Missä minun kotini on?

Olen aina haaveillut omakotitalosta ja pienestä pihasta, koska olen asunut lapsuuteni maalaistalossa. Hylkäsin kuitenkin jossain vaiheessa toivon talosta, koska se ei vain näyttänyt mahdolliselle saavuttaa.

Nyt kihlatullani on omakotitalo, jossa on oma piha ja parveke. Talossa on asioita, joista olen jo lapsena haaveillut. Mieheni remontoi taloa juuri meille sopivaksi ja hän on tehnyt asioita joista tietää minun pitävän. Minä olen saanut sisustaa haluamallani tavalla. Tämä tuntuu aivan käsittämättömälle. Olemme vieneet jo minun luotani joitakin huonekaluja.

Mieheni luonaan alkaa tuntua jo enemmän kodille kuin minun asuntoni. Hänen luonaan minulla on motivaatiota tehdä asioita ja siivota. Omaan asuntooni en enää oikein jaksa panostaa, enkä viihdy siellä. Tämä on toisaalta hassua, koska olen tykännyt kodistamme todella paljon. Nyt minua ajoittain ahdistaa todella paljon olla asunnossani yksin ja olen valmis muuttamaan pois. Tämä ei tunnu enää minun kodiltani.

 Pojat tulevat saamaan omat huoneet, mistä Iso Karhu on haaveillut pitkään. Mieheni lasten ollessa meillä, he jakavat huoneet. Tämä järjestely sopi pojille oikein hyvin. Meille on rakenteilla alakertaa oma makuuhuone, jonka lisäosassa tulee olemaan työ- ja vaatehuone. Sinne lapset eivät pääse (ainakaan päivällä).

Teen uuden postauksen, kun talo on valmis. Innolla odotan millainen on lopputulos.