Jos et halua tietää historiastani tai käsityksesi minusta muuttuvan, en suosittele lukemaan pidemmälle. Luvassa on nimittäin stooreja puukon terältä lastenosastolle ja häistä psykiatriseen sairaalaan sekä kaikkea siltä väliltä.
Olen saanut pikkusiskon ollessani kahdeksan vuotias. Hänen kanssa olemme löytäneet aivan uudenlaisen yhteyden viimeisen vuoden aikana. Olen tästä kiitollinen, koska ennen ikäeromme teki meidät aika etäisiksi. Olen saanut jakaa lapsuuteni isosiskoni kanssa, mutta olen myös joutunut käymään läpi luopumisen hänestä. Tänä vuonna rakkaan isosiskoni kuolemasta tulee kymmenen vuotta. Enää hän elää vain valokuvissamme ja muistoissamme, mutta kerran me vielä tavataan. Olen taistellut masennuksen läpi ja käynyt reunalla. Olen kokenut kiusaamista ja sitä en halua kenenkään lapsen joutuvan kokemaan.
Lapsuuden kodista muuttamisestani tulee jo 11 vuotta ja sen jälkeen olen ehtinyt asua viidessä vuokra-asunnossa kahdessa kaupungissa. Opiskelin lähihoitajaksi ja olen tehnyt niitä töitä 10 vuotta päiväkodeissa, vanhusten parissa ja kehitysvammaisten sekä liikuntavammaisten parissa. Vakituinen työpaikka minulla oli viisi vuotta, kunnes viime keväänä irtisanoin itseni. Näiden vuosien aikana olen saanut paljon työkokemusta ja tutustunut mahtaviin ihmisiin.
Olen saanut reilun seitsemän vuotta opetella äitinä olemista, enkä tiedä voiko siinä koskaan tulla valmiiksi. Itse ainakin koen olevani vajavainen ja keskeneräinen. Olen käynyt läpi sen, millaista on tulla nuorena äidiksi. Kokenut sen väsymyksen ja epätoivon tunteet, kun vauva ei nuku. Kun lapsi vaan itkee illat ja yöt. Olen kokenut kahdesti sen, kun pelkää menettävänsä pienen lapsensa. Ensin pelko syntyykö hän edes elossa, mutta sitten saimme nähdä Jumalan ihmeen. Myöhemmin kolme viikkoa pienokaisen kanssa sairaalassa kuunnellen monitorien piippausta ja peläten, että ne lakkaavat piippaamasta. Siinä maailma järkkyy todella pahasti, mutta samalla usko vahvistuu. Joutunut nöyrtymään ja ottamaan ammattiapua perheellemme vastaan. Sen jälkeen olenkin ollut avoin kaikelle tuelle, jota meille on tarjottu ja hakenut itse apua. Kun kaikki piti olla hyvin ja sitten alettiin epäillä viruksen aiheuttaneen vauriota päässä. Nyt lapselle on tulossa AdHd diagnoosi.
Olen kokenut mille tuntuu mennä nuorena ja kokemattomana naimisiin. Millaista on elää taloudellisesti tiukoilla, kun toinen opiskelee ja perheessä pieni lapsi. Nuorena ottanut vastuuta omasta perheestä ja kokenut avioliiton kovat kolhut. Joutunut käymään läpi puolison psyykkisen sairastumisen ja pitkät sairaalareissut. Samalla hoitanut kahta lasta kotona, joista nuorempi oli alle vuoden ja heräili öisin sekä ollut tukemassa miestä sairaalassa. Kokenut puolison muuttumisen ja avioliiton puolesta taistelemisen kaikki keinot etsien. Avioeron myötä elämän suuria kipuja prosessoinut monin eri tavoin. Tehnyt vuorotöitä yksinhuoltajana ja pyörittänyt arkea, kun lasten isä ollut sairaalassa.
Olen aina haaveillut kummilapsesta ja yhden lapsen kohdalla tämä unelma on toteutunut. Olin pyynnöstä yllättynyt, mutta todella kiitollinen. Pojasta ja hänen perheestään on tullut minulle todella rakkaita. Olen saanut elämääni paljon ihania ihmisiä. Joidenkin kanssa ollaan kuljettu lyhyempi matka ja joidenkin kanssa pitkään yhdessä sekä toivottavasti vielä pitkään eteenpäinkin. Sydämeni on haavoittunut ja särkynyt useamman kerran, mutta olen keräillyt palasia ja jatkanut eteenpäin. Elämän kolhut ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja auttaneet ymmärtämään muita ihmisiä. Olen saanut oppia virheistäni ja jatkaa elämän opettelua. Olen ollut lapsesta tähän päivään asti ollut tapaturma-altis ihminen, mutta onneksi osaan nauraa omille sähläyksilleni.
Olen saanut rakastua ja mennä uudelleen naimisiin sekä saada samalla kaksi lasta lisää perheeseemme. Unelmani omakotitalosta ja sen sisustamisesta on toteutunut. Sain aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa kaupungissa. Pitkäaikainen ja haudattu haaveeni toteutui, pääsin opiskelemaan sosionomiksi.
Tähän 27 vuoden ikään mennessä olen siis ehtinyt kokea paljon ja edesmennyt mammani joskus sanoikin hauskasti "kun nuorena aloittaa, ehtii paljon". Kaikki asiat eivät ole iloisia ja onnellisia, mutta ne ovat osa minua ja tehneet minusta juuri tällaisen kuin olen. Olen saanut 2+2 lasta, toista kertaa naimisissa, opiskellut ammatin ja tehnyt sen alan töitä, nyt opiskelemassa toista ammattia aivan uudessa ympäristössä. Elämä on tarkoitettu elettäväksi ja silloin on uskallettava heittäytyä.
Elämä voi olla huikea seikkailu, jonka kulkemiseen voi pyytää Jumalalta viisautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)