllä ja aion kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen.
Muutan lasten kanssa mieheni luo omakotitaloon, jossa pojat saavat omat huoneet. Saan aloittaa aivan puhtaalta pöydältä uusissa ympyröissä ja rakas ihminen on rinnallani tukemassa uuden alussa. En ole viemässä lapsia isältään, vaan he saavat olla isänsä kanssa tekemisissä niin paljon kuin haluavat. Pojat ovat innoissaan muutosta ja kyselevät kovasti kaikesta mahdollisesta siihen liittyvästä.
Iso Karhu aloittaa syksyllä koulun. Muutamme alkukesästä, jotta on pari kuukautta aikaa sopeutua ja kotiutua ennenkuin koulu alkaa. Koulumatka tulee olemaan pari kilometriä, mutta yhtään autotietä pojan ei tarvitse ylittää. Jos pääsen monimuotokoulutukseen opiskelemaan, olen paljo kotona ensimmäisen luokan alkaessa. Tämä olisi ihannetilanne, että saisin olla opastamassa ja tukemassa pojan jännittävän koulutaipaleen aloituksessa.
Pikku Karhu menisi tietysti päiväkotiin, jotta saisin päivisin opiskeltua.
Aika näyttää, mitä Jumala on suunnitellut elämääni tulevaksi vuodeksi. Uskon sen suunnitelman olevan rakkaudella tehty. Vaikka ajatukset kovasti pyörivät tulevassa, koitan elää päivä kerrallaan nauttien tästä hetkestä. Jokainen päivä valmistaa jollakin tavalla tulevaan.
Onnellista alkanutta vuotta 2018 kaikille!😘
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)