"Mitä sinulle kuuluu?" Nuo kolme sanaa voivat merkitä toiselle ihmiselle todella paljon niiden ollessa aitoja.
Istun nykyään paljon tietokoneella, mutta silti harvoin ehdin avata blogia. Aikani kuluu koulutehtäviä tehdessä. Opiskelen monimuotoisesti eli meillä on kerran kuukaudessa 2-5 päivää lähiopetusta ja muuten etänä. Tämä tarkoittaa paljon tehtäviä ja joitain verkkoluentoja. Toiset tekevät opiskeluita töiden ohella, mutta itse en toistaseksi siihen pysty. Opiskeleminen vaatii minulta paljon lukihäiriöni vuoksi ja haluan panostaa kouluun niin, että osaan jotain vielä kurssien jälkeenkin. Numerot eivät ole minulle tärkeintä, vaan asioiden oppiminen.
Olen joutunut käymään paljon erilaisissa tutkimuksissa elokuussa alkaneiden puutumis- ja kipuoireideni vuoksi. Olen myös käynyt säännöllisesti hierojalla, jotta pahat lihaskireydet helpottaisivat. Päähäni ei pääse kunnolla happea ja se aiheuttaa migreenisärkyä sekä pahoinvointia. Tämän hetkiset diagnoosit ovat oikea niska- olkavarsioireyhtymä ja oikoryhti. Sain lähetteen yksityiselle fysioterapeutille, jolla on laaja-alaisempaa osaamista kuntoutukseen. Voi olla että hänellä on tarkentava näkemys diagnoosistani. Toivon tämän alkavan auttaa ja pääseväni taas käymään salilla sekä elää muutenkin normaalia elämää. Oireet ovat hankaloittaneet elämääni koko syksyn ajan.
Iltani kuluvat yleensä perheen ja kotitöiden parissa. Iso Karhu tarvitsee usein apua läksyjen kanssa ja hän turhautuu, jos ei heti onnistu. Niimpä poika tarvitsee paljon kannustusta ja läsnäoloa läksyjen kanssa. Huolellisuutta hänen tarvitsee vielä harjoitella koulutavaroiden ja läksyjen tekemisen kanssa. Toisinaan hän on saanut lähteä uusien kavereidensa kanssa läheiselle skeittirampille leikkimään, kunhan ilmoittaa liikkumisestaan ja tulee seitsemältä kotiin. Heillä tulee usein kahnausta, mutta sitten asioita selvitellään ja taas jatkavat kavereina. Samalla lapset oppivat ihmissuhdetaitoja.
Lisäksi Iso Karhu aloitti eilen kuukauden kestävän parkour-harrastuksen, josta hän on todella innoissaan.
Mieheni lapset alkavat olla meillä usempana päivänä, joten arjen toimimaan saaminen vaatii lisää opettelua. Kaikki neljä lasta pitää viedä aamuisin eri paikkoihin ja hakea iltapäivällä. Mieheni pitää ehtiä ajoissa töihin, joten minä kuljetan lapset. Sen jälkeen minun täytyy itsen tehdä koulutehtäviä. Illalla lasten läksyt, ruoat, kotityöt ja iltakuviot sekä ajoissa nukkumaan. Onneksi saamme tähän alkuun tukea lapsiperheiden kotipalvelulta, joka auttaa ruokien etukäteen tekemisessä ja kodinhoidossa.
Milloin sitten parisuhde?
Välillä meinaa unohtua miten tuore avioliittomme vasta on, koska elämämme pyörii paljon lasten ympärillä. Olemme varanneet kerran viikossa kahdeksi tunniksi MLL:ltä lastenhoitajan, joka on reilu 60-vuotias nainen. Hänestä on tullut lapsilleni varamummo, joka askartelee ja tekee kaikkea mukavaa lasten kanssa. Silloin me olemme mieheni kanssa käyneet lenkillä, uimassa tai kahvilla. Aika menee todella nopeasti, joten mitään ihmeellistä siinä ei ehdi. Joka toinen viikonloppu meillä on lapsivapaa. Vien lapset perjantaina puoleen väliin ja lasten isä hakee heidät sieltä. Sunnuntaina on palautus samalla tavalla. Viikonloppu menee todella nopeasti ja ajomatkoihin kuluu yhteensä n.4 tuntia.
Arki on siis hektistä ja marraskuu osaa aina väsyttää, joten välillä jää vastaamatta viesteihin tai puheluihin. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita, etteivät ystävät olisi tärkeitä. Jokainen ystävä on minulle todella rakas ja ovat mielessäni sekä kaipauksessani usein. Uskon arjen ja elämän alkavan helpottaa, kun aletaan kääntyä kevääseen. Haluan ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti.
Lopuksi haluan kysyä, mitä sinulle kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)