Minulta on pyydetty postausta erityislapsiperheen arjesta ja ajattelin kirjoittaa, miten meillä valmistauduttiin ja aloitettiin tämä viikko. Poikeuksellisesti tänään meillä oli kaikki neljä lasta lähdössä kouluun, eikä meidän tarvinnut lähteä kuin puoli kahdeksalta. Yleensä kun kaikki pojat ovat jokainen perjantai, lähtö pitää tapahtua jo ennen seitsemää.
Sunnuntai-iltaisin laitan meidän viikko-ohjelmaan kuvat tulevasta viikosta ja käymme sen lasten kanssa läpi. Etenkin PikkuKarhulle tämä on todella tärkeää ja hän käy taulusta tarkistamassa asioita. Laitan lapsille aamua varten koreihin vaatteet ja yleensä katson eteiseen ulkovaatteet valmiiksi, ettei aamulla tarvitse etsiä kaikille vaatteita. Monena aamuna vaatteissa on lasten mielestä joku ongelma; liian kutittava, haisee muka pahalle, liian tiukat tai liian löysät ja sitten etsitään päällä paremmalle tuntuvat vaatteet.
PikkuKarhu on kohta vuoden ajan tullut joka yö meidän huoneeseen nukkumaan, joten hänellä on oma patja meidän lattialla. Hän herää aamuisin yleensä meidän herätyskelloon ja nousee reippaasti ylös. PikkuKarhu syö reippaasti aamupuuronsa tai banaanin, riippuen syökö hän päiväkodissa. Hän katsoo aamulla lastenohjelmia tai uutisia. Kun toiset syövät, käyn levittämässä PikkuKarhulle vaatteet pukemista varten ja hän pukee reippaasti päälleen. Kun olen meikannut, pesemme hampaat ja hän menee pukemaan ulkovaatteet. Minä tai mieheni viedään PikkuKarhu päiväkotiin.
IsoNalle ja PikkuNalle pitää herättää vähintään tuntia ennen lähtöä, jotta he ehtivät ajoissa. Heitä käydään pari kertaa herättelemässä, jonka jälkeen olen joutunut ottamaan peiton pois ja seisomaan vieressä nousemiseen asti. Molemmat pitää ohjata aamupalapöytään, etteivät he lähde puuhastelemaan muuta. Poikia tulee muistuttaa syömisestä, koska jäävät muuten juttelemaan tai "jumittamaan" tai saattavat lähteä tekemään omia juttujaan. Tänä aamuna laitoin heille ajastimen, jotta näkevät kauan on aikaa syödä. Kun olen käynyt antamassa PikkuKarhulle vaatteet, muodostan IsoNallellle ja PikkuNallelle vaatejonot helpottamaan pukemista. Mieheni tai minä katsomme vieressä, että he pukevat. Joskus emme ole olleet ja silloin toinen saattanut mennä soittamaan pianoa ja toinen katsomaan telkkaria. Sisävaatteiden pukemisen jälkeen tapahtuu sama ulkovaatteiden kanssa. Toinen meistä aikuisista menee ottamaan auton ja toinen vahtii IsonNallen pukemisen. Pojat viedään heidän äidin luota lähteville koulukyydeille.
IsoKarhu herää yhdellä tai kahdella herätyksellä ja tulee aamupalapöytään. Hän ei ole aamuihminen, eikä aamupala yleensä mieleistä. IsoKarhu ehtii myös katsoa lastenohjelmia aamulla ja pukee samalla korista vaatteet (kunhan muistuttaa pukemisen aloittamisesta). Jos en ole aamulla kotona, olen tehnyt hänelle toimintaohjeet muistuttamaan ja hälytyksen aamutoimien aloittamiseksi. Soitan yleensä yhden "tsekkaussoiton", jotta muistaa laittaa oven lukkoon. Hän pesee itse hampaansa ja kampaa hiuksensa. Ulkovaatteet pukee, kunhan ne on laitettu valmiiksi vaatejonoon. IsoKarhu yleensä kävelee noin kahden kilometrin matkan kouluun.
IsoKarhu lähti tänä aamuna kävellen kouluun ja me muut veimme IsoNallen ja PikkuNallen heidän äidilleen. Sitten vein mieheni töihin ja menimme PikkuKarhun kanssa toimintaterapiaan, jonka jälkeen vein hänet päiväkotiin. Kaikki ehtivät ajoissa , mutta aamut vaativat edellisen illan valmistelut ja meidän täsmällisen toiminnan.
Mukavaa viikkoa kaikille. 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)