Nuoren paha olo

Olen kirjoittanut lyhyesti aiemmin, kuinka olen tullut uskoon. Kirjoitan nyt uudestaan, mutta hieman syvemmin yli kymmenen vuoden takaisesta pahoinvoinnistani. En tiedä miksi en saa sen kirjoittamista mielestän ja toivottvasti tämä on rohkaisuna jollekin.

 Ensimmäinen vakavampi parisuhteeni kesti yhden kesäloman ja päättyi yllättäin, enkä saanut siihen edes kunnon selitystä. Otin sen todella raskaasti.
Ensimmäinen vuoteni yläasteella oli mennyt kevyellä pintaliidolla, joten syksyllä koulun alkaessa halusin alkaa panostamaan enemmän päästäkseni haluamaani paikkaan opiskelemaan. Syksyn pimeät illat käytin läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen, enkä nähnyt juurikaan kavereita. Vietin paljon aikaa yksin omassa huonessaani.

Olen uskovaisesta kodista ja halusin hieman ottaa etäisyyttä uskonasioihin, koska ne alkoivat tuntua tylsälle. Olin aina ollut kiltti ja muita ajatteleva, enkä halunnut huolestuttaa vanhempiani omalla pahalla olollani. Ajattelin heillä olevan paljon muutakin mietittävää elämässä ja kehitysvammainen siskoni tarvitsi paljon heidän tukeaan. Aloin pyöriä "kylillä" "kovien tyyppien" kanssa. Heidän seurassaan maistoin ensimmäistä kertaa tupakkaa ja pienet hörpyt alkoholia. Tupakasta en tykännyt ja meinasin tukehtua siihen, mutta sitä ei voinut myöntää. Paha olo kasvoi sisälläni ja usein itkin itseni hiljaa uneen. Sisäinen paha olo vei ruokahaluni ja toisinaan teki vuorostaan mieli ahmia herkkuja. Ahmimisesta tuli vielä huonompi olo ja olisi tehnyt mieli oksentaa kaikki ulos. Koin itseni rumaksi ja kelpaamattomaksi. Minua kiusattiin uskovaisten lasten ja nuorten piireissä ja toisinaan koulussa, mutta se ei koskaan tullut aikuisten tietoon. En puhunut kenellekkään tuntemuksistani ja ajatuksistani, mutta ne alkoivat hiljalleen paistaa olemuksestani ulos päin.
Päädyin kokeilemaan viiltelyä ja se helpotti pahaa oloani hetkellisesti. Kuulostaa varmaan hullulle, mutta halusin rangaista itseäni huonoudestani ja sain sen tekemisestä jonkinlaista nautintoa. Rippikoulun viikonloppuleirillä eräs leiriläinen yritti tehdä itsemurhan ja sain ensimmäisen kosketuksen tuollaiseen vaihtoehtoon. Takaraivossani oli kuitenkin kotona opetetut uskonasiat ja kysyin rippikoulu-papilta, pääsisikö ihminen Taivaaseen itsemurhan tekemisen jälkeen. En muista hänen vastaustaan, koska se ei ollut selkeä.

Palattuani leiriltä kotiin uskaltauduin kertomaan eräälle ystävälleni pahasta olostani ja hän oli todella järkyttynyt sekä huolissaan. Leirin aikana äitini oli tajunnut minun voivan pahoin ja otti asian kanssani puheeksi. Aloin vain itkemään, enkä saanut sanottua mitään. Hän lupasi alkaa hakemaan minulle apua. Paha oloni alkoi näkyä jo koulumenestyksessäni, enkä oppinut asioita vaikka luin kuinka paljon. Aamuisin tuntui ylivoimaiselle lähteä kouluun ja toisinaan oksentelin sekä itkin. Joka päivä kuitenkin raahauduin kouluun ja vanhempieni mielestäni se oli hyvä. Jälkeenpäin olen samaa mieltä, koska koulu oli syy nousta sängystä.
Pääsin kuraattorille juttelemaan ja sain lähetteen nuorten psykiatriselle poliklinikalle juttelemaan. En kertonut kuraattorille aivan kaikkea, mutta mm. viiltelystä mainitsin. Psykalle pääsemiseen meni aikaa ja paha oloni alkoi käydä ylivoimaiseksi. Kuuntelin paljon synkkää ja kuolemaan liittyvää musiikkia.

 Eräänä päivänä omassa huoneessani tein päätöksen, että kaiken oli loputtava. Minulla oli huoneessani puukko. Istuin säkkituolissani ranne viilleltyjä jälkiä täynnä ja nostin itku kurkussa puukon kaulalleni. Olin alkamassa painaa sitä ihooni, kun kuulin jostain rakastavan miehen äänen. Tuo ääni sanoi: "Sinun aikasi ei ole vielä lähteä, vaan minulla on sinulle käyttöä." Tajusin samantien tuon äänen olevan Jumala. Laskin puukon takaisin laatikkoon ja jäin shokissa tuijottamaan ulos ikkunasta.

Viimein pääsin nuorten psykalle ja ensimmäiseen tapaamiseen äitini tuli mukaan. He lukivat kuraattorin kirjoittaman lähetteen ääneen, vaikka sitä ei olisi saanut tehdä. Äitini kuuli viiltelystäni, mitä en olisi halunnut. En halunnut aiheuttaa vanhemmilleni lisää huolta ja murhetta. Äitini alkoi tietysti itkeä ja palaverissa olevat ihmiset pyytelivät anteeksi, että lukivat lähetteen. Tuon käynnin jälkeen vanhempani piilottivat huoneestani kaiken terävän. Aloin käydä säännöllisesti juttelemassa psykalla, mutta en missään vaiheessa kertonut itsemurha-aikomuksestani tai syömisongelmistani. Monet ihmiset rukoilivat minun puolestani, vaikka en sitä silloin tiennyt.
Jumalan äänen kuulemisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun tutustuin äidin kautta uskovaan nuoreen mieheen. Hän pyysi minua kanssaan nuorteniltoihin, minne lähdin hieman vastahakuisesti. Vanhempani veivät minut usein miehen luo ennen nuorteniltaa ja teimme yhdessä jotain ruokaa. Hän toi minut yöllä takaisin kotiin pitkästä välimatkasta huolimatta. Alkukankeuden jälkeen hänelle oli helppo puhua ja viihdyin nuortenilloissa. Aloin kaipaamaan lapsuudesta tuttuja uskonasioita uudella tavalla ja muutaman nuortenillan jälkeen halusin antaa elämäni Jeesukselle. Käynnit psykalla ja nuortenilloissa sekä uudet uskovaiset tutut alkoivat vaikuttaa elämässäni. Aloin vähän kerrallaan näkemään kirkkaammin ja nousemaan masennuksen kuopasta. Jumala rakasti minua ja halusi pelastaa elämäni, koska Hänellä oli jo silloin suunnitelma elämälleni.

Hänellä on myös suunnitelma sinun elämällesi. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää apua. Älä koskaan menetä kaikkea toivoasi, vaan yritä viimeiseen asti löytää itsellesi apua. Tiedän ettei se ole aina helppoa ja elämässä voi tulla monia kovin raskaita vaiheita. Kun tuntuu että olet aivan yksin eikä kukaan rakasta, huuda Jumalan puoleen. Hän kuulee sinua ja rakastaa aivan valtavasti. Jokaisen ihmisen elämä on erityinen ja arvokas lahja. Kaikki eivät lahjaa arvosta, mutta ei kannata tuhlata aikaa sellaisille ihmisille. Avaa elämäsi lahjaa ihmisille, jotka osaavat arvostaa sitä. Kun asiat tuntuvat olevan solmussa, voit pyytää jotakin uskovaista tuttuasi rukoilemaan tai netisstä löytyy paljon auttavia uskovaisia. Elämässäsi ei voi olla mitään sellaista, minkä vuoksi et kelpaisi Jumalalle. Hänen sylinsä on aina avoimena vastaanottamaan rikkinäisiä ja eksyneitä ihmisiä. Hän haluaa parantaa elämäsi haavat ja tehdä elämässäsi uutta, jos annat Hänelle siihen luvan.  <3